20 brutaalia totuutta psykiatriasta, kirjoittanut kriittinen psykiatri

Kaikki lääkkeet mitä minulla on, ovat toimineet. Mitään ei ole suurennettu. SSRI-lääke kirjoitettiin vaihdevuosi-vaivoihin, kun en uskaltanut hormoneja käyttää. Pari pomoa sairastui rintasyöpään. Toinen kuoli. En tosin tiedä, kuoliko se just siihen syöpään.
Neurolepti on ollut 30 vuotta. Vasta nyt alan pienentelemään sitä, kun olen sitä mieltä, että en enää sitä tarvitse.

9. Kannabis voi olla aine joka puhkaisee skitsofrenian tai kaksisuuntaisen oireita. Erityisesti korkean THC:n aineet.. Voi olla että ihminen näiden aineiden vuoksi päätyy elinikäiseen antipsykoottien käyttöön kun he jatkavat kannabiksen tai tällaisten päihteiden käyttöä joka voisi olla vältettävissä, kun lopettaa yksinkertaisesti tällaiset päätä sotkevat aineet kuten kannabiksen.
10. Kofeiini, fyysinen liikkumattomuus ja nikotiini ovat asioita mitkä herkästi johtavat ahdistuneisuuteen. Kofeiini häiritsee unta ja sitä ei loppupeleissä tarvi juoda edes kovin paljoa että se johtaa ahdistuneisuusoireiluun. Nikotiini on myös stimulantti joka voi lisätä ahdistusta. Psykiatri sanoi että hänkin aikanaan harrasti tätä, istui ruutujen edessä kun oli vaativassa työssä, ei liikkunut ja joi kofeiinia. Käytännössä hän päätyi käyttämään hetken aikaa rauhoittavaa ahdistuksensa vuoksi. 5000 askelta päivässä on jo riittävää liikuntaa ja stimulantit pois. Muutamassa viikossa olo paranee.
11. Psykiatrinen tutkimus on lääkeyhtiöiden korruptoimaa. Lääkeyhtiöt käyttää miljardeja dollareita siihen että esim tehdään haamukirjoittajien kirjoituksia lääkkeistä, asiantuntijapsykiatrit saa lääkkeet näyttämään hyödyllisiltä. Tämä on markkinointia mitä esitetään tieteenä. Se ei ole oikeaa tiedettä. Lääkkeet pyritään saamaan näyttämään hyödyllisiltä. Tämä on yksi syy miksi lääkäreillä on niin heikko tietämys siitä, mikä on lääkkeiden haitta/hyötysuhde.
12. Lääkeyhtiöiden korruptoimat akateemikot:
suurin osa joka on arvovaltaisessa asemassa esim akateemisestikin psykiatrian puolella omaa kytköksiä lääkeyhtiöihin. On todella hyödyllistä uralle ja sille että pääsee vaikutusvaltaiseen asemaan että työskentelee lääkeyhtiöiden kanssa. Siten saa myös helpommin rahoitusta tehdäkseen lääketutkimusta sen sijaan että hakee esim valtion rahoitusta tai jotain yksityistä rahoitusta. Tätä kautta saa helposti myös tutkimustiimin ja muita resursseja helpommin joita tarvii siis käytännössä edetäkseen uralla korkealle.
13. Nämä sitten kouluttavat käytännössä seuraavaa sukupolvea psykiatreja. Ei ole siis ihme että tuodaan kuvaa että lääkkeet on hyödyllisempiä kuin ne monesti onkaan ja turvallisempia kuin ne välttämättä onkaan. Tämä voi olla syypäänä siihen että hyöty/haitta-arvioita ei tehdä totuudenmukaisesti ja tehdään huonoa lääketiedettä missä tuotetaan enemmän harmia kuin hyötyä joillekin kun ei ymmärretä niitä tosiasiallisia riskejä ja niitä voidaan vähätellä. Se voi myös selittää miksi niin iso osa kansasta on lääkkeissä.

