collien laiskuus ?

Meidän edesmennyt collie ei suostunut kulkemaan ollenkaan portaissa. Yritettiinhän siinä vaikka mitä konstia, mutta kun ei niin ei. Collie kun vetää maihin, niin siinä se kans on ja pysyy! Aenakii meillä.. Meijän "porrastreenit" muistuttivat varmaan enemmän painiottelua, kun koiran koulutusta... Hauskaa oli varmaan kaikilla muilla paitsi meijän iihaalla ja minulla. Silta oli sitten se toinen paha. ISO PAHA! Ei sitten taatusti astunu minkäänlaiselle sillalle. Kerran tuttavamme lupasi auliisti ottaa meijän iihaan lenkille.. Kyllähän myö vähän aateltiin, että kuinkahan tuossa käypi..ja eihän siinä hyvin käynyt. Alku oli mennyt ok, mutta jo muutaman sadan metrin päässä lenkittäjä oli huomannut vetävänsä perässään vain tyhjää narua pantoineen (iihaa kun lönkötteli aina takana ja niin hiljaa, että piti itsekkin aina katsoa tuleeko se perässä). Meijän iihaa oli vissiin tehny "colliejumit", elikkäs pysähtyny kun seinään ja jäänyt makoilemaan niille sijoilleen lenkittäjän sitä huomaamatta. Mut olihan se lenkittäja sitten aikanaan koiran puuttumisen huomannu ja palauttaessaan iihaata vaan tokaisi: "Tuota aasia en käytä lenkillä enää ikinä". Meijän iihaa oli kuitenkin kaikessa erikoisuudessaan aivan mahtava otus! Taisi juutas vaan opettaa kaikki metkunsa tälle meijän uudelle iihaalle...ei meinaan kulje portaissa :)

Joo, ehkä otsikko oli vääränlainen, en vaan kekannut oikeaa tapaa ilmaista asiaani. juuh, ei se laiskuutta varmastikkaan ole, enemminkin päättäväisyyttä "en lähde, en, kamut oli kivoja" :)

tosi hyvä, että muillakin on näitä ongelmia.
Mä en voinut muuta kuin nauraa, kun ajattelinkin, miltä me collie-immeiset näytetään, kun raahataan perässä myrtsiä collieta. Mun pehko vielä tekee niin, että kun kutsun sitä remmin toisessa päässä se ei katso silmiin yhtään vaan luimistelee ja laittaa päätä maahan! :))) Yritä siinä sitten saada kontaktia, tein eilenkin niin, että otin hellästi pitkäkuonosta kiinni ja käskin katsoa, ei.. simmut ihan sameat ja katse ihan muualla. *nauraa*
No, eipä tässä muuta voi kun kestää toi pieni "kauneusvirhe" niissä.
Muuten se kulkeekin kauniisti ja oppii päivässä kaikki mitä opetetaan, hyvin viisas on ja vienyt sydämeni täysin.

misuami. kirjoitti:

tosi hyvä, että muillakin on näitä ongelmia.
Mä en voinut muuta kuin nauraa, kun ajattelinkin, miltä me collie-immeiset näytetään, kun raahataan perässä myrtsiä collieta. Mun pehko vielä tekee niin, että kun kutsun sitä remmin toisessa päässä se ei katso silmiin yhtään vaan luimistelee ja laittaa päätä maahan! :))) Yritä siinä sitten saada kontaktia, tein eilenkin niin, että otin hellästi pitkäkuonosta kiinni ja käskin katsoa, ei.. simmut ihan sameat ja katse ihan muualla. *nauraa*
No, eipä tässä muuta voi kun kestää toi pieni "kauneusvirhe" niissä.
Muuten se kulkeekin kauniisti ja oppii päivässä kaikki mitä opetetaan, hyvin viisas on ja vienyt sydämeni täysin.

Lue lisää

"Mä en voinut muuta kuin nauraa, kun ajattelinkin, miltä me collie-immeiset näytetään, kun raahataan perässä myrtsiä collieta."

Ihan pöhköiltä, tietenkin. Mutta sen riskin ottaa, kun ottaa koiran!

Meillä juniori (okei, jo 5-v. sekin) ottaa remmistä kiinni ja kiskoo taaksepäin! Täytyy tosin tunnustaa, ettei sitä siitä ole kielletty, koska koira on kiltein ja tottelevaisin, mitä on nähty. On koettu enemmänkin, että se on vaan riemuissaan, kun on ollut kivaa. Ja kun sille ei voi olla tuollaisesta toruva, kun koiran silmät loistaa riemusta.

Mutta tunnustan, en ole koskaan tullut ajatelleeksi (uskaltanut ajatella), miltä siinä itse onnistuu näyttämään!

Eli oli noloa raahata collietyttöä kotiapäin, joten keksin, että aina kotipihalle tultaessa (asumme omakotitalossa) on nykyisin tapana vielä leikkiä pallolla ja leluilla hetki - ja sitä koira odottaa ja oppi sen melkein kerrasta - täytyy vain muistaa heitellä edes vähän lelua muuten murjottaa sitten kotipihassa - vaikka sitten vesisateessa ja lumipyryssä.

Koira ei tosiaan vaan halua
lopettaa lenkkeilyä vielä.

Niiden keino sanoa, että ei vielä kotiin! ;)

Johtaja kuitenkin päättää, mitä milloinkin tehdään.

Meillä sekarotuinen koira. Tytön isä on pk collie ja tuo örinä kuulostaa niin tutulta! Aina kun lopetan esimerkiksi palloleikin ja hän haluaisi vielä jatkaa, heittäydytään kolinalla maahan ja sitten pääsee suusta niin loukkaantunut örinä että:D Sama juttu myös tuon lenkiltä tulemisen kanssa. Monta kertaa yli kahden tunnin metsälenkin jälkeenkin askel alkaa hidastua viimeistään kotikadun päässä ja koira heittäytyy matkan varrella vähintään pari kertaa nurmikolle kierimään ja "nuuskimaan." Samalla kun se "nuuskii" se vilkuilee syrjäsilmällä tulisiko takaa vielä tuttuja kavereita joiden kanssa voisi jäädä leikkimään;D