Jakamattoman kuolinpesän osakkaiden eriävät näkemykset pesän hoidosta

Sparrausapua ja näkökulmia kaipaan miten päästä jumitilanteesta eteenpäin.
Tilanne on se, että isäni kuoltua noin 10 vuotta sitten kuolipesän osakkaiksi tulivat 5 lasta minä mukaanlukien ja äitini, joka asui tilalla näihin päiviin saakka. Hän muutti jokin aika sitten hoivakotiin ja on edunvalvonnan alaisena. Edunvalvojia on kolme meistä sisaruksista yksi perheen ulkopuolinen äidin ystävä.

Tilalla on talo, talousrakennuksia ja jonkin verran metsää. Äiti ei kykene tilan asioihin enää ottamaan kantaa eikä ole 2-3 vuoteen pystynyt juuri mitään siellä tekemään. Meitä on kolme sisarusta, jota haluaisimme ryhtyä siivoamaan paikoitellen ruokotonta ympäristöä, mutta kaksi sisaruksista haraa vastaan. Yhtenä ongelmana on se, että nämä kaksi ovat säilöneet omaa "romuaan" melkoisen määrän tontille. Olemme kauniisti puhuen pyrkineet selittämään, että alueella tulisi olla ainoastaan kuolinpesän omaisuutta tai vähintäänkin muu omaisuus tulee merkitä selvästi, jotta ei tule mitään epäselvyyksiä siinä vaiheessa, kun pesää pitää ryhtyä jakamaan. Mutta kun ei asia mene perille. Tavaraa on päinvastoin tullut jopa lisää. Kuolinpesä tarvitsee myös varoja talon kunnostus- ja ylläpitotöihin ja siinä oli ajatuksena myydä metsää, mutta se kaatui erimielisyyteen siitä miten hakkuu tulisi tehdä.

Talossa on keskuslämmitys, jota on lämmitetty puilla, koska sitä meillä riittää ja puuta ollaan sentään saatu metsästä ulos yhteistuumin jokavuotisilla talkoilla. Nyt kun äiti ei enää asu talossa, niin paikalla pitää käydä muutaman päivän välein lämmittämässä, jotta peruslämpö säilyy. Jotta elämää voisi suunnitella muutakin kuin päivän eteenpäin, niin yritimme sopia vuoroista, mutta sekään ei näytä onnistuvan. Varsinkin yksi sisaruksista haluaa tehdä aivan kuten haluaa ja poiketa silloin kun ohi sattuu kulkemaan.

Olen yrittänyt selittää vaikka miten monta kertaa miten meidän osakkaiden pitää huolehtia yhteisestä omaisuudestamme ja sopia miten se tehdään. Vaikuttaa siltä, että esiin nousee jotkin vanhat kaunat eikä jarkeviä ehdotuksia oteta kuuleviin korviin. Ja olisipa keskustelu edes asiallista, mutta tämä yksi osakas viis veisaa muiden mielipiteistä ja suorastaan pilkkaa "byrokraatteja", jotka yrittävät yhteiset säännöt sopimalla saada hommaan jotain tolkkua. Lisäksi hän karttaa fyysistä tapaamista, ts. kiertää kotitalon kaukaa, jos siellä on joku toista laitaa edustavista sisaruksista käymässä.

Tämä vie tosi paljon energiaa. Mikä neuvoksi?