Anonyymi kirjoitti:

9. Kannabis voi olla aine joka puhkaisee skitsofrenian tai kaksisuuntaisen oireita. Erityisesti korkean THC:n aineet.. Voi olla että ihminen näiden aineiden vuoksi päätyy elinikäiseen antipsykoottien käyttöön kun he jatkavat kannabiksen tai tällaisten päihteiden käyttöä joka voisi olla vältettävissä, kun lopettaa yksinkertaisesti tällaiset päätä sotkevat aineet kuten kannabiksen.
10. Kofeiini, fyysinen liikkumattomuus ja nikotiini ovat asioita mitkä herkästi johtavat ahdistuneisuuteen. Kofeiini häiritsee unta ja sitä ei loppupeleissä tarvi juoda edes kovin paljoa että se johtaa ahdistuneisuusoireiluun. Nikotiini on myös stimulantti joka voi lisätä ahdistusta. Psykiatri sanoi että hänkin aikanaan harrasti tätä, istui ruutujen edessä kun oli vaativassa työssä, ei liikkunut ja joi kofeiinia. Käytännössä hän päätyi käyttämään hetken aikaa rauhoittavaa ahdistuksensa vuoksi. 5000 askelta päivässä on jo riittävää liikuntaa ja stimulantit pois. Muutamassa viikossa olo paranee.
11. Psykiatrinen tutkimus on lääkeyhtiöiden korruptoimaa. Lääkeyhtiöt käyttää miljardeja dollareita siihen että esim tehdään haamukirjoittajien kirjoituksia lääkkeistä, asiantuntijapsykiatrit saa lääkkeet näyttämään hyödyllisiltä. Tämä on markkinointia mitä esitetään tieteenä. Se ei ole oikeaa tiedettä. Lääkkeet pyritään saamaan näyttämään hyödyllisiltä. Tämä on yksi syy miksi lääkäreillä on niin heikko tietämys siitä, mikä on lääkkeiden haitta/hyötysuhde.
12. Lääkeyhtiöiden korruptoimat akateemikot:
suurin osa joka on arvovaltaisessa asemassa esim akateemisestikin psykiatrian puolella omaa kytköksiä lääkeyhtiöihin. On todella hyödyllistä uralle ja sille että pääsee vaikutusvaltaiseen asemaan että työskentelee lääkeyhtiöiden kanssa. Siten saa myös helpommin rahoitusta tehdäkseen lääketutkimusta sen sijaan että hakee esim valtion rahoitusta tai jotain yksityistä rahoitusta. Tätä kautta saa helposti myös tutkimustiimin ja muita resursseja helpommin joita tarvii siis käytännössä edetäkseen uralla korkealle.
13. Nämä sitten kouluttavat käytännössä seuraavaa sukupolvea psykiatreja. Ei ole siis ihme että tuodaan kuvaa että lääkkeet on hyödyllisempiä kuin ne monesti onkaan ja turvallisempia kuin ne välttämättä onkaan. Tämä voi olla syypäänä siihen että hyöty/haitta-arvioita ei tehdä totuudenmukaisesti ja tehdään huonoa lääketiedettä missä tuotetaan enemmän harmia kuin hyötyä joillekin kun ei ymmärretä niitä tosiasiallisia riskejä ja niitä voidaan vähätellä. Se voi myös selittää miksi niin iso osa kansasta on lääkkeissä.

