Koulukaverini Jarin ja minun äidit. Minun nimeni on Alpo.

Liisankin riisuunnuttua, veti hän minut päälleen, levitettyjen jalkojensa puristukseen.
Tuntui mahtavalta työntää kyrpä hänen vittuunsa, jonne hän sen kädellään ohjaili.
Lauettuani häneen, nousin hänen päältään. Olin kokenut jotain aivan sitten sanoin kuvaamatonta.
Liisan vierellä maaten, hyväilin hänen vartaloaan, Liisan samalla tavoin hyväillessä minua.
Olinko Alpo sinulle ensimmäinen?
Olit Liisa!
Aamulla herättyämme, olen sinulle myös toinen jos haluat!
Haluan!
No hyvää yötä sinulle sitten siihen saakka!
Sain hyvän yön suukon poskelleni.
Hyvää yötä Liisa!
Nukahdimme molemmat syvään, rauhalliseen uneen, toisistamme kiinni pitäen.

Aamulla heräsin ennen Liisaa, ja päätäni käteen nojaten katselin häntä ihaillen. Kuinka joku oli saattanutkaan erota noin kauniista ja mukavasta naisesta? En minä ainakaan niin hullu olisi ollut.
Mitähän äitini mahtaisi sanoa, jos joskus tulevaisuudessa veisin hänen itsensä ikäisen miniän hänen eteensä nähtäväkseen?
Ei mutta nyt oli lähdettävä kuselle.

Takaisin tullessani olin makuuhuoneen ovella törmätä Liisaan, joka myöskin oli herännyt virtsarakko täynnä.
Huomenta poju! Ohimennessään pörrötteli hän hiuksiani ja suukotteli kiireissään poskeani.
Laita kahvia tulemaan, niin juodaan ensin kahvit, ennenkuin tehdään yhtään mitään muuta!
'Yhtään mitään muuta' .. ryntäsin keittiöön kiireesti keittämään kahvia kun panetti niin kovasti.

Kahvia juodessamme Liisa ei puhunut mitään, ei edes katsonut minuun päin. Huokaili vain omissa ajatuksissaan.
En puhunut mitään minäkään.
Saatuaan kuppinsa tyhjäksi, nosti hän sitten katseensa minuun.
Anteeksi Alpo kun sillälailla annoin himoilleni vallan yöllä! Se oli minulta väärin!
EIKÄ rääkäisin. EIKÄ OLLUT!
Eikö? Minun vanhempana ihmisenä olisi pitänyt olla järkevämpi! Tein väärin!
ETKÄ TEHNYT! LIISA?
Hss hiljempaa! Kuuluu naapuriin!
Etkä tehnyt Liisa! Rakastan sinua!
Rakastat parikymppistä koulukaverisi äitiä! Niinkö?
Niin.. eikun en, vaan.. sinua.. rakastan ja.. ei se ollut väärin, enkä kerro siitä kellekään.. lupaan!
Ajattelin äsken sitä eilistä tänne tuloasi! Sinun on täytynyt tietää, ettei Jari ole täällä koko viikonloppuna, sillä hänen on pitänyt kertoa siitä sinulle! Eikö olekin?
Kerro minulle, miksi tulit?!
Olin vaiti, tyhjää kahvikuppiani tuijottaen.
Tunnusta! Miksi teit niin? Kerro minulle!
Koska halusin nähdä sinut.. olla kahden kesken kanssasi!
Miksi?
Koska.. siksi koska halusin! Mitä pahaa siinä oli?
Valehtelit minulle! Oliko se mielestäsi oikein?
En tiedä, mutta kun minä pidän sinusta ja sinä pidät minusta! Etkö pidäkin?!
Tunnustetaan! Pidän sinusta, mutta se mitä yöllä tapahtui, oli väärin!
Eikä ollut! Se ei ollut väärin! Et saa sanoa noin!
Mutta kun minä jo sanoin niin!
Mennään Liisa vielä nukkumaan.. jooko.. minua nukuttaa vielä ja haluan nukkua vielä kerran vierelläsi! Jooko? Vielä tämä kerta! Nukuttaa.. mennään nukkumaan! Eihän kello ole vielä edes.. ei paljon!
No mennään sitten vielä nukkumaan, kun eihän kello tosiaankaan ole tuon enempää, mutta vain nukkumaan, ei mitään muuta!

Ooh tulen tulen huohotti Liisa.
Lisäsin vauhtia, jäykistyin paikalleni, kyrpä syvällä Liisan sisällä ja pumppasin spermani häneen.
Makasimme jonkin aikaa liikkumattomana paikoillamme, minä Liisan päällä.
Tunsin Liisan työntävän sormensa hiuksiini, niitä hellästi sormiensa välissä liu'uttaen ja vedellen.
Voi miksi minä poika jäin sinuun niin kiinni!
Koska rakastamme toisiamme!
Höpö höpö minä olen sinulle jo liian vanha ja sinä minulle vielä liian nuori!
Mutta voimmehan me siitä huolimatta toisiamme rakastaa!
Ei vaan rakastella!
Rakastaa ja rakastella ja pussata!
Työnsin huuleni Liisan huulille, häntä pitkään suudellen.
Voi että! Että minun pitikin pentu sinuun tykästyä näin paljon!
Rakastua!
Ei vaan tykästyä! Älä puhu minulle enää mitään rakastumisesta! Olen sinua niin paljon vanhempikin, että naurettavaltahan tuo jo tuollainen kuulostaa!
Tykkäillään pelkästään toisistamme! Jookos senkin kiimainen kakara, vaikka yhtä kiimainenhan se olen minä itsekin!
Hyss! Ei sanaakaan kenellekään! Lupaatko?
Lupaan!
No käydään välillä saunassa, ja jatketaan sitten harjoituksia, kun tullaan takaisin!
Jookos?
Joo!

Tuli sunnuntai, ja illalla tulisi Jari isänsä luota takaisin kotiin äitinsä Liisan luokse.
Minun siis olisi poistuttava täältä ennen sitä.
Liisa lämmitti vielä kerran saunan, ja samat ahkerat harjoituksemme saunomisen jälkeen jatkuivat vielä tänäänkin, joiden jälkeen pukeuduimme, ja siirryimme makuuhuoneesta olohuoneen sohvalle istumaan.
Mitä me nyt tämän jälkeen teemme? Emmehän me voi Jarin täällä ollessa edes katsoa toisiamme, kun hän jo heti aavistaisi ja ymmärtäisi katseistamme, että meillä roihuaa tykkäilysuhde välillämme!
Olet Alpo oikeassa, enkä tiedä minäkään, että mitä tekisimme! Jarikaan kun ei käy kuin vain pari kertaa kuukaudessa isänsä luona!
Äiti käy pari kertaa kuukaudessa mummin luona, ja silloin me kyllä voitaisiin olla viikonloput meillä, mutta liian harvoin me silti toisiamme tultaisiin näkemään!
Voi Liisa, ja juuri kun me löysimme toisemme!
Molemmat löysimme toisemme, oikeassa Alpo olet! Siinä oli Kohtalon sormi pelissä mukana!
Niin Liisa oli!
Istuimme surullisina olohuoneen sohvalla toisiamme kädestä kiinni pitäen.
Etkä Jariakaan voi täältä ulos heittää!
Höhlä! Enhän minä nyt omaa poikaani voi kotoaan ulos ajaa!
No sitähän minä sinulle juuri sanoin, että sitä sinä et voi tehdä!
Ei mutta kohta Jari voi jo tulla, ja sinun on sitä ennen parasta lähteä, ettei hän ala epäilemään mitään! Sinulla on numeroni, soitellaan! Mutta syö ensin, ennenkuin lähdet!
Aterian jälkeen päätimme vielä yhdessä katsoa uutiset.
Haastattelija seisoi Turun keskustassa, mikrofoni kädessään, kysellen ihmisiltä, että mitä kuuluu ja minne ovat menossa.
Yht'äkkiä ilmestyi kuvaruutuun kaksi tuttua ihmistä, pysähtymättä haastattelijan haastateltavaksi.
Hei tuohan on Jari, huudahti Liisa yllättyneenä. Kävelee jonkun naisen kanssa käsi kädessä! Näetkö?
Näen! Ja se nainenhan on minun äitini, jonka piti olla mummin luona Tampereella, eikä Turussa!
Ja Jarin piti olla Vantaalla isänsä luona!
Kuinka he Turussa, yhdessä käsi kädessä kävelevät? Ei kai vain...?
Tuijotimme Liisan kanssa hämmästyneinä toisiamme.
Oletko varma, että se oli äitisi?
Kyllähän minä nyt oman äitini tunnen! Oli, oli, äiti se oli!
Varmistetaan! Soita sinä mummillesi, niin minä soitan exälleni!

