En löydä sinua

Mä kirjoitin ennen suorilla mielipiteillä ja suurilla tunteilla. Aina tunteella...

Empä mä koskaan anna itsestäni yhtään sen enempää kuin mitä tunnen itsekään saavani piti jotain osaamista opetella kun naisten/tyttöjen vaatimukseen miehelle kuuluu jot pitäs jotain yliluonnollista olla ja mikä mies se ny semmonen on joka ei yritä edes

Sä oot niin hassu. Rakastan ja tiedän kyllä että vastavuoroisuuden tunteet elävässä elämässä. Mä rakastan sua.

En tiedä onko hän enää edes palstalla. Siksi en kirjoita minäkään enää mitään. Harmittaa kun meni näin 🥹

Täällä ei kirjoita enää kuin kaksi toisiinsa rakastunutta.

Noi monet pitkät sepostukset oli multa ja halusin ilmaista sulle mitä mun pään sisällä ja sydämessä liikkui. Joten ole huoleti en enää sinulle ole vaivaksi. Ole vapaa ja nauti elämästä täysillä. Goodbye my love 💔🙏🙄🩷

Kumpa se nainen tuntisi minut kuin omat taskunsa. Ja sitten vielä rakastaisi. Ja kumpa voisin olla hänen miehensä, eikä minulla olisi näitä estoja ja pelkoja. Estojen ongelma on että muut ei usein ymmärrä niitä. Sitä näyttäytyy vain kylmänä toisille.

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/f606-estynyt-persoonallisuus

Itsestäni löytyy piirteet tuohon. Tunnen itseni semmoiseksi ettei kukaan ikinä haluaisi olla ystäväni tai sitten vaimoni. Harmittaa kun vaikka on kivoja kokemuksia ihmisten kanssa, niin ne ei ole kumonneet tuota.
Tuo myös osuu aivan selvästi että haluan vain positiivisiä kohtaamisia ja kaikki negatiiviset jää kummittelemaan vuosikausiksi.

Kenelle tämän kirjoitit?

Jotkut luulevat heti tietävänsä mikä toinen on. On hämmästyttävää, että ihmissuhteet voivat muodostua ja kestää, vaikka ei koskaan tiedä täysin. Ei koskaan tiedä varmasti, mitä toinen ajattelee. Ei koskaan tiedä varmasti, kuka toinen on. Ajattelen kuitenkin kaikkia niitä hyviä asioita, jotka tulevat siitä, että joku tuntee tarpeeksi hyvin ymmärtääkseen omat toiveet ja pelot.

Olin löytänyt täältä hänet jota en ollut vielä tuntenut ja joka päivä päivältä alkoi tulla vieraammaksi, mutta silti läheisemmäksi. Hän näytti luiskahtavan jo kokonaan pois luotani, valtakuntaan, jossa kaikki nimet on unohdettu, jossa on vain pimeyttä ja tuntemattomia lakeja. Hän palasi, mutta ei jotenkin enää tuntunut kuuluvan minulle, kuten olin yrittänyt uskoa. Ehkä hän ei ollut koskaan kuulunut minulle. Kuka loppujen lopuksi kuuluu kenelle. Se on yksipuolinen sopimus. Silti hän kääntyi yhä joskus puoleeni, vilkaisun ajaksi. Ja aina olin luvattomasti tarkastamassa tunteidensa tasetta. Pystyin vain hyväksymään mitä tämä selittämätön, onneton, kirottu ja rakastettu olento päätti olla ja kertoa minulle. Sanoimme kai tapaavamme vielä, mutta emme tehneet mitään järjestelyjä. Ei siksi, että olisimme tunteneet pahaa mieltä, vaan koska tuntui, että kaikki oli jo sanottu, tai jätetty sanomatta, mutta ymmärretty, ja hän luultavasti ajatteli näin myös. Se että tiesi olevansa olemassa riitti, ja se, että hän tiesi minun olevan olemassa. Joskus ei muuta tarvitse.

Ei täältä ketään löydä eikä kenenkään elämä etene parempaan suuntaan,turhia haaveita. I>S

Etsin juurta jaksaen varteen otettavaa naista. Jos kiinnostuit, tule ke. Metsälän Nesteelle.
Nimim. Paljas Uneksija

Haluan isoperäisen perusnaisen seuraa. Lyhyet jalat. Pienet riippurinnat. Olen samannäköinen perus Pertti. Tulethan tiistaina Viitasaaren ABClle.

Täällähän mie sinua nainen odottelen.

Ny menee heikodti. Niin heikosti että soitapa mulle, tuossa vasemmala ojanpohjala ois tilaa