miten onnistuu moinen yhdistelmä. itse olen luterilainen, joka käy ehkä kerran vuodessa kirkossa häissä, hautajaisissa jne. Mies on ortodoksi, jolle kirkko tärkeä osa elämää. Pyrkii noudattamaan sääntöjä ja käy useita kertoja viikossa kirkossa.
Onko muilla kokemuksia, miten nämä kaksi uskontoa voi yhdistää, vai tuleeko ongelmia.
Entä onko muita samassa tilanteessa, että puolisolle uskonto todella tärkeässä osassa elämää ja itsellä ei. Tuntuu, että suhteen etenemisen suurin arveluttaja on tämä kysymys.
ortodoksi
ja luterilainen
22
2163
Vastaukset
kiinnostaa mua. Otatko yhteyttä: enska19@netti.fi
M- ortodoksiukko
ole oma itsesi ja sano, että ortodoksian eräs sääntö on se, että siinä uskonnossa, johon syntyy siinä pitää elää. Ortodoksia pitää, että eräs sen tärkein tehtävä on historiassa ollut pitää islam poissa euroopasta ja siinä on onnistuttukin. VARmaan olet mieliksi miehllesi, jos käyt hänen kanssaan jumalanpalveluksessa ja otat ortodoksisen ehtoollisen. Jumala on molemmille uskonnoille sama.
- tarkoittaako
sitä, että parempi kuitenkin olisi miehen mieliksi muuttaa uskonkäsityksiään vaikka sitä ei pitäis tehdä, jos mies on muslimi?
Teidän tärkein tehtävä on siis todellakin panetella toisin uskovia ja pelotella toisia kristittyjä? Mihin se rakkaus unohtuu?
Jumala on kuitenkin sama myös muslimeille. Ihan turha muuta väittää, on vain yksi Jumala=Allah. - ev-luterilainen2343
"ole oma itsesi ja sano, että ortodoksian eräs sääntö on se, että siinä uskonnossa, johon syntyy siinä pitää elää."
Aika jännä, olen törmännyt tämmöiseen ajatukseen ennenkin. Kun kerroin viime kesänä ortodoksiystävälleni, että olen kiinnostunut ja lukenut ortodoksisesta kirkosta, hän sanoi, että ort. kirkkoon saa kääntyä, mutta että
hänen mielestään ihmisten tulisi pysytellä siinä uskonnossa, johon ovat tottuneet ja syntyneet.
Merja Merraksen kirjassa Ortodoksinen elämäntapa, Kirjapaja, 1986, sanotaan, että Suomessa suurin osa ortodoksien solmimista avioliitoista on "seka-avioliittoja", joissa vain toinen aviopuolisoista kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Joten ortodokseilla tällaisista avioliitoista luulisi olevan paljon kokemusta.
"VARmaan olet mieliksi miehllesi, jos käyt hänen kanssaan jumalanpalveluksessa ja otat ortodoksisen ehtoollisen. Jumala on molemmille uskonnoille sama."
Jumala on molemmille uskonnoille sama, mutta ehtoollisyhteyttä ei ole. Ortodoksiselle ehtoolliselle ei ole tietääkseni menemistä, ellei ole ortodoksisen kirkon jäsen. - täti
ev-luterilainen2343 kirjoitti:
"ole oma itsesi ja sano, että ortodoksian eräs sääntö on se, että siinä uskonnossa, johon syntyy siinä pitää elää."
Aika jännä, olen törmännyt tämmöiseen ajatukseen ennenkin. Kun kerroin viime kesänä ortodoksiystävälleni, että olen kiinnostunut ja lukenut ortodoksisesta kirkosta, hän sanoi, että ort. kirkkoon saa kääntyä, mutta että
hänen mielestään ihmisten tulisi pysytellä siinä uskonnossa, johon ovat tottuneet ja syntyneet.
Merja Merraksen kirjassa Ortodoksinen elämäntapa, Kirjapaja, 1986, sanotaan, että Suomessa suurin osa ortodoksien solmimista avioliitoista on "seka-avioliittoja", joissa vain toinen aviopuolisoista kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Joten ortodokseilla tällaisista avioliitoista luulisi olevan paljon kokemusta.
"VARmaan olet mieliksi miehllesi, jos käyt hänen kanssaan jumalanpalveluksessa ja otat ortodoksisen ehtoollisen. Jumala on molemmille uskonnoille sama."
