Tuijotetuksi tulemisen pelko.

Oftalmofobia eli tuijotetuksi tulemisen pelko. Käyn keskustassa asioilla vasta pimeän tultua jotta ihmiset eivät tuijota minua kadulla, kaupoissa välttelen silmiä parhaani mukaan. En kulje julkisilla kulkuneuvoilla, sillä minua ahdistaa ihmisten tuijotus bussissa. En käy kahviloissa, siellähän voisi vaikka kuolla tuijotukseen. Tiedän, olen henkisesti sairas. Kaikki tämä koska asun pienellä paikkakunnalla jossa kaikki tietävät toisensa ainakin kasvoilta. Olen sekoillut elämässäni, olen tehnyt säälittäviä asioita, olen ollut koulukiusattu ja näiden takia en uskalla nähdä ihmisiä. Jonkun tuijottaessa mietin mitä hän tietää minusta ja huomatessani jonkun kuiskailevan minusta ystävilleen mietin mitä he tietävät minusta ja mitä he nyt ajattelevat minusta. Mitä tehdä? Luulen, että ongelmani on se että mietin liikaa mitä muut ajattelevat minusta ja tämä on johtanut minut tähän tilanteeseen pikkuhiljaa. Vaihdan paikkakuntaa ensi syksynä opintojen perässä mutta siihen asti miten mä jaksan täällä. On rajoittavaa kun pitää vältellä julkisia paikkoja. Ystäväni eivät tiedä tästä enkä kyllä kehtaa kertoakaan. Ovat aina uskoneet minun olevan ylireagoiva ja vainoharhainen. Olen 19v.