Ei ole äiti ollut mummin luona!
Eikä Jari isänsä luona!
Oletko Alpo ollut tietoinen tästä heidän suhteestaan?
En.. en ole aavistanutkaan, mutta Jari on usein koulusta lähtenyt kesken koulupäivän kotiin!
Sinun kotiisi, sillä tänne hän ei ainakaan ole tullut! On melko varmaan ollut äitisi luona! Heillä on oltava salainen suhde, niinkuin nyt on meilläkin!
Tämähän alkaa jo käymään aivan mielettömäksi!
Minun pojallani on suhde sinun äitisi kanssa, ja hänen pojallaan on vuorostaan suhde minun kanssani!
Vaikka.. totta puhuen.. tämähän alkaa tuntumaan jo aivan koomilliselta!
Mitä Alpo me nyt tehdään.. onko sinulla ehdotuksia?
En tiedä.. mitä itse ehdotat?
Ennenkuin olemme asiasta täysin varmoja, niin parasta ehkä vain on odottaa ja katsoa, että mitä tapahtuu!
Jospa tuo nainen ja poika eivät olleetkaan Jari ja sinun äitisi, vaan muuten vain niin heidän näköisiään!
Emmehän nähneet heitä kuin vain muutaman sekunnin ajan, ja epäselvästi senkin lyhyen ajan!
Jokin muu selitys vuorostaan voi olla siinä, etteivät he tätä viikonloppuaan olleet siellä, missä heidän olisi pitänyt olla!
Sinä ja Jari olette koulukavereita ja hyviä ystäviä, joten siinä on hyvä syy minun ja äitisi tutustumiseen!
Ja jospa meistäkin äitisi kanssa vielä tulee hyviä ystävättäriä?!
Kerro hänelle, että hän on tervetullut tänne saunomaan jokin viikonloppu, ehkäpä jo viikon päästä hänelle sopisi?!
Ja voisihan hän täällä piipahtaa joskus keskellä viikkoakin, koska teen kotoa käsin työni, ja yleensä aina olen kotona!
Niinkuin hänkin.. kerron hänelle terveisesi!
Liisa saatteli minut ulko-ovelle, ja antoi minulle siellä suukon poskelleni, ennen sieltä poistumistani.
Meillä kummallakin oli ollut ikimuistoinen viikonloppu.
Rakastanhan minä sinua, minun oma pikku vesselini, enkä pelkästään sinusta vain tykkää, sanoi hän minulle vielä ovenraosta, sitä sulkiessaan.
Tunsin itseni onnelliseksi.
Minulla oli nyt ihan ikioma ihana nainen.

Alpo haluaa panna.

Hei Alpo, terveisiä mummilta!
Kiitos! Miten mummi voi?
Hyvinhän hän!
Mitenkäs sinä olet täällä poissa ollessani pärjäillyt? Huomasin juuri, että ethän sinä edes ole koskenut jääkaapissa olleeseen ruokaan! Mikset? Et kai sinä vain syömättä ole koko viikonlopun ollut?
En tietenkään!
Mutta vartavasten juuri nuo sinua varten valmistamani ruuat jätit syömättä?!

Tiedäthän sinä äiti sen Jarin?!
Tiedän kyllä, mitä hänestä?
Viikonlopulla ei hän ollutkaan kotonaan, vaan oli isänsä luona käymässä, ja hänen äitinsä kyseli sinusta!
Mitä hän minusta kyseli, tokaisi äiti pingoittuneeksi muuttuneella äänellään.
No sitä vaan, että hän haluaa tutustua sinuun, ja pyysi sinua kylään.. aivan milloin tahansa! Hänkin tekee kotoa käsin työnsä etätöinä, aivan niinkuin sinäkin, niin että hän on yleensä aina kotona!
Lupasi lämmittää saunankin sinulle!
Miksi hän minusta on kiinnostunut?
No koska olet hänen poikansa parhaan ystävän, elikkä minun äiti!
Äiti mietti hetken.
Minuakin kiinnostaa tavata Jarin, siis se sinun parhaan ystäväsi äiti! Soitan hänelle jo huomenna!

Tiistaina puolen päivän aikaan, oli äiti koulussa ollessani lähtenyt vierailulle Liisan luo, viipyen siellä myöhäiseen iltaan saakka.
Ihana ihminen se Liisa ja niin ystävällinen, iloitsi äiti illalla kotiin tultuaan.
Lämmitti minua varten saunankin, söimme sekä päivällisen että illallisen, ja juttelimme kaikenlaista!
Huomenna tulee hän vuorostaan vierailemaan täällä minun luonani!
Teistä tuli heti ystäviä?!
Tuli, kyllä vain, ja ystävää minä aina olen kaivannutkin, jolle voin aina kertoa kaiken!

Jarin kanssa emme äideistämme toistemme kanssa keskustelleet, kuten kaikesta muusta.
Liisan kanssa olin vain puhelinyhteydessä, seuraavien kahden viikon aikana.
Kaipasin aivan hirvittävästi häntä.
Liisa kertoi aivan yllättyneensä siitä, kuinka nopeasti hän oli äitini kanssa ystävystynyt, puhuivat avoimesti keskenään kaikesta, kaikesta muusta, paitsi suhteistaan toistensa poikiin.
Liisa ja äitini Kaija vierailivat joka päivä vuorotellen toistensa luona.
Olivat yötäkin, ja Liisan yöpyessä meillä, livahti hän aina äidin nukahtaessa huoneeseeni.
Samoin teki äitikin Liisan luona yöpyessään, livahtamalla Jarin huoneeseen, kertoi Liisa minulle.

