jorma.jaakkola

Vapaa kuvaus

Kuulun ns. Satakunnan miehiin, jotka ovat tutkineet suomalaista julkisen hallinnon päätöksentekoa, jota harjoitettiin presidentti Koiviston aikana.

Kysymyksessä on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.

Kotisivuni on https://www.jormajaakkola.fi/

Hyvät lukijat!

Valtiopetos käsitellään valtakunnanoikeudessa, jonka käynnistämiseksi tarvitaan 10 kansaedustajaa.
Sen vuoksi on luotava painetta eli olkaa hyvät ja viekää tieto kotisivustani kahvipöytäkeskusteluihin, jotta media saadaan puimaan huijausta.

Aloituksia

30

Kommenttia

454

  1. Yksi käytetty kirja on ollut myytävänä

    https://www.antikvaari.fi/k/kuosmanen-antti/suomen-tie-eun-jaseneksi/00195f60df7e793858d3af53
  2. Tässä on syy:
    Oma raha ja Suomen Pankin keskuspankkirahoitus puuttuu.

    Lue kotisivultani
    https://www.jormajaakkola.fi/

    Laittakaa kotisivuni jakeluun!
  3. Eduskunnan harhauttamiseksi pääministeri Esko Aho tekaisi valheellisen EMU-varauman EU-ministeriryhmän kokouspöytäkirjaan 16/93 20.12.1993.
    Kirjoitin:
    "Vain Suomen Markka jäi soveltamatta.
    Nimittäin markan poistaminen Hallitusmuodon 72 §:stä olisi vaatinut eduskunnan 5/6 enemmistön kiireelliseksi julistamisessa. Tuota enemmistöä ei olisi löytynyt."

    Tästä syystä joulukuun 20. päivä 1993 (salainen pöytäkirja 16/93) tapahtui - markan hävittämiseksi ilman lakia - valtiopetoksen valmistelu, jolla on sama sanktio, elinkautinen vankeus, kuin valtiopetoksellakin.

    Pöytäkirja 16/93 20.12.1993 määrättiin Ulkoministeriössä salaiseksi tammikuussa 2000 ja Korkein hallinto-oikeus ryhtyi lokakuussa 2000 tekemällään ratkaisulla suojelemaan valtiopetoksen tehnyttä korkeata valtiojohtoa eli vahvisti UM:n salassapidon.

    Tapahtui valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.

    Presidentti Koiviston kuoltua valtiopetoksesta - Markan hävittäminen ilman lakia ja Suomen liittäminen EU:hun - on vastuussa silloinen pääministeri Esko Aho.
  4. Mitä acquis tarkoittaa EU-lainsäädännössä?

    Tässä EU:n virallinen termistö ja velvoitteet:

    “Acquis communautaire

    Acquis communautaire eli yhteisön säännöstö on yhteiset oikeudet ja velvollisuudet sisältävä oikeusperusta, joka sitoo kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita yhteisesti. Jatkuvasti kehittyvään acquis communautaireen kuuluu:

    - perussopimusten sisältö, periaatteet ja poliittiset tavoitteet
    - perussopimusten nojalla hyväksytty lainsäädäntö ja EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö
    - unionin toimialalla hyväksytyt julistukset ja päätöslauselmat
    - yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät asiakirjat
    - oikeus- ja sisäasioita koskevat asiakirjat
    - yhteisön tekemät kansainväliset sopimukset sekä jäsenvaltioiden unioniasioissa keskenään tekemät sopimukset.

    Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden on hyväksyttävä acquis communautaire ennen kuin ne liittyvät unioniin. Poikkeukset acquis communautairen soveltamisesta ovat mahdollisia ainoastaan poikkeusoloissa, ja ne ovat laajuudeltaan rajoitettuja. Integroituakseen unioniin ehdokasmaiden on siirrettävä acquis communautaire osaksi kansallista lainsäädäntöään ja sitä on sovellettava heti liittymisestä lähtien.”

    Selkeätä tekstiä:

    "Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden on hyväksyttävä acquis communautaire ennen kuin ne liittyvät unioniin."

    ja


    "... ehdokasmaiden on siirrettävä acquis communautaire osaksi kansallista lainsäädäntöään ja sitä on sovellettava heti liittymisestä lähtien."