Jumala on molemmille uskonnoille sama, mutta ehtoollisyhteyttä ei ole. Ortodoksiselle ehtoolliselle ei ole tietääkseni menemistä, ellei ole ortodoksisen kirkon jäsen.suhtautuvat vähän kielteisesti käännynäisiin eli siihen, että joku haluaa kääntyä ortodoksiksi. - Itse menin ulkomaalaisen ortodoksin kanssa naimisiin ja lapsemme kastettiin ortodoksiksi.
Halusin liittyä ortodoksiseen kirkkoon ja 17 avioliittovuoden jälkeen minut voideltiin ortodoksiksi omasta halustani. - Minusta kenenkään mieliksi ei pitäisi tehdä yhtään mitään, ei ainakaan uskontoa vaihtaa, koska jos vaikka tulee katumapäälle niin edes takaisin hyppiminen uskonnosta toiseen ei ole hyvä asia. - Minua ortodoksisessa kristillisyydessä viehättää sen lempeä ihmiskäsitys: ei tarvitse olla täydellinen saa olla oma puutteellinen itsensä. Se on myös hyvin salliva uskonto. - Suurin osa käännynnäisistä on 40 -50 vuotiaita naisia tutkimusten mukaan. - Ei kannata kenenkään riviortodoksin mielipidettä kysellä. Pitää käydä palveluksissa ja itse asiat itselleen selvttää ja sitten mennä papin kanssa puhumaan. - ............
täti kirjoitti:
suhtautuvat vähän kielteisesti käännynäisiin eli siihen, että joku haluaa kääntyä ortodoksiksi. - Itse menin ulkomaalaisen ortodoksin kanssa naimisiin ja lapsemme kastettiin ortodoksiksi.
Halusin liittyä ortodoksiseen kirkkoon ja 17 avioliittovuoden jälkeen minut voideltiin ortodoksiksi omasta halustani. - Minusta kenenkään mieliksi ei pitäisi tehdä yhtään mitään, ei ainakaan uskontoa vaihtaa, koska jos vaikka tulee katumapäälle niin edes takaisin hyppiminen uskonnosta toiseen ei ole hyvä asia. - Minua ortodoksisessa kristillisyydessä viehättää sen lempeä ihmiskäsitys: ei tarvitse olla täydellinen saa olla oma puutteellinen itsensä. Se on myös hyvin salliva uskonto. - Suurin osa käännynnäisistä on 40 -50 vuotiaita naisia tutkimusten mukaan. - Ei kannata kenenkään riviortodoksin mielipidettä kysellä. Pitää käydä palveluksissa ja itse asiat itselleen selvttää ja sitten mennä papin kanssa puhumaan.Höps, ihan positiivisesti ne ottavat käännynnäiset vastaan. Ortodoksisen kirkon aktiiveistakin suuri osa käännynnäisiä. Jopa kursseja kiinnostuneille järjestetään ja ilman kurssiakin otetaan jäseneksi.
On tietysti kohteliasta valtakirkkoa kohtaan, että sanotaan, ettei käännytetä. Näin on periaatteessa joka puolella maailmaa, mutta ainahan kirkot kilpailevat ihmisistä. Minne yksi kirkko perustetaan, niin jo ollaan toista rakentamassa lähettyville.
- Irene82
Itte oon ortodoksi ja vähä hihittelin ku luin noita vastauksia.. Sinun luterilaisuutesi ei oo minkäänlainen este teidän parisuhteelle. Kirkko ei mitenkään kiellä liittoja joissa toinen osapuoli on luterilainen. Harva suomalainen ortodoksi päätyy naimisiin ortodoksin kanssa, eikä noita "käännytyksiä" oikeesti harrasteta. Ihmisillä on ihan liikaa väärää tietoa kyseisestä uskonnosta. Jos haluat lisätietoa ni voithan jututtaa paikkakuntasi ortodoksiseurakunnan pappia tai ottaa yhteyttä esim. ONL:lään eli Ortodoksiseen Nuorten Liittoon..
- ap.
kiitos jo näistä tulleista vastauksista. Tiedän kyllä, että iso osa ortodokseista menee Suomessa luterilaisen kanssa naimisiin, eikä siinä sinänsä ole ongelmaa. (mutta kuinka usein kyseessä on ns. "tapaortodoksi") Ja olen samaa mieltä siitä, että ortodoksinen uskonto on todellakin lempeä ja suvaitseva, miehen puheiden perusteella ja muutenkin, mitä aiheesta tiedän.