Lue lisää

14. Monella lääkärillä ei ole aikaa ratkaista ja selvitellä juurisyitä oireiden sijaan. Usein esim yleislääkärit näkee potilaita tosi lyhyillä vastaanottokäynneillä ja psykiatrejakin voidaan nähdä harvoin ja vain suht lyhyitä aikoja kerrallaan.Tämä johtaa helpommin siihen että määrätään lääke. Lääkärit myös kokee että hehän toimivat vain oikein kun he noudattavat käytännössä lääketieteellisiä ohjeita ja tekevät -jotain-. Hän kuvaa tätä huonona lääketieteenä.
15.Amerikassa vakuutuspohjainen hoitomalli ajaa lääkäreitä tekemään yhä lyhyempiä ja lyhyempiä vastaanottokäyntejä missä siis kohta 14. toteutuu herkemmin. (Tässä suhteessa Suomessa on parempi tilanne, vaikkakin kyllä psykiatreista on pulaa esim julkisen puolen psykiatriassa ja monet kyllä oikeasti saavat lyhyillä yleislääkärivisiiteillä psyykenlääkityksiä).
16. Hän näkee, ettei psykiatria Amerikassa ja monessa muussakaan maassa ole oikeasti suunniteltu auttamaan ihmistä. Systeemiä ei vain ole suunniteltu kartoittamaan juurisyitä, tai ottamaan ihmisiä turvallisesti pois lääkityksistä tai ylipäätään ottamaan pois lääkityksistä. Hänen mielestään systeemi on pääsääntöisesti tehty lääkitsemään ihmisiä. Jos systeemi olisi oikeasti ihmisorientoitunut siten että ihmisen hyvinvointi olisi pääroolissa, ihmisiä autettaisiin paljon enemmän elämänvaikeuksien kanssa ja fyysisen terveyden kanssa. Hän kokee että esim masennuskartoitukset olisi paljon paremmin perusteltavissa (joilla usein määrätään ihmisille lääkkeitä ja dg masennus), jos oikeasti systeemi olisi paremmin suunniteltu auttamaan ihmisiä.
Systeemissä tuntuu että herkästi päädytään lääkityksiin ja ongelmien seuratessa lääkitystä ihmisiä päädytään gaslightaamaan.
17. NIMH eli National Institute of Mental Health (NIMH)
amerikassa on pettänyt ihmiset, koska sen sijaan että oltaisiin laitettu resursseja erilaisten lääkkeettömien tapojen auttaa tutkimiseen, joka auttaisi yleisiin asioihin kuten ahdistukseen ja masennukseen, mutta siltikin nykyään viimeisten vuosikymmenien aikana keskitytty enemmän biologiseen tutkimukseen joka tukee lääkeyhtiöiden agendaa. He keksii vain keinoja millä lääkkein pyritään auttamaan ihmisiä mutta ollaan sokeita monille niille asioille ja faktoreille mitkä oikeasti tekee ihmiset huonovointisiksi kuten elämäntapaan liittyvät asiat tai vaikkapa huono ruokavalio. Tämä ei ole myöskään sanonut että pitäisi tehdä pitempää tutkimusta lääkkeenkäytöstä, kun kerran ihmiset käyttää lääkkeitä niin pitkään ja se mätsäisi paremmin siihen aikaan mitä ihmiset lääkettä käyttää maailmanlaajuisena trendinä - eli vuosia ja taas vuosia.
18. Amerikassa on massiivinen medikalisaatio-ongelma. 20 prosenttia kansasta on psyykenlääkkeissä, 14 prosenttia käyttää masennuslääkkeitä. On edetty siihen että käytännössä ihmisistä monet yksinkertaisesti käyttää lääkkeitä vain diilatakseen elämän kanssa mutta heillä ei ole mitään aivosairautta mihin he näitä käyttäisivät. Tämä on lähtenyt käsistä.
19. Harvinaisissa tapauksissa psyykenlääkkeet voi laukaista maniaa, psykoosia tai aggressiota. Silloin ihmisiä väärindiagnosoidaan. Masennus muuttukin lääkkeen myötä vaikkapa kaksisuuntaiseksi mutta aiheuttaja on lääke, ei välttämättä piilevä kaksisuuntainen. Ihminen voi päätyä vuosiksi aineille, mitä hän ei olisi tarvinnut loppupeleissä. Tämä voi johtaa syviin identiteettikriiseihin ja kärsimykseen ihmisellä.
20. Vieläkin harvinaisemmissa tapauksissa psyykenlääkkeet voi puhkaista väkivaltaista tai ailahtelevaa, ei ennustettavaa käytöstä. Vaikka asia on harvinainen, tämän merkitystä kannattaa kuitenkin pohtia kontekstissa jossa esim 20 prosenttia kansasta on lääkittynä psyykenlääkkeillä. Myös tunteiden leikkautuminen voi vaikuttaa ihmisen käytökseen huonolla tavalla. Jossain päin Amerikkaa on alettu kartoittamaan psyykenlääkkeiden osaa teossa silloin jos tapahtuu esim joukkoampumistapauksia.

Sen päivän kun näkisi, että yksikään psykiatri Suomessa suostuisi myöntämään että

heidän määräämänsä aineet voi johtaa kierteeseen lääkkeitä toleranssiongelmien myötä, pitkällä aikavälillä mahdollisesti tuotetaan iatrogeenisesti aiheutettuja ongelmia joita voidaan vielä psykiatriassa väärintulkita esim hoitoresistenttiytenä ja pahentaa potilaan tilannetta ennestään esim. ketamiineilla, sähköhoidoilla ja lisälääkityksillä ja tuotetaan neurologista vakavaa vahinkoa ihmisille lopulta. Ja eihän se tietenkään välttämättä enää lääkkeisiin reagoi, sitten sillä potilaalla on psykiatrian mielestä vain vakava henkinen sairaus. Tästä vahingosta toipumiseen voi mennä vuosia eikä se välttämättä ratkea lääkkeillä, ja johtaa disabiliteettiin ja syvään kärsimykseen, ymmärryksen puutteeseen ja pahimmillaan yksin jäämiseen ongelmien kanssa koska niitä ei voi ratkaista psykiatrialla.

Itse kyllä voin täysin sanoa että ennen psykiatriaa en kärsinyt neurologisista oireista mistä psykiatriassa lopulta kärsin. Toksisuus alkoi korostua yhä enemmän vuosien mittaan lopulta räjähtäen silmille.