    Finalite politique tarkoittaa yhteisön (EU:n) lopullisia päämääriä. Antti Kuosmanen määrittelee “Finalite politiquen” luvussa “3.1. Komission lausunto” sivulla 23 tällaisessa yhteydessä:

    “Vielä vuonna 1992 kylmän sodan muovaamat käsitykset Suomesta ja sen asemasta vaikuttivat pinnan alla monien mielipiteisiin. Tämä täytyi nähdä myös EY:n omassa piirissä käydyn, sen tulevaisuutta eli “poliittista finaliteettia” koskevan keskustelun taustaa vasten. Tietynlainen puolueettomuuden vierastaminen oli varsin yleistä niiden keskuudessa, jotka haaveilivat tulevalle Euroopalle merkittävää ulko- ja turvallisuuspoliittista identiteettiä, eritoten myös sotilaallista.”

    Liikanen kertoo haastattelun kohdassa 25.38, että Suomi jätti hakemuksen helmikuussa 1992.
    Tämäkään ei ole virallinen tieto, vaan totuuden lipsahtaminen julkisuuteen, sillä media kertoi 18.3.1992, että eduskunta hyväksyi jäsenyyshakemuksen jättämisen selvin numeroin.

    Tosiasiassa eduskunnassa oli tuolloin demareiden kirjoittama äänestysnäytelmä, jossa vastaan äänestäneet kansanedustajat joutuivat painamaan tyhjää.

    Mitä äänestysnäytelmän taustalla oli?

    Presidentti Koivisto määräsi Hallitusmuodon 33 §:n mukaan ulkopolitiikasta. Koivisto halusi jättää hakemuksen, mutta päätöksenteko piti parlamentarisoida. Mutta koska eduskunta ei voi antaa epäluottamusta presidentille, piti hallitus iltakoulukokouksen 27.2.1992. Hakemuspaperit lähetettiin seuraavana päivänä erikoispostina puheenjohtajamaa Portugalin ulkoministerille.

    Iltakoulun kokouspöytäkirjan liitteenä on Ulkoministeriön salainen muistio.

    Liikasen haastattelu toi esille vaiettuja asioita.

    Kysymyksessä on valtiopetos, sillä Liikasen haastattelun perusteella Suomi hyväksyi Maastrichtin sopimuksen. Jäseneksi pyrkivä valtio ei saisi poikkeuksia. Tässä valossa em. pääministeri Esko Ahon puhe 16.3.1992 eduskunnassa saa uuden sisällön.

    Lukekaapa uudelleen EU-legislation-sivuston acquisen määrittely:

    "Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden on hyväksyttävä acquis communautaire ennen kuin ne liittyvät unioniin. Poikkeukset acquis communautairen soveltamisesta ovat mahdollisia ainoastaan poikkeusoloissa, ja ne ovat laajuudeltaan rajoitettuja. Integroituakseen unioniin ehdokasmaiden on siirrettävä acquis communautaire osaksi kansallista lainsäädäntöään ja sitä on sovellettava heti liittymisestä lähtien."

    Presidentti Koivisto ohjeisti valmiilla ratkaisuilla perustuslakikomiteat esittämään perustelut siitä, miten Suomen on siirrettävä acquis communautaire osaksi kansallista lainsäädäntöään.


    Acquisen mukaan Maastrichtin sopimus oli sovellettava Suomen perustuslakiin jo ennen jäsenyyttä.
    Vain Suomen Markka jäi soveltamatta.
    Nimittäin markan poistaminen Hallitusmuodon 72 §:stä olisi vaatinut eduskunnan 5/6 enemmistön kiireelliseksi julistamisessa. Tuota enemmistöä ei olisi löytynyt.
  5. Vaiettua totuutta putkahteli esille Yle Radio 1 Ykkösaamussa 28.2.2014.
    Erkki Liikanen on toimittaja Jari Korkin haastattelussa kohdasta 23.40 lähtien.

    Korkki aloitti haastattelun kertomalla, että Suomi hyväksyi Maastrichtin sopimuksen maaliskuussa 1992.