Itseä arveluttaa asiassa nimenomaan se kun toinen on niin "syvällä" kirkon toiminnassa ja elämästä suuri osa kuuluu siihen. Ihan käytännön eroistakin olisi mukava kuulla. Esimerkiksi jos toinen haluaa paastota mahdollisimman hyvin (esim. seksi pois, ruokavalio) miten homma toimii? Entä lasten kasvatus?
Eli ihan omakohtaisia kertomuksia olisi mukava lukea! Suhde vielä aluillaan, mutta mies niin erilainen aikaisemmin tapaamiini, että ihan pelottaa (positiivisesti tietenkin :)- jölpl
"Itseä arveluttaa asiassa nimenomaan se kun toinen on niin "syvällä" kirkon toiminnassa ja elämästä suuri osa kuuluu siihen."
Se on sitten aivan sama asia kuin että ei-uskovainen yrittäisi suhdetta syvästi uskovaisen ihmisen kanssa. Sillä, ovatko he sitten ortodokseja, katolilaisia, luterilaisia tms. kristittyjä, ei niin ole merkitystä. Ääri-ihmiset ovat ääri-ihmisiä, eikä suhde välttämättä tosiaan sellaisen kanssa toimi.
- ja ortodoksi
Olen ollut nyt yhdessä mieheni kanssa kuusi vuotta ja hän on ortodoksi. Meidän suhteessa tämä asia ei ole tuottanut mitään ongelmaa. Menimme naimisiin ortodoksisessa kirkossa ja pappi sanoikin että huomattava osa vihittävista pareista ovat "sekapareja"
Ikinä ei ole tullut puheeksi että jomman kumman pitäisi vaihtaa uskontoa. Molemmat suuntaukset ovat kristittyjä joten en usko että sillä olisi edes näkyvää merkitystä.- döfff
vielä sen, että molemmat kyllä kuulutte samaan uskontoon, joten ei kummankaan tarvitsisikaan sitä vaihtaa...
- niin...
döfff kirjoitti:
vielä sen, että molemmat kyllä kuulutte samaan uskontoon, joten ei kummankaan tarvitsisikaan sitä vaihtaa...
Eli kuten sanoin molemmat kristittyjä joten senkään vuoksi ei tarvitsisi vaihtaa. Omasta mielestäni muutenkaan avioparien ei tarvitse tunnustaa välttämättä samaa uskoa. Itse en vaihtaisi omaa uskontoani sen takia.
- ateisti morsian
niin... kirjoitti:
Eli kuten sanoin molemmat kristittyjä joten senkään vuoksi ei tarvitsisi vaihtaa. Omasta mielestäni muutenkaan avioparien ei tarvitse tunnustaa välttämättä samaa uskoa. Itse en vaihtaisi omaa uskontoani sen takia.
Vähän aihetta sivuten... Itse olen ateisti, ihan puhdasoppinen sellainen. ;) En siis ole koskaan kuulunut mihinkään uskontokuntaan enkä uskonut mihinkään hengelliseen. Avopuolisoni on luterilainen. Ehkä tapakristitty, mutta uskonee omalla tavallaan. Meillä asia on ratkaistu niin, että kumpikin "pitää mölyt mahassaan" ja kunnioittaa toisensa näkemystä. Eli emme keskustele uskonnosta tai ateismista (meillä on niin paljon muutakin puhuttavaa).
Naimisiin ollaan menossa ensi keväänä siviilimenoin (muu ei olisi mahdollistakaan) ja mitään siunausta ei tule. Lapset tullaan kasvattamaan ateisteiksi. Tämän olemme sopineet yhdessä jo etukäteen.
Eli tavallaan vähän sama juttu, kaksi eri maailmankatsomusta, mutta yhteiselo sujuu erinomaisesti.
- se, että
seurustelukumppanisi ilmeisestikin oikeasti USKOO johonkin, kun sinä taas et. Vai miten on? Kuulutko kirkkoon tavan vuoksi, kun sinut on lapsena kastettu etkä ole sen kummemmin ajatellut asioita? Usko on ihan eri asia, kuin kirkkoon kuuluminen kulttuuristen rituaalien (vihkiminen, hautajaiset ym.) vuoksi.
