Nopeasti ohi

Hyi...

Nuo kehityskeskustelut on jonnin joutavia useimmilla työpaikoilla. Siellä puhutaan liirum laarumia. Niissä luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista mikään ei kuitenkaan muutu. Joku konsultti vetää niistä hyvät rahat.

Oma pomo kysyy joka vuosi, josko joku haluaisi käydä kehityskeskustelun. Keskustelu pidetään jos niin haluaa. Mitä omakohtaisesti noissa olen ollut, niin yhtä tyhjän kanssahan nuo ovat olleet. Samat asiat voidaan ottaa puheeksi minä tahansa työpäivänä vuoden aikana, ei niitä tarvitse pantata tiettyyn päivään. Pomolla ei ole vaikutusmahdollisuutta palkkaukseen, "urakehitykseen" tai oikeastaan mihinkään oleelliseen asiaa, joten miksi pitäisi pitää kehityskeskustelu vain siksi, että se voidaan raportoida pidetyksi konsernin HR-osastolle. Henkilökohtaisesti jätän mielelläni väliin, jos sellainen vain on mahdollista, ja joka lähes poikkeuksetta on mahdollista.



Sitten on nämä erilaiset työpaikkatutkimukset ja vastaavat mitä omallakin työmaalla tehdään ja raportoidaan konserni, työpaikka ja jopa osasto kohtaisesti. Kovasti saadaan kivan näköisiä taulukoita ja erilaisia käppyröitä siitä miten eri asioissa ollaan edistytty tai ollaan oltu kehittymättä.

Ainakaan omalla kohdalla noista ei ole ollut mitään näkyvää vaikutusta, jos jokin asia on ollut vituillaan, on se sitä kyselyjen jälkeenkin. Tutkimukset taitavat olla enemmän sinne konsernin johdolle suunnattuja missä voidaan vielä kiristään otetta ja missä ollaan onnistuttu viime vuotista paremmin. Kovasti saadaan laitettua uusia työryhmiä ja "workshoppeja" tekemään jotakin jonninjoutavaa turhaa puuhastelua joka voidaan sitten raportoida suurena saavutuksena, joka unohtuu samantien.

Meidän firmassa kehitys keskustelut tarkoittaa aina jonkun potkuja. Siinä käydään läpi miksi kyseinen henkilö/henkilöt irtisanotaan. Tämä on opiksi ja ojennukseksi muille työntekijöille. Lopuksi taputetaan ja hurrataan.

Väkisin saatava jotain onnetonta moskaa paperille todisteeksi velvollisuuden suorittamisesta. Pomon pitää aina keksiä jotain nytystelevää sanottavaa, eikä se ole aina edes vastenmielinen puuha.