    Liikanen jatkaa, että jäseneksi pyrkivän pitää hyväksyä laki ja oikeus, se on lähtökohta.

    Missä on muualla on kerrottu, että Suomi hyväksyi Maastrichtin sopimuksen jo maaliskuussa 1992?

    Vastaus löytyy Eduskunnan pöytäkirjasta 16.3.1992 sivulta 480, jossa pääministeri Esko Aho sanoo:

    “Integraatio on edistynyt ja edennyt Euroopan yhteisössä vaiheittain syventyen ja laajentuen.

    Maastrichtin sopimuksella jäsenmaat kehittivät yhteisöä uuteen vaiheeseen kohti taloudellista ja poliittista unionia. Pyrkiessään EY:n jäseneksi Suomi on valmis hyväksymään yhteisön nykyisen säännöstön, Maastrichtin sopimuksen sisällön ja Euroopan unionin päämäärän.”

    Keskeinen EY-neuvottelija Antti Kuosmanen kertoo hätäisesti pois myynnistä vedetyssä EU-kirjassaan “Suomen tie EU:n jäseneksi” luvussa “1.5. Jäsenyys tavoitteeksi”, sivulla 16:

    ”Pääministeri Ahon puhe eduskunnalle 16.3.1992 tiedonannon johdosta käydyn keskustelun aluksi oli yksi jäsenyysprosessin virstanpylväitä. Sitä ei ollut suunnattu vain eduskunnalle, vaan mitä suurimmassa määrin myös tuleville neuvottelukumppaneille EY:ssä. Siinä viestittiin, että Suomi jäsenyyttä hakiessaan hyväksyi Maastrichtin sopimuksen samoin kuin EY:n “acquis’n” ja “finalite politique’n” (näiden termien sisällöstä tulee enemmän puhetta tuonnempana).”

    Kuosmanen määrittelee kirjassaan kyseisen termistön. Luvussa “Arki alkaa – screening”, sivulla 27 Kuosmanen kirjoittaa:

    “Avausistunnossa alkoi jäsenyysneuvottelujen arki. Niiden ensimmäinen vaihe oli EY:n acquis’n tutkinta eli “screening”.

    Acquis-sanasta en ole nähnyt kunnollista käännöstä mihinkään muihin kieliin, enkä varsinkaan suomeen. Se on partisiipin perfektimuoto ranskan kielen verbistä “acquerir”, saavuttaa. Kyse on siis kaikesta siitä, mitä EY ja sittemmin EU on saavuttanut.”
  6. Anonyymi kirjoitti
    2024-12-26 08:10:51:

    > Suomi lakkasi olemasta Niinistön kaudella,
    < ja odotin että se paskapää edes vihjaisee asiasta.

    Otahan selvää asioista.
    Suomi lakkasi olemasta itsenäinen jo presidentti Mauno Koiviston kaudella Esko Ahon ollessa pääministerinä.


    Lukekaa huolellisesti kotisivuni dokumentit
    https://www.jormajaakkola.fi/niiniston-puheita-ja-perustuslaki
  7. Tuli näppäilyvirhe. Kirjoitin:
    "21.12. 1933 Suomi joutui salaisten asiakirjoien mukaan sitoutumaan yhteiseen puolustukseen!"

    Pitää olla 21.12.1993.

    Tuosta sitoutumisesta tuli juuri kuluneeksi 31 vuotta!
  8. Ei saa myydä!

    On muitakin vaihtoehtoja:
    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18755891/leikkaukset-vai-oma-raha-ja-suomen-pankin-keskuspankkirahoitus
  9. Eduskunnan EY- ja euro-päätöksenteko

    Edellä kerroin, milloin ja millaisella eduskunnan päätöksellä Hallitusmuodon vastainen EY- ja euro-jäsenyys eduskunnassa hyväksyttiin.

    Vastaus on kansalaisille yllättävä.

    Dokumentit kertovat, että Suomen euro-päätös tehtiin jo 18.3.1992 ja että päätöstä ei tehty edes eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä, vaan demareiden käsikirjoittamalla hallituksen luottamuslauseäänestysnäytelmällä hallituksen tiedonannosta eli EY-toimintalinjasta.
    Demarit kirjoittivat äänestysnäytelmään käsikirjoituksen, josta seurasi hallitukselle luottamuksen antamisen KYLLÄ vastaan KYLLÄ -vaihtoehdoilla.
    Onko vaihtoehdottomuus demokratiaa?