Eräänä perjantai-iltana olimme kaikki neljä kokoontuneet olohuoneeseen Liisan luona, odotellessanme saunan lämpiämistä.
Ensimmäinen saunavuoro olisi naisilla.
Liisa oli jo syödessämme näyttänyt ankarasti pohtivan jotain, ja nyt yht'äkkiä näytti hän siinä pohtimassaan asiassa tehneen päätöksensä.
Kaija ystäväni, lopetetaan jo tämä näytteleminen ja puhutaan asiat nyt kerralla selviksi!
Mitkä asiat?
No ensinnäkin siitä sinun ja Jarin salailemasta suhteestanne!
Mitä tarkoitat?
Sitä tarkoitan, että tiedän kaikki!
Kaikella ystävyydellä Kaija, en minä sinua ja Jaria siitä tuomitse, mutta olkaa jo lopultakin molemmat rehellisiä!
Eihän siinä mitään pahaa ole, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, niinkuin minä ja sinun poikasikin rakastamme toisiamme!
Mitä sinä Liisa tarkoitat? Alpohan on vielä koulupoika!
Mutta ikää ja kokoa hänellä siihen on jo riittävästi, kuten Jarillakin! Eikö olekin Kaija ystäväni tuo totta?
On, kuului tuskin kuuluva vastaus.
No niin, olemme päässeet jo näin pitkälle!
Kuinka kauan sinulla ja pojallani on jo ollut tuo teidän rakkaussuhteenne?
Mitäpä väliä sillä on?
No eipä tietenkään mitään!
Sanon vain vielä kerran sen, että en minä teitä tuomitse, mutta ehdottaisin pieniä muutoksia!
Muutoksia?
Niin.. vaihdetaan Kaija poikia keskenämme, Jari muuttaa sinun luoksesi ja Alpo minun luokseni!
Mutta mitä pojat itse siihen sanovat?
Suostuimme Jarin kanssa heti välittömästi tuohon ehdotukseen.
No sittenhän tämäkin asia on nyt selvitetty! Ja nyt Kaija saunaan, vai haluatko mennä sinne Jarin kanssa kahdestaan?
Mennään vain me tytöt ensin, ja käykööt pojat saunassa sitten kahdestaan meidän jälkeemme!
Haluavat varmaankin nyt keskustella naisasioistaan keskenään!
Kuten mekin miesasioistamme!

Olin onnellinen ja niin oli Liisakin.
Samoin olivat sekä äiti että Jarikin onnellisia.
Olimme kaikki onnellisia.
Sängyssä opin Liisalta paljon uusia asioita, tarkemmin sanottuna aivan kaikki.
Rakastelimme aamuin, illoin ja melkeinpä jatkuvasti.
Rakastin päivä päivältä, yhä enemmän Liisaa, kuten Liisakin rakasti minua.

Virallisesti asuin vielä entisessä osoitteessani äitini luona, ja joka päivä koulussa vaihdoimme Jarin kanssa saamamme toistemme postin omiin posteihimme.
Meillä on vaara saada toinen toisemme isäpuoliksimme, oletko Alpo koskaan ajatellut sitä?!
Onhan se mielessäni joskus ollut, mutta siihen menee vielä aikaa!
Aika tuntuu joskus mennä hurahtavan tosi nopeesti!
Sinä minun ottopoikanani.. mikä naurettava ajatus! Ja minä sitten vuorostani sinun isäpuolenasi, ihan hullua ajatuksenakin!
Eikös olekin, mutta niinkin tässä nyt saattaa käydä!
Että tullaan vielä joskus tulevaisuudessa isittelemään toisiamme?! Mikä karmea ajatus!
No sovitaan sitten jo nyt, ettemme sitä ikinä tule tekemään!
Sovitaan pois.. kättä päälle!
Mitä muuten Jari näet äidissäni? Hänhän on vain...!
...VAIN? Puhut nyt Kaijasta.. minun Kaijastani, jota rakastan!
Älä nyt suutu.. tarkoitin vain että.. että.. kello soi.. välitunti loppui.. pitää ehtiä vielä vessassa käymään! Nähdään!
Huh! Onkin tästä lähtien alettava tarkoin harkitsemaan, mitä puhuu.

Liisalla olisi piakkoin synttärit, ja mitä rahaton koulupoika voisi rakkaalleen ostaa ja antaa?
Vai olisiko pakko mitään ostaa, kun lahjan voisi itsekin tehdä, mutta mitä?
Mietin ja mietin päivät pitkät..
kunnes.. ahaa!
Minullahan oli musiikissa kymppi, omistin kitaran, joten säveltäisin ja sanoittaisin omalle rakkaalle Liisalleni rakkauslaulun.
Sehän olisi jopa arvokkaampi, kuin mikään rahalla ostettu lahja.
Ja muutaman päivän päästä se jo olikin valmis, ja siitä tuli hyvä, ainakin omasta mielestäni.
Aivan sitten loistava.
Piirtelin nuotit ja kirjoitin tekstin kynällä puiselle leikkuulaudalle, jonka jälkeen poltin ne sähkögolvilla selvästi näkyviin.
Aivan alas kirjoitin.. LIISALLE RAKKAUDELLA ALPOLTA
Sitten käärin lahjani paperiin.

Liisa-rakas kutsui varsinaisille syntymäpäivilleen illalla, vain Kaija-äitini ja oman poikansa Jarin, mutta päivän aikana oli kyllä käynyt muitakin onnittelijoita, ja vielä illallakin käväisi joitain harvoja kutsumattomia, jotka eivät päivällä olleet päässeet käymään.
Annoin lahjapaketin Liisalle, ja kun hän oli avannut sen, sitä ihaillen, otin kitaran esille, ja esitin sen hänelle.

"Liisa pieni, rakkaani mun,
aina oon mä sun!
Liisa pieni, rakkaani mun,
aina kun nään mä sun,
mun syömmein sanoo pum pum!
Liisa pieni, rakkaani mun,
Oothan aina sä mun?"

Olen, olen huudahti Liisa, syleillen minua silmät kyynelissä.
Voi kuinka ihanan lahjan minä Alpo sinulta sain.. kiitos rakas!
Ihan ikioman, vartavasten minulle tehdyn laulun.. ihanaa!

Kävimme saunassa, Kaijan ja Jarin jäädessä yöksi meille Jarin huoneeseen, ja kummassakin kamarissa, sekä Liisan ja minun makuuhuoneessa, että myöskin Jarin huoneessa valvottiin myöhään yöhön rakastellen.
Että elämä saattoi olla ihanaa, ajattelin aamulla lopulta Liisa kainalossani nukahtaessani.
Koulusta otin sen päivän vapaata. Saisinhan äidiltäni lupalapun koulusta poissaolooni, kuten myöskin Jari saisi samanlaisen omalta äidiltään.
Puolelta päivin heräsin Liisan ratsastamassa päälläni.
Huomenta Alpo-rakas!
Hu..hu..hu...!
... Huomenta?
Huomenta Liisa-rakas!
Aivan sitten mahtava herätys.

Suoraan sanottuna tää on tosi absurdi. Kirjoitettu ihan ok, enemmän kuvailua.