Siinä mielessä ihmettelen, että seurustelukumppanisi on uskova ihminen. Raamatun mukaan uskovalla ja ei-uskovalla ei ole lopulta mitään yhteistä.
Toisaalta ihminen voi olla aidosti uskova ilman, että kävisi kirkossa jumalanpalveluksissa tai toimisi aktiivisesti jossain srk:ssa. Tämä koskee yhtä hyvin ortodoksia kuin luterilaista. Henkilökohtainen usko on eri asia kuin ympäristön tai muiden ihmisten mahdolliset odotukset ja käsitykset.
Jokainen tietää itse kyllä, uskooko vai ei. Mihin sinä perustat elämäsi?- ap.
Jossakin mielessä osuit kyllä asiaan. Painotan edelleen, että suhteemme on hyvin tuore, joten asiat sen takia mietityttävät. Molemmilla on vahvoja tunteita toisiamme kohtaan.
Itselle kirkko ei ole koskaan ollut tärkeässä osassa elämää, mutta silloin kun kirkossa käyn, olo muuttuu rauhalliseksi ja tunteet nousevat pintaan. Kyllä voin sanoa uskovani Jumalaan. Haluan uskoa siihen, että kuolema ei päätä ihmisen elämää tähän ja esimerkiksi luonnossa liikkuessani sen kauneus saa hämmästelemään. Haluan myös pyrkiä elämään "hyvin" ihmisläheisesti. Jumala ja usko ei vain ole mielessäni joka päivä, tai viikkokaan. Toisaalta kadehdin ihmisiä, joilla tuo usko vahvana on. Se antaa niin vahvan pohjan ja itseluottamuksen. Tietää kuuluvansa johonkin ja itselläkin tuo kaipuu on vahvana.
Ehkä suurin ongelma itselle on kirkko instituutiona, siis juuri säännöt (itsellä nuoruudesta kokemuksia herätysliikkeistä) Tavallaan minut on opetettu ympäristöni vaikutuksesta ajattelemaan uskovat "hihhuleina".
Kuten joku edellä kirjoitti, tiedän että suhteen myötä, jos sellainen pääsee tästä kehittymään, kaveripiirini tulevat muuttumaan ja se tulee ravistelemaan elämääni paljon, enkä tiedä vielä olenko valmis siihen. Täytynee vain edetä maltilla ja keskustella paljon. - mamma )
ap. kirjoitti:
Jossakin mielessä osuit kyllä asiaan. Painotan edelleen, että suhteemme on hyvin tuore, joten asiat sen takia mietityttävät. Molemmilla on vahvoja tunteita toisiamme kohtaan.
Itselle kirkko ei ole koskaan ollut tärkeässä osassa elämää, mutta silloin kun kirkossa käyn, olo muuttuu rauhalliseksi ja tunteet nousevat pintaan. Kyllä voin sanoa uskovani Jumalaan. Haluan uskoa siihen, että kuolema ei päätä ihmisen elämää tähän ja esimerkiksi luonnossa liikkuessani sen kauneus saa hämmästelemään. Haluan myös pyrkiä elämään "hyvin" ihmisläheisesti. Jumala ja usko ei vain ole mielessäni joka päivä, tai viikkokaan. Toisaalta kadehdin ihmisiä, joilla tuo usko vahvana on. Se antaa niin vahvan pohjan ja itseluottamuksen. Tietää kuuluvansa johonkin ja itselläkin tuo kaipuu on vahvana.
Ehkä suurin ongelma itselle on kirkko instituutiona, siis juuri säännöt (itsellä nuoruudesta kokemuksia herätysliikkeistä) Tavallaan minut on opetettu ympäristöni vaikutuksesta ajattelemaan uskovat "hihhuleina".
Kuten joku edellä kirjoitti, tiedän että suhteen myötä, jos sellainen pääsee tästä kehittymään, kaveripiirini tulevat muuttumaan ja se tulee ravistelemaan elämääni paljon, enkä tiedä vielä olenko valmis siihen. Täytynee vain edetä maltilla ja keskustella paljon.En minä näe mitään ongelmaa tuossa sekapari asiassa teillä on kuitenkin pääpiirteittäin samanlainen Jumala käsitys. Kannatta kuitenkin kunnioitta toisen usko ja tutustua sen sisältöön.
