yksinäisyys vl:ien keskuudessa

Vl-liikkeessä hyvin nopeasti erottuu nuorisossa menestyneiden perheiden nuoriso eli koulutettu nuoriso muusta nuorisosta.

Monilla paikkakunnilla iltakyliin ei kutsuta kuin hyvin koulutettua nuorisoa.

Kuvitteletteko, että vl-nuoret olisivat sen suvaitsevaisempia kuin muutkaan.

Yksinäiset, hiljaiset, ujot, mielenterveysongelmaiset vl-nuoret saavat jäädä yksin.
He eivät ala ampumaan muita, koska ovat isossa perheessä oppineet kunnioittamaan lähimmäistä (ainakin se hyvä puoli on isossa perheessä).

Mutta nämä syrjäytyneet vl-nuoret voivat ajautua jopa itsemurhaan.

Ymmärrän hyvin. Itsekin olen usein kokenut syvää yksinäisyyttä. Olen vl. Minun seuraani ei ole varsinaisesti hakeuduttu juuri koskaan. Monesti on pitkin hampain otettu mukaan porukkaan, jos on otettu. Muistan monet yksinäiset illat asunnollani surren sitä, kun itsellä ei ole mukavaa seuraa. Eräässä asunnossa jopa naapurissa asui vl opiskelijatyttöjä ja sieltä kuului naurunremakkaa kun heillä oli kylä. Se sattui, kun itse olin vain yksin siellä yksiössäni.
Kaikki eivät ole niin sosiaalisia, iloisia jne. että saisivat helposti kavereita. Kaikilla ei ole sellaista "karismaa". :( Itse tietysti kuulun niihin joilla ei karismaa ole.

Joskus ihme kyllä olen kohdannut ihmisiä tai ihmisen, jotka/joka pitää persoonastani ja arvostaa minua, mutta se on harvinaista.

Monesti sattuu, kun puheessa sanotaan että yksinäistä Jumalanlasta ei ole, tai ettei kenenkään tarvitse olla yksin ja jokaiselle annetaan saattomies. Ei se kaikilla ole niin. :(

kaikissa yhteisöissä. Vanhempienkin ihmisten keskuudessa tapaa porukkakulttuuria ja syrjivää asennetta. Joka paikassa, valitettavasti.
Ymmärrän surusi. Olet herkkä, syvästi tunteva, herkästi haavoittuva ja ennenkaikkea fiksu ihminen. Sen kyllä huomaa kirjoituksestasi. Mutta Sinun pitäisi vain saada itsetuntoasi kohotettua ja ymmärtää itsekin. että Sinä olet hyvä juuri sellaisenaan, niinkuin Jumala on Sinut luonut.
Ajattele, Sinä olet hyvä ja saat kelvata muillekin juuri sellaisena kuin olet. Sinä saat rakastaa itseäsi ja Sinun pitää hyväksyä itsesi. Ei Sinun tarvitse yrittää niin paljon muille kelvata. Riittää, kun itse hyväksyt itsesi.
Ympäristön pitäisi ymmärtää, etteivät sulkisi silmiään, huomaisivat yksinäisen ja tahtoisivat seuraansa. He eivät välttämättä aina edes huomaa, että joku on yksinäinen.
Tuosta pitäisi seurapaikoilla ottaa esim. puhujien puheeksi. Onko niin tehty?
Kukaan emme ole toistaan parempia, samalla viivalla ja saman Jumalan luomina olemme arvokkaita kaikki. Eikä meidän tarvitse silti olla samanlaisia. Erilaisuus on rikkautta.
Voisit itsetunnon kohotukseen yrittää päästä terapiaan. Se on tärkeää, että terapeutin kanssa sujuu vuorovaikutus, kemiat synkkaa. Että tunnet saavasi apua, jos ei, voit yrittää kokeilla toista, jos sellainen on mahdollista.
Yksi tapa on alkaa harrastaa jotakin ja jos se on innostavaa, sekin auttaa paljon ja kohottaa itsetuntoa. Se voi olla vaikka jotakin yhteisjumppaa vaikka kansalaisopistossa esim. lentopalloa tai käsillä tekemistä, esim. restaurointia. Ihan mitä vaan, mikä kiinnostaa ja missä on muitakin. Missä tehdään jotain yhdessä, eikä ole niin aikaa keskittyä esim, keskusteluun. Voit yrittää hakea niitä vuorovaikutuskoemuksia aluksi muualta, että saisit itsetuntosi palaamaan. Tsemppiä Sinulle! Muista, et ole ainut. Monilla on ollut samanlainen ongelma. Siitä vain pitää päästä yli.

