Mikä kaatoi Neuvostoliiton vuonna 1991?

NL:ssä ei syntynyt suuria ikäluokkia. Tehoton talous yhdistyi työvoimapulaan.

Heikko tuottavuus yhdistettyinä ylisuuriin varustelumenoihin romutti talouden! Gorba yritti uudistaa, mutta mitään ei ollut tehtävissä!

Taloudellisessa kilpailussa Neuvostoliitolla ei tietenkään ollut mitään mahdollisuuksia pärjätä läntisille markkinatalouksille. Siellä ei kysyntä ja tarjonta kohdanneet.

Neuvostoliiton kaatoi yksinkertaisesti se, että kommunismi ideologiana on pelkää utopiaa, se ei käytännössä toimi koskaan. Esimerkkejä on useita. Ainoastaa demokratialla on saavutettu jotain.

Uhraamalla satoja ja taas satoja tuhansia miehiä mielettömän verisissä rintamahyökkäyksissä valmisti Stalin maaperää Neuvostoliiton myöhemmälle romahdukselle.

Myös suomalainen Lappeenrannan yliopiston professori Tauno Tiusanen ennusti 70 luvulla Neuvostoliiton romahtamista ellei maassa toiminta muutu.

"Tiusanen toi jo 1970-luvun lopulta julki havaintojaan Neuvostoliitosta ja sosialistisesta talousjärjestelmästä: teollisuustuotannon määrällisestä kasvattamisesta tuotteiden laadun kustannuksella, luonnonvarojen tuhlaamisesta, ympäristön turmeltumisesta ja byrokratian kankeudesta. Näin Tiusanen herätti kotimaassa siinä määrin pahennusta, että hänen sanomisiaan pyrittiin estämään, ja siksi hän siirtyi Glasgow'n yliopistoon, jossa hän väitteli tohtoriksi vuonna 1990.[3]"

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tauno_Tiusanen

Puolueeseen ujuttautuneet kapitalistilierot kaatoivat kun halusivat maan kaiken kansallisuusvarannon itselleen. CIAn avustuksella saivatkin. Keikautettiin lopuksi tahallaan, että päästiin eroon miljoonista työntekijöistä.

NL olisi edelleen, mikäli Venäjän Väyrysiä ei olisi pidätetty.

Andropov edes näki ongelmat

KGB:n johtaja Juri Andropov oli vuodesta 1975 alkaen laatinut muistioita, joissa varoitettiin Neuvostoliiton talouden todellisesta tilasta. Muistiot suljettiin keskuskomitean arkiston erikoiskansioihin, jotka vain puolueen pääsihteerillä oli oikeus avata. Arkistojen aukaisemista 1990-luvulla johtaneen Dmitri Volkogonovin mukaan mikään ei viittaa siihen, että Andropovin muistioihin olisi jotenkin reagoitu.
Andropovillakaan ei 1970-luvulla ollut esittää muuta ratkaisua kuin puolueen roolin vahvistaminen maan ongelmia pohdittaessa.
Lokakuussa 1982 Brezhnevin kuoleman jälkeen 68-vuotiaana NKP:n pääsihteeriksi nousseella Juri Andropovilla ei ollut aikomustakaan muuttaa maan talouden perusteita. Paljoa muutakaan hän ei voinut muuttaa, sillä 15 johtajakuukaudestaan Andropov oli puolet sairaalassa.
Karmeinta on, että kaksi vanhaa ja sairasta miestä vastasi nyt kaikista Neuvostoliiton avainaloista, sillä Andropov jakoi politbyroon tärkeimmät vastuualueet Konstantin Tshernenkon kanssa.
Talousvaikeuksiin Neuvostoliitto vastasi käyttämällä 70 prosenttia budjetistaan sotilaallisiin tarkoituksiin, Volkogonov kertoo.
Toki Juri Andropov yritti puuttua myös lieveilmiöihin erottamalla korruptoituneita ministereitä ja puuttumalla lahjuksiin ja laiskotteluun, mutta vanhan kaartin kommunistina hänellä ei ollut mitään edellytyksiä yrittää oikeasti muuttaa Leninin luomaa järjestelmää.
Silti Andropov oli seuraajaansa Konstantin Tshernenkoon verrattuna radikaali uudistaja. Andropov oli mm. estänyt uusien Leninin muistomerkkien rakentamisen satojen entisten seuraan eri Neuvostoliiton kaupunkeihin. Tshernenko perui päätöksen huhtikuussa 1984. Lista kaupungeista, jotka saivat uusia Leninin muistomerkkejä käsitti kaksi liuskaa.