Ja että psykiatrialla on oikeasti potilasjoukkioita, jotka joutuvat netissä kerääntymään ja hakemaan tietoa mitä heille on aiheutettu, jopa organisoitumaan rahankeräyksessä jotta saadaan yksityistä tutkimusta aikaan, kertomaan intiimeimmät seurauksensa psykiatrian hoidoista tullen jatkuvasti mitätöidyksi, hakemaan tukea toisilta potilailta esim lääkevieroituksessa tai harmin kanssa kamppaillessa ja heillä ei oikeasti ole ääntä eikä heidän tarinaansa yleisesti ole edes olemassa ja osa jää kamppailemaan myös taloudellisesti ja voi vaikuttaa siihen että parisuhteet katkeaa ja työt menee.

Joku sanoo sen onneksi ÄÄNEEN. "Lääketieteellinen yhteisö on täysin ignoorannut, sivuuttanut tällaiset potilasryhmät".

Psykiatria on siitä veikeä ala, että siinä voi täysin sivuuttaa iatrogeneesin kun vain tulkitsee sen vain jatkuvasti pahentuvina henkisinä ongelmina ja sanoo "ei minun potilaillani". Kun käytännössä standardi on tasoa - ei ole mitään lääketieteellistä biologista diagnostiikkaa ja kuitenkin hoidetaan biologisesti eikä lääkkeitä tutkita pitkiä aikoja - tällainen on enemmän kuin mahdollista.

Kun jollain ei esim toleranssiongelmia ole, voidaan täysin sivuuttaa ne joilla on ja ikäänkuin syytellen niitä kelle ongelmia syntyy. Ja muka pidetään yllä illuusiota että kun tekee vain lääkärin sanomalla tavalla, asiat ratkeaa mutta ei nähdä sitä kaikkea huonoa lääketiedettä mikä voi edesauttaa harmia.

Psykiatrian lääkkeet on täydellinen kusetus - vieroitusongelmia ja fyysistä riippuvuutta aiheuttavia, ei tarvita oikeasti lääketieteellistä samaa diagnostiikkaa kuin muualla todistaakseen biologinen häiriö, vielä heikentää hoitotuloksia. Kaikki tämä sataa lääkeyhtiöiden laareihin, luoden ikiliikkujia ja kroonikkoja psykiatrialle.

Mikset arvostele väittämiä, vaan pelkästään toteat että kyseessä on mainos? Minulla ei ole mitään kritisoitavaa missään, mitä hän väittää. Toki voi miettiä onko kaikki hänen Amerikkaa koskevat väitteet yleistettävissä Suomeen, joiltain osin uskon että hyvinkin on. Kun ei ole Suomessa juurikaan psykiatreja puhumassa teemasta, on syytä sitten nostaa amerikkalaisten lääkärien ajatuksia sokeista pisteistä psykiatriassa.

Tuskin kukaan lääkäri haluaa nostaa pelkästään noita teemoja esille, mikäli ei oikeasti usko itse niihin ja haluaisi vain tienata niillä.

Saatika sitten esim kirjoittaa ongelmasta Psychiatric Timesiin ennen kuin edes aloitti Youtube-kanavaansa jolloin varmaan ei ollut tarve esim kirjoittaa lääketutkimuksen mahdollisista sokeista pisteistä.

https://www.psychiatrictimes.com/view/online-communities-drug-withdrawal-what-can-we-learn

On helppo täysin sivuuttaa väitteet vaan yrittämällä heittää henkilöön meneviä argumentteja, mutta se on eräänlainen argumentointivirhe.

Onhan siinä sitä kohtalon ironiaa, että ihmiset jotka kivenkovaa inttävät että kokonainen yhteiskunta on lääketehtaiden aivopesemää salaliitto teoriaa, linkkailee ihan surutta vierotusfirmojen mainosvideoita...

Ehkä se on sitten niin, että kun itse haksahtaa niin helposti, niin kuvittelee, että loppumaailma tekee samoin.

Mutta positiivisuuden kautta. Raha on hyvä motivaattori. Jos olet valmis laittamaan vaikka tonnin tai pari kiinni siihen, että ramppaat jonkun vieroituslääkärin luona, niin kai se tarkoittaa sitten sitä, että oikeasti yrität sitoutua siihen että pärjäät ilman lääkkeitä. Asia mitä tälläkin foorumilla joudutaan peräänkuuluttamaan jokatoisessa postauksessa.