    KIIRE!

    EY-jäsenyyshakemuksen jättämiselle oli tullut kiire. Presidentti Koiviston toivomuksesta hakemus oli jätetty erikoispostina salaa jo 28.2.1992, heti 27.2.1992 pidetyn hallituksen iltakoulun kokouksen jälkeen. Koivisto oli halunnut parlamentarisoida tahtonsa siten, että hallitus antaa EY-toimintalinjasta eduskunnalle valtioneuvoston tiedonannon, josta eduskunta äänestää hallituksen luottamuslauseäänestyksenä.

    Dokumentein on osoitettavissa, että jo EY-jäsenyyshakemuksessa Suomi hyväksyi voimassa olevan EY-säädöstön ja jo etukäteen tulevan euron ja muut liittovaltioaiheet. Kyseessä on valtiopetos.

    Pääministeri Esko Aho piti 16.3.1992 eduskunnalle puheen, joka on dokumentoitu eduskunnan pöytäkirjan sivulle 480:

    “Maastrichtin sopimuksella jäsenmaat kehittivät yhteisöä uuteen vaiheeseen kohti taloudellista ja poliittista unionia. Pyrkiessään EY:n jäseneksi Suomi on valmis hyväksymään yhteisön nykyisen säännöstön, Maastrichtin sopimuksen sisällön ja Euroopan unionin päämäärän.”

    Toinen dokumentti samasta asiasta on keskeisen EY-neuvottelija Antti Kuosmasen EU-kirjassa “Suomen tie EU:n jäseneksi”. Sitaatti kirjan luvusta “1.5. Jäsenyys tavoitteeksi”, sivulla 16:

    ”Pääministeri Ahon puhe eduskunnalle 16.3.1992 tiedonannon johdosta käydyn keskustelun aluksi oli yksi jäsenyysprosessin virstanpylväitä. Sitä ei ollut suunnattu vain eduskunnalle, vaan mitä suurimmassa määrin myös tuleville neuvottelukumppaneille EY:ssä. Siinä viestittiin, että Suomi jäsenyyttä hakiessaan hyväksyi Maastrichtin sopimuksen samoin kuin EY:n “acquis’n” ja “finalite politique’n” (näiden termien sisällöstä tulee enemmän puhetta tuonnempana).”

    EY:n “acquis’n” ja “finalite politique’n” Kuosmanen selittää kirjansa toisessa kohdassa. Ne tarkoittavat silloisen ja tulevan EY-säädöstön hyväksymistä jo 18.3.1992. Siis eduskunta hyväksyi Suomen liittovaltiovelvoitteet jo jäsenyyshakemuksessa!
    Miksi Kuosmasen kirja vedettiin hätäisesti pois myynnistä?

    Komissio mainitsi päiväyksen 27.2.1992 vastauksessaan Suomen jäsenyyshakemukseen. Komission antaman vinkin tutkimuksissa löytyi tieto, että hallitus oli jo seuraavana päivänä 28.2.1992 heti iltakoulun kokouksen jälkeen lähettänyt Suomen EY-jäsenyyshakemuksen puheenjohtajamaa Portugalin ulkoministerille. Iltakoulun pöytäkirja on osittain salainen ja myös kokouksessa käsitelty Ulkoministeriön Kauppapoliittisen osaston muistio nro 202 on leimattu salaiseksi.

    Eduskunnan äänestysnäytelmän jälkeisessä valtionhallinnon EY-päätöksenteossa on muitakin näytelmiä ja salailuja.

    Myös EU-kansanäänestys 16.10.1994 oli näytelmä ja petos, ja vain siksi, että valtiojohto sai mennä kansan selän taakse. Miten kansa saattoi tietää, mitä valtiojohto oli kansalta salaa päättänyt?

