mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

147

Kommenttia

2529

  1. Sääntöjä pitäisi muuttaa, koska sananvapautta käytetään väärin.
  2. Ahaa! Asiasta keskustelu on siis toisesta keskustelemista, ilman nimimerkkiä. Olenpas minä pöllö!
  3. Hei Skillan! Kiva kuulla, että olet ollut reippaasti lenkillä! - Sama täällä. Päiväni alkaa aina aamulenkillä, sen jälkeen vasta aamiainen. Liike antaa energiaa. Minä löysin salasanani ja tulin katsomaan Suomi 24:lle, onko tuttuja nimimerkkejä. Laitoin nimimerkkisi hakuun, mutta tyhjää vedin. Anonyymejä kirjoittelijoita, mutta saatiin ketjuun aika paljon osallistujia ja ruodittiin mitä palstalla on tapahtunut viime aikoina. Minulle oli yllätys, että palstan henki oli muuttunut niin vihamieliseksi ja pilkalliseksi.
    Mutta jos päätettäisiin niinkuin meidän kunkkumme: käännetään lehteä ja jatketaan eteenpäin uudella innolla. Yksinäisille ihmisille nämä ikäihmisten palstat ovat kuitenkin kontakti toisiin vanhuksiin ja toisiltamme voisimme saada neuvoja ja vihjeitä tämän vanhana olon kestämiseen.

    Tuosta lenkkeilystä vielä:
    Aloitin säännöllisen lenkkeilyn kun koronapandemia alkoi. Ajattelin, että jos eristäydyn asuntooni pidemmän aikaa, niin sitten en pääse liikkeelle ollenkaan. Niinpä päätin, etten anna laiskuudelle ja mukavuudenhalulle valtaa, vaan lähden lenkille jokaikinen aamu, ensin aivan lyhkäisille lenkeille vointini mukaan ja sitten pitemmälle. Kunto kasvaa nopeasti, kun ei anna periksi ensimmäisten treenikipujen takia. - Onhan minulla tietysti salaisia aseita, että pystyn nivelrikkoisilla polvilla ja kintuilla puolen tunnin lenkin vetämään. :)
    Olen leikannut tuki-polvisukista terät pois ja vedän ne ensin säärien suojaksi, siihen sitten nilkkasukat (joista olen leikannut kiristävät resorit pois). Polvien yli vedän elastiset polvisuojat, eli laitan luut nippuun. - Johan kelpaa kävellä kuin nuori tyttö! - Kun nämä varusteet otan pois ja istun vähän aikaa paikoillaan, niin liikun "hiihtämällä" paikasta toiseen. Leikkauksiin en ole vielä suostunut, koska toipumiseen menee mielestäni liikaa aikaa. Katsotaan, kuinka pitkälle kotikonstit tepsii. - Hyvää päivän jatkoa!
  4. Olisin utelias tietämään, miksi halutaan kirjoittaa anonyyminä? Itse en halua sitä tehdä, koska tuntisin itseni "raukkamaiseksi", ikäänkuin en uskaltaisi omalla nimimerkilläni seistä sanojeni takana. Mitä mielipiteitä teillä on? Vai onko tämä omalla nimimerkillä kirjoittelu vähän samanlaista uhkarohkeutta, kuin liikkuisi ilman lyijyliivejä ja riskeeraisi tulla ammutuksi jostakin piilopaikasta (jota anonyyminä kirjoittelu tavallaan on).
  5. demeter1, mainitsit kirjan "Jälleenrakentajien lapset - sotien jälkeinen Suomi lapsen silmin".

    Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Täällä Ruotsissa asuu paljon sota-aikana syntyneitä suomalaisia ja olen kuullut monta elämäntarinaa. Itsekin olen sitä sukupolvea ja
    miettinyt, kuinka nuo sodan jälkeiset vuodet ovat elämääni ja valintoihini vaikuttanut.
  6. Toivotaan, että Skillan alkaa kerätä uutta intoa ja palaa palstalle. Tämä palsta on merkinnyt paljon hänelle. Nyt olisi vielä mukavampaa kirjoitella aikansa kuluksi, kun illat pimenevät.

