Leijona

juu mä oon ihan samanlainen,mulla on paha tapa "juosta karkuun" jos tulee joku vaikee tilanne tai jotain vastaavaa ja en osaa kohdata asioita jotka satuttaa mua tai jotain.. ja sitten en osaa kertoa tunteistani ,sisimpiä ajatuksiani,kumppanille,eli en avaudu helposti,osaan kyllä näyttää tunteeni mutta en sanoa,kuulostaa varmaan oudolta mutta näin on =D

Minä olen aina pelännyt että jos paljastan tunteeni olen suojaton. Toinen pääsee satuttamaan liikaa tai saa liikaa valtaa elämääni. Minäkin olen hellinyt ja passannut ja pitänyt niin hyvänä kuin ihminen voi mutta kaikkein sisimpääni ei moni ole päässyt kurkistamaan. Minulle sanoi eräs ihminen että kun tutustuimme muutama vuosi sitten hän mietti että onpa hauska ja iloinen ihminen mutta mitähän on naamion takana. Niitä vaikeita asioita en osaa jakaa kenekään kanssa. Siksi kai minusta on tullut kaikissa suhteissani se vahvempi osapuoli. Vastuun ja taakan kantaja, arkipäivän pyörittäjä. Kuitenkin haluaisin joskus vierelleni sen vahvan miehen. Turvallisen olkapään jossa joskus voisin levätä ja heittää kaikki murheeni pois.

Minulla on aina ollut helppo ilmaista tunteitani ja annan ihmisten nähdä sisimpäni, mutta se ei ole aina hyvä juttu. Lopulta ihmisestä tulee sitten ennalta arvattava ja se ei ole siitä ihmisestä kivaa. Joten en sitten tiedä kumpi on huonompi; osata näyttää tunteensa vai piilottaa ne?