Strippaa poika minulle!
Mutta enhän minä osaa!
Osaatpas! Ujostelet vain!
Eihän miehet strippaa!
Strippaapas, mutta antaa olla sitten.. p o i k a !
Jatkoimme uutisten katsomista, joka hetkeksi oli keskeytynyt Liisan puhuessa.
"Pekka lähestyy, lähestyy, potkaisee JA MAALI TULI...!
JIPPII!
Hyppäsin riemuissani ylös hyppimään ja tunsin kuinka.. APUA!
Mikä ihmeen ötökkä sinun housuihisi luikerteli, kiljaisi Liisa.
Iso ja karvainen ja.. voi kauheeta.. sehän voi purra sinua.. ja pistää sinua sillä piikillään!
PIIKILLÄ? PURRA? OLIKO SILLÄ HAMPAAT?
Oli! Ja isot hampaat olikin, ja se kauhea piikki siellä sen takapuolessa! Ja se toinen ötökkä livahti paitasi alle!
EI.. EI.. APUA huusin, alkaen riuhtomaan paitaa pois päältäni.
Hypin kuin mielipuoli paitaa päältäni pois repiessäni, nappien vain sinkoillessa ympäri olohuonetta.
OTA POIS! OTA POIS SE SIELTÄ! huusin paidattomana hyppien, käsilläni yrittäen ylettyä selkääni.
Liisa läpsi ja hieroi ylävartaloani, sitä kauheaa piikkipersettä jahdatessaan, ja lopultakin onnistui hän sen läpsäisemään selästäni pois.
No nyt se tipahti lattialle, ja ryömi maton alle piiloon, mutta housuissasi on vielä se toinen.. housut pois.. housut pois poika!
OOH KUINKA IHA.. IHAN KAUHEETA! huudahti Liisa.
Saumat repeilivät ja napit sinkoilivat irti myös housuistani.
Lopulta sain potkittua housut pois jaloistani.
Liisa jahtasi sitä kauheaa otusta käsillään, sen livistellessä ympäri vartaloani, välillä alushousujeni sisälläkin käydessä, mutta aina se onnistui pääsemään Liisan käsiä karkuun.
Kalsarit pois.. Alpo heti kalsarit pois Ooh se on vikkelä Oih hyppäsikö se nyt minun alushousuihini? No hyppäsipä tietenkin, takaisin maton alta se toinenkin!
Liisa työnsi toisen kätensä haarojensa väliin sen perään, toisella etsiessään sen kaveria minun haaroistani.
Sain omat alushousuni potkittua pois jaloistani.
Hypi poika hypi!
Hypin!
Nyt ne molemmat livahtivat maton alle!
Polje.. polje niitä maton läpi.. hypi niiden päällä.. hypi.. hypi.. noin.. noin.. Ihanaa.. VOUU!
Liisa nousi ylös hyppimään kanssani matolle!
Sinulla Liisa niin kivasti pomppivat nuo sinun rintasi!
Ja sinulla tuo sinun pikku kyrpäsi!
Ei se pieni ole!
Ei olekaan, mistä sinä sellaista päähäsi sait, että se pieni olisi?
Itse sanoit!
Enhän minä sitä niin tarkoittanut! Iso kullihan sinulla on, ja minullahan se pieni on, tämä mun pikku pimpsani, vaikka aivan väljä onkin!
Höpö höpö, eikä ole!
Liisa istahti takaisin sohvalle, vetäen minut istumaan syliinsä, samalla kulliani hyväillen ja puristellen.
Sikstinaidaan Alpo.. jookos?!
Joo!
Liisa keikahti selälleen sohvalle ja minä toisinpäin, hieman kyljelleni hänen päälleen, jolloin hän vähän päätään sivulle kääntäessään, sai kovettuneen kullini suuhunsa.
Ooh henkäisimme molemmat samanaikaisesti.
Raottelin sormillani hänen pilluaan ja työnsin sinne kieleni. Maistui hyvältä. Tunsin kuinka kulliani imettiin.
Nuolin ja imin glitorista, eikä kestänyt kauaa kun Liisa jo tuli.
Mmm haluan ottaa sinulta suuhun, ole paikallasi, huohotti hän, yrittäessäni nousta, tarkoituksenani kääntyä ja työntää kaluni hänen pilluunsa.
Pian laukesinkin hänen suuhunsa.
Käännyin ja lepäilin Liisan kainalossa.
Anteeksi Alpo, ei ollut mitään hirveitä ötököitä, vaan keksin koko jutun, saadakseni sinut strippaamaan, kun teki niin mieli nähdä sinun niin tekevän!
Hah hah kyllä minä sen ymmärsin ja olin leikissäsi mukana!
Mistä sinä sen ymmärsit?
Etkö enää muista muista niitä vanhoja suomalaisia Jaska Hukkajoki -elokuvia?
No voi hyvä Sylvi sentään.. muistanhan minä nyt ne!
Ei se se 'Voi hyvä Sylvi sentään, sanoi Jaska Hukkajoki', vaan se 'Jaska Hukkajoki strippaa naapurin tädille'!
Ha ha no muistanhan minä nyt sen, aivan sitten absurdi filmi.. muistan kuinka nauroin sille ihan sitten katketakseni!
Tulikohan idea tuohon sinun huiputtamiseesi alitajuisesti juuri siitä elokuvasta?!
Voi olla, mutta koitapas mun kulliani nyt!
No mutta voi sentään, tämähän on aivan posketonta! Laukesit vain hetki suuhuni, ja taas sinulla seisoo, ennenkuin olen ehtinyt kunnolla edes entisiäkään spermojasi nieleskellä suustani pois! Mikä ihmeen spermatykki poika oikein olet?
Sinua Liisa ei tarvitse muuta kuin vain katsoa, niin siittiöni aivan hullaantuvat, haluten sinuun, ja nyt ne haluavat sinun pimpsaasi!
Vai että haluavat ne nyt minun pimpsaani?! No antaa niiden tulla, jos kerran sinne tahtovat!
Liisa levitti jalkojaan, ja minä työntelin nautiskellen vähän kerrallaan kulliani sisälle Liisan märkään pilluun.
Nyt kesti kauemmin, ennenkuin laukesin, ja nautin joka ikisestä sekunnista, kyrpääni rakkaani pillussa edestakaisin työnnellessäni.
Liisa-rakas.. rakastan sinua niin mielettömästi!
Samat sanat!
Mutta enhän minä...!
...ALPO-rakas!

Kuule Liisa!
No mitä Alpo?
Tiedätkö mitä?
No mitä minun Alpo pitäisi tietää?
Meidän pitää ruveta tekemään pornofilmejä!
Ohhoh.. että pitää? Miksi pitää? Hohhoh että ihan pitää?! Mutta jos ei sitä tehdä, niin mitäs sitten? Saadaanko sakot? Pistetäänkö meidät putkaan?
'Nyt meitä vierähän putkasta putkaan'!
Ei poika! Siitä tulisi liian kallis, sellaisesta pornofilmin teosta!
Eihän se maksa mitään kun tehdään se mun puhelimellani!
Vai ei? Sehän maksaisi maltaita!
Eikä maksaisi! Mikä siinä nyt mitään maksaisi?
Öljy.. öljy on hurjan kallista!
Mutta minähän nuolen sinut aina liukkaaksi! Ei maksa mitään ja on kivaa! Eikö ole sinustakin?!
Onhan se, mutta minä puhun nyt poltto-öljystä!
Poltto-öljystä?
Lämmitysöljystä.. niin! Mehän paleltuisimme, ilman vaatteita sitä filmiä tehdessämme, lämpötilaa pitäisi korottaa monella asteella, ja öljyä kuuluisi aivan mahdottomasti, ja kun minulla ei olisi varaa maksaa sitä, niin häätäisivät meidät ulos täältä! Osaatko Alpo tehdä lumilinnaa?
Kuuntelin hämmästyneenä Liisaa.
Mitä tekemistä lumilinnalla on pornofilmin tekemisen kanssa?
Emmehän me paljaan taivaan alla voi sitten sitä tekemäämme filmiä katsoa!
Nyt sinä Liisa teet pilaa minusta!
Voi anteeksi Alpo, ei ollut tarkoitus!
Olipas, mutta ei se mitään, koska sain siitä uuden idean!
Minkä idean?
Tehdään lumilinna yhdessä! Nyt Liisa heti vaatteet päälle ja ulos, ennenkuin ulkona tulee pimeää!
Ei vaan vaatteet pois päältä, ja ota se puhelimesi esiin, niin aletaan heti sen filmin tekoon! Ihan kiva ideahan se on! Tästähän voikin tulla tosi hauskaa! Kyllä sinullakin välähtää!

