Totuus vuosista 1956-1981

Näkyikö nyt valottomia leikkuupuimureita.

Kekkosen kelkankääntö

http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/03/kekkosen-kelkankaanto.html

Kekkonen kuului 1944 rauhanoppositiona tunnettuun, lähinnä Suomen ruotsalaisista koostuneeseen maanpetturijoukkoon, jonka tavoitteena oli saada Suomi antautumaan jo 1943 tai viimeistään keväällä 1944. Kekkosen passi otettiin pois 1944 kesällä jatkuvien Ruotsin lehdistöön suuntautuvien tietovuotojen takia. Suomenruotsalainen Meinander oli Kekkosen ohella eräs pahimmista syväkurkuista.

Kekkonen varoi polttamasta julkisesti "siipiään" ja ei allekirjoittanut 33:n adressia, sillä tuollaista selkärangatonta kaulapantatsuhnaa tarvittiin vielä pitkään sodan jälkeen nuolemaan naapuria "sieltä"...

"Tapaus Gripenberg” – suomalaisen diplomatian ja päällekarkauksien historiaa


http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4743


Nils Meinanderin poliittiset muistelmat tuntuu olevan aika harvinainen teos ja sitä tuskin on edes suomennettu.

Insyn och efterglokhet. Politiska minnen 1940--1962". (Söderström & Co 1977)

Muistelmista kuulemma selviää mm. kuinka sodan loppuvaiheessa Meinander toimitti vihollisen tiedustelupalvelulle virkamiehenä saamiaan tietoja yms. kiinostavaa "isänmaallista toimintaa"...

Toki Atos Wirtanen on saman asian jo omissa muistelmissaan maininnut.

Tuota 33:n nimilistaa katsellessa huomaa kyllä ketkä olivat asiassa aktiivisia. Pikaisella vilkaisulla siitä löytyy 7 silloista ruotsalaisten, R, (=nyk.RKP) kansanedustajaa ja ainakin 1 entinen ruotsalainen, R, kansanedustaja. Samoin siitä löytyy monta tuolloin tunnettua ruotsinkielistä poliitikkoa eri puolueista, samoin lehtimiehiä ja vaikuttajia.

Kekkosen kelkankääntö

http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/03/kekkosen-kelkankaanto.html


Nils Meinander oli sodan aikana osoittanut sopivuutensa toimittamalla salaisia tietoja viholliselle. Tämä väittämä saa vahvistusta Atos Wirtasen muistelmista, Pimeitä voimia vastaan, jossa hän itsekin ihmettelee mm. ruotsalaisten paljoutta adressin allekirjoittajina.

Sivulla 207 Wirtanen kertoo kuinka hän tapasi Tukholman keskusaseman edustalla Nils Meinanderin samaan aikaan kun Ryhmä 33:n kirjelmä oli julkaistu Tukholman lehdissä. Meinander ei Wirtasen kertoman mukaan tiennyt miten se oli mahdollista.

Sivulla 210 on tuo 33 allekirjoittajan nimilista ja sitten mm. näin: "Ruotsinkielisten monilukuisuus on silmiinpistävää."

Wirtanen Atos Pimeitä voimia vastaan
Aalto, 1964, 253 s., 1. p.

---

Atos Wirtanen oli muuten Tove Janssonin läheinen ystävä ja esikuva tämän Nuuskamuikkunen-hahmolle, jonka vihreä hattu on lainattu Wirtaselta. Juuri hän julkaisi lehdissään Toven ensimäiset jutut.

---

Maanpetoksesta annettiin sota-aikana herkästi teloitustuomioita, mutta Suomessa ei näistä ryhmä 33:n poliittisista vehkeilyistä taidettu ketään tuomita, eikä ainakaan kuolemaan. Kyllä kait tuollainen "varjohallituksen" puuhaaminen vieraaseen maahan luulisi helpostikin täyttävän maanpetoksen tunnusmerkistön, varsinkin kun laillinen hallitus istui vakaasti vallassa. Samoin jatkuvat tietovuodot vihollisen leiriin, seurauksista piittaamatta, hämmästyttää. Tätähän tapahtui jo Talvisodan aikana, jolloin esim. STT:n johtaja tuomittiin vankilaan tietovuodosta Ruotsin lehtiin.

