Elämäni ensimmäinen Alppien ylitys pyörällä

Sveitsin Viznaun vuorien ympäröimällä campingaluella näin vuorien huipulla jotakin valkoista, mitä arvelin lumeksi. Sisikonissa olin melko varma, että näkemäni oli lunta ja Flûenissä tiesin, että se todella oli lunta.
Altdorfissa viivähdin hetkisen lepotauolla, sillä huomasin, että nousu Alpeille oli alkanut. Tuntui jostakin syystä kevyemmältä, kun otin repun pyörän päältä selkääni.
Wassenin tienoilla joen vesi muuttui vesihöyryksi, mikä nousi tielle saakka. Otin paidan pois ja sain maantiellä ilmaisen suihkun. Myöhemmin pesin jalat alas syksyvässä Alppi-purossa. Puron vesi oli jäätävän kylmää. Göschenissä tuli vastaan ensimmäinen italialaismies olkihattuineen. Hän tervehti minua iloisesti hattuaan heiluttaen ja sain kovin positiivisen ensivaikutelman italialaista.
Sitten joudin kävelemään lähes viisi kilometriä ja pääsin lopulta Andermattiin. Altdorfin jälkeen matkalla oli ollut tietöitä melkein jatkuvasti.
Sitten oli löydettävä oikea tie St.Gotthardin solaan. Taivas vetäytyi mustaan pilveen ja oli niin kylmä, että piti pistää villapaita ylle. Pilvet koskettivat edessä olevia vuorenhuippuja.
Neuvoin erästä autoilijaa löytämään moottoritien tunnelin kautta Italiaan, mutta tiedon saatuaan autoilija läimäytti autonsa oven kiinni eikä sanonut mitään. Myönteinen mielikuvani italialaisista hieman himmeni. Sitten tuli vastaan varoitusmerkki HALT ja selitys: ”Jos kuulet huudettavan ´halt´, pysähdy ja tottele, sillä muuten saatetaan ampua, koska kyseessä on sotilasalue.”
Lapin kasveja alkoi näkyä tienvarrella enkä ollut varma, olinko jo huipulla. Mutta jaksoin taas ajaa, koska tie muuttui loivemmaksi. Jouduin ajamaan pilven sisään. Seisova vesilammikko ja lumisohjo reunustivat tietä molemmin puolin.
Oli keskiyö, kun pääsin lopulta huipulle. Huipulla tien molemmin puolin oli noin metrin korkuinen lumivalli, mutta asfaltti oli miltei sula. Pilven sisällä näin eteenpäin vain muutaman metrin, sillä pyörässäni ei ollut valoja.
Sitten alkoi lasku. Se oli hurjaa, sillä vauhti kiihtyi huomaamatta eikä hidastunut yhtään, kun yritin jarruttaa. Onneksi pienessä notkelmassa sain pysäytetyksi laskun ja pystyin lepuuttamaan jäykistyneitä kouriani.
Ilman valoja näin laskiessa vain tien valkoisen keskiviivan ja yritin laskea mahdollisimman keskellä tietä, sillä mitään muuta liikennettä tiellä ei onneksi ollut.
Kun pääsin pois pilvestä, alhaalla erottui pieniä, yövaloissa vilkkuvia tulitikkutaloja. Jarrutin yhtämittaisesti noin 30 km. Viima oli kylmä, mutta olin pistänyt villapaidan päälle vielä kaikki sadevaatteet, mitä minulla oli mukanani.
Vähitellen tien jyrkkä osuus loiveni, mutta pimessä en nähnyt enää kunnolla tietä, sillä tien valkoinen keskiviiva loppui.
Eräässä kohdassa pyörän ketjut juuttuivat kokonaan paikoilleen ja pääsivät sitten pois päältä. Pysähdyin korjaamaan ketjut paikoilleen.
Sitten näin onneksi valoa Airolon rautaieasemalla lyhyen sivutien päässä. Ajelin helpottuneena asemalle, missä junanlähettäjä päästi pitkän vihellyksen, kun kuuli, että olin Suomesta ja laskenut Alpit keskellä yötä ilman valoja ja kypärää kaikkine varusteineni. Hän tiesi, että lähin campingalue olisi noin 20 km:n päässä. Sain laskea sinne mukavaa, loivaa alamäkeä koko matkan.
Koputin campingalueen respan ikkunaan, kun näin talon sisällä leipurin työssään. Hän päästi minut sisään. Paikan nimi oli Chiggiogna.
Sain vielä yöllä kuuman suihkun, söin ja nukuin rauhoittuneena, kun jännitys onnistuneesta laskusta laukesi.
Aamulla aurinko paistoi ja ylhäällä näin lumihuiput, joitten välistä olin yöllä laskenut.
Polkaisin vauhdilla c-alueen sivutieltä isolle tielle, mutta kaarteessa pyörä pysähtyi kuin seinään. Etulokasuojan ruuvi oli irronnut ja sen seurauksena etulokasuoja oli mennyt solmuun pinnojen väliin. Säikähtäneenä tajusin, että jos ruuvi olisi irronnut yöllisen laskun aikana, ilmeisesti makaisin tajuttomana asfaltilla. Irrotin muoviset lokasuojat sekä edestä että takaa ja vein ne campingalueen roskikseen ja päätin, etten enää koskaa pistä lokasuojia kilpapyörääni.
Loivaa laskua jatkui Biascaan saakka ja Bellinzonan autokorjaamolla sain uuden ruuvin irronneen tilalle.
(Ote Jussi Saarikosken kirjasta Eurooppa, pyörä ja jussi) Kirja saatavilla Suomalaisesta kirjakaupasta, Amazonista ja BoDista tai suoraan minulta, jos asut lähellä Pähkinärinnettä. Ota yhteyttä osoitteeseen: jsaarik1@welho.com