Liisalla oli hengityssuoja kasvoillaan, hänen hitaasti riisuuntuessaan, ja minulla kyrpä kovana häntä filmatessani.
Rinnat vapautuivat rintsikoista, tasoiteltu karvapehko tallentui kännykameralle. Teki mieli koskea, mutta hillitsin itseni, vaikka todella kovaa itsekuria se minulta vaati.
Liisa levitti sängyllä maaten jalkojaan, sormeillen... Ei mutta poika.. mitä sinä nyt..?
Olin riuhtaissut housuni nilkkoihini, ja ruvennut panemaan Liisaa.
Itsehillintäni oli täysin pettänyt, nähdessäni Liisan kiimasta kiiltelevän kostean pillun vaon, hänen sitä sormillaan levittäessään.
Mitenkäs Uuh Alpo sen filmin teon kanssa, huohotti hän allani.
Hu.. huomenna, huohotin minä hänen päällään, puhelimeni sängylle heitettynä, filmatessa makuuhuoneen kattoa.

Hei katso Alpo, huudahti Liisa myöhemmin filmiä katsoessamme.
Siinähän istuu hämähäkki katossa, ja voi ihmettä, sehän runkkaa. Eikö Alpo runkkaakin?!
Kuule Alpo!
No mitä Liisa?
Tehdään filmi, jossa sinä...!
Ja ei varmasti tehdä!
...annat minun ottaa sinulta suihin!
Joo tehdään Liisa.. nyt heti, kun mulla seisoo jo!

Aamulla istuin olohuoneen sohvalla, painavaa tietosanakirjaa hätäisenä selaillen.
Voi perr.. honen, väärä osa, perhottelin äkäisenä. Kävin vaihtamassa sen toiseen.
Olin juuri palaamassa sohvalle, kirja kädessäni, kun Liisa ilmestyi haukoitellen makuuhuoneesta olohuoneeseen.
Mikset Alpo herättänyt minua tänä aamuna, kuten sinulla tapanasi on tehdä, eikä edes kahvi tuoksu, ja miksi sinulla on tuo tietosanakirja kädessäsi?
Liisa ei odottanut vastaustani, vaan työnsi puhelimensa käteeni.
Äitisi.. on yrittänyt soittaa sinun puhelimeesi, mutta se on pois päältä!
Niinhän se on... Haloo! Huomenta! Joo on kiinni kun unohdin laittaa sen lataukseen illalla! Niin tai unohdin illalla etsiä siihen laturin, enkä viitsiny enää sängystä nousta ylös sitä etsimään! Joo sitä samaa.. hei kuule äiti.. olen tänään poissa koulusta.. kirjota lupalappu poissaoloon, että oon kipee! En oo, muuten vaan ei ole aikaa mennä sinne! Joo! Sitä samaa hei!
Annoin puhelimen takaisin Liisalle.
Miksi et mene kouluun?
No kun.. kerron sitten kohta! Ee..ee..hm!
Mitä etsit? Niin tai kerro sitten kahvipöydässä! Menen keittämään puuroa ja kahvia!

Löysitkö etsimäsi, kysyi Liisa kahvia puuron jälkeen juodessamme.
Löysin!
Vielä tuli käyttöä tuollekin kirjasarjalle, netistä kun nykyisin löytää aina kaiken haluamansa!
Ei mutta enhän minä vieläkään ole laittanut sitä puhelinta lataukseen!
Pitääkin tehdä se nyt heti!
Etkö ensin haluaisi kertoa, että mitä niin järkyttyneen näköisenä etsit niistä tietosanakirjoista? Kävit niitä välillä vaihtamassakin, joten etsit useampia sanoja!
Painoin pääni käsiini.
Olen todellakin järkyttynyt.. jo tässä iässä.. kauheeta! Minun on jo tänään päästävä lääkärille!
Mitä sinä Alpo nyt puhut? Mikä sinua vaivaa?
KERRO NYT HETI MINULLE ETTÄ MIKÄ SINUN ON!
Liisa nousi ylös, kiersi pöydän, istahti syliini ja kiersi kätensä kaulaani.
Kerro minulle kultaseni!
Olinko Liisa vierelläsi tänä aamuna herätessäsi?
Tarkoitat tietenkin, että olitko päälläni panemassa minua, ja että sainko sinulta sellaisen ihanan herätyksen tänäkin aamuna?! Ei, en tosiaankaan saanut! Pimpsa aivan sitten tyhjänä heräsin, ja vähän minä sitä ehdin jo ihmetelläkin, mutta miten se nyt tuohon sinun järkytykseesi liittyy, sillä järkyttynyt sinä nyt aivan selvästi olet!
No kun minulle on tullut sellainen erektiohäiriö, ei kalu seiso enää.. eikä ehkä enää koskaan -nyyh- ..minusta on tullut impotentti, ja siksi et enää tänä aamuna herännyt kulli pillussasi, etkä ehkä enää koskaan tule sitä tekemäänkään!
Sinun on nyt vain Liisa-rakas totuteltava tästä lähtien heräämään pimpsasi tyhjänä.. joka aamu.. impotentti mikä impotentti.. se minä nyt olen! Saat etsiä itsellesi uuden miehen.. miehen jolla kyrpä seisoo.. sillä minä lähden heti kun olen tuon kahvini juonut pois.. -nyyh- .. niin tai voisinhan minä vielä toisenkin kupillisen juoda.. mutta sitten minä lähden pois, ja muutan takaisin äidin luokse!
Liisa oli tipahtaa sylistäni, räjähtäessään kovaan nauruun!
JA.. JA SINÄ LIISA SENKUN VAIN NAURAT!
HA HA NO NIIN NAURAN, KUN OLET SINÄ KULTAPIENI NYT KYLLÄ IHAN SITTEN NIIN HASSU, ETTEN HAH HAH HAH VOI NAURAMATTA OLLA!
Minkä sinä juuri nyt tällä hetkellä luulet isona ja kovana pullottavan minun pyllyni alla?
Mitä.. mikä.. MITÄ?!
Liisa hyppäsi sylistäni, tarttui käsiini ja veti minut käsistäni kiinni pitäen ylös.
Tule poika! Mennäänpäs nyt yhdessä takaisin sänkyyn, vaan ei nukkumaan!
Nyyhkäisin helpotuksesta.

Rakasteltuamme, rutisti Liisa minua sylissään.
Montako siemensyöksyä sait eilen? Yhden heti aamulla, toisen käydessäsi täällä vapaatunnillasi, kolmannen heti koulusta kotiin tultuasi, neljännen...!
...Aika monta!
Niin sait 'aika monta', joten ei sitten ihme, ettei sinulla aamulla heti herättyäsi kalu enää jököttänyt!
Vapaatunneillasi sinun on turha enää ainakaan tämän minun pilluni takia täällä käydä! Sitä et silloin enää saa, jotta jaksat minua sensijaan sitten aamuisin herätellä! Jookos?!
Joo ja oli minulla tarkoitus se silloin täällä käyntini jo muutenkin lopettaa, kun aina sen vapaatunnin jälkeen matikanopettaja pysähtyy pulpettini viereen, nuuhkii ilmaa ja kyselee, että missäs ne pojat taas ovat vapaatunnillaan olleet, kun on silloin Jarikin käynyt kotona, ja eihän siinä ajassa ehdi edes suihkussa...!
... käymään ei, mutta nyt sinulla Alpo taas seisoo ja minua vuorostaan taas sopivasti panettaa, joten hyppääpäs poika taas päälle!