Minä olen liitossa ihmisen kanssa joka kuuluu kirkkoon ,jota ei ev.lut hyväksy. Siinä on ollut oikeesti pientä ongelmaa esim kolminaisuus opin kohdalla.
Miehesi uskonto on sinällään kaunis ,kirkot , tavat, rento ja elämän makuinen . Olen joskus vähän puoli leikillään sanonut jo sen takia voisin vaihtaa uskoa. - förghrhg
mamma ) kirjoitti:
En minä näe mitään ongelmaa tuossa sekapari asiassa teillä on kuitenkin pääpiirteittäin samanlainen Jumala käsitys. Kannatta kuitenkin kunnioitta toisen usko ja tutustua sen sisältöön.
Minä olen liitossa ihmisen kanssa joka kuuluu kirkkoon ,jota ei ev.lut hyväksy. Siinä on ollut oikeesti pientä ongelmaa esim kolminaisuus opin kohdalla.
Miehesi uskonto on sinällään kaunis ,kirkot , tavat, rento ja elämän makuinen . Olen joskus vähän puoli leikillään sanonut jo sen takia voisin vaihtaa uskoa.Olla kovinkin uskovaisia, jos edes jaksatte kotona väitellä kolminaisuusopista? Suurempi ongelma siinä joka tapauksessa on, kun toinen on harras uskovainen ja toinen ei ole. Itse en ole, enkä myöskään jaksaisi kuunnella toisen päivittäisiä jeesusjuttuja, saati sitten sitä painostusta aktiiviuskovaisuuteen, jota käytännössä jokainen tosiuskovainen yrittää joka tapauksessa väkisin tuputtaa toiselle suhteen alun hiljaiselon (ja mukamas hyväksynnän) jälkeen.
- ev-luterilainen2343
förghrhg kirjoitti:
Olla kovinkin uskovaisia, jos edes jaksatte kotona väitellä kolminaisuusopista? Suurempi ongelma siinä joka tapauksessa on, kun toinen on harras uskovainen ja toinen ei ole. Itse en ole, enkä myöskään jaksaisi kuunnella toisen päivittäisiä jeesusjuttuja, saati sitten sitä painostusta aktiiviuskovaisuuteen, jota käytännössä jokainen tosiuskovainen yrittää joka tapauksessa väkisin tuputtaa toiselle suhteen alun hiljaiselon (ja mukamas hyväksynnän) jälkeen.
Jotenkin minusta tuntuu, että olisi aika "epäortodoksista" yrittää käännyttää, hihhuloida, painostaa uskomaan ketään, olipa kyseessä jopa oma aviopuoliso. Ortodoksit eivät Suomessa harjoita mitään näkyvää julistustyötä, toisin kuin monet protestanttiset uskovat ja yhteisöt. He käsittääkseni katsovat, että jokainen yksilö itse
löytää, mitä on hakemassa.
Jos itseä ei uskonto hirveästi kiinnosta, voi
kuitenkin sallia esim. ikonipöydän ja mahdollisten lasten kastattamisen uskontoon. Sen sijaan saarnaamisen, painostamisen jne. voi sopia etukäteen "kielletyiksi" yhteisessä kodissa.
(Lasten kasvattamiseen en ota kantaa.)
Jos toinen harrastaa paljon uskontoa, niin
toinen voi ajatella, että se on harrastus muiden joukossa. Mies voisi yhtä hyvin olla pitkällä juoksulenkillä tai katsomassa jääkiekko-ottelua sen ajan kun hänellä menee uskonnollisissa harrastuksissa. - ...............
ev-luterilainen2343 kirjoitti:
Jotenkin minusta tuntuu, että olisi aika "epäortodoksista" yrittää käännyttää, hihhuloida, painostaa uskomaan ketään, olipa kyseessä jopa oma aviopuoliso. Ortodoksit eivät Suomessa harjoita mitään näkyvää julistustyötä, toisin kuin monet protestanttiset uskovat ja yhteisöt. He käsittääkseni katsovat, että jokainen yksilö itse
löytää, mitä on hakemassa.
Jos itseä ei uskonto hirveästi kiinnosta, voi
kuitenkin sallia esim. ikonipöydän ja mahdollisten lasten kastattamisen uskontoon. Sen sijaan saarnaamisen, painostamisen jne. voi sopia etukäteen "kielletyiksi" yhteisessä kodissa.