Mieleen tulee sodan jälkeen jaetut vankeustuomiot monille saksalaisten kanssa vehkeilleille suomalaisille. Jonkinlaista varjohallitusta kuulemma silloinkin kaavailtiin ja vankeustuomioita kyllä annettiin aika reippaastikin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Saksalaismielinen_vastarintaliike_Suomessa

---

Pettureita vai patriootteja?

http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1608&category=3

Osmo Apunen ja Corinna Wolff, Pettureita ja patriootteja. Taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 1938-1946, SKS, 482 s., Hämeenlinna 2009

Miksi Neuvostoliitto valitsi ystäväkseen Urho Kekkosen ja nimesi vihollisekseen Väinö Tannerin?
Kyllä Kremlissä tiedettiin hyvin molempien taustat. Kekkonen teloitti vuonna 1918 punikkeja. Nykymoraalin mukaan hän kuuluisi Haagin ihmisoikeustuomioistuimeen.

Tanner taisteli punaisiin kohdistunutta murha-aaltoa vastaan ja sai Ruotsinkin tukea.

Jo koulupoikana Kekkonen värväsi heimosotureita Vienan Karjalaan ”vapauttamaan” suomalaisia. Ihanteena hänellä oli Juho Vesainen, joka 1560-luvulla poltti venäläisen luostarin Petsamossa ja tappoi kaikki munkit.
Vesainen oli niin palvottu terroristi, että maalaisliitto antoi varhaisnuorisojärjestönsä nimeksi Vesaiset.

Kun Tanner vuonna 1920 neuvotteli ns. Tarton rauhan Venäjän kanssa, oli Kekkonen tervaamassa Helsingin Katajanokalla Haminan rauhan kunniaksi rakennetun Rauhankappelin, joka jouduttiin purkamaan.

Tanner taisteli ruotsinkielisten oikeuksien puolesta, kun Kekkonen kiihkoili kielisodassa heitä vastaan. Kekkosen ruotsalaisfobia aiheutti sen, että hän katkaisi Suomen ja Ruotsin urheilusuhteet 1930-luvun alussa.

Kekkonen äänesti talvisodan rauhaa vastaan, kun Tanner oli lähes koko sodan ajan yrittänyt suhteidensa avulla saada sodan loppumaan.

Jatkosodan aikanakin Kekkonen oli pitkään melkoinen sotakiihkoilija, joka unelmoi suur-Suomesta. Samaan aikaan Tanner yritti käydä rauhanneuvotteluja. Hän uskoi koko ajan, että Saksa häviää sodan ja Suomi sen mukana.

Kekkonen havahtui tähän tietoisuuteen vasta loppuvuodesta 1942 ryypätessään Rovaniemellä. KGB sai Tukholmassa otteen Kekkosesta, ja sen jälkeen hän oli Neuvostoliiton nöyrä palvelija.

Tanner oli aktiivisesti tekemässä kolmea rauhaa Neuvostoliiton kanssa. Kahta niistä Kekkonen vastusti ja kolmanteenkaan hänellä ei ollut osuutta.

Kekkosen suurimmat sotaan liittyvät saavutukset olivat sotasyyllisyysoikeudenkäynnit, joissa hän osoitti pahansuopaista aktiivisuutta enemmän kuin Neuvostoliiton johtama valvontakomissio vaati. Kekkonen sai poliittiset kilpailijansa linnaan.

Kun Tanner täytti 60 vuotta 12. maaliskuuta 1941, Kekkonen ylisti häntä Helsingin Sanomissa kansanvallan tukipylväänä, rehellisenä ja luotettavana, uskollisena asialleen ja tovereilleen, lämpimänä ja rohkeana.
Kun Tanner kuoli 19. huhtikuuta 1966, Kekkonen luikki hautajaisten ajaksi Lappiin hiihtämään ja lähetti adjutanttinsa viemään seppeleen Vanhaan kirkkoon.

Ilmeisesti ikävät Tanner-arviot ovat lähtöisin Kremlistä Josif Stalinin ja Otto Wille Kuusisen aivoista. Nämä arviot painavat vielä tänäänkin suomalaisten intellektuellien aivoja, minkä osoitti hyvin tohtori Jukka Tarkan säälittävä ja perätönkin arvio Väinö Tannerin unohdetut päiväkirjat –teoksesta keskiviikon Helsingin Sanomissa.
Tarkka piti säälittävänä Tannerin sodanjälkeistä uraa. Mitä säälittävää siinä oli? Tanner ja asevelisosialistit pystyivät lykkäämään 20 vuodella suomettumista, joka sittemmin tuli hallitsemaan Suomen politiikkaa ja historiankirjoitusta niin, että suuri osa ihmisistä uskoo vieläkin Urho Kekkosen ja hänen perinneseuransa ylläpitämiin myytteihin.