Mitä Alpo sanoisit, jos sanoisin haluavani tehdä sinun kanssasi lapsen?
Lapsen? Minun kanssaniko?
Niin! Juuri sinun kanssasi! Haluaisitko?
Mutta minähän olen vasta -atshii- vuotias, olen vielä koulussa, eikä minulla edes vielä ole ammattiakaan! Koulukin on vielä kesken!
Ethän sinä nyt koko ikääsi vain -atshii- vuotias ole! Kamalaa.. Olen nyt saanut sinulta tuon sinun nuhasi! Hunaja esille ja vettä kiehumaan nyt heti! Onko meillä vielä sitä mustaviinimarjamehuakaan edes jäljellä, ja aspiriiniäkin pitää ostaa lisää, ennenkuin loppuvat! Toivottavasti me emme sitä noroa nyt ole saaneet, dillä de kuulema on aivan ditten.. no voihan...!
Liisa noukki pöydältä pari paperinenäliinaa, ja niisti äkillisesti tukkoon menneen nenänsä.
No voihan nenä.. nenä aivan tukossa! Eikä noista ilmanpuhdistajistakaan ole tainnut paljon apua olla, vaikka suodattavathan ne kyllä tehokkaasti enimmät pöpöt ja pölyt pois ilmasta!

Kuumaa mehua hunajan kanssa juodessamme, palasi Liisa takaisin siihen vauva-asiaan.
Haluatko isäksi?
Minäkö?
Sinä juuri, kun eihän täällä muitakaan miehiä ole, kuin sinä vain, sinä yksin! Haluatko?
En tiedä.. en ole koskaan ajatellut että.. että lapsi minulla! Miksi sinä lapsen haluat? Ei kai se jo ole tulossa.. et kai jo odota lasta?
En tietenkään! Pitäähän sinunkin saada siitä päättää! Mutta jos et sitä halua, niin enhän minä sinua nyt vasten tahtoasi isäksi pakoita, kun olethan sinä vielä niin nuorikin, vielä melkein lapsi itsekin!
Enkä ole, olenhan minä jo -atshii- vuotta täyttänyt!
Otappa poika lisää mehua! Mutta mieti Alpo asiaa rauhassa, ihan ajan kanssa!
Lupaan Liisa-rakas miettiä sitä!

Nuha meni meiltä molemmilta ohi, meidän molempien välttyessä noro-virukselta.
Joulu lähestyi ja sodat riehuivat ympäri maailmaa.
Olin lähempänä kutsuntoja, kuin koskaan aikaisemmin, mutta ei se minua peloittanut tai jännittänyt vähääkään. Päinvastoin, olin jopa alkanut innolla odottamaan kutsukirjettä armeijaan, sillä siellähän minä saisin ammatin itselleni. Piankos minä nyt monnista kapteeniksi nousisin, tai ehkäpä peräti.. niin tai kiva se olisi saada vaikkapa vain kersantinkin natsat kauluslaattoihinsa.

Koulussa välitunnilla Jari salaperäisen näköisenä veti minut muista kavereistamme kauemmaksi.
Näin jo hänen leveästä virnistyksestään, että jotain todella tärkeää asiaa hänellä nyt minulle oli.
Onneksi olkoon Alpo!
Katsoin Jaria hämmästyneenä.
Eihän minulla vielä ole synttärit, vaan vasta sitten joulun jälkeen!
Aivan kuten minullakin, mutta en minä synttärionnitteluja nyt toivotellut, vaan jotain aivan muuta! Niin tai oikeastaan.. synttäreistähän tässä nyt on kyse, kun veljelläsi.. tai ehkä siskollasi.. on synttäripäivä ensi syksynä!
Mutta eihän minul.. MITÄ.. MITÄ SINÄ JARI NYT OIKEIN TARKOITAT? ONKO ÄITI PAKSUNA?
Ei vielä, mutta pian on! Kaija lopettaa pillereiden syönnin ja tiedäthän sinä mitä se tarkoittaa?!
Et voi tarkoittaa tuota!
Kyllä minä tarkoitan, koska niin me olemme yhdessä päättäneet, että lapsi me hankitaan!
Mutta ethän sinä.. ethän sinä voi tarkoittaa tuota.. että äiti ja sinä...! Olette hulluja molemmat! Onko tuo Jari nyt aivan totta?
No on on, miksi minä nyt tuollaisia sinulle valehtelisin?!
En tiedä, vastasin.
Kello soi, ilmoittaen välitunnin päättyneeksi.
En tiennyt mitä ajatella, olin aivan pyörällä päästäni. Menin luokkaan, sieppasin laukkuni, ja lähdin kesken koulupäivän kotiin.

Joko sinä Alpo nyt jo tulit kotiin?! Enkä ruokakaan ole vielä ehtinyt alkaa valmistamaan, kun olen koko päivän tehnyt töitä!
Eihän sinulla koulupäiväkään ole vielä loppunut!
Ei loppunut, mutta kun on nyt tärkeämpääkin tekemistä kuin vain istua ja nuokkua koulunpenkillä!
Me mennään nyt sänkyyn, ja sen jälkeen saat heittää ne e-pillerisi roskiin!
Voi Alpo-rakas, oletko nyt aivan varma?
Olen Liisa-rakas.. olen nyt aivan varma!

Miisa nousi ja sanoi menevänsä keittämään kahvia. Kyllähän sinä Kari kultaseni kahvia haluat. Olet kyllä aivan kyltymätön, kultaseni, tiedäthän. Saat minutkin kyltymättömäksi. Pidän jo siitä kun hyväilet rintojani, joiden koosta olen kovin ylpeä. Näen kyllä miten ne saavat sinut kuumaksi kun niitä hyväilet, olet hetkessä sarvi kovana, mikä on tietenkin hieno asia.
Rinnat tekevät naisen, niin se on, sanoi naisväki ennen vanhaan. Viitsisitkö kultaseni vilkaista silmälasejani, kun niiden sangoissa on jotain pielessä. Ne ei oikein tahdo avautua niinkuin minä haluan avata sylini sinulle, kultaseni. Pitäisikö niihin panna jotain öljyä, niihinkin. Haluan että pannaan.

Makasimme hikisinä, vastatusten käsi kädessä sängyssä.
Mikä sai sinut tähän nopeaan päätökseesi, hedelmöittää minut, lapsen saadakseni?
Lapsen saadaksemme!
Äitisi soitti minulle aamulla, ja sinä tietenkin juttelit poikani kanssa?!
Jarin kanssa.. niin tein!
Ja hän kertoi tuon ilouutisensa?
Niin kertoi mutta miksi sinä siitä nyt puhut?
Mikä ihmeen kilpailutilanne tämä Jarin ja sinun välillä nyt mielestäsi oikein on?
Ei tällaisia ihmisen koko loppu-elämään vaikuttavia tärkeitä päätöksiä noin vain tuosta lonkalta tehdä, ja noin heppoisin perustein vieläpä kaiken lisäksi!
Tulisit katumaan vain jälkeenpäin, joten jatkan pillereiden syöntiä, sillä lasta me emme nyt yhdessä hommaa! Saat vielä lisää miettimisaikaa!
Myönnän sen, että Jarin puheet vahvasti vaikuttivat päätökseeni, mutta olen ihan sitten varma siitä, että lapsen minä sinun kanssasi Liisa-rakas haluan, enkä ikipäivänä tule tätä päätöstäni katumaan, sen Liisa-pieni minä lupaan sinulle! Liisa-kiltti.. lupaan!
No mietin tätä asiaa huomiseen saakka! Huomennahan minun olisi pitänyt se pillerikin ottaa!
Ja nyt ylös sängystä! Minulla on töitä rästissä, ja sinulla on läksyjen lukua, joten töihin.. töihin.. nyt molemmat vaan! Luoja kun ei laiskoja elätä!
Joo ei kun tosilaiskoja vaan!
...........