jokaiselle yksilölle ja yhteisölle. Kannattaa huomata itsekukin mistä vaikenee: juuri ne tulee nostaa pöydälle ja niistä pitäisi meidän jokaisen toinen toistamme rohkaista keskustelemaan ja puhumaan. Vain näin ne asiat alkaa aukeamaan ja mieli huojentuu kun saa jollekin puhua. Loppujenlopuksi puhetta kyllä maailmaan paljon mahtuu, mutta kuuntelijoita on vähän.

Mielestäni puhujat erityisesti ovat avainasemassa ettei kukaan jää yksin. Kyllä niitten samamielisten kanssa on helppoa ja mukavaa olla jokaisen, mutta kutsuppa kylään tai mene juttelemaan seuraavan kerran tuo tuolta joka jo päällepäin näkyy yksinäiseltä ja vetäytyvältä.

Kun ainakin silloin tällöin muistetaan mainita että "veljeä ei jätetä" niin mitä konkreettista tämän eteen kukin voi sanoja tehneensä: ei mitään - hengaillaan vaan niitten kanssa, joitten kanssa on ennenkin veljeilty, eikä ymmärretä tasapuolisuutta ja yhdenvertaisuutta toisiimme nähden; olipa sitten meikäläinen tai heikäläinen.

Itselläni on kyllä aloitteita, joita en kyllä katso miksikään omaksi ansiokseni, ja katsokin ja seuraan kauanko saan jatkaa yksipuolista kontaktin ottoa joita en ala tässä luettelemaan, sillä jokainen tuntee itsessään onko ollut antajan vai ottajan osassa ihmis-suhteissaan. Ns. yhteisöllisyys on nyt taas jokaisen huulilla ja tiedotusvälineissä, tämä voisi olla muutakin kuin vain vitsi.

Jt
Olen 17 vuotias vl nuori, joka on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa muita vl ei ole perheeni lisäksi ollut. Koulussa minulla on aina ollut hyviä ystäviä ja kavereita, mutta ne eivät ole vl. Yläkoulussa vanhempani alkoivat käyttämään minua ylä aste illoissa joissa oli muita saman ikäisiä nuoria ja aluksi olinkin innoissani että saisin uusia kavereita. Yritinkin jutelka ja tutustua muihin sielä, mutta lapsuuden aikana porukat oli jo muodostettu ja minä olin ulkopuolinen ja jäin yksin. Suviseurat ovat joka vuosi ollut kurjaa kun kaikilla on hauskaa kavereiden kesken ja itse istun yksin itku kurkussa jossakin ja keksin perheen jäsenille selityksiä miksi en ole kavereiden kanssa. Alkanut tuntumaan että minussa on jokin vikana, vaikka ei lestadiolaisten keskuudessa minulla on kavereita. Kaikki vl tapahtumat ovat vaan alkaneet tuntumaan kokoajan pahemmilta ja pahemmilta yksinäisyyden takia. Monesti itken illalla ja toivon joskus saavani oikean vanhoillislestadiolaisen ystävän jolle voi puhua

Loppujen lopuksi ihminen jää aina yksin. Kuolemassakin ihminen on yksin. Tällöin kysytään, kuka on yksin. (Koskenniemi, Schopenhauer). Tuonpuoleisessa on vastassa joitain joillekin.

Miksi ihmiset eivät osaa olla yksin? Itse en koe yksinäisyytenä, koska kun on sujut itsensä kanssa voi olla toisen ihmisen vieressä ja tuntee sanomattakin. Kummallinen palo olla koko ajan jotain sosiaalista, mediaalisesssa ei mitään ympäristössä ja yleensä unohtaa itsensä.

Juu samat kokemukset itsellä nuoruudesta. Olen nykyään perheellinen mutta edelleen yksinäinen mutta hyvä niin, jää aikaa tehdä omia itseä kiinnostavia juttuja. Ei kyllä mitkään yhteisöt kiinnostakkaan yhtään. On niin että mikäli on jollakin tavalla poikkeava jonka joku muu määrittää ei yhteisöön oteta paitsi joksikin palvelijaksi ry:n typeriin talkoisiin sinne kyllä kelpaa köyhät ja rammat . Nykyään lähinnä näytän keskaria kaikille yhteisöille. Ei kannata jäädä väkisn roikkumaan tyrkylle että jospa kelpaisin vaan suunnata muualle parempiin tekemisiin elämässä.