Aikojen saatossa ongelmat lääkkeistä alkoivat sitoa minut yhä vahvemmin psykiatrisen potilaan identiteettiin – koska kun lääkkeisiin alkaa tulla fyysinen riippuvuus tai vieroitusongelmia tai toleranssia – se edesauttaa siihen psykiatrian potilaana oloon jämähtämistä – jossa helposti miltei kaikki oireet mitä elämässä on esim voimakkaasta työstressistä alkaen väsymysjaksoon voidaan diagnosoida sairauden ilmeneminä. Aloin kokea ymmärtämättäni toleranssia lääkkeistä mikä oli täysin selvää (ei sillä hetkellä tosin) eli lääke alkoi ajan saatossa apatisoimaan, turruttamaan yhä lisää, puhkaisemaan yhä pahempia seksuaalihäiriöitä kun annosta pumpattiin ylös, eikä siinä minun näkökulmani mukaan ollut minulle tasaista vaikutusta. Muistan että tykkäsin ensi alkuun masennuslääkkeen vaikutuksesta ja etsin vuosien saatossa tuota samaa hetken kestävää oloa – mutta se ei ollut todellinen – se oli väliaikainen, ei staattinen alun vaikutus joka AINA kaavamaisesti johti turtumiseen, ja vuosien aikana psyykenlääkkeet johti yhä kasvavaan turtumiseen, kognition häiriöihin ynnä muuhun. Mikä pahinta uskon, että masennuslääkkeiden käyttö alkoi esim vieroitusyrityksissä puhkaista ahdistusta ja jälkikäteen ymmärrettyäni lääkkeen vaikutusmekanismin ymmärrän sen vaikutukset minuun laajemmin – esim levottomuuden lisääntymisen. Elämääni alkoi tulla yhä enemmän lääkkeen lieveilmiöitä, mutta mikä pahinta en ymmärtänyt lääkittynä miten lääke minuun negatiivisesti vaikutti. Minulle mielenkiintoinen havainto oli toisaalta että myös lääkityksen alentaminen saattoi helpottaa toleranssi-ilmiötä ja muistankin kuinka hullua oli kun kerran vieroittauduin lääkkeestä ja tuntui että ei saakeli, tämänkö vuoksi olen elänyt tämän utun keskellä. Olin ollut täysin aivopesty lääkkeen hyödyllisyydestä – hyvin meni siihen asti kunnes iski ahdistusvaihe vieroituksessa.
Pitemmällä tähtäimellä olen varma, että lääke heikensi tilannettani. Erityisesti siinä vaiheessa, kun kamelin selkä katkesi yhdessä masennuslääkevieroituksessa joka meni pieleen sillä kertaa. Jossain sitä vaihetta alkoi yhä enemmän neurologisia ja hermostollisia ongelmia lääkkeistä. Minulle puhkesi kimppu neurologisia oireita, mitä tuo lääkäri kuvaa, ja mille tuo lääkäri sanoo lääketieteellisessä yhteisössä olevan sokean pisteen jotka oli vaikeita, invalidisoivia ja niistä kesti vuosia parantua. Ne olivat niin vakavatasoisia että olin tilanteessa jossa aidosti mietin etten kestä tätä elämää enää sekuntiakaan koska olo oli aamusta iltaan sietämätön. Muistan kuinka minulle valkesi mikä koe-eläin olin ollut pitkäaikaisessa käytössä käytettyäni näitä aineita koko aikuisuuden aivojen kehityksen ajan. Se oli traumatisoivaa. Koin neurologista vahinkoa epämääräisissä vieroituksissa ja lääkeroiskinnassa sen jälkeen. Parantelin siitä itseni, täysin ilman lääketieteen ymmärrystä mitä minulle tapahtui. Jonain kompassina ehkä ollen esim neuropaattiset oireet mitkä puhkesi. Psykiatrian mukaanhan en ollut toipumassa vuosien neurologisesta vauriosta vaan sain lähinnä tukea sillä perusteella kun ajauduin työkyvyttömäksi että olen henkisesti sairastunut nyt sattumalta vieroituksessa. Jouduin siis tietyllä tapaa hautaamaan kokemukseni neurologisesta vauriosta ja korvaamaan sen psykiatrian narratiivilla.

Anonyymi kirjoitti:

Aikojen saatossa ongelmat lääkkeistä alkoivat sitoa minut yhä vahvemmin psykiatrisen potilaan identiteettiin – koska kun lääkkeisiin alkaa tulla fyysinen riippuvuus tai vieroitusongelmia tai toleranssia – se edesauttaa siihen psykiatrian potilaana oloon jämähtämistä – jossa helposti miltei kaikki oireet mitä elämässä on esim voimakkaasta työstressistä alkaen väsymysjaksoon voidaan diagnosoida sairauden ilmeneminä. Aloin kokea ymmärtämättäni toleranssia lääkkeistä mikä oli täysin selvää (ei sillä hetkellä tosin) eli lääke alkoi ajan saatossa apatisoimaan, turruttamaan yhä lisää, puhkaisemaan yhä pahempia seksuaalihäiriöitä kun annosta pumpattiin ylös, eikä siinä minun näkökulmani mukaan ollut minulle tasaista vaikutusta. Muistan että tykkäsin ensi alkuun masennuslääkkeen vaikutuksesta ja etsin vuosien saatossa tuota samaa hetken kestävää oloa – mutta se ei ollut todellinen – se oli väliaikainen, ei staattinen alun vaikutus joka AINA kaavamaisesti johti turtumiseen, ja vuosien aikana psyykenlääkkeet johti yhä kasvavaan turtumiseen, kognition häiriöihin ynnä muuhun. Mikä pahinta uskon, että masennuslääkkeiden käyttö alkoi esim vieroitusyrityksissä puhkaista ahdistusta ja jälkikäteen ymmärrettyäni lääkkeen vaikutusmekanismin ymmärrän sen vaikutukset minuun laajemmin – esim levottomuuden lisääntymisen. Elämääni alkoi tulla yhä enemmän lääkkeen lieveilmiöitä, mutta mikä pahinta en ymmärtänyt lääkittynä miten lääke minuun negatiivisesti vaikutti. Minulle mielenkiintoinen havainto oli toisaalta että myös lääkityksen alentaminen saattoi helpottaa toleranssi-ilmiötä ja muistankin kuinka hullua oli kun kerran vieroittauduin lääkkeestä ja tuntui että ei saakeli, tämänkö vuoksi olen elänyt tämän utun keskellä. Olin ollut täysin aivopesty lääkkeen hyödyllisyydestä – hyvin meni siihen asti kunnes iski ahdistusvaihe vieroituksessa.
Pitemmällä tähtäimellä olen varma, että lääke heikensi tilannettani. Erityisesti siinä vaiheessa, kun kamelin selkä katkesi yhdessä masennuslääkevieroituksessa joka meni pieleen sillä kertaa. Jossain sitä vaihetta alkoi yhä enemmän neurologisia ja hermostollisia ongelmia lääkkeistä. Minulle puhkesi kimppu neurologisia oireita, mitä tuo lääkäri kuvaa, ja mille tuo lääkäri sanoo lääketieteellisessä yhteisössä olevan sokean pisteen jotka oli vaikeita, invalidisoivia ja niistä kesti vuosia parantua. Ne olivat niin vakavatasoisia että olin tilanteessa jossa aidosti mietin etten kestä tätä elämää enää sekuntiakaan koska olo oli aamusta iltaan sietämätön. Muistan kuinka minulle valkesi mikä koe-eläin olin ollut pitkäaikaisessa käytössä käytettyäni näitä aineita koko aikuisuuden aivojen kehityksen ajan. Se oli traumatisoivaa. Koin neurologista vahinkoa epämääräisissä vieroituksissa ja lääkeroiskinnassa sen jälkeen. Parantelin siitä itseni, täysin ilman lääketieteen ymmärrystä mitä minulle tapahtui. Jonain kompassina ehkä ollen esim neuropaattiset oireet mitkä puhkesi. Psykiatrian mukaanhan en ollut toipumassa vuosien neurologisesta vauriosta vaan sain lähinnä tukea sillä perusteella kun ajauduin työkyvyttömäksi että olen henkisesti sairastunut nyt sattumalta vieroituksessa. Jouduin siis tietyllä tapaa hautaamaan kokemukseni neurologisesta vauriosta ja korvaamaan sen psykiatrian narratiivilla.

Lue lisää

Kokemani perusteella en ihmettele että ihmiset aikojen saatossa syövät psykiatriassa yhä enemmän lääkkeitä ja ovat usein yhä enemmän kroonikkoja. He eivät välttämättä hahmota elintapojensa vaikutusta oloonsa ja saattavat juuri käyttää esim huumeita tai jatkuvasti stimulantteja lääkkeensä päälle kuten kofeiinia tai nikotiinia joka voi edesauttaa tilaa mitä he lääkkeillä hoitavat. Siinä sitten olet psykiatrian limbossa koukussa kolmeen lääkkeeseen joiden pitoisuudet heilahtelee, joilla voi olla yhteisvaikutuksia ja on aina sitä selittämätöntä ahdistusta vaikka. Toisenlaisella hoidolla ja ymmärryksellä he eivät välttämättä olisi päätyneet tähän psykiatriakierteeseen. Esim tällä palstalla on kuvauksia joissa joku on käyttänyt päihteitä ja lopettanut ne ja huomannutkin, että eivät tarvi lääkkeitä mutta heillä on vuosien pitkä päihdejakso ja lääkejakso – ehkä tarpeetonkin jos erilaiset päätä sotkevat aineet olisi aiemmin ajettu alas. Myös minulla on kokemuksia siitä kuinka ylipäätään psykiatrian aineiden alasajo ylipäätään ja vieroitusoireistosta selviäminen tasoittaa oloa ja elämä jossa elintavat on kunnossa.

Olen sataprosenttisen varma että jos olisin saanut kunnollista tukea jossa psykiatriassa ei olisi liikaa keskitytty johonkin diagnoosiin oireiden selittäjänä ja olisin saanut informoidun suostumuksen psykiatrian lääkkeistä ja kunnolliset lääkepurut en olisi joutunut käymään tätä kamalaa polkua läpi.

Olen hoksannut erittäin paljon miten elintavat vaikuttaa olooni, tavalla mitä en koskaan tajunnut lääkkeissä jotka vaikeutti paljon sen ymmärtämistä miten kehoni reagoi koska ideana oli lääkkeellä turruttaa kehoa. Nykyään tiedän suuren määrän tapoja parantaa oloani mistä mikään ei välttämättä ole terapia tai lääke ja moni on hyvinkin luontainen - kun ymmärtää kehon tarpeet ja myös mielen tarpeita. Ihan jokainen päätös mitä päivän aikana tekee, voi vaikuttaa oloon lähtien siitä mitä syö tai mitä ei syö.

Valitettavasti joudun elämään elämääni neurologisesti ja hermostollisesti vahingoitettuna mistä on seurannut mm tuon psykiatrin kuvaamia ongelmia mutta kiitos neuroplastisuuden on myös tapahtunut etenemistä oireiden kanssa.

Tulen aina olemaan kiitollinen juuri tällaisille psykiatreille jotka suhtautuvat vastuullisesti alaansa tavalla mitä en näe että kovin moni psykiatrian ammattilainen on tehnyt julkisesti - ehkä kenties peläten asemansa puolesta - koska jos alat kriitikon polulle sinua juuri yritetään esim syyllistää esim siitä että rahastat väitteilläsi sun muuta.

Minulle on ihan sama paljonko tämäkin psykiatri rahastaa (jos on käytännössä ainoita psykiatreja jotka julkisesti puhuu tästä, varmasti potilaita riittää kellä on purkuongelmia siis),, kunhan hän nostaa psykiatrian sokeita pisteitä esille ja tuo potilaiden ääntä myös esille.

Anonyymi kirjoitti:

Aikojen saatossa ongelmat lääkkeistä alkoivat sitoa minut yhä vahvemmin psykiatrisen potilaan identiteettiin – koska kun lääkkeisiin alkaa tulla fyysinen riippuvuus tai vieroitusongelmia tai toleranssia – se edesauttaa siihen psykiatrian potilaana oloon jämähtämistä – jossa helposti miltei kaikki oireet mitä elämässä on esim voimakkaasta työstressistä alkaen väsymysjaksoon voidaan diagnosoida sairauden ilmeneminä. Aloin kokea ymmärtämättäni toleranssia lääkkeistä mikä oli täysin selvää (ei sillä hetkellä tosin) eli lääke alkoi ajan saatossa apatisoimaan, turruttamaan yhä lisää, puhkaisemaan yhä pahempia seksuaalihäiriöitä kun annosta pumpattiin ylös, eikä siinä minun näkökulmani mukaan ollut minulle tasaista vaikutusta. Muistan että tykkäsin ensi alkuun masennuslääkkeen vaikutuksesta ja etsin vuosien saatossa tuota samaa hetken kestävää oloa – mutta se ei ollut todellinen – se oli väliaikainen, ei staattinen alun vaikutus joka AINA kaavamaisesti johti turtumiseen, ja vuosien aikana psyykenlääkkeet johti yhä kasvavaan turtumiseen, kognition häiriöihin ynnä muuhun. Mikä pahinta uskon, että masennuslääkkeiden käyttö alkoi esim vieroitusyrityksissä puhkaista ahdistusta ja jälkikäteen ymmärrettyäni lääkkeen vaikutusmekanismin ymmärrän sen vaikutukset minuun laajemmin – esim levottomuuden lisääntymisen. Elämääni alkoi tulla yhä enemmän lääkkeen lieveilmiöitä, mutta mikä pahinta en ymmärtänyt lääkittynä miten lääke minuun negatiivisesti vaikutti. Minulle mielenkiintoinen havainto oli toisaalta että myös lääkityksen alentaminen saattoi helpottaa toleranssi-ilmiötä ja muistankin kuinka hullua oli kun kerran vieroittauduin lääkkeestä ja tuntui että ei saakeli, tämänkö vuoksi olen elänyt tämän utun keskellä. Olin ollut täysin aivopesty lääkkeen hyödyllisyydestä – hyvin meni siihen asti kunnes iski ahdistusvaihe vieroituksessa.
Pitemmällä tähtäimellä olen varma, että lääke heikensi tilannettani. Erityisesti siinä vaiheessa, kun kamelin selkä katkesi yhdessä masennuslääkevieroituksessa joka meni pieleen sillä kertaa. Jossain sitä vaihetta alkoi yhä enemmän neurologisia ja hermostollisia ongelmia lääkkeistä. Minulle puhkesi kimppu neurologisia oireita, mitä tuo lääkäri kuvaa, ja mille tuo lääkäri sanoo lääketieteellisessä yhteisössä olevan sokean pisteen jotka oli vaikeita, invalidisoivia ja niistä kesti vuosia parantua. Ne olivat niin vakavatasoisia että olin tilanteessa jossa aidosti mietin etten kestä tätä elämää enää sekuntiakaan koska olo oli aamusta iltaan sietämätön. Muistan kuinka minulle valkesi mikä koe-eläin olin ollut pitkäaikaisessa käytössä käytettyäni näitä aineita koko aikuisuuden aivojen kehityksen ajan. Se oli traumatisoivaa. Koin neurologista vahinkoa epämääräisissä vieroituksissa ja lääkeroiskinnassa sen jälkeen. Parantelin siitä itseni, täysin ilman lääketieteen ymmärrystä mitä minulle tapahtui. Jonain kompassina ehkä ollen esim neuropaattiset oireet mitkä puhkesi. Psykiatrian mukaanhan en ollut toipumassa vuosien neurologisesta vauriosta vaan sain lähinnä tukea sillä perusteella kun ajauduin työkyvyttömäksi että olen henkisesti sairastunut nyt sattumalta vieroituksessa. Jouduin siis tietyllä tapaa hautaamaan kokemukseni neurologisesta vauriosta ja korvaamaan sen psykiatrian narratiivilla.

Lue lisää

Kun lukee näitä, alkaa uskoa yhä enemmän Italian malliin. Siellä ei ole mielisairaaloita. Kaikki kansalaiset ovat samanarvoisia yhteiskunnan jäseniä. Kaikkia tarvitaan Suomeenkin tulee työvoimapula.
Tutkimuspäällikkö Mielenterveyden keskusliitosta, Markku Salo,sanoo,että ihmisiä joutuu tuhansittain pois työelämästä joka vuosi mielenterveydellisistä syistä.. 95% on eläkkeellä perusteettomasti.
Suomessa on kaksi pahaa, Liika lääkkeiden käyttö ja eläkejärjestelmä. Italiassa potilaita ei eristetä yhteiskunnasta.
Minun elämääni Jumala johdatti. Sain eläkkeen vasta 61-vuotiaana. Kyllä siinä viimeiset ajat oli raskaita, kun oli jo ruumiillisia vaivoja.

Anonyymi kirjoitti:

Kun lukee näitä, alkaa uskoa yhä enemmän Italian malliin. Siellä ei ole mielisairaaloita. Kaikki kansalaiset ovat samanarvoisia yhteiskunnan jäseniä. Kaikkia tarvitaan Suomeenkin tulee työvoimapula.
Tutkimuspäällikkö Mielenterveyden keskusliitosta, Markku Salo,sanoo,että ihmisiä joutuu tuhansittain pois työelämästä joka vuosi mielenterveydellisistä syistä.. 95% on eläkkeellä perusteettomasti.
Suomessa on kaksi pahaa, Liika lääkkeiden käyttö ja eläkejärjestelmä. Italiassa potilaita ei eristetä yhteiskunnasta.
Minun elämääni Jumala johdatti. Sain eläkkeen vasta 61-vuotiaana. Kyllä siinä viimeiset ajat oli raskaita, kun oli jo ruumiillisia vaivoja.

Lue lisää

Sen "kriittisen psykiatrin " nimi ei tullut esille, joka niitä tietoja lateli. Kyllä pitäisi uskaltaa julkaista nimi, muuten on turha kirjoitta sen psykiatrin sanoja.