Ilman Väinö Tanneria olisimme eläneet ainakin 45 vuotta neuvostotasavallassa, suuri osa Siperiassa ja upseerit sekä poliisit Katynin mullan alla.


"Urho Kekkosen ura ei myöskään kestä kriittistä tarkastelua. Hän toimi valkoisten teloittajana Haminan valleilla 17-vuotiaana koulupoikana. 19-vuotiaana hän oli Paavo Arhinmäen tapainen katuhuligaani, joka tervasi Uspenskin katedraalin Rauhankappelin, ja se jouduttiin purkamaan. Yliopiston venäläiset ja ruotsalaiset kyltit saivat myös Urhon tervasudista."

https://web.archive.org/web/20160729151525mp_/http://blogit.iltalehti.fi/aarno-laitinen/2012/08/27/paasikivi-ja-kekkonen/

Äänestä

Jotkut suomalaiset haikailee Kekkosdiktatuurin aikoja.


Mistä uusi Kekkonen

https://www.tampereensanomat.fi/uutiset.html?231857


KEKKOSEN NAAMIO PUTOAA

Kanava 7/2023 ss, 25-31

Nootti muutti kaiken


TEKSTI JUKKA TARKKA

Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden numerossa 7/2023.

https://jukkatarkka.blogspot.com/2023/10/kekkosen-naamio-putoaa.html


---

Kekkosesta löytyy aina vaan lisää ikäviä juttuja... no eipä taida ihan heti tulla uutta "kolmen kirjaimen makasiineista" kun tilanne on Putistanissa nykyisellään...

Näin Rentola:

>>Kekkosesta on "kolmelta kirjaimelta" tihkunut negatiivisia otteita ja makasiineissa on epäilemättä lisää". <<

Mielipide|Kolumni

Nyt hutkitaan Kekkosta ja Koivistoa

Soveltuvatko sellaiset käsitteet kuin moraali, kunnia tai häpeä muitta mutkitta kylmään sotaan tai edes suomettumiseen?

Kimmo Rentola

23.5.2023 2:00

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009602201.html

>>>Toki Kekkosta tai Koivistoa saa ja on syytäkin arvostella, mutta on hyvä silti pysyä faktojen pohjalla, vertailla eri tietoja ja ottaa huomioon, että läntistä tiedustelun aineistoa on niukasti saatavilla.

Kekkosesta on ”kolmelta kirjaimelta” tihkunut negatiivisia otteita, ja makasiineissa on epäilemättä lisää. Kun V. J. Sukselainen syrjäytettiin keväällä 1964 maalaisliiton johdosta Pravdan rankan arvostelun jälkeen, täällä todisteltiin pontevasti, ettei kirjoitusta tietenkään tilattu, kyllä Moskova itse päättää. Sitten vuonna 2016 julkaistiin Leonid Brežnevin päiväkirja ja siinä neljä sanaa: ”Kekonen – pyytää kaatamaan Sukselaisen.”<<<

---

Eipä tuo Kekkonen oikein suurmieheltä vaikuta.

Kirjassaan Ettei totuus unohtuisi (1976) Poika (*) kertoo kirjoituksesta, joka oli "vuoden 1941 oloissa merkittävä ja ainutlaatuinen, sillä siihen mennessä ei kukaan huomattava työväenliikkeen ulkopuolinen poliitikko ollut kirjoittanut työväenliikkeestä..." Kyseessä oli kirjoitus, jonka hän itse oli laatinut, ja joka meni Urho Kekkosen nimissä 12.3.1941 Helsingin Sanomiin Väinö Tannerin 60-vuotissyntymäpäivän johdosta.

