Vapaa kuvaus

Aloituksia

371

Kommenttia

1262

  1. He kaappaisivat lapsensa Suomen valtiolta, jos he pahoinpitelisivät lapsiaan. Porin käräjäoikeuden lapsikaappaustuomiossa on siis syyllisyysolettama, koska tuomio annettiin ilman todisteita pahoinpitelystä.
  2. ""TODELLA ALAS on koululaitos ajettu. Se tuottaa valtavan määrän alisuorittajia joilta puuttuu tatsi ja luovuus. Tasapäistäminen on tehnyt tehtävänsä. Luettelo ongelmista on varsin moninainen: Oppilaat eivät jaksa (fysiikka ja psyyke). Oppilailta ei vaadita riittävästi. Häiriköt mellastavat normaaliluokissa ja vievät huomion ja ajan. Ollaan kännykkä käsissä tunnilla, addiktio.? Ei osaa laskea eikä lukea. Ei lueta kirjoja. Asialle on pikaisesti tehtävä jotain ratkaisevaa. EI tulevaisuuden tuhoamista pidä enää jatkaa. En tiedä ymmärtääkö Presidentti Stubb koko asiaa. Tässä asiassa toivoisin hänen kuitenkin olevan aloitteellinen."PK.Ankkuri. Inkeroinen."

    Maija Meikeläinen

    Teemu: Koululaitos ei ole ajettu kone, joka tuottaa sosiaalista hyväksyntää ja ohjelmisto kaadetaan nuorten päähän ja erilaisuus on vika vaan ihmisten potentiaalin esiin tuomista ja tasavertaista kanssakäyntiä. Koululaitos on kasvatuslaitos samalla tavalla kuin lastensuojelu ja sen johtajien mielestä heidän komennuksensa on toteutunut hyvin ja vain jotkut ongelmatapaukset ovat vaikeuksissa auktoriteetin kanssa omasta syystään.

    Kaikki koulun ja lastensuojelun asiat on hoidettu hienosti, kun virkamieheltä kysytään, ja kaikki ongelmat johtuvat joko rikoksista tai mielenterveysongelmista tai molemmista yksilössä, jotka virkamies keksii itse.

    Kun ratkaistaan vanhempien sosiaalisia ongelmia, niin sinä et voi käyttää pakkokeinoja vaan auttaa ihmistä tekemään itsenäisesti parempia päätöksiä, auttaa ihmistä oppimaan ja olla valmis myös itse oppimaan dialogisessa suhteessa.

    Lastensuojelussa keksitään ideoita, joilla perhettä voidaan interventioida. Perhettä pidetään kykenemättömänä ja väärin käyttäytyvänä lasta kohtaan ja lastensuojelua tarvitaan tekemään päätökset vanhempien puolesta.
  3. Lastensuojelun työntekijän valheet ovat kontrollin aloittamisen verukkeita. Ne huolet ja sairaudet ovat valheita, jotka tähtäävät vain virkamiehen toimijuuden varmistamiseksi ja vanhemman alistamiseksi holhoukseen. Ne perustuvat siihen, etteivät vanhemmat ole uskottavia. Vanhemmat tehdään epäuskottaviksi mielenterveysvalheiden avulla, jotta virkamies saisi toimia. Vanhemmat oletetaan liian heikoiksi vastustamaan Suomen valtion mahtia. Heillä on se mahti, etteivät he vastaa mihinkään selityksiin. Meillä on se Albert Bidermanin (1957) pakottamisen taulukon mukainen kohtelu, jossa he korostavat tottelemattomuuden kustannuksia tekemällä sanktioita, niin he olettavat, ettemme me uskalla puhua sitä vastaan. Sosiaalityöntekijät pelottelevat vanhempia olemaan vastustelematta. Se perustuu olettamukseen siitä, emmeme me uskalla vastustaa Suomen valtion mahtia sekä ihmisten ennakkoluuloihin lapsen pahoinpitelijöitä kohtaan. Aluehallintovirasto, Suomen poliisi, hallinto-oikeuden tuomarit ja oikeusasiamies vääristävät päätökset virkavallan säilyttämiseksi totuutta ja oikeutta ajavia vanhempia vastaan. Lastensuojeluilmoitukset kehottavat kansalaisia syrjimään virkavallan toimijuuden maksimoimiseksi. THL mainostaa lastensuojeluilmoituksia sillä verukkeella, että lasten pahoinpitely voidaan estää, mutta sen todellinen tavoite on virkavallan toimijuuden maksimoiminen. Lastensuojeluilmoitusten tekijöilläkään ei ole toimijuutta vaan he antavat sen pois virkavallalle. He äänestävät valtaan sosiaalityöntekijät tekemällä lastensuojeluilmoituksia tietämättä mitään ilmoitusten kohteista. Lapsia ja vanhempia ei kuulla vaan eduskunnassa tehdään vanhempien tekaistuihin vikoihin perustuvia moniammatillisen psykologin tuen päätöksiä. Lapsiasiavaltuutettu sanoi, että pitkän ajan kuluessa ja hitaasti voidaan saada psykologin tukea sosiaalityöntekijän arviointityöhön, mutta psykologi edustaa alakohtaista hegemoniaa, joka psykologisoi sosiaalisia ongelmia. He eivät kuule lapsia ja vanhempia tai käy dialogia. Se ei korjaa lastensuojelun ongelmaa. Hallitus säätää huostaanottolakeja virkavallan etuoikeuden varmistamiseksi. Se perustellaan fraaseilla huoli, lapsen etu, tuki ja yhteistyö, joilla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin virkamiehen kontrollin varmistaminen. Sitä tuetaan pakottamisen keinoin.
  4. Toinen vanhempi ei vieraannuta vaan päätöksen lapsen asuinpaikasta ja huoltajuudesta tekee sosiaalityöntekijä
  5. Artikkelissa väitetään, että lapsen olemus riittää kiireellisensijoituksen tekemiseen. Se epäonnistuu näkemästä valehtelua lastensuojelun ongelmana ja lisää bensaa lastensuojeluilmoitusten ja pakkotoimien helvetinkoneeseen: Kaikki huolet ovat todellisia; tarvitaan lisää sijoituksia; virkamiehen on pakko etsiä pieniäkin mahdollisia syitä. Muuten ongelmat pahenevat. Lastensuojelun ainoa ongelma on muka puutteellinen voimakeinojen käyttö.

