Fyysisempi, naturaalimpi Bond.

En ole koskaan ollut mikään James Bond -diggari. Sean Conneryn bondit eivät juurikaan ole jääneet mieleeni (mistä lie johtuu), ja Roger Moore -kamahan on ihan kämpiä. Kaikenmaailman kuuraketteja ja mitä lie. Mooresta minulle tulee aina mieleen ne rasittavat tuuppariagenttipelleilyt missä irvistelee hevosenhampaillaan Myers. Yäk.

Dalton olisi ollut muodollisesti pätevä (hyvännäköinen) Bond, vaan eipä jäänyt erikoisemmin mitään mieleen hänenkään leffoistaan. Tavanomaista toimintaa, sanovat minun aivoni. Brosnanin bondeista minulle jäi vaikutelma että aina on joku umpikahjo maailmanvaltias posauttamassa koko maailmaa paskaksi.

Mielikuvat ovat mielikuvia - joku varmaan osaa kertoa mitä nuo elokuvat "oikeasti" ovat pitäneet sisällään.

Mutta nyt voisin melkeinpä tykästyäkin Bondiin! Täysin realistinen agenttiseikkailu olisi tylsä, mutta jos mielikuvitusta on liikaa kehissä, ollaan lapsellisuuksissa. Realismin ja fantasian risteytys siis rules ok. Fyysinen, tappokone - mutta silti inhimilliseksi epäiltävissä oleva uusio-Bond on juuri sitä mitä minä haluan toimintaleffassa nähdä. Vaikkei tämä Daniel sinänsä olekaan varsinainen minun tyyppiäni, niin kyllähän se muikeaa oli katsella kun ukko tepastelee merestä (eli hyvä tsoukki kaikenmaailmaan ursuloitten jälkeen).

Eipä kaikenmaailman agenttipläjäyksistä oikein muita minun mielestäni hyviä noin äkkiseltään tulekaan mieleen kuin Nikita, ja jos kerta sensorttinen minulle on HYVÄÄ, niin on siis myös tämä uusi Bondkin.

Pelleily ja roinan kanssa räpeltäminen kun oli kiitettävästi jätetty sivummalle. :)