Alpo-rakas, heitin pillerini roskapussiin, ja roskapussin kannoin ulos!
Mahtavaa ja vuoden päästä imetämme pienokaistamme!
Minä imetän.. millä sinä poikaressu sitä imettäisit, kun eihän sinulla ole edes...!
...Tuttipullolla.. kuulin että ovat nyt keksineet sellaisenkin!
No kaikkea ne keksiikin!
Ja nyt poika hyppää päälle, kun vielä voit, sillä kohtahan ne saattavat keksiä tekokullinkin, ja sitten.. bai bai boi!
Ha ha joo ja tekopillun keksivät myös! Vaikka.. johan ne kai on keksitty, kun semmosen kullin näkösen vekottimen olen nähnyt tuolla sinun yöpöydän laatikossasi, sitä availlessasi!
Tosiaan, sen olinkin jo unohtanut!
Sauvaparka, olen pettänyt sitä sinun kanssasi!
Minäkin olen.. hups.. eikun..!
Ahaa, sinullakin on tekopillu, vai onko peräti nukke?
On!
Onko ikävä sitä?!
Eikä ole, kun sulla Liisa on aidomman tuntunen pillu!
Olet poika ihan höhlä!

Joulu tuli kilisevine kulkusineen, joulukuusineen ja joulukiireineen.
Mitä rahaton koulupoika ostaisi rakkaalleen? No kultaisen kaulakorun tietenkin. Kävin valitsemassa sellaisen kultasepänliikkeestä, ja pyysin pitämään sitä minulle varattuna viikon ajan. Sen jälkeen kävin jättämässä jo valmiiksi täyttämäni lottokupongin kioskiin.
'Joka uniinsa uskoo, hän...'
Kävin viikon päästä maksamassa ja hakemassa Liisalle varaamani kaulakorun, ja ostin myös siihen matsaavan kultaisen rannekorun.
'...viisaasti tekee.'
Olin yksin voittanut lotossa pääpotin. Eräänä yönä näin siitä oikeasta lottorivistä unta, ja heti herätessäni kirjoitin sen ylös.

EI VOI OLLA TOTTA!
Mutta kun Liisa-rakas on.. totta minä puhun, voitin yli kymmenen miljoonaa!
Ja nyt sinä sitten tietysti jätät minut, muutat luotani pois, mutta toivon sinulle Alpo elämässäsi kaikkea hyvää ja menestystä!
Mihinkäs minä Liisa nyt kotoani lähtisin? Vai ajatko minut täältä ulos.. etkö rakastakaan minua enää?
Tottakai minä Alpo sinua rakastan, mutta kun sinä nyt olet rikas...!
...me molemmat olemme nyt rikkaita, ja sinä Liisa olet minulle rakas!
Mutta kun minä olen sinua niin paljon vanhempikin!
Ei haittaa! Ihmisenä et ole yhtään hullumpi, kuten en minäkään, joten sovimme hyvin yhteen! Saat tuntemaan oloni turvalliseksi seurassasi, olet luotettava.. ja kun minä kaiken lisäksi vielä rakastankin sinua!
Voi Alpo kulta, ei tulisi mieleenikään pettää sinua!
Sitähän minä juuri tarkoitan, ja nyt kun olet vielä rikaskin.. puolet kymmenestä miljoonasta tekee viisi miljoonaa, niin vauu.. minulla on rikas morsian!
Morsian?
No morsian, morsian! Mennään naimisiin!
Oliko tuo kosinta?
No oli, oli! Kosinta se oli!

Joulu tuli ja meni, ei käynyt pukki, mutta ei sitä kaivattukaan.
Heti joulun jälkeen täytin kahdeksantoista vuotta, innostuin läksyjen luvusta ja sain valkolakin.. ja mitäs muuta.. joo niin.. Liisa-rakkaallani maha kasvoi, ja syksyllä sitten saisimme perheen lisäystä.
Kävimme vihillä, sellaiset yksinkertaiset häät pidettiin, kutsuttiin vain pappi häihimme, luulin, mutta tulihan sinne muitakin, Liisa-vaimoni kutsumana.
Että semmoista.

Niistä häistä tulikin minulle minulle yllätyshäät. Kaksoishäät, äitini ja Jarinkin häätamineissaan tuppautuessa minun ja Liisan vierellä papin eteen.
Yllätyin ja kai hieman järkytyinkin, sillä sellaista en ollut itsemielessäni suunnitellut, ja vielä vähemmän odottanut. Mielestäni minulla olisi ollut oikeus siitä etukäteen tietää, olivathan ne sentään minun omat hääni.
Nyt tuntuivat ne minusta äitini ja Jarin häiltä, ei omiltani. Tunsin itseni pettyneeksi, ja samalla kertaa myöskin lapselliseksi, kun tällä tavoin itsemielessäni kiukuttelin.
Jälkikäteen koko tilaisuus tuntui kuin joltain teatteriesitykseltä, ei oikeilta häiltä.
Liisa yhdessä äitini kanssa olivat kuvitelleet siitä tulevan minulle iloisen yllätyksen, mutta toisin kävi. Ei tullut.
Niin tai tuli, kun rakastuin pappiin, jonka äitini jo entuudestaan tunsi, ja oli pyytänyt meidät molemmat parit vihkimään.
Kun pappi kauniilla silmillään katsoi silmiini, samalla kauniisti minulle hymyillen, tunsin ihanien väreiden kulkevan läpi kehoni.
Missä tämän papin olin aikaisemmin tavannut, sillä tavannut minä hänet olin, ja häneen jo joskus kauan sitten rakastunut. Vai olinko nähnyt hänestä unta, en tiennyt.
Hei Alpo, ei mutta sinäpäs olet kasvanut! Vieläkö muistat minut?
E..en tiedä, mutta tutulta vaikutat!
Olin sinun lapsenlikkasi.. Satu.. ja olimme niin rakastuneita silloin toisiimme!
Ai Tatu.. eikun Satu.. muistan, muistan, ja meidänhän piti isoina mennä naimisiin!
Niin piti, mutta sitten vanhempieni kanssa muutin kauas pois, enkä ikinä sinua enää nähnyt!
Mutta äskettäin muutin tänne takaisin, heti papiksi valmistuttuani!
Toivoin vielä sinut tapaavani, mutta nyt olet jo toisen naisen oma! Myöhästyin Alpo-rakas!
Niin.. en minäkään Satu sinua ole unohtanut!

Asetuimme kaikki neljä papin eteen. Mieleni oli sekasortoisessa tilassa.
Monena vuonna, tämä naapurissa asunut, minua hieman vanhempi Satu, oli ollut minulle lapsenvahtina ja paras ystäväni.
Olimme olleet toisiimme syvästi rakastuneita, vaikka lapsia olimme silloin vielä molemmat olleet.
Mutta vanha rakkautemme ei näyttänyt vähääkään välillämme ruostuneen.
Satu käveli minun ja Liisan eteen.
Alpo.. tahdotko ottaa tämän edessäsi seisovan Satun vaimoksesi, ja rakastaa häntä myötä ja vastoinkäymisissä?
Olin yllättynyt, enkä ymmärtänyt enää mistään yhtään mitään, mutta vastasin että.. TAHDON!
Tahdonko minä Satu ottaa tämän Alpon miehekseni? TAHDON!
Julistan meidät mieheksi ja vaimoksi.. TULE ALPO!
Häävieraat olivat järkyttyneitä.
Miksi tuo pappi hyppäsi tuon sulhasen kaulaan? Miksi tuo pappi suuteli tuota sulhasta? Miksi tuo pappi raahasi kädestä pitäen tuon sulhasen täältä pois?
Häävieraidemme tuohtuneet äänet hiljenivät takanamme, ulos juostessamme.
Satu pysäytti ulkona juuri ohi ajamassa olleen taksin.
Rautatieasemmalle! Ja nasta lautaan!
Kyllä her.. rouva pastori!
Taksisuhari oli ajaa edellä ajavan auton perään, katsellessaan silmät pyöreinä peruutuspeilistä, kuinka pappi hukutti takapenkillä minua suudelmiinsa.