    Muun muassa Suomen maatalousneuvottelut päättyivät 1.3.1994 huijausnäytelmään. Erään kokoomuslaisen kansanedustajan saaman tiedon mukaan valtioneuvoston kokouspöytäkirjat ovat tuolta ajalta määrätty salaisiksi. Totuutta Suomen maatalousartiklojen oikeudellisesta luonteesta ei ole vieläkään uutisoitu, vaikka totuus on ollut ainakin vuodesta 2008 lähtien kotisivullani.

    https://www.jormajaakkola.fi/pelastetaan-suomi
  10. Koivisto ja Sailas keskustelivat siis 17.9.1992.
    Raportti, jota Koivisto oli pyytänyt Sailakselta, oli päivätty 8.10.1992.

    Raportissa oli selvitettynä, että Suomen Pankin keskuspankkirahoitus on laillinen keino!
    Sitä Koivisto ei halunnut, sillä keskuspankkirahoituksen kielto oli kirjoitettu jo ETA-sopimukseen, joka oli allekirjoitettu Portugalin Portossa jo 2.5.1992.

    Milloin Suomi luopui markasta?

    Vastaus: 18.3.1992.

    Tuona päivänä Suomen eduskunta hyväksyi Maastrichtin sopimuksen eli kaikki liittovaltioaiheet.

    Pääministeri Esko Aho piti 16.3.1992 puheen, jota kansanedustajat eivät ymmärtäneet.

    Kaikki liittovaltioaiheet oli hyväksyttävä jo jäsenyyshakemuksessa!
    Mutta tuo äänestys 18.3.1992 olikin vain hallituksen luottamuslauseäänestys!

    Kysymyksessä on valtiopetos, joka on käsiteltävä valtakunnanoikeudessa.

    Ongelma on siinä, ettei kansalainen voi käynnistää valtakunnanoikeutta.
    Tarvitaan 10 kansanedustajaa.
    Ne pitää löytyä pikimmiten!

    Hyvät lukijat, laittakaa kotisivuni jakeluun!
  11. Koiviston ja Sailaksen keskustelu pidempänä sitaattina:

    RS: "Aivan. Siihen ei taida oikein mitään ratkaisua olla. Se johtaa keskusteluun eduskunnassa siitä, miten hallitus on hoitanut tehtävänsä, kun se ei pysty noudattamaan eduskunnan hyväksymää budjettia ja lainsäädäntöä."

    MK: "Niin. Entäs sitten? Sellaista kriisilainsäädäntöä ei ilmeisestikään ole, jonka nojalla voitaisiin prosessi hallita laillisesti?"

    RS: "Sitten olemme mustassa aukossa. Maassa vallitsee tilanne, jossa on lainsäädäntö voimassa, jonka aikana esimerkiksi lapsilisät pitää maksaa kerran kuussa, mutta rahaa ei tule tilille.""
  12. Suurkiitos keskustelun aloittajalle!

    Kirjauduin foorumille monien vuosien jälkeen.

    Nyt kotisivuni ovat ajankohtaisimmat kuin koskaan.

    Tarvitaan oma raha ja Suomen Pankin keskuspankkirahoitus!

    Rauhallista joulua ja paljon parempaa uutta vuotta 2025!

    Toivottelee
    Jorma Jaakkola
    https://www.jormajaakkola.fi/
  13. Informointi tullaan siirtämään KHI-foorumiin.

    Tarkoituksena on videoimalla informoida kansalaisia.

    Tekniikka mahdollistaa, että jokainen pääsee omalta tietokoneeltaan seuraamaan suoraa lähetystä.
    Myöhemmin videointi tallennetaan YouTubeen.

    Tämä osoite kaikille kansalaisille tutuksi vastaisuuden varalle:
    http://www.khiforum.fi/

    Viekää tietoa eteenpäin!
  14. Suomen ministerien tekaisema EMU-varauma

    EU-ministeriryhmän pöytäkirjan 16/93 20.12.1993 6 §:ään oli tekaistu EMU-varauma, muistutusvirke:
    "Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa."

    Esko Aho käytti samoja sanoja kesäkuussa 1994 eduskunnassa Vasemmistoliiton välikysymykseen vastatessaan.
    Aho sanoi, "... neuvoteltaessa on todettu, että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa."

    Samoja sanoja Esko Aho ja Veli Sundbäck käyttivät antaessaan asiantuntijalausunnon syyskuussa 1994 perustuslakivaliokunnalle.

