En sitä salaallista ettee syän just aamupalaallista

5 koolunäkkäriä, jossa päällä eetami juustoja 5 siivuja ja marjariinija. Juomallisena vesi, raaka raparperi paloina,vajelmija, mustaherukoita ja vunlight sokeriton metsämarjamehutiivistettä. Mehitiiviste on tärkeä mavullisoinnissa juomallisteisuujeksestijuujessa sitä juujessa.

Juustolliste on loppumallistoitumassa. Ostan mustaleimajuustoa, koska en muisteloi milloin sitä viimeksi syömelöin. Ostan myös pikkupalan sitä nopeasti homeentuneehtovoituvaa suurihanaallista juustovakki, gudsbrundstaalenija. Suosittelen mustallisvärilliselle leipälliselle viimölliseistä mielellään laatukkaisen leipän päälle.

Ylösotto Pyhän Henken sinetöityin ajallisuus lähenee. Eilen pahnassain maatassain unta oottaissain mieleeni nousi tämä aikaisuus , kas se oli maaliskuisuus 26 ja jännittäähän se syömmessä kun miettii että ylösotto voi olla vaikkapa 2v sisällä. Juu never nou. Jokin tavallisoituvalta päivältönö möitymä on ylöstempausksellisuuspäivällisyys.

Sitä miettii mitä tänne kesken jää, ja mitä omaisuuskertymää jää, ja mitä saa tilalle sitten ylösottoon päästyä jos pääsee. Minussa asuu tällä hetkellä edelleen oman ymmärrykseni mukaan edelleen Jumalan Pyhä Henki. Kuinka siitä erehtyä voisillisoisi?

Joten jos ylöstemppu olisi nyttensä niin mun kannalta se olisi puenoota, mutta huomisellisesta en tiejä. Luopijoitumuus on yksi asija, sitä on niin että jotkut luopijoituu, mutta itse en osaa ajatella olisinko omalla elämisellisyytelläni ottamassallisoimassa purkausta kihlauksen minun ja Jeesuksen välillä.

Mutta silti elämäni suurin uhkatekijä on se etten jostain syystä pääsekään ylösottoon. Tasaiselliseen ajalliseliseen kuuluu kehoitelmallisuus valmistautua , pyhittyä että pääsee mukaan.

Minä en siitä mitään ymmärrä. Miten pitäisi pyhittyä, miten valmistautua. Minähän olen pyhä, minähän olen valmis kun minussa on Pyhä Henki, mitä tässä pitää vielä alkaa käsillään seisten taituroimaan ja käsinseisonnassa sitten lausumoimaan : Isä Meijän, joka Taivaallisissa olet.

Oi joij joi joi, ilman pyhittymistä ei kukaan ole näkevä Herraa. Minä ymmärrän että kun Jumala teki uuvestisyntymyksessä minusta pyhänkin niin enkös minä ole pyhittynyt 100pros asti syntymyksessä niin ettei mun tarvitse pyhittäytyä tekotempuilla ollakseni pelastusvalmiina?

Mikä on uujestisyntyneelle jatkuvallisen parannuksentejollisuujen merkitys hänen pelastukselliseelliseensa Jeesusksen luakse autuuksillisuuksiinsa osallisuuksiin?

Pelastuuko sellainen uuvestisyntynyt, jolla parannusenteko jää jostain synnistä huomaamattaan katumatta ja luovullisoimatta?

Pelastuuko sellainen uuvestisyntylöitymä, jolla parannuksentejolliste jää jostain syystä ( vaikka ajjiktijo tupakkiin tai humalteisiin )tietoisesti katumatta ja synnillisestä luopullisoimatta?

Selef Urge