    (Minä antaisin neuvon riitelijöille, että menkää tuonne murkkujen palstoille! Siellä on sopivaa vastakaikua! :D )
  7. Katsotaan, jäänkö kirjoittelemaan. Anonyyminä en kirjoittele. Pitkän poissaolon jälkeen en enää muistanut salasanaa ja rupesin kaivelemaan vanoja almanakkoja, jos löytäisin muistiinpanoja jostakin ja kappas vaan - onnistuin. Rupesin heti kokeilemaan, vieläkö palsta aukeaa vai onko systeemit muuttuneet.
    Ensimmäisenä laitoin hakusanaksi Skillan, enkä häntä enää löytänyt.
    Ymmärrän kyllä, jos hän on kyllästynyt. Hän on kohta 20 vuoden ajan avannut Kahvipirtin kuulumisten vaihtamiseksi ja virtuaaliselle kahvituokiolle. Pirtissä poikkeamisesta tuli tapa. Kun meni tietokoneen äärelle, niin Kahvipirtti oli varmaankin monelle ensimmäinen paikka, jonka oven netillä aukaisi. Jos tuo Kahvipirtti olisi ollut oikeassa elämässä ja sinne olisi alkanut tulla isoäänisiä riidan jauhajia, niin ei olisi tuntunut kivalta. Uskomatonta, että vanhat ihmiset eivät tajua, mitä he aiheuttavat. Monelle yksinäiselle vanhukselle oli Skillanin ystävällinen Kahvipirtti ehkä päivän virkistävä kohokohta .
  8. Samaa mieltä kanssasi.
  9. Joo, huomasin että olet tullut vasta 2006 S24:lle. Alempana yksi ketju Ellinpoksi speciaali, jonka joku lukija on laittanut esimerkiksi, kuinka vuosikausia voi aivan sovinnolla kirjoitella. Ellinpoksi oli silloin 60 + ikäryhmässä.
  10. En ole ollut palstalla pitkiin aikoihin, mutta koska olen ehtinyt tutustua Skillaniin näillä palstoilla niin tiedän että hän ei toivo kenellekään mitään pahaa. Hän on rauhaarakastava ihminen ja uskon että hän ei halua kun hän aloittaa rauhaisan ketjun, että jotkut käyttävät
    sananvapauttansa väärin jauhamalla riitaa. Kätevämpää olisi avata oma Riitelyketju.
    missä voi päästää pahimmat paineet ulos, En tiedä taustoja, mutta jokin riitely ja torailu on asia, josta Skillan ei tykkää, eikä hän varmaankaan ala riitelemään vaan mieluummin jää hetkeksi seuraamaan tilannetta.
  11. https://keskustelu.suomi24.fi/t/1613968/ellinpoksi-spesiaali

    Tämmöistä meininkiä. Korppis, olitko mukana? Tämän Ellinpoksi spesiaalin on joku laittanut muistoksi.
  12. Aloitin Suomi24:llä 2001. Muistan palstan Ellinpoksi, jonka oli aloittanut nim. Mopomies. Palstalla kirjoitettiin murteella. Savon- ja pohjoiskarjalanmurteella kirjoittelu oli tavallisinta. Minä olin iki-ihastunut palstaan, missä sain kirjoittaa murteella, joka oli "isänkieli", äitini oli pohjanmaalainen, joten opimme sujuvasti kaksi murretta jo lapsena. Olin ehtinyt asua Ruotsissa melkein 40 vuotta, kun sain taas tilaisuuden kokeilla miten savonmurre toimisi. Se oli ratkiriemukasta aikaa. Ikäryhmät eivät olleet silloin alussa niin tarkat kuin nyt ja sitä tuli kirjoiteltua vanhasta tottumuksesta samalla ryhmäpalstalla, kunnes eräs nimeltä mainitsematon palstahäirikkö teki kaikkensa hajoittaakseen porukan.

    Suomi 24:ltä lähdettiin ja perustettiin om senioriryhmä, jonne oli pakko ilmoittaa oma nimensä päästäkseen mukaan ja häiriköinnin estämiseksi. Hyvin toimi ja oli ihanaa kirjoittaa mistä aiheesta tahansa.