No minä olen yksinäinen kans mutta saa ainaski sitten kokata mitä ruokaa haluaa ja voi kuunnella mitä musiikkia haluaa,Toisinaa tulee alkosta haettua kans kivaa juotavaa.

Se on viisainta erota tästä vl-uskosta ja liittyä johonkin parempaan uskontoon. Säilyy mielenterveys hyvänä tai saattaa jopa kohota! Itse tein niin en ole katunut

Eikö ole omaa keskustelu foorumia yksinäisille vl:ille.jossa saisivat jaka ajatuksia ja sitä kautta luoda uusia ystäväpiirejä sen kautta !???

Ei luulisi olevan iso ponnistus sellainen tehdä.

viistoista vuott a oltu yksin enkä kyllä palaa entiseen koskaan !

ei minkäänlaista ongelmaa missään asiassa.

Nuoret menkää urheiluseuraan, niitä on melkeen joka paikkakunnalla. Sieltä saate kavereita. Se on huono jos ei ole kavereita.

Olisko joku yksinäinen neitokainen, joka olisi kiinnostunut 40 täyttäneen mukavan ja huomaavaisen uskomassa olevan miehen seurasta. En itse ole yksinäinen, olen hyvässä työpaikassa ja töissä saan sosiaalisia kontakteja riittävästi asiakkaiden ja alaisten kanssa.
Haluisin olla ystävä jollekkin yksinäiselle tai seuraa kaipaavalle.

Tule meille kylään, jutellaan!

Tuttua on. Olen köyhästä kodista johon syntyi lapsia liukuhihnalla vajaat parikymmentä vuotta. Ei ollut ruuhkaa vieraista eikä meitä kyselty juuri mihinkään mukaan. Puhumattakaan isommista juhlista joihin meitä ei koskaan kukaan kutsunut. No, empä sitten ole koskaan yrittänyt saatikka lähtenyt kenenkään juhliin. Pitäkööt rikkaat hauskaa keskenään.

Yksinäiset naiset elävät omaa elämää ihan tyytyväisenä, miksi edes katsella miehiä, kun niitä ei kertakaikkiaan ole, "tyhjän saa pyytämättäkin".

Yksin eläen onnhyvä. Ei ole löytynyt mitään sielunkumppania, iän mittaan sen olen vain huomannut että ihmiset on mitö on ,itsekin on. Sitä paitsi yksineläminen ei tarkoita yksinäisyyttä. Voi Turista niitä näitä ja naulanpäitä, eikä kaiken tarvitse olla lian totista, suorituskeskeistä ja vakavaa elämässä. Kun ei ole lapsia, se helpottaa, koska on leikaytyu, on edessä, on vastoinkäymisiä ja se mikä auttaa ihmistä on hyvä kirurgia. Lastenhoito kovaa puuhaa, voimia toivotan. Hyvä kyllä välillä rentouttaa, vaikka television parissa. Tuskin siitä helvettiin joutuu, kun sellaista ei ole. Elämä kannattaa käyttää hyvin, elää se omsnnäköisenä. Kuollaan kaikki ja toista eloa ei ole.

Lihaskunnon nosto on sekin nelikymppisenä tärkeää ja tupakoida ei kannata usein, elää pidempään ehkä , mutta lähtö voi tulla koska vain, kelle vain, jos esim verisuoni katkeaa päässä. Elää hetkessä, prinsessamaailmat pilvilinnoineen on semmoista haavekuvaa, se on tavallaan itsepetosta, koska meillä on ainoastaan ja vain jälkimaailma, enkeleitä ei ole.

Herätysliikkeen nuorisosihteeri: ”Helvetillä pelottelu on hengellistä väkivaltaa”
Kuuntele juttu:

1x

Emilia Karhu18.03.2017 07:00

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeiden lapsi- ja nuorisotyöstä vastaavat henkilöt suhtautuvat pääosin erittäin myönteisesti lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan ehdotukseen siitä, että uskonnollisten yhdyskuntien toimintaa ja opetusta pitäisi voida valvoa nykyistä tehokkaammin erityisesti lasten oikeuksien näkökulmasta.

Kurttila ehdottaa uskonnonvapauslaissa säädetyn asiantuntijalautakunnan uudistamista niin, että uskonnollisen yhdyskunnan toimintaa voisi arvioida myös rekisteröinnin jälkeen säännönmukaisesti. Lautakunnan tulisi arvioida, toimiiko uskonnollinen yhdyskunta perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Keskiössä tulisi olla lasten näkökulma.

Kurttilan mukaan arviointiprosessi tulisi ulottaa myös sellaisiin uskonnollisiin yhteisöihin, jotka eivät ole uskonnollisten yhdyskuntien rekisterissä, mutta jotka täyttävät uskonyhteisön tunnusmerkit. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi myös kirkon sisäiset herätysliikkeet voisivat tulla arvioiduiksi.

***

Viidenteen herätysliikkeeseen lukeutuvan Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen pastori ja Nuorten Maailman aluekoordinaattori Toni Kokkonen pitää Kurttilan aloitetta tervetulleena uudistuksena.

– Suomessa on havaintojeni mukaan uskonnollisia yhteisöjä, jossa lasten oikeudet eivät toteudu asiallisella tavalla.

Kurttilan aloite on herättänyt Kokkosen mukaan jonkin verran pelkoja herätyskristittyjen parissa liittyen siihen, aiotaanko aloitteella rajoittaa lasten positiivista uskonnonvapautta tai sanan- ja mielipiteenvapautta.

– Itse en usko tähän. Oletan, että asiantuntijalautakunnalla on riittävä sosiaalityön ja teologian asiantuntemus ja uudistus tehdään kunnioittaen kaikkia lapsen oikeuksia.

Kokkonen luottaa vankasti kirkon lähetysjärjestöjen tekemään lapsi- ja nuorisotyöhön.

– Olen vakuuttunut, että nämä järjestöt edustavat tervettä kristillisyyttä lapsi- ja nuorisotyössä.

Kansanlähetyksen juniori- ja nuorisotyö kokoaa lapsia ja nuoria kaikenlaisista perhetilanteista. Toni Kokkonen huomauttaa, että työntekijöillä on lastensuojelulain mukainen ilmoitusvelvollisuus, jos heillä herää huoli jonkun lapsen tai nuoren hyvinvoinnista.

– Näiden tilanteiden tunnistamiseen ja oikeaan toimintaan koulutamme työntekijöitämme säännöllisesti. Esimerkiksi Joutjärven seurakunnan, Opiskelija- ja Koululaislähetyksen, Kansanlähetyksen, Sleyn ja Suomen Raamattuopiston järjestämässä Profiili-koulutuksessa pureudumme tähän aihepiiriin.

***

Myös Herättäjä-Yhdistyksen nuorisosihteeri Mika Nuorva kokee valvonnan lisäämisen erittäin tarpeelliseksi. Tarpeesta kertovat hänen mukaansa esimerkiksi loputtomat julkiset ulostulot, joissa ihmiset avautuvat lapsuuden traumoistaan etenkin sellaisissa yhteisöissä, joiden piirissä eläminen on voimakkaasti säänneltyä ja kontrolloitua.

– Valvonta saattaisi myös hyvällä tavalla avata oman retoriikkansa pelottavuuteen turtuneita uskonyhteisöjä.

Etusijalla on Nuorvan mukaan jokaisen lapsen etu yksilönä, mutta myös yhteiskunnan näkökulmasta olisi järkevämpää panostaa pahoinvoinnin ennaltaehkäisyyn kuin vaurioiden korjaamiseen, joka ei usein edes onnistu.

Nuorva painottaa, että jos hengellisissä yhteisöissä käytetään opetuksessa sääntöjen rikkomisen seurauksena helvetillä pelottelua vähäisenkin vihjeen muodossa, ei toiminta ole YK:n yleissopimuksen mukaista.

– Mielestäni helvetillä pelottelu ei ole myöskään kristinuskon perusarvojen mukaista, vaan se on hengellistä väkivaltaa.

Nuorva arvelee, että valvonnan toteuttaminen voisi olla haasteellista ja jotkut yhteisöt saattavat sitä myös vastustaa.

– Hyvä kysymys tietenkin on, miksi joku vastustaisi tarjottua apua lasten oikeuksien parantamisessa. Yhteiskunnassa suostumme läpinäkyvyyteen paljon turhemmissakin asioissa.