(*) Kyseessä on siis Arvo Poika Tuominen)

Täällä on tuo kyseinen "Kekkosen kirjoitus"

Väinö Tanner (60-vuotias)

Kekkonen, Urho (1941-03-12)

https://www.doria.fi/handle/10024/11751

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/11751/TMP.objres.3483.html?sequence=1&isAllowed=y

JKK kirjoitti joskus näin:

>>Urho Kekkonen laati Helsingin Sanomiin Tannerin 60-vuotispäivänä päivänsankaria suuresti ylistävän artikkelin, jossa hän kuvaili entisen ministeritoverinsa avuja ja luonteenpiirteitä, joiden katsoi kohottaneen Tannerin demokraattisen johtajatyypin ihanteeksi. Hän näki työväenliikkeen johdossa jatkavassa Tannerissa takeen Suomen kansan itsenäisyystahdon säilymisestä ja lujittumisesta. Kekkonen toteaa artikkelissaan mm: ”Väinö Tannerin työ sosialidemokraattina ja työväenjohtajana on tullut oikeisiin mittasuhteisiin vasta viime aikoina, kun porvarillisissakin piireissä on opittu näkemään järjestyneen työväenliikkeen kansallinen merkitys… sen tunnustaminen itsenäisyytemme, vapautemme ja kansanvaltamme elimelliseksi osaksi”.

Kekkonen jatkaa: ”Väinö Tannerissa on paljon sellaista, joka on suomalaisinta, mitä miehessä voi olla: hän on varma mielipiteissään, joskus itsepäisyyteen saakka, hän on rehellinen ja luotettava kannanotoissaan, hän on uskollinen asialleen ja tovereilleen, hän on realiteettien mies, kylmä ja kovakin asioissaan, mutta lämmin ihmisenä, hän on humoristinen omalla jäyhällä tavallaan. Hän on rohkea mies, niin rohkea, että hän puolustaa omaa oikeuttaan, työväenluokan oikeuksia ja meidän yhteisiä oikeuksiamme, olivatpa vastassa mitkä voimat tahansa”.

Viimeisessä lauseessa toteamalleen Kekkonen sai myöhemmin vankkaa lisätodistusta! Tuolloin Kekkosen käyttäytyminen Tanneria kohtaan oli kovasti ristiriidassa edellä lainattujen kirjoitusten ja puheiden kanssa. Se vain kuvasti sitä kaikessa muussakin nähtyä kuulua ”Kekkosen käännöstä”, mitä Väinö Tanner ei koskaan ymmärtänyt eikä hyväksynyt.<<

Kekkonen hoiteli kepulaiset vastustajansa vankilaan. Näin toimii todellinen vääryysministeri.

Suosittelen Tannerin muistelmia kaikkien luettavaksi. Ilman näin kovaa miestä Suomen Talvisota olisi voinut huomattavasti huonomminkin.

Väinö Tanner: Olin ulkoministerinä Talvisodan aikana. Tammi, 1951, Helsinki.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Väinö_Tanner

Wikipedian artikkelissa on virhe, sillä Tanner ei ollut ministerinä Jatkosodan alkaessa.

>>Väinö Tanner oli ulkoministerinä 1939–1940 ja Talvisodan jälkeen kauppa- ja teollisuusministerinä 1940–1942 erottuaan Neuvostoliiton vaatimuksesta ulkoministerin virasta.<<

>>Muodolliseksi syyksi Tanneria vastaan esitettiin hänen jäsenyytensä Linkomiehen hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa, ja sen myötä syytettyjen piiriin joutuivat myös maalaisliittolaiset ministerit Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka.<<

Samalla "syyllä" Kekkonen niittasi Tannerin syytteen avulla 2 kilpailijaansa omasta puolueestaan.

Ei ollut sodanuhkaa, eikä sen jälkeenkään 40 vuoteen.

Vuonna 1938 Chamberlain ja muutama muu länsieurooppalainen poliitikko solmi Hitlerin kanssa sopimuksen niin sanottujen sudeettialueista kunnioittamatta Tsekkoslovakin oikeuksia. Seuraavana vuonna Hitler halusi Puolan länsiosan omaan etupiiriinsä ja luovutti samalla Puolan itäosan ja moniaita Itä-Euroopan valtioita Neuvostoliiton etupiiriin.

Toisen maailmansodan loppuvaiheissa Eurooppaa jaettiin uudelleen. Tuossa jaossa Roosevelt ja Churchill luovuttivat Suomen hyvin halukkaasti uudelleen Neuvostoliiton etupiiriin. Samalla herrat tahtoivat, että Neuvostoliitosta on tultava Itämeren suurvalta.

