Mustakirja suomessa

PERHON NOIDAN MUSTAKIRJA TALTEEN

Tuomas Taittonen oli muuttanut alkukesästä 1862 Perhoon. Suonkuivatustöiden johto oli vaativa tehtävä. Mutta kortteeripaikastaan kirkkoväärti Antti Sahibackan talosta käsin hän seurasi 44 -vuotiaan kokemuksella uutta ympäristöään. Naapurissa asuikin noin 70-vuotias ukko, "kylähullu", jonka sanottiin olevan paikkakunnan suurin noita. Häneltä haettiin apua erilaisiin tulemuksiin, sattui niitä sitten ihmisille tai eläimille Perhon, Vetelin, Karstulan ja Vintalan seurakunnista, kukaties kauempaakin. Tiedetäänhän, että noitien vaikutuspiirit eivät ole rajoitetut. Hänen sanottiin oppineen keinonsa "mustankirjan" sivuilta, mitä hänen tiedettiin säilyttävän. Talon piika varasti tuon kirjan ja toi Taittoselle. Lopuksi kipakan yhteenoton jälkeen Taittonen osti kirjan markalla. Tällöin elettiin syyskuuta 1862.

Noitaukko, nimeltään Juha Kellokoski, rupesi seuraavana talvena sairastelemaan. Johtuiko tämä sitten mahdollisesti mustankirjan joutumisesta Taittoselle vai vanhuuden heikkoudesta, jää vain arvailujen varaan. Vielä toukokuussa 1863 Tuomas Taittonen keskusteli mustankirjan sisältämistä noitakeinoista ja kirjan kirjoittajasta Kellokosken kanssa. Aaprami Pöyrynen oli kuulemma tekijä. Hän piti asuntoa Vetelissä ja Halsualla. joka tapauksessa mustakirja on ainutlaatuinen löytö kansan taikauskoisuuden ja kansanperinteen saralla.

Mustankirjan jätti Taittonen jonkin tuttavan välityksellä toimitettavaksi Suomalaisen kirjallisuuden Seuralle. Se katosi kuitenkin matkalla, kunnes eräs ylioppilas vuonna 1908 lahjoitti sen seuralle. Tohtori ja myöhemmin professori A.V. Koskimies tunnisti nimimerkin TT ja tunsi myös Tuomas Taittosen käsialan. Nyt tuota mustaakirjaa säilytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa suurimpien harvinaisuuksien joukossa. Seura painatti mustankirjan vielä samana vuonna "Suomi" kirjaansa ja "Wähäisiin kirjelmiinsä" erillispainoksena. (XLII)