Rappion symboli

Tshernenkon valtaantulo todisti Volkogonovin mukaan piintyneimmillekin leninisteille ja stalinisteille, että järjestelmä oli tulossa tiensä päähän. Alemmas ei voitu vajota.
Määrätietoisesti puoluehierarkiassa ylös pyrkinyt Tshernenko saavutti maalinsa viimein 72-vuotiaana ja ehti nauttia vallasta 13 kuukautta.
– Hän oli vanhin NKP:n pääsihteeri, salaileva, varovainen, älyllisesti keskinkertainen, mumiseva ja epäselvä puheissaan, Dmitri Volkogonov luonnehtii.
Toisin kuin Andropov, Tshernenko ei edes yrittänyt muuttaa mitään.
– Kävely oli hänelle tarpeeksi vaikeaa, ajattelemisesta puhumattakaan. Siitä huolimatta hän NKP:n pääsihteerinä oli vastuussa kaikesta, mitä Neuvostoliitossa tapahtui ja mitä Neuvostoliitto teki ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan.
Maaliskuussa 1984 pian valtaantulonsa jälkeen Tshernenko antoi puoluejärjestöille yksityiskohtaiset ohjeet siitä, minkälaisilla kirjelmillä keskuskomiteaa oli lupa lähestyä. Hän määräsi marginaalin leveyden, rivien määrän liuskaa kohti ja sen, ettei yhdessä kirjelmässä saanut olla enempää kuin viisi liuskaa.
Keskuskomitean talousasiantuntijat yrittivät turhaan varoittaa Tshernenkoa, että maa oli ajautumassa katastrofiin. Keskuskomitean talousosaston varajohtaja B. Gostev varoitti politbyroota, että lähes 60 prosenttia maan vaihdettavasta valuutasta kului ruuan, kulutustavaroiden, metallien ja kemikaalien tuontiin. Samaan aikaan Neuvostoliitto pystyi viemään vain jalostamattomia raaka-aineita.
Ulkomailta tuotuja tarvikkeita kohdeltiin vailla huolen häivää. Bratskin selluloosatehdas ei saanut kymmenessä vuodessa otetuksi käyttöön tuotannossa tarvittavia tuontilaitteita.
Gostev hälytti myös siitä, että jälleen tuhansia tonneja kultaa jouduttiin käyttämään, että maahan saatiin ostetuksi 46 miljoonaa tonnia viljaa. Gostevin raportista ei koskaan keskusteltu politbyroossa, jossa samoihin aikoihin pohdittiin, mitä lahjoja valtiovierailulle tulossa olevalle Kim Il-sungille annetaan. Kim sai kultaisen sapelin, posliinivaasin sekä venäläistä vodkaa ja viiniä.

Varovainen uudistaja

Dmitri Volkogonov ei anna kovin hyvää arvosanaa myöskään viimeisestä neuvostojohtajasta Mihail Gorbatshovista. Gorbatshovkin halusi vain parantaa järjestelmää, mutta ei muuttaa sitä.
– Miten totalitaarista järjestelmää voisi parantaa? hän kysyy.
Gorbatshov ei halunnut koskea sosialismin pyhimpiin arvoihin, valtion kaiken kattavaan omistukseen ja kommunistisen puolueen johtavaan rooliin. Perestroikahan merkitsi Gorbatshoville paluuta kaikkivaltiaaseen Leniniin.
Politbyroon työskentelyssä ei 1980-luvun puolivälissä näyttänyt mikään muuttuvan. Sen läpi kulki vuosittain yli 4 000 säädöstä, jotka koskivat niin hedelmämehujen ja hiivan hintaa kuin seuraavaa viisivuotissuunnitelmaakin.
Sosialismin oletettuja saavutuksia jouduttiin lykkäämään. Jokaiselle neuvostoperheelle oli 1970-luvulla luvattu oma asunto vuoteen 1980 mennessä. Nyt tavoitteen luvattiin täyttyvän vasta vuonna 2000.
Dmitri Volkogonov nimittää Gorbatshovin paradoksiksi sitä, että hän uskoi pystyvänsä muuttamaan sitä, mikä ei ollut muutettavissa. Ei tarvittu korjauksia järjestelmään, perestroikaa, vaan uuden järjestelmän rakentamista, novostroikaa.

Jopa Krivosheev myöntää että vuonna 1943 kaatui, katosi ja haavoittui 7,287,010 neuvostosotilasta. Edellisenä vuonna 6,901,050. Lukemaan eivät sisälly sairastuneet tapaukset. Vuonna 1944 jolloin Suomi ja Romania irtosivat Saksan rinnalta ja länsivallat vetivät maihinnousullaan huomattavia voimavaroja idästä länteen kärsi Krivosheevin mukaan NL yhä 6,207,929 miehen tappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina. Länsivaltojen tappiot länsirintamalla olivat vain 5% NL:n tappioista ja silti ne aiheuttivat kesän ja syksyn Saksan tappioista noin 1/3.

Ei tuo nokkoskeittoa syövä, riehu ja raiskaava humalainen roskajoukko idästä mikään erityisen tehokas sotakone ole jos mittarina käytetään sen omia tappioita.