***

Lapsi-, varhaisnuoriso- ja perhetyön vastaava sihteeri Saija Simanainen Suomen Luterilaisesta Evankeliumiyhdistyksestä Sley:stä kertoo, että heidän toiminnassaan valvotaan lasten oikeuksia tarkasti.

Vanhemmuutta tuetaan opettamalla muun muassa, miten eri-ikäisten lasten vaikeisiin kysymyksiin voi vastata.

– Yksi järjestömme kolmesta arvosta on turvallisuus. Se muodostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta. Olemme herkkiä vastaanottamaan sekä vanhemmilta että lapsilta tulevaa palautetta ja reagoimaan sen mukaisesti.

Simanainen kannattaa kaikenlaista lasten perus- ja ihmisoikeuksien valvontaa.

– Toimintamme ja opetuksemme on avointa ja tarkastelun kestävää.

***

Vanhoillislestadiolaiset eivät halua varsinaisesti ottaa kantaa lapsiasiavaltuutetun aloitteeseen, koska se on vasta aloite.

– Olemme osa kansankirkkoa ja mielellään kuulemme asiasta kirkkomme virallisen tahon kannanoton, kun sen aika tulee, sanoo Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) lapsi- ja perhetyön johtaja Jouni Hintikka.

Hintikka painottaa, että lasten hyvinvointi on äärettömän tärkeä asia, jonka eteen

kaikkien tulee määrätietoisesti toimia. Luonteva yhteistyö ja vuoropuhelu viranomaisten ja asiantuntijoiden kanssa on toimiva tapa viedä myös lasten oikeuksiin liittyviä asioita käytännössä eteenpäin.

– Vuoropuhelu on kokemuksemme mukaan ollut hyvää ja toimivaa ja toivomme sen jatkuvan.

SRK:n ja sen jäsenyhdistysten toiminnassa lasten ja perheiden hyvinvointia edistetään muun muassa ennaltaehkäisevän lapsi- ja nuorisotyön sekä perhe- ja diakoniatyön kautta.

– Jokainen lapsi on oikeutettu elämään turvallisen lapsuuden. Erityisesti haluamme kasvattaa lapsiamme ja nuoriamme luottamaan elämässään hyvän ja armollisen Jumalan huolenpitoon, Hintikka sanoo.

***

Pelot kuuluvat lapsuuteen, nuoruuteen ja ihmisyyteen myös luonnollisena osana.

– Työssäni kohtaan lähinnä nuorten perinteisiä ihmisen pelkoja: kelpaanko toisille, jäänkö yksin, tapahtuuko läheisille jotain pahaa, tuhoutuuko maapallo ja luonto, kertoo Mika Nuorva.

Jouni Hintikka nostaa esiin sen, miten nyky-yhteiskunnassa lapsille aiheuttaa pelkoja ja turvattomuutta muun muassa vanhempien avioerot.

Kuva: Riitta Weijola / Vastavalo. Kirkon herätysliikkeet suhtautuvat myönteisesti lapsiasiavaltuutetun ehdotukseen lapsen oikeuksien toteutumisen valvomisesta uskonnollisissa yhdyskunnissa. On sekä lapsen että yhteiskunnan etu panostaa hengellisen väkivallan ennaltaehkäisyyn, sanoo Mika Nuorva Herättäjä-Yhdistyksestä.

Lue myös:

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa uskonnollisten yhdyskuntien säännöllistä arviointia – ulottuisi herätysliikkeisiin

Ilmoita asiavirheestä

Tuohan on varmasti suuri ongelma, ei käy Suomen lain kanssa yksiin. Hengellisen väkivallan käyttö joka suuntautuu muihin.

Minkä ihmeen syyn vuoksi pitäisi olla mukana yhteisössä jonne ei hyväksytä? Sitähän seurakunnat ovat, yhteisöjä. Ei mikään seurakunta omista mitään hengellistä tai henkistä.

"Helvetillä pelottelu on hengellistä väkivaltaa”

Raamatussa kerrotaan, että helvetti on olemassa.

omaperäistä. ei kjuitenkaan tarvitse muita moittia ja tai kiusata jos omaa tietyn katsantakannan. pysyy ns. tontillaan.

"ansaitkaa itse peltonna":)

Keskinäinen rakkaus on vl-uskossa vähän ylimainostettu.
Valehellaan että ketään ei muka syrjitä.

Kyllä on parempi olla yksin kun lesta naiset ei ole rakastettavia esim Jenni simuna voittaa ne mennen tullen