    Neuvoteltuun EMU-varaumaan viittaavan lausunnon saatuaan perustuslakivaliokunta antoi lausunnon PeVL 14/1994 vp:
    "Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta.
    Tähän viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- rahaliiton kolmanteen vaiheeseen."


    PELIÄ KAKSILLA KORTEILLA

    Salaisen pöytäkirjan suomenkielisten ja englanninkielisten muistutustekstien vertailu paljastaa ministerien pelin kaksilla korteilla.
    Pöytäkirjaan 16/93 oli kirjoitettu:
    "Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.”

    Brysselissä 21.12.1993 luettu englanninkielinen teksti kuuluu:
    ”The national decisions necessery for Finland’s participation in the third phase in accordance with the provisions of the Treaty shall be taken in due time by the parlament and the Governement.”

    Tarkemmassa tarkastelussa englanninkielinen muistutusvirke ei ollutkaan sisällöltään sama kuin edellisenä päivänä kirjoitettu suomenkielinen teksti. Brysselissä luetun muistutusvirkkeen englanninkieliseen tekstiin olikin lisätty sanat: "...in accordance with the provisions of the Treaty... " eivät olleetkaan Suomen EMU-varauma, vaan suomennettuna Suomen antama lupaus yhteiseen rahaan siirtymisestä - ”perustamissopimuksen mukaisesti". Sanat ”in due time” tarkoittavat suomeksi ”määräaikana” eli eräpäivänä, liittymissopimuksen hyväksymisen yhteydessä, viimeistään 31.12.1994.

    Jos pöytäkirjan 6 §:n muistutusvirkkeessä olisi ollut kaksi sanaa - ”perustamissopimuksen mukaisesti” - ei neuvoteltaessa todetun EMU-varauman luonteista merkitystä olisi syntynyt.

    Nämä kaksi sanaa ovat niin merkittävät, että ne antavat neuvottelujen päättämisilmoituksessa annetulle sisällölle aivan toisen - suomalaiskansallista harhautustarkoitusta palvelevan - merkityksen.

    Merkittävää on, että ”EMU-varauma” olikin vain 5. ministeritason tapaamisessa Brysselissä 21.12.1993 luettava muistutusvirke, jota eduskunnassa käyttäen markka saatiin hävitettyä perustuslaista ilman lakiesitystä.

    EMU-pöytäkirjan paljastuminen oli Aholle kova paikka, sillä perustuslakivaliokunta (pj Sauli Niinistö) perusti EU-liittymislakia koskevan lausuntonsa Ahon ja Sundbäckin antamiin EMU-varauman luonteisiin lausumiin. PeVL 14/1994 vp:n teksti kuluu:
    "Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta.
    Tähän viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- rahaliiton kolmanteen vaiheeseen."

    Asianosaisia ovat kaikki perustuslakivaliokunnan jäsenet, nimittäin kyseinen lausunnon teksti oli Ahon hallitukselle niin merkittävä, että jos sitä ei olisi ollut olemassa, olisi hallituksen EU-liittymislain yhteydessä pitänyt antaa eduskunnalle lakiesitys markan hävittämiseksi hallitusmuodosta.

    Kun Lipposen I hallitus vuonna 1998 ”valitsi menettelytavan” euroon siirtymisestä, ei kyseessä ollutkaan perustuslain muutosesitys markasta luopumisesta. Satakunnan Kansassa oli 21.2.1998 oikeusministeri Sauli Niinistön haastattelu alaotsikolla

    ”Tiedonanto on luonteva tapa”:

    ”Niinistö puolusti jälleen torstaina hallituksen päätöstä tuoda Emu-esityksensä eduskuntaan tiedonantona. Tiedonanto on niitä kaikkein vaikutusvaltaisempia keinoja, keskeisempiä keinoja, jolla hallitus voi eduskuntaa lähestyä. Niinistö on kaiken aikaa tyrmännyt suoralla iskulla lakivaateet. Ei lakiin olisi mitään sisältöä, Niinistö tokaisi.”

    Niinpä eduskunta - historialliseksi uutisoidussa EMU-päätöksessä 17.4.1998 - äänesti vain valtioneuvoston tiedonannosta VNT1/1998 vp.
    Tiedonannoista eduskunta äänestää vain hallituksen luottamuslauseäänestyksenä.