    Tervetuloa lastensuojelun työntekijöiden paraatifoorumiin, jossa he mässäilevät tutkinnoilla ja ammattihengellä.

    Sosiaalityöntekijä: "Huoli riittää ilmoitukseen -asennetta pitää lisätä"

    "Toivoisin, että ilmoitusvelvollisuuden sisältämä huoli olisi jatkossa vieläkin matalampi ilmoituksen tekoon. Se että ilmoituksia tehdään indikoi aina osaltaan myös sitä että ongelmat ja haasteeet tunnistetaan paremmin"

    Ilmoituksen teko ei tarkoita sitä, että on ongelmia. Se on kehäpäätelmä. On ongelma siksi, että tehdään ilmoitus ja tehdään ilmoitus siksi, että on ongelmia.

    " ja tehdään ilmoituksia. Ja tätä "huolikin riittää ilmoituksen tekoon" -asennetta on syytä lisätä"

    Juuri tämä, että huoli on asenne, ei todisteellinen ongelma. Jos asenne on se, että virkamiehen pitää saada tahtonsa läpi ja vanhempi ei tottele, niin sittenhän vanhempi rikkoo sitä asennetta ja sen takia virkamies vetoaa huoleen, niin kuin verukkeena saadakseen virkamiehen tahdon läpi.
    "jotta sen varsinainen tarkoitus täyttyisi – lapset ja perheet saavat apua oikea-aikaisesti."

    Lastensuojelun työntekijät eivät anna apua vaan etsivät vikoja ja vaativat tottelua, käyttäytyvät autoritaarisesti.


    "Väitän, että jos esimerkiksik jokainen työssään tavoitteellisesti ottaisi lähiväkivallan systemaattisesti puheeksi, tulisi ilmoitusten määrä väistämättä kasvamaan".

    Tämä perustuu myyttiin siitä, että on lähiväkivaltaa, ja siksi ilmoituksia tulisi lisää, jos ne kaikki paljastuisivat. Tavoite on siis ilmoitusten määrän kasvu eikä vanhempien ja lasten voimaannuttaminen toimimaan itsenäisesti ja vastuullisesti ja tekemään itsenäisestä parempia päätöksiä.

    Kun lapsi on iloinen ja terve, ketään ei voi rangaista siitä, ettemme tottele lastensuojelun työntekijää. Tunne siitä, että se saattaa pahentua, ei ole syy tehdä iinterventio. Ennen todellista hätää meillä on siis oikeus vapauteen, itsenäiseen ja vastuulliseen päätöksentekoon kotona ilman valtiovallan tai lastensuojeluorganisaation sanktioita.

    John Stuart Mill: Kun tekoni ei aiheuta haittaa, minua ei voi rankaista tottelemattomuudesta

    On aika tehdä loppu mielivaltaisesta lastensuojelun työntekijöiden pakottavasta kontrollista ja tästä woke-kulttuurista, jossa sosiaalityöntekijät tekevät äärimmäisiä julmuuksia puhtaalla omatunnolla.

    Lastensuojelun käsitys ongelmasta ja se ratkaisusta on väärä. Te pyritte puuttumaan koko ajan enemmän, madaltamaan sijoitusten kriteereitä, kieltämään vanhempien ja lasten omat kokemukset, puuttumaan jo pikkulapsena, jotta te voisitte estää ongelmien syntymisen. Te olette kuitenkin hylänneet läheisten ja perheiden oikeudet, tosiasiat lapsen voinnista, vuorovaikutuksen perheiden kanssa ja sosiaalipedagogiset menetelmät ja toimitte sisäryhmänne ideologian mukaan sekä pätevyyteen ja virkamiehen asemaan perustuvan yksinvallan mukaan.

    Lastensuojelussa ei ole edes kyse työntekijöiden kyvystä toteuttaa omia tukitoimiaan, siis lisätä lastensuojeluilmoituksia vaan dialogisesta vuorovaikutuksesta ja asiakkaan myönteisten potentiaalien esiintuomisesta. Sopeuttava työote ei ole sosiaalipedagogiaa.

    Lastensuojeluorganisaatio on epäpätevä. He eivät saa enää syrjiä lapsen läheisiä siksi, että kyse on muka viattomasta lapsiparasta.