Gorba vei perjaintaipullon. Olisivat kuulemma iloliemellä muuten kestäneet surut ja murheet toisen maailmansodan tyylliin.

Brezhnev, Andropov? Gorbahan sen kaatoi.

Viimeiset 4 1/3 kuukautta (1945) maksoivat puna-armeijan joukoille vielä 2 478 171 sotilasta kaatuneina, kadonneina. Kuukausitasolla siis yhtä veristä sotimista NL:lle kuin vuosi 1942 ja melkein yhtä veristä kuin vuonna 1943.

Ja totuushan on kuten marsalkka tiedustelupalvelun nauhoittamassa haastattelussa 1960-luvun alkupuolella totesi: "ilman amerikkalaisten massiivista avustamista emme olisi kyenneet luomaan strategisia reservejämme ja JATKAMAAN SOTAA."

Sen jälkeen uusstalinismin nousu 1960-luvun lopulla (Breznev ja troikka) sementoi "Suuren Isänmaallisen Sodan" legendat ja myytit ja loi käsityksen että Neuvostoliitto "lähes yksin voitti sodan". Putin jatkaa tämän illuusion tekohengittämistä. Tänä päivänä virallisen kertomuksen kyseenalaistamisesta saa FSB:n ja miliisit niskaansa.

NL oli huomattavasti heikommassa hapessa 1943 kuin mitä yleensä uskotellaan. Stalin jankutti jatkuvasti länsivalloille "uudesta rintamasta" vaikka niitä jo oli olemassa. Niistä merkittävimmät Atlannilla ja Saksan ilmatilassa. Kolmas Italiassa. Vain 17% Luftwaffen hävittäjävoimasta oli idässä enää marraskuussa 1943. Vain 14% ilmatorjunnasta. Ja sitten vielä kehdataan väittää että "länsivallat eivät tehneet mitään".

Se että länsivaltojen tappiot olivat vain muutama prosentti NL:n tappioista ei kerro vielä mitään muuta kuin sen että länsivallat olivat vain sodankäynnissään paljon tehokkaampia kuin NL:

hyvä video, kylmäkoneet ei toimi, köyhät eläkeläiset haistelee mätää lihaa, ei pystyJuustonaksuja tullut kauppaan. Jengi ostaa hulluna.


https://www.youtube.com/watch?v=t8LtQhIQ2AE

Rahat loppuivat.

Vain suuren isänmaallisenhyökkäyssodan myytti nimenomaan piti tunkiota kasassa.
Neuvostopakkoliiton sotilssbudjetti saavutti loppuaikoina 40% tason. Johto oli seniiliä ja uudistumiskyvytöntä. Eliitti pärjäsi sikamaisen hyvin.
Eli tilanne on täsmälleen sama jälleen.

Myös Tshernobylillä oli oma vaikutuksensa, se tuli ikäänkuin viimeisenä naulana (liitto)valtion pohjattoman tyhjään raha-arkkuun.

Yksipuoluejärjestelmä

Venäjä on kuin Neuvostoliitto. Venäjän kaatuminen on vain vaikeampaa.
Putinilla on satojen tuhansien turvallisuusjoukot. Lisäksi enään ei ole Neuvostoliiton sateliitteja, itäblogin maita jotka edesauttoivat kommunismin mullistuksia.
Putinin kaataa vain öljyrahaston ja varallisuuden loppuminen. Sotaa jatketaan siihen saakka. Valta vaihtuu silloin, kun lähipiiri näkee, että Putinin aika on loppunut.Vaalit ovat Venäjällä vitsi.

Taloudellinen ja moraalinen vararikko.

Ja kappas kepposta samaan on myös kaatumassa putlerin moskovan fasistijuntta!

CIA !

Venäläisillä ei ole ollut yhtään kunnollista johtajaa joka olisi tehnyt maansa eteen palveluksi. Kaikki ovat vain ajatelleet omaa, ja lähipiirinsä etua, millä täyttää eliitin taskut.
Kommunistipuolueella oli oma suuri eliitti, ja sen jälkeen tulivat oligarkit, ja entisistä komunisteista muodostunut hallinto, ja salainen poliisi.
Arkangelista itään-kirja kertoo hyvin, miten Venäjällä ei hallitsijat muuttuneet, vaikka Neuvostoliitto kaatui. Samat kommunistit jatkoivat, paidan käännettyään. KGB olikin GRU, tai FSB.
Länsi teki suuren virheen, kun antoi taloudellista tukea Venäjälle 90-luvulla. Imperiumin hajoaminen olisi ollut luontainen tapahtuma, joka silloin olisi satuttanut, mutta nyt saataisiin elää rauhassa, eikä Putinit järkyttäisi maailman rauhaa.

Samat tekijät mitkä tulevat myös kaatamaan nykyisen moskovan fasistijuntan diktatuurin?