    Suomi24:llä olen käynyt silloin tällöin lukemassa ja katsomassa, ketä tuttuja vielä on mukana. mukana ja minkälaista ryöpytystä täällä toisillensa annetaan. Valitettavasti näyttää siltä että palstan hyväntahtoisin, kiltein ja sopuisin vetäjä, Skillan on väsynyt.
    En voi käsittää, miksi niin harmiton palsta ei saa olla rauhassa.
    Jos ei aiheet miellytä, niin miksi ei voi aloittaa omaa palstaa tai ketjua ja purkaa kiukkunsa
    aiheet vahingoittamatta toisia?

    Minä ainakin toivoisin, että Skillan tulisi takaisin ja asettaa uuden Kahvipirtin tai Nojatuolin käyttöön!
  13. Ehkä on paras tapa ohittaa negatiiviset viestit vastaamatta mitään. Ne vievät vaan turhaan energiaa, jonka voi käyttää mukavampiinkin asioihin.
  14. Minäkin muistelen aikoja kun olin nuori, täytin 20 mutta silloin oltiin vielä lapsia, 21-vuotiaana oltiin täysi-ikäisiä. Mutta sen maagisen luvun jälkeen alkoi tapahtua, enkä aina ole selvillä mitä tapahtui 30-, 40-, 50-, 60-70- ja 80 kohdalla. Päämääränä on 100. Sitten ei enää ole väliä!
    Parhaat vuosikymmenet taisivat olla 40-60. Mutta ei vielä mitään valittamista, jos tässä kunnossa vielä joitakin tulevia vuosia menee. Mutta nauran jo itsekseni etukäteen, kun kuvittelen aikaa, kun joudun vanhustentalolle ja pistän vähän liikettä kalosseihin! :D
  15. Olen itsekin miettinyt, miksi jotkut ovat niin happamia ja negatiivisia aina, tai hyvin usein.
    Jos yrittää olla ystävällinen toisille niin saa ystävällisyyttä takaisin useimmiten. Jos on ilkeä, niin saa samalla mitalla takaisin.

    Jaksamista sinulle, joka viet niin iloiset kuin murheellisetkin lounaalle!
  16. Mikä tuo Suomi44 on?
  17. Se todistaa että vanhanakin voi oppia uusia asioita. Oppiminen käy vaan hieman hitaammin. Vanhuksia, eikä heidän osaamistaan arvosteta sen jälkeen kun he tulevat eläkeikään, mikä on yhteiskunnalle tieto-taidon romukoppaan heittämistä.
  18. Kekkosen "harmaista" hiuksista tuli mieleen tv-ohjelma Australian Border security, missä tullivirkailijat tutkivat matkustajien matkatavaroita. Yhdellä kaljupäällä miehellä oli laukku täynnä "shampoopulloja"!
  19. Kyllä sitä oppii käyttämään! Pääasia että näkee, tarvittaessa hyvät silmälasit. Täällä Ruotsissa oppi eräs 90-vuotias nainen käyttämään tietokonetta aivan yksin ja opetti sitten muitakin vanhuksia käyttämään. Hän alkoi kirjoittaa blogia yli 90-vuotiaana, joka oli niin suuri ihme että hänestä tuli mediaihme ja kun hän täytti 100 vuotta niin hän ilmoitti että elämä alkaa 100-vuotiaana. Korona tuli ja vei Dagnylta voimat ja hän kuoli 110-vuotiaana.

    Ehkä taloyhtiössä on yhteistä toimintaa ja voisi ehdottaa tietokoneen käyttökurssia. Tai opintopiiri, jossa olisi riittävästi osanottajia. Eläkeläisyhteisöt?

    Mikään ei ole mahdotonta. Eihän sitä tiedä, oppiiko sitä vai ei, ennenkuin kokeilee!
  20. Koska olen tällä hetkellä näkövammainen, niin pikkutavarat tahtovat joutua hukkaan ja niitä saa hakea tuntikaupalla. Mutta siinähän se aika kuluu. - Sitten keksin ottaa esille matalan pahvilaatikon, A4 kokoa, ja tulostin isoilla goottilaisilla kirjaimilla tekstin: VARMA PAIKKA!
    Sinne heitän käsistäni pikkutavaroita ja tiedän mistä ensin hakea: varmasta paikasta! :)
    21. 2 / 127
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt