tänne parhaat anoppi vitsit

vois vääntää myös miniän tekeleistä tai vävyehokkaista tai appiukosta.Miksi aina anopista???Ei elämä ole tylsää kun sen oikein oivaltaa....Vai mättääkö joku ihan sikana?

kun ei vitsiä saa tekemälläkään!

Jos olis luoja tiennyt, minkälainen anopista tulee, ei olis helvettiä tarvinnut keksiäkään.

Ai niin, sen piti olla vitsi. Ei tule nyt yhtään mieleen.

-Mitä heitetään avuksi veteen pudonneelle anopille?
-Mahdollisimman suuri kivi.

-Mitä yhteistä on anopilla ja sikarilla
-Molemmissa viimeiset henkoset ovat parhaat

ja kylmänä pyödällä.
Mies ilmoitti nuorikolleen syöneessä aamusella aina mannapuuroa. Nuorikko oli kauhuissaan; maitopalaa helposti pohjaan. Rakastunut nuorikko halusi kuitenkin helliä miestään ja niin alkoi aamuisin keittämään mannapuuroa.

Aamuisin seisoi nuorikko hellan edessä sekoittaen puuroa huolella. Iloitsi siten aina puuron valmistuttua, kun vältti pohjaan polttamisen. Mies söi puuron sanomatta mitään, nuorikko oli kummissaan oliko siinä jotain vikaa?
Sitten eräänä aamuna puuro paloi pohjaan, nuorikko oli kauhuissaan, uutta ei ehdi keittämään. Nuorikko ei puhunut mitään nosti puuron pöytään. Mies söi puuroa lautasellisen ja otti lisää kiittäen; olet oppinut keittämään hyvää mannapuuroa niin oli kuin äidin tekemää.
Ensimmäinen kuulemani anoppivitsi, kertojana sisareni, joka vihasi anoppiaan.
Tämä Anoppi toimi ilmaisena lapsen hoitajana ja siivoojana sisareni taluodessa. Sitä vastoin omaäitimme ei missään tapauksesa lapsenlapsia luvanut lullata, samoin "säästi" siivoamiset kyläilyyn.....

Mikäs on anopin ihannepaino, kysyi nuori mies kavaeriltaan. Vastaus, no se on 3.25 kg, uurnan kanssa

Miniä laitto joulua. Kun oli kinkun vuoro niin miniä leikkasi kinkusta roiman palan palan pois ja laitto uuniin. Kun sitä sitten anoppi kysymään että minkähän takia moinen pala hukkaan heitetään. Miniä tuumasi että, mun äiti on kans tehny aina näin. No jouluna sitten anoppi kysyi asiaa miniän äidiltä. Hän ei osannu vastata vaan sanoi että äiti teki niin. Mutta asia jäi vaivaamaan ja vanhainkodissa vieraillessa kysäsi sitä äidiltään. No tietty leikkasin kun uunipelti oli liian pieni.

Miniä oli talossa vierailulla. Appi saapui kotiin ja pyysi että poika siirtäisi autoa jotta oma auto mahtuisi pihaan. Miniä jäi kattomaan ikkunasta kun appi ja poika meni siirtämään autoa. Piha oli liukas ja rengas suti tyhjää. Appi heitti hiekkaa renkaan alle. Miniä aukas ikkunan ja huusi. Hei älypää miksi heität väärän renkaan alle sitä hiekkaa. Sehän pyörii jo.

Poika toi miniän ensivisiitille vanhempien luo. Anoppi aloitti ruuan laiton ja pyysi miniää hakemaan uusia perunoita puutarhasta. Saataisiin pöytään uutisperunaa. Miniä seiso hetken ja kysyi sitten. Kasvaaks perunat puus vai maas.

Jos olisin tienny millasen miniän saan en olisi tehny lapsia koskaan. Sano anoppi kun yritti miniää saada hereille pulelta päivin.

Naapuri tuli kylään ja ihmetteli miksi sisällä oli savua sakiaan. Miniä siihen vastas kiukkusena että kun nää anpin huonot hellat ei vedä. Naapuri veti pellin auki ja sanoi että nyt vetää. Mutta miniä löi pellin kiini ja sanoi. Älä tuu neuvoon kyllä mä tajuun että siitä sitten lämpö karkaa. Naapuri sitten ihmettelemään että miten niin. Kuule mun isä sanoo aina illalla, että taas on pelti auki ja lämpö karkaa harakoille. Joten ei sitä pidä aukasta.

Syöpkö miniä, vai annetak kissalle?
Erkki Tantun pilapiirros.

Näin hauskaa mulla ei oo ollukkaan sen jäläkeen, kun anoppia lammesta naarattiin.

Mikä on menestyneen miehen takana?
Hämmästynyt anoppi.

”Haloo, onko eläinlääkärillä?” mies kysyi puhelimessa.
“Anoppi tulee sinne ihan kohta meidän kissanrontin kanssa. Antakaa sille vanhalle raadolle sellainen piikki, että se nukkuu rauhassa pois”
“Hyvä on”, eläinlääkäri vastasi. “Mitäs me sitten sen kissan kanssa tehdään? ”

Mies näki kadulla merkillisen hautajaissaattueen. Siihen kuului ruumisarkku, mustiin pukeutunut mies joka piteli ketjussa valtavaa susikoiraa sekä miehen jäljessä astelevat parikymmentä muuta miestä.
- Anteeksi, ihmettelijä ei voinut olla kysymättä. - Mitä on tapahtunut?
- Anoppini on kuollut.
- Mites se tapahtui?
- Koirani repi hänet kappaleiksi.
Mies mietti hetken ja kysyi ääntään alentaen: - Voisinko saada koiraanne lainaksi?
- Totta kai, surupukuinen vastasi. - Menkää vain jonon päähän.

Rakas anoppini oli viime viikolla sairaana ja mieheni pyysi minua ostamaan torilta hänelle viinirypäleitä. Koska mieheni on minulle hyvin rakas, päätin tehdä palveluksen ja käydä ostamassa anopille viinirypäleitä palatessani töistä kotiin.

Anoppini on hyvin tarkka lisäaineista ja niinpä varmistin vielä paikalliselta K-kauppiaalta:
– Onko näitä ruiskutettu millään myrkyllisillä lisäaineilla, vien nämä nimittäin anopilleni?
– Ei toki, kyllä te joudutte lisäämään mahdolliset myrkyt itse, vastasi K-kauppias.
Lähettänyt

Naapuri: -Anoppinne tippui juuri kaivoon!
-Ei se mitään, meillä on nykyään vesijohto.