Häissähän aina sattuu kaikenlaista yllättävää, ja ihan hyvinhän nämäkin häät muuten menivät, mitä nyt vain morsian vaihtui. 'Morsian vaihtui'? Pikkuhiljaa aloin tajuta, että kaikkihan oli mennyt nyt ihan sitten päin mäntyä. Liisaahan minä rakastin, ja hänen kanssaanhan minun olisi nyt pitänyt tässä taksissa istua, menossa häämatkallemme.
Tämähän oli nuorukaisen ryöstö!
LIIISAAA APUAAA!

HERÄÄ ALPO! HERÄÄ!
Mi.. mitä sinä Liisa huudat?
Itsehän sinä huusit! 'Liisa apua'!
Unet olivat karisseet silmistäni. Näin pahaa unta, anteeksi kun herätin sinut!
No minkäs sinä sille mahdoit, kun unissasihan sinä huusit! Mistä kauheuksista sinä uneksit?
Katsoin Liisaan epäröivän näköisenä.
Sinä voit suuttua jos kerron!
Ha ha vai suutun minä muka sinun unillesi?! Mitäs sinä ukkoseni oikein olet unissasi touhuillut, kun minun pitäisi siitä nyt aivan suuttua!? No annapas kuulua!
No kun minä siinä unessa menin papin kanssa naimisiin...!
...Hah hah.. sen vanhan ukon kanssako, joka meidät vihki.. no johan...?!
...joka oli tyttö, mutta ei se tyttö voinut pappi olla, kun eihän se ollut kuin vain neljä vuotta minua vanhempi ja...!
Mistä sinä sen tytön iän tiesit?
No kun se oli Satu, ja minä tunsin Satun! Satu asui naapurissa, ja Satu oli minun paras ystäväni.. mutta sitten -nyyh- Satu muutti pois!
Ja siihen Satuun sinä olit kovasti rakastunut?!
Joo olin!
Kuinka vanha olit silloin?
Seitsemän kun hän muutti pois, mutta me oltiin aina tunnettu toisemme! Ja siinä unessa hän vihki meidät.. siis minut itsensä kanssa.. ja sitten me juostiin ulos, hypättiin taksiin, ja taksissa me pussattiin ja pantiin.. anteeksi Liisa!
No jopa oli erikoinen uni, mutta miksi huusit niin kauhistuneena, kun eihän se minusta miltään pahalta unelta vaikuta, kun sait siinä sitä Satua pannakin?! Eiks' se ollut ihan kivaa?
No kun siinä taksissa sitten muistin, että sinun kanssasihan minun piti mennä naimisiin, eikä Satun kanssa, ja säikähdin etten sinua koskaan enää näkisi!
Liisa kumartui suutelemaan minua.
Voi kulta kuinka sinä minua rakastat! Aivanhan minua alkaa itkettämään! Mutta naimisissa me nyt oikeasti ollaan, ja se Satukin oli sinulle uni-Satu vain! Mutta kummaahan se on, että juuri nyt, heti hääyönäsi siitä tytöstä unta näit!
Niin minustakin! Mutta unohdetaan se ja aletaan nyt taas niihin meidän hääyöhommiin, kun kerran nyt hereilläkin ollaan!
Rakastelimme ties monennenko kerran sinä yönä, ja sitten taas nukahdimme.

LIISA APUA!
HERÄÄ ALPO! Taasko sinä näit painajaista?
Satu.. Satu sitoi minut köysiin ja raahasi minut Timbuktuun menevään laivaan, ja sanoi ettei ikinä anna minua sinulle, ja että mieluummin vaikka hyppää kanssani mereen, ennenkuin luovuttaa minut sinulle takaisin.. soitetaanko poliisille!?
Unissasiko sinä poika vielä olet, kun nythän pomppas, vai että soitettaisiin poliisit?!
Joo.. eikun ei poliiseja.. eihän Satu varmaan mitään pahaa tarkoittanut.. nyt köydet irti ja karkuun!
Voi Luoja! Poikahan puhuu vieläkin unissaan! Onkohan hän tänä yönä edes ollut kertaakaan täysin hereillä? Meidän hääyönämme puoliunissaan tainnut pitää minua vain jonain Satuna?!
Ja sinä Liisa puhut nyt itseksesi, vaikka minäkin olen täällä, ja sen lisäksi puhut nyt aivan hölmöjä! Tottakai minä olen rakastellessamme ollut täysin hereillä!
Todista se! Mitä minulla oli päälläni?
Ei mitään!
Voi Alpo-rakas, puhuit sittenkin totta!

Olimme palanneet häämatkaltamme kotiin pari päivää aikaisemmin, istuimme aamiaisella kun ovikello soi.
Mutta ennenkuin kumpikaan meistä ehti reagoimaan siihen, kuului kuinka ulko-ovea avattiin avaimella.
Jarihan se sieltä tulee, hänellä on tänne vielä se oma avaimensa! Kuulostaa kuin Kaijakin olisi mukana!
Ja kuulostaa kuin joku kolmaskin kopsuttelisi siellä kenkiään puhtaaksi lumesta!
Ei mutta eihän meillä ole edes vaatteita päällä!
Ryntäsimme molemmat makuuhuoneeseen pukeutumaan.
Olisivat saaneet soittaa ennenkuin tuolla tavoin tulevat tänne vieraiden kanssa, ja vieläpä omalla avaimellaan Jarikin tänne vieraita päästää! Sen avaimensa hän nyt kyllä saa antaa pois!
Pukeuduttuamme menimme olohuoneeseen, vieraidemme istuessa jo siellä.
Sohvalla äitini vieressä istui vieras nainen, molempien hymyillessä minulle!
Hei Alpo, tervehti nainen minua äänellä, joka kuulosti tutulta.
Arvaappas Alpo, kuka tuli meitä tervehtimään?
Vieläkö Alpo muistat minut?
Nainen nousi sohvalta ylös, käveli eteeni, kietoi kätensä kaulaani ja painoi poskensa poskeani vasten.
En Alpo-kulta ikinä ole unohtanut sinua.. ikiomaa rakasta leikkikaveriani!
Si..sinä?!
Minä ystävä rakas, sinun ikioma Satusi! Olen häämatkalla mieheni kanssa, ja päätimme ohi ajaessamme käydä katsomassa vanhaa kotikaupunkiani!
Kuulin että sinäkin olet juuri mennyt naimisiin, joten onneksi olkoon Alpo!
Sa.. samoin, onneksi olkoon myös sinulle Satu, mutta missä miehesi on.. vessassako?
Ei vaan jäi hotellihuoneeseemme kun ajoi koko yön, ja muutenkin tunsi itsensä sairaaksi! Oli kuumetta ja flunssakin kai on tulossa!
Ja tässäkö Alpo on vaimosi?!
Hauska tutustua Liisa!
Samoin Satu, Alpo onkin puhunut sinusta paljon, lapsuudenystävästään!
Niin, me olimme silloin parhaita ystäviä, monet vuodet, aivan eroittamattomia, mutta sitten muutimme ulkomaille.. Australiaan! Mutta nyt olen taas täällä!
Kahville, kuului äitini ääni.
Vilkaisimme Liisan kanssa hämmästyneinä toisiamme.
Ei riittänyt että Satu oli tullut vain uniini, vaan nyt hän oli ilmielävänä tullut myös kotiimme.