Mieheni kuoli nuorena reilut 3 vuotta sitten. Me rakastimme ja kunnioitimme toisiamme syvästi ja koimme syvästi ja henkisellä tasolla olevamme sielunkumppaneita. Kukaan ei voi olla kuin hän - miksi tyytyä toiseksi parhaaseen? Tiedän, että jossain hän varmaan odottaa minua..., mutta jälleennäkemiseen on todennäköisesti vielä pitkän aikaa.
Vihaan itseäni tällä hetkellä. Ensimmäistä kertaa miehen kuoleman jälkeen tapasin lomalla yhden miehen, jonka kanssa oli mukava jutella ja jota kohtaan tunsin jonkinlaista vetovoimaa (ehkäkin enemmän fyysisellä kuin henkisellä tasolla), mutta mitään ei tietenkään tapahtunut. Sain hänen korttinsa, en antanut omaani. Ajattelin, että unohdan hänet saman tien, mutta niin ei käynyt vaan olen miettinyt tuota kohtaamista nyt kuukauden. En tiedä onko kyseessä tämä mies vai enemmänkin hämmennys omista tunteista.
Olen ollut aina todella jyrkästi vastaan mitään uutta suhdetta saati tapailua. En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Tuntuu, että pää sekoaa. On taas niin suuri ikävä omaa miestä, hämmennys ja sitten nämä kummat tunteet pakkaa sekoittamassa.
Miten muut nuoret tai vanhemmat lesket ovat toimineet? Itse olen juuri 30 .
Nuori leski ja hämmentävät tunteet
18
5073
Vastaukset
- Leskenä neljä vuotta
Koskettava oli viestisi,koska oma mieheni kuoli neljä vuotta sitten ja olen itsekkin nuori suht leski. Olin täyttänyt juuri 43, kun mieheni kuoli tapaturmassa. Minulle tuli tuosta kertomuksestasi heti mieleeni, että luonnon voima on mahtava ja ajankulullaan se päättää asioista. Ei siinä ole mitään pahaa, että tunsit vetovoimaa ilmeisesti ensimmäistä kertaa miehesi kuoleman jälkeen "vieraaseen" mieheen. Mielestäni tuo tuntemasi viha nousee pintaan juuri siitä tunteesta,että olet mahdollisesti hieman pettynyt. Et pystykkään olemaan uskollinen poismenneelle miehellesi.Itsekkin ajattelin silloin, että rakastan miestäni kuoleman jälkeenkin ja ketään muuta en tahdokkaan. Ikävä ja suru kulkevat rinnlla tässä hetkessä ja jokaisena tulevana päivänäkin. Välillä melkein unohtuen ja toisena hetkenä vahvasti läsnä. Aika auttaa ihmeellisesti asioiden kulussa. Muistan hyvin, kun itse tunsin olevani valmis taas "uuteen rakkauteen". Aloin toimimaan sen hyväksi. Alkuun hain kirjeenvaihto tuttavuuksia ja tansseissakin lavalla olen jo käynyt muutaman kerran. Erästä miestä tapailin joitakin kertoja. Mutta täytyy kyllä sanoa, että huonompaa miestä en tahdo. Kieltämättä pää oli uuden elämän alussa hieman sekaisin,joku tuttavani sanoi minulle,että hormoonini ovat alkaneet hyrräämään.Kyllähän täytyy tunnustaa itsekkin, että totta se on. Elämä jatkuu ja surun antaessa myöten huomaat sinäkin eläväsi täysillä. Jonain päivänä huomaat että elämäsi on samanlaista kun ennenkin, mutta kuitenkin uutta. Kaikkea hyvää sinulle, rakkaat ja kauniit muistot lämmittävät sinuakin!
- kuoli kolarissa
Näin: leskenä uusi kontaksti uuteen mieheen ja treffejä, joka treffien jälkeen hirveä itkeminen kotona sängyssä, ei näytetä uudelle poikaystävälle.Joka treffien jälkeen aina kerrallaan vähemmän itkemistä, kahden vuoden päästä sopeutunut.Syyllisyys, kaikki tulee päälle kunnes tapahtuu hyväksyminen ja edesmennyt mies ei koskaan katoa sydämestä mutta sydän on avara ja oppii hyväksymään siihen lisäksi muitakin.Tämä on yksi kokemus, en tiedä muista.Uuden miehen kanssa perhe ja kaksi lasta, entinen anoppi hyväksynyt lapset ja uuden miehen täysin ja pitää ajoittain yhteyttä.