Roosevelt ja Churchill toimivat täsmälleen diktaattorien tavoin. Pitäisikö heidät nykyaikaisten moraalikäsitysten valossa viedä tuomittavaksi Haagiin. Miten on sitten vielä elossaolevien George Bush nuoremman ja Toni Blairin laita. Pitäisikö heidätkin saattaa Haagiin kansainvälisen oikeuden vastaisesta hyökkäyksestä Irakiin vuonna 2003?

On varmaan riemukasta tuoda kerran viikossa ja toisinaan ehkä useamminkin uutena tietona se, että Suomessa olisi vallinnut diktatuuri vuosina 1956 - 1981. Siitä voi tietenkin väitellä loputtomasti, vaikka väittäjien huippuasiantuntija toimiikin yhä Loka-Laitinen.

Mutta kertokaapa, millaisessa kunnossa Suomi oli Kekkosen presidenttiuran päättyessä. Verratkaa tilannetta seuraavien presidenttien Koiviston, Ahtisaaren, Halosen ja Niinistön päättäviin tilanteisiin.

Kerron teille sen verran, että yhteiskunta on velkaantunut suunnattomasti Kekkosen jälkeisenä aikana. Usko tulevaisuuteen on haihtunut sitä mukaa kuin kokoomuksen vaikutusvalta Suomen politiikkaan on kasvanut.

Lainaan tähän lopuksi Timo Torsti Antero Mikkosta. Hän julkaisi aikoinaan kirjan nimeltä Takana loistava tulevaisuus. Näyttää siltä, että otsikon voi liittää Suomen valtioon.

Sanasta otsikko saa pienellä muutoksella sanan tosikko. Meidän pikku tosikkomme saavat avata kotomaamme diktatuurista ketjun aina uudelleen. He eivät huomaa diktatuureja muualla. Toki toveri Putin on heidän silmissään demokraattisin presidentti koskaan.

YYA sopimus oli sotilaallinen sopimus Neuvostoliiton kanssa. Suomi pakotettiin siihen ja venäjä kohteli Suomea sikamaisesti jatkosodan jälkeen aina 80 luvun lopulle. 1992 se loppui. Kekkosen vuoksi olimme länsimaita jäljessä 10 - 20 vuotta.

Otetaan tähän alkajaisiksi lainaus Wikipediasta https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sota

"Suomen sota oli Venäjän ja Ruotsin välinen sota, joka käytiin vuosina 1808–1809 osana Napoleonin sotia.[3] Sodan syynä oli Venäjän ja Ranskan 7. heinäkuuta 1807 Tilsitissä solmima rauha. Ranska antoi Venäjälle suostumuksensa Suomen valtaukseen, mikä teki Venäjästä Ranskan liittolaisen. Venäjän tehtävänä oli Suomeen hyökkäämällä pakottaa Ruotsi liittymään mannermaasulkemukseen, kauppasaartoon, jolla Ranska olisi voinut vahvistaa asemaansa merivalta Britanniaa vastaan."

Ranska siis antoi vuonna 1807 Venäjälle luvan vallata Suomen. Em. linkissä kerrotaan, että Venäjän ei ollut tarkoitus liittää Suomea Venäjään. Ahneus kuitenkin kasvoi syödessä.

Itse asiassa Ranska kuului ensimmäisenä tummaan joukkoon, jonka jäsenet ovat luovuttaneet Suomen Venäjän etupiiriin. Saksa seurasi perässä vuonna 1939. Amerikan Yhdysvallat ja Iso-Britannia eivät halunneet jäädä huonommiksi: ne luovuttivat Suomen Venäjän etupiiriin vuosina 1943 - 1944.

Ilmeisesti iso paha susi ei ole koskaan luovuttanut Suomea toisten valtioiden etupiiriin. Onhan se kalistellut sapeleita Suomen takia moneen kertaan joskus häviten ja toisinaan voittaen.

Ruotsikin oli joskus innokas kalistelija. Onneksi siellä on oltu suhteellisen selväjärkisiä jo kauan. Samanlaista maltillisuutta voi toivoa Venäjältä. Ongelma on tietenkin siinä, että suurvallan on toisinaan vaikea muuttua tavalliseksi vallaksi.

Hyviä esimerkkejä toki löytyy. Ainakin Iso-Britannia ja Ranska ovat henkisesti sopeutuneet mainiosti tuollaiseen asemaan.