(Lasten kasvattamiseen en ota kantaa.)
Jos toinen harrastaa paljon uskontoa, niin
toinen voi ajatella, että se on harrastus muiden joukossa. Mies voisi yhtä hyvin olla pitkällä juoksulenkillä tai katsomassa jääkiekko-ottelua sen ajan kun hänellä menee uskonnollisissa harrastuksissa."Ortodoksit eivät Suomessa harjoita mitään näkyvää julistustyötä"
Kaikki ortodoksisen kirkon toiminta on myös tavoitteellista. Julkisimmillaan ristisaatoissa mennään kyliin ja kaupunkeihin ja kirkonkelloilla kutsutaan ihmisiä palveluksiin. Nykyaikaisia muotoja on esiintyä myös mediassa, jossa tietysti sanotaan, että me emme käännytä - mikä muuten on ihan hyvin toimiva menetelmä saada ihmiset kiinnostumaan.
Ortodoksisen kirkon jäsenmäärä on laskussa Suomessa, joten maahanmuuttajat ja käännynnäiset ovat oleellinen osa seurakuntien elämää.
Henk.koht. tasolla ei kannata tehdä sitoumuksia siitä, mihin uskoo joskus 10 vuoden kuluttua. Ihmisen omaatuntoa ei voi kuitenkaan sitoa, joten sellaiset sopimukset että "en ryhdy koskaan tämän aktiivisemmaksi" tai että "alan harrastaa uskonasioita sitten vanhemmalla iällä (tai jos saamme lapsia)" ovat turhanpäiväisiä. Jos ja kun vakaumus muuttuu, näkyy se todennäköisesti enemmänkin kuin vain siten, että toinen on pari tuntia jonkin "harrastuksen" parissa.
Jokainen uskova kristitty tajuaa sen, millainen ongelma on, jos ei ole ehtoollisyhteyttä jonkun läheisen kanssa. Muille ehtoollinen voi näyttäytyä vain muotomenona, mutta sen uskossa omistaville siinä on kyse itse evankeliumista, Jeesuksesta Kristuksesta. Jos siis niin perustavanlaatuinen asia kuin maailmankaikkeuden Herra ei yhdistä puolisoita, voi olla vaikea löytää yhtä kestäviä yhdistäviä tekijöitä. - ..............
ap. kirjoitti:
Jossakin mielessä osuit kyllä asiaan. Painotan edelleen, että suhteemme on hyvin tuore, joten asiat sen takia mietityttävät. Molemmilla on vahvoja tunteita toisiamme kohtaan.
Itselle kirkko ei ole koskaan ollut tärkeässä osassa elämää, mutta silloin kun kirkossa käyn, olo muuttuu rauhalliseksi ja tunteet nousevat pintaan. Kyllä voin sanoa uskovani Jumalaan. Haluan uskoa siihen, että kuolema ei päätä ihmisen elämää tähän ja esimerkiksi luonnossa liikkuessani sen kauneus saa hämmästelemään. Haluan myös pyrkiä elämään "hyvin" ihmisläheisesti. Jumala ja usko ei vain ole mielessäni joka päivä, tai viikkokaan. Toisaalta kadehdin ihmisiä, joilla tuo usko vahvana on. Se antaa niin vahvan pohjan ja itseluottamuksen. Tietää kuuluvansa johonkin ja itselläkin tuo kaipuu on vahvana.
Ehkä suurin ongelma itselle on kirkko instituutiona, siis juuri säännöt (itsellä nuoruudesta kokemuksia herätysliikkeistä) Tavallaan minut on opetettu ympäristöni vaikutuksesta ajattelemaan uskovat "hihhuleina".