    --

    Skannaukset salaisesta EMU-pöytäkirjasta löytyy osoitteesta:
    http://www.promerit.net/forum/index.php?topic=639.msg5560#msg5560
  15. Tässä ovat aseet EU:sta irtaantumiseen!

    Tein EU-huijauksesta yhdelle A4-arkille mahtuvan tekstin, jossa on liitteet evidensseihin.
    Myös 142 on siirtymäkauden tuki.
    Ks:
    http://www.promerit.net/forum/index.php?topic=575.0

    Päivitin nettiin myös Ahtisaaren ratifioimiskirjan. Lukekaapa.
    Presidenttien Koivisto ja Ahtisaari osuus on luettavissa osoitteessa: http://www.promerit.net/forum/index.php?topic=584.0

    Tässä muitakin maatalousaiheita, ja opa kuntakiimankin tausta:
    http://www.promerit.net/forum/index.php?board=52.0


    Viekääpä viestiä eteenpäin, myös netin ulkopuolelle.

    Terveisin
    Jorma Jaakkola
    jorma.jaakkola(a)pp6.inet.fi

    PS.
    Olen saanut tällä viikolla yhteydenottoja ja nyt lähdetään keräämään joukkoja kokoon, puoluekantaan katsomatta.
    Tavoitteena on EU:sta irtaantuminen.
  16. Kaikella maatalouteen liittyvällä on väärät premissit.

    Ei huolta, jos kansalaiset haluavat kuulla totuuden.

    Tein EU-huijauksesta yhdelle A4-arkille mahtuvan tekstin, jossa on liitteet evidensseihin.
    Myös 142 on siirtymäkauden tuki.
    Ks:
    http://www.promerit.net/forum/index.php?topic=575.0

    Päivitin nettiin myös Ahtisaaren ratifioimiskirjan. Lukekaapa.
    Presidenttien Koivisto ja Ahtisaari osuus on luettavissa osoitteessa: http://www.promerit.net/forum/index.php?topic=584.0

    Tässä muitakin maatalousaiheita:
    http://www.promerit.net/forum/index.php?board=52.0


    Terveisin
    Jorma Jaakkola
    jorma.jaakkola(a)pp6.inet.fi
  17. .

    Onpas kinastelulla osanottajia ja lukijoita.
    Alla oleva alustukseni kaipaisi enenemmän lukijoita.

    Mitkään EU-määräykset nimittäin eivät koske Suomea!

    Lukekaa selvitykseni, johon pääsee osoitteesta:
    http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000024&conference=4500000000000713&posting=22000000029599676

    Terveisin
    Jorma Jaakkola
    jorma.jaakkola(a)pp6.inet.fi
  18. Kommentti vaikuttaa Misin kirjoittamalta.

    Keskustalla, Suomen hallituksella ja MTK:lla ei ole omaa päätösvaltaa luoda EY:n kilpailulainsäädöstön ja Yhteisön maatalouspolitiikan (CAP) vastaista tukiviidakkoa.

    Komissio antoi tylyn vastauksensa Suomen neuvottelutavoitteisiin (eli pohjoiseen tukeen) marraskuussa 1993.

    Kuka nuo neuvottelutavoitteet loi?

    Kun presidentti Koivisto sai kuulla komission lausunnosta, Koivisto toivoi, että komissio ei loisi esteitä sisäiselle tuellemme.
  19. Misi:
    >>EU sopimus maatalouden osalta jätettiin aivan tarkoituksella keskustapoliitikoille neuvoteltavaksi, jottei tulisi mitään jälkipuheita.
  20. Kas vain täällä on kirjoittelua raportistani.

    Toinen ko raporttiin johtava linkki on:
    http://www.promerit.net/suomalainen.vaalipetos.html

    JK 1:
    Teksti ei näy koko rivin leveydeltä, joten kopioi teksti ja liitä wordiin.

    JK 2:
    Roomalaisilla numeroilla merkityt otsikot ovat pääotsikoita. Muuta ne 18 fontille.

    Terveisin Jorma
    21. 1 / 23
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt