Olen läheisriippuvainen ja minulla on hyvin heikko itsetunto.
Se johtuu kai siitä että oli vaikeat kasvuolosuhteet.
Vanhempani riitelivät koko ajan. Kun isä sitten kuoli, niin äitini projisoi minuun kaiken katkeruutensa, koska olin luonteeltani samantapainen kuin isäni. Aamulla ensimmäiseksi haukkui ennen kouluunlähtöä.
Äitini oli jonkintason narsisti.
Vasta myöhemmin tunnistin, että olen läheisriippuvainen.
Huolehdin aina toisten hyvinvoinnista.
Jos joku riitelee minulle, niin minulta menee pitkä aika ennen kuin selviän.
Oli riita tyttäreni kanssa ja hän kutsui minua "narsistiksi". Tuntuu, että elämäni meni rikki, ja että olen täysin arvoton. Tuntuu vieläkin ylitsepääsemättömältä. En tiedä miten suhtautua häneen enää.
Miksi minuun koski niin paljon kun kutsui "narsistiksi".
Minä en minä ole narsisti, vaan olen läheisriippuvainen.
Miten pääsen tästä yli?
Eikös narsisti ja läheisriippuvainen ole toistensa vastakohtia?
Kun tämä sattui, niin meni monta pulloa viiniä, kun tuntui, että vain se auttoi. Ja auttoikin, unohdin. Joo, tottakai tiedän, että pitäisi paremminkin ottaa selville ja sitähän tässä kyselenkin.
Läheisriippuvaisuus
Anonyymi-ap
1
186
Vastaukset
- Anonyymi
Läheisriippuvaisuus on aihe, mistä monellakaan ei ole tietoa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod337264- 396775
- 313714
- 453190
- 342824
- 162622
- 372208
- 162156
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons482007- 341980