Kuten joku edellä kirjoitti, tiedän että suhteen myötä, jos sellainen pääsee tästä kehittymään, kaveripiirini tulevat muuttumaan ja se tulee ravistelemaan elämääni paljon, enkä tiedä vielä olenko valmis siihen. Täytynee vain edetä maltilla ja keskustella paljon.Ehdotan, että käytte yhdessä läpi uskontunnustuksen ja katsotte, mitä siitä uskot(te) ja mitä et(te). Samalla voisit pyytää lisätietoa epäselvistä kohdista (esimerkiksi mitä kirkko opettaa isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, Kirkosta, sakramenteista ja kuolemasta ja sen jälkeisestä elämästä.
http://www.ort.fi/fi/ortodoksisuus/uskontunnustus.php - mamma))
förghrhg kirjoitti:
Olla kovinkin uskovaisia, jos edes jaksatte kotona väitellä kolminaisuusopista? Suurempi ongelma siinä joka tapauksessa on, kun toinen on harras uskovainen ja toinen ei ole. Itse en ole, enkä myöskään jaksaisi kuunnella toisen päivittäisiä jeesusjuttuja, saati sitten sitä painostusta aktiiviuskovaisuuteen, jota käytännössä jokainen tosiuskovainen yrittää joka tapauksessa väkisin tuputtaa toiselle suhteen alun hiljaiselon (ja mukamas hyväksynnän) jälkeen.
-edes jaksatte kotona väitellä kolminaisuusopista?
Totta mooses ,kyllä minä pystyn keskustelemaan vaikka kolminaisuus opista. Se oli vain esimerkki,siitä kuin isoja eroja voi olla opillisesti.
Toisille ne merkitsevät jotain ,toisella ei ole minkäänlaista painoarvoa.
-käytännössä jokainen tosiuskovainen yrittää joka tapauksessa väkisin tuputtaa toiselle
Jaa,enpä ole tuostakaan ihan varma. Sopimus asia .
Voihan se olla että minä olen niitä jääräpäitä mihin ei uppoa uusia ajtuksia. - kutina, että
.............. kirjoitti:
Ehdotan, että käytte yhdessä läpi uskontunnustuksen ja katsotte, mitä siitä uskot(te) ja mitä et(te). Samalla voisit pyytää lisätietoa epäselvistä kohdista (esimerkiksi mitä kirkko opettaa isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, Kirkosta, sakramenteista ja kuolemasta ja sen jälkeisestä elämästä.
http://www.ort.fi/fi/ortodoksisuus/uskontunnustus.phpaloittajan suhde ei edennyt alkua pidemmälle.
Mutta voihan aiheen liepeeltä keskustella edelleen.
Minusta parisuhteessa elävien ihmisten erilaisen uskon tai uskonnon (,jotka siis -hämmästyttävää kyllä- useimmiten eivät ole synonyymejä) vaikutus suhteessa riippuu ainakin seuraavista asioista:
1. onko kyse tapauskovaisuudesta tai "kulttuurista" vai sisäisestä uskosta, hengellisyydestä
2. kuinka tosissaan suhteen osapuolet ottavat uskonsa tai uskontonsa
3. osapuolten henkisestä kypsyydestä, joka ilmenee myös uskon tai uskonnon käyttämisestä vallan ja alistamisen välikappaleena
Useimpien uskontojen perimmäinen viesti taitaa olla "rakasta lähimmäistäsi, sillä rakkaus ei tee hänelle mitään pahaa". Kun tämä toteutuu parisuhteessa, on yksi lysti mitä rituaaleja uskonnon harjoittamiseen kuuluu - vai kuuluuko mitään. Käytännössä taitaa olla niin, että uskonnon ulkonaisiin muotoihin takertuvat ja "kulttuuriuskovat" ovat vähiten rakkaudellisia ihmisiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Oppilas puukotti kolmea Pirkkalan koululla
Tämänhetkisen tiedon mukaan ainakin kolme oppilasta on loukkaantunut puukotuksessa Pirkkalan Vähäjärven koululla. Myös e2967251Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne695254Jos olisit täällä
Tosin en tiiä miks oisit. (Ja hävettää muutenkin kun ei muka muulla tavoin osaa kertoa tätäkään) Jos jollain pienellä1463367Kylillä nainen puhutaan
Että olet heilutellut peittoa yhden, toisen ja kolmannen kanssa. Pitääkö paikkansa?1092607- 1622469
Kesän odotuksia hyrynsalmella
Kyllä kesällä hyrynsalmellakin on mahdollisuus osallistua kylän menoon monella tavalla . On kaunislehdon talomuseolla181920Pirkkalan koulussa puukotus, oppilas puukotti kolmea
Ilmeisesti tyttöjä ollut kohteena.1831726Voi Rakas siellä
Olet ollut mun ajatuksissa taas koko päivän. Olet ihmeellinen kertakaikkiaan ja arvostan sinua niin paljon❤️Minulla ei o311578- 821554
Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee311480