- Alkuperäinen kirjoittaja
Tänään on tullut itkettyä enemmän kuin aikoihin. Eräänlainen hämmennys on kyllä aiheuttanut pettymyksen itseen. En tosiaan tiedä miten pitäisi menetellä ja toimia. Itsehän tietysti elämästäni päätän, mutta asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Omia ystäviä ei kiinnosta, tai sitten he eivät osaa ottaa kantaa. Olen viettänyt jo kaksi unetonta ja "omatunnontuskaista" yötä, vaikka mitään ei ole edes tapahtunut.
- Vanhepi Leski
Alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:
Tänään on tullut itkettyä enemmän kuin aikoihin. Eräänlainen hämmennys on kyllä aiheuttanut pettymyksen itseen. En tosiaan tiedä miten pitäisi menetellä ja toimia. Itsehän tietysti elämästäni päätän, mutta asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Omia ystäviä ei kiinnosta, tai sitten he eivät osaa ottaa kantaa. Olen viettänyt jo kaksi unetonta ja "omatunnontuskaista" yötä, vaikka mitään ei ole edes tapahtunut.
Tiedän mitä on puolison menettäminen,olin yli vuoden ihan sumussa,elin kyllä ihan normaalia elämää mutta,jälkeenpäin mitin miten olen oikein ossannut toimia järkevästi,monet ystäväni huomasivat kun palasin taas omaksi itsekseni,ovat kertoneet siittä jälkeenpäin,kaikkea hyvää sinulle elämä jatkuu !
- Alkuperäinen kirjoittaja
Olisiko muilla kokemuksia jaettavana?
- *maria*
Mieheni kuoli vajaat 2 vuotta sitten tosi yllättäen olohuoneen lattialle pienemmän tyttäremme käsiin, diagnoosi sepelvaltimotauti ja sydämen suonten täydellinen tukkeutuminen.
Se oli järkyttävä shokki, mitään sairauteen viittaavaa ei ollut olemassa, eikä mitään ollut tehtävissä.
Olin silloin 40 ja suku alkoi sitten pikkuhiljaa ehdotella että pitäisi joskus hankkia uusi mies..mutta kun se ei ole niin helppoa ja yksioikoista. Suruaika on yhä päällä.
Jotenkin tuntuu siltä että loukkaan vainajan muistoa mutta että silti pitäisi koittaa alkaa elämään eteenpäin. Niin hänkin olisi halunnut.
Että en jää yksin tyttöjen kanssa vaan koitan elää eteenpäin.
Olen nyt käynyt muutaman kerran "treffeillä" , mutta se jos sanoo olevansa leski, se pelästyttää miehiä, ja itsekkään ei oikein tiedä mitenkä tilanteessa käyttäytyisi normaalisti.
Toisaalta haluaa että elämässä olisi joku mutta
toisaalta tuntuu että kuolleen paikalle ei voi tulla ketään, ja selitäppä tämä asia sitten heille joenkin ymmärrettävästi.
Vaikea homma. En tiedä kuinka monta vuotta tässä menee, ja senhän tietää että lopun iän asia on mielessä , vaikka itse Leonadro de Caprio tulisi kosimaan :o)
Mutta sen olen havainnut että miehelle tämä asia on myös tosi vaikea hahmottaa.
- Näkökulma
Vaimoni kuoleman jälkeen tuli aika pian tarve läheisyyteen, asiaa auttoi se että lähes kaikki läheiset kannustivat eteenpäin jopa vaimoni sisko ja lapseni olivat myötämielisiä asialle.
Satuin löytämään niinikään leskeksi jääneen henkilön jonka kanssa olen nyt seurustellut lähes 5 vuotta.
Alussa oli vähän samanlaisia tunteita kuin sinulla.
Syyllisyys painoi, jotkut puhuivat että äkkiäpä unoti jne.
Ei sitä kuitenkaan pitkään kestänyt.
Elämä jatkuu, sen täytyy jatkua eikä uusi kumppani korvaa edesmennyttä muistoissa.
Uutta kumppania ei saa verrata edesmenneeseen vaan elämässä alkaa uusi osa.
Minun kohdalla uusi elämän osa toi elämääni uuden kumppanin myötä pikkutytön jollaista minuilla ei aiemmin ollut.
Tämä pikku tyttö (nyt eskarilainen) on pyytänyt että saisi sanoa minua isäkseen kun omaansa ei muista (4kk).
En ollut pelkästään minä joka sain jotakin vaan päätökseni muutti muidenkin elämää parempaan.
Sinulla on lupa elää.
Minä ainakin nautin elämisestä vaikken vielä vihille saakka ole päässyt.- Anonyymi
Usein on läheisyydessä myös niitä tuomitsevia ihmisiä jotka kommentoivat uutta suhdetta sanoilla äkkiämpää unohdit , sellainen ihminen ei ole mikään ystävä. Joka ei kannusta yksin jäänyttä ihmistä, van jopa kadehtii hänen uutta mahdollisuuttaan elää suhteessa.
Sellaiset” ystävät” tukee karsia elämästään välittömästi . Sillä se joka on kuollut ihmisen elämnstä ,ei palaa ja ei olisi varmasti halunnut että sureva jäisi lopuksi elämäänsä , ja usein sanovat että on odotettava l siis mitä odotetaan sillä jos uusi rakkaus tulee elämään niin ei ole missään lakia joka sanoo että on odotettava että saa olla yhdessä . Elämä on lyhyt ja se tulee elää täysillä ja uskaltaa olla taas onnellinen menetyksen jälkeen.
Ihminen joka tuomitse ei ole ystävä mitenkään.
Eletään ja annetaan toistenkin elää .
- nuori leski minäkin
Mieheni kuoli 2,5 vuotta sitten kolme päivää ennen kuin olisi täyttänyt 24-vuotta. Itse olin tuolloin 22-vuotias ja vauvamme 5 kk ikäinen. Surutyö on vielä pahasti kesken eikä uudet suhteet vielä kuulu elämääni, mutta tulevaisuudessa aivan varmasti kuuluvat. Mieheni haluaisi minun olevan onnellinen, löytävä uuden rakkauden ja synnyttävän sisaruksia tyttärellemme.
Sinunkin miehesi varmasti haluaisi sinun jatkavan elämääsi. Ota ihmeessä yhteyttä siihen mieheen ja tutustu häneen aluksi ihan vaan ystävänä. Kenelläkään ei koskaan ole liikaa ystäviä...
Elokuvaa P.S. i love you on kovasti kehuttu. Itseni olen vielä siltä säästänyt, mutta melko piakkoin aion sen katsoa. Ehkäpä sinäkin. Oletko rekisteröitynyt nuoretlesket.fi sivustolle? Siellä tapaa paljon saman kokeneita ja saa valtavasti vertaistukea. - Turvamies
Hei. Musta ja lohduton suru kyllä kulkee mukana mutta elettävä silti on. Surun kantaminen on helpompaa ja kevyempää jos voit itse hyvin. Voida hyvin ei ole tippaakaan surusta pois. Talvisodan henkeen: -tuleen ei saa jäädä makaamaan vaan on kerättävä taskut ja lippaat täyteen patruunoita ja sitten vauhdilla eteenpäin! Mennä eteenpäin on ainut keino selvityä. Katsele ja tutki elämää, että mitä hyvää sillä voisi sinulle olla tarjolla. Et menettänyt sitä oikeutta ja vapautta kuoleman myötä. Voimia eteenpäin!
- Leski mutta myös ihminen
Ymmärrän tunteesi. Minun mieheni ja lasteni isä kuoli tämän vuoden alussa 40-vuotiaana.
Itse ajattelen kuitenkin vahvasti että elämän on jatkuttava. On itseasiassa rankinta tunnustaa se, että tiemme nyt oikeasti erkenivat. Hänen tiensä kääntyi mustaan - kohti kuolemaa - ja minun tieni taas on keskellä elämää. Olisi jotenkin helpompaa mennä samaa tietä kuin hänkin, "kuoleman tietä", vähetä elämästä, elää säästöliekillä, mustan ympäröimänä. Olla elämättä, mitä se nyt milloinkin onkaan.
Se olisi kuitenkin väärin, eikä mieheni missään nimessä haluaisi sitä. Minun tehtäväni on elää vaikka se riipaiseekin - usien tuskaisestikin!
Nyt suruaikanakin taistelen nimenomaan elämän puolesta. Suru vie kyllä osansa kaikissa vaihtoehdoissa.
Ja jos elämään joskus tulisi uusi mies, sehän olisi vaan hienoa! Takuuvarmasti ristiriitaistakin alkuun, mutta silti hienoa. Osoitus että olen oikealla tiellä, elämän tiellä. Sen tiedon avulla kestänee ristiriidankin.
En usko, että uusi suhde olisi myöskään lainkaan poissa kuolleelta mieheltäni. Eihän vanhemman rakkauskaan yhtään vähene kun perheeseen syntyy yhden lapsen jälkeen toinen lapsi. Toista lasta kohtaan syttyy täysin uusi rakkaus joka ei vie mitään pois siltä ensimmäiseltä lapselta!
Kuolema, ja erityisesti puolison kuolema on to-del-la rankka juttu. Juuri siksi pitää nähdä jopa paljon vaivaa että uskoo elämään, iloon ja rakkauteen. Se on ainoa tie. Vaikka sitten hampaat irvessä välillä.
Paljon hyviä päiviä sinulle!- tulee aika mennä
uskon, että hän haluaisi jälkeensä jäävän elävän kuitenkin onnellisesti. Itse toivoisin niin paljon, että jos minun aikani tulisi ensin, niin mieheni löytäisi tilalleni uuden. Ja eläisi onnellisesti.
- Anonyymi
Löysin tämän vanhan ketjun ja se lohdutti. Pystyn samaistumaan näihin tuntemuksiin. Menetin oman mieheni vajaa vuosi sitten. Suru painaa vielä päälle ja arki on raskasta kahden ala-ikäisen lapsen totaaliyksinhuoltajana. Olen parisuhdeihminen ja tietoisesti aloin hakemaan uutta suhdetta. En odottanut suuria, koska en halua huonontaa elämänlaatuani. Ihmeekseni löysin kunnollisen ja kiltin miehen, jonka seurassa minun on hyvä olla. Huono omatunto iskee toisinaan päälle, mutta muistutan itselleni, että olisin halunnut myös mieheni jatkavan elämää ja olevan onnellinen, mikäli minä olisin lähtenyt ensin.
- Anonyymi
Minun rakkaus " kuoli" jo aikoja sitten.
Yksin sitä on rämmitty elämän suossa.
En voi muuta kuin ottaa osaa suruunne.
Lähiomaisten poismenot ovat olleet myös kovia.
2016 löysin "uuden" tavan elää tässä turhuuden maailmassa. Ei siitä sen enempää. - Anonyymi
Minusta sillä ei ole mitään merkitystä, jos vähän ihastuu johonkin mieheen. Eihän sellaisella ole väliä silloinkaan, kun puoliso on vielä elossa. Ei sitä voi rinnastaa siihen, että tosissaan rakastuu ja oma mies jää toiseksi.
- Anonyymi
Avioliitto päättyy puolison kuolemaan. Näin sanoo laki.
Ei voi olla "uskoton" sille, jonka kanssa avioliitto on päättynyt. Leski on vapaa solmimaan uusia suhteita ja uuteen avioliittoonkin.
Puolisoni kuolemasta on kaksi vuotta. Kunnioitan edesmenneen muistoa, mutta en voi elää kuolleen kanssa. Toivon lämpöä ja rakkautta sekä käytännön arjen jakamista. Sitä en kuolleelta saa. Uusi suhde olisi tervetullut. - Anonyymi
Minä jäin hyvin nuorena leskeksi ,pienten lasten kanssa yksin taistelemaan .
Ajattelin silloin että olen varmaan yksin lopun elämääni .
Vaan se ei ole luonnollista mitenkään. Että nuori ihminen olisi yksin, ja opin ajattelemaan järjellä tilannettani m ja sanoin itselleni että jos kohdalle jokin osuu niin en ala mitenkään vetämään entistä elämääni esiin vaan hyväksyn sen asian että olen yksin ja vapaa tekemään miten haluan ja tulihan se uusi mies elämääni. Vaikka en edes etsinyt mitenkään.
Oltiin samassa työpaikassa. Ensin ihan vaan ystäviä siitä sitten kehittyi suhde joka ei muistuttanut mitenkään sitä ensimmäistä suhdetta edes . Kiltti mies oli ja lapset pitivät hänestä . Joten elämässä vaan tapahtuu asioita kun se oikea tulee esiin ilman etsimistä. En vertaillut häntä lasteni isään koskaan , vaan otin hänet ihan sellaisena kun hän oli . Ei nuoren ihmisen ole mikään pakko olla yksin . Joten on oltava avonainen elämälle, sillä hän joka on kuollut ei herää koskaan enää. Mutta pysyy muistoissa sydämmen sopukassa aina . - Anonyymi
Miten ihmeellä sitoudutaan kuolleeseen vielä vuosikaudet kuolemasta vaikka samanaikaisesti kaivataan jotain uutta kumppania?
Moisessa tilanteessa tulisin hulluksi.
Kuollut on kuollut, kuollut kuin kivi. Ei välitä sinusta tippaakaan, mutta sinä haluat olla uskollinen. Mitä järkeä? Ei mitään!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod336314- 345783
- 293254
- 452650
- 342574
- 152238
- 372148
- 161906
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons401779En ole koskaan kokenut
Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka191737