mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

147

Kommenttia

2529

  1. Mies ei kelvannut suorittamaan asevelvollisuuttaan, mutta sai aseenkantoluvan neljälle aseelle! Viranomaiset eivät paljoa tiedä toistensa päätöksistä ja niitten syistä.
  2. No, ei todellakaan ole helppoa. Minulla on ollut tilaisuus seurata tällaisia pariskuntia läheltä, kun asuin puolentoistavuoden ajan sotaveteraaneille rakennetuissa rivitaloissa. Niissä asui vanhoja pareja, joista useimmat olivat valvonnan tarpeessa, toinen toistaan huonommassa kunnossa. Samoin oli omien vanhempieni laita. Äidin vastuulla oli isän hoito, vaikka äiti itsekin oli huonokuntoinen, mutta tuntui kuin hän olisi puristanut kaiken itsestään, että isän olisi hyvä olla. - Isän kuoleman jälkeen hän sai vielä 10 vuotta elinaikaa ja todella hyvän huolenpidon palvelutalossa.
  3. Meitä ikäihmisiä on monenkuntoisia ja minusta tuntuu että krooniset, alituiset kivut kehossa ovat kaikista pahinta, joka saa mielenkin alavireiseksi.

    Minulla on sen verran hyvää onnea, että ne kivut mitä minulla on, saan kotikonstein
    "vaikenemaan". On lämmintä käärettä, polvisuojaa, säärisuojaa. Kipeät olkavarret saa
    myös tukisukanvarren avulla pitämään kipeät, olemattomat, lihakset paikoillaan.

    Sitten minulla on aina "naurusalvaa" varastossa. Siihen ei tarvitse hakea reseptiä.
    Mutta tuntuu ihan hyvältä vanheta, jos tässä kunnossa säilyy vielä jonkun aikaa.

    Juttelin äsken puhelimessa vanhemman sisareni kanssa, joka vielä selviää omassa huushollissaan, saa kyllä tarvittaessa apua lapsenlapsilta esim. ostoksilla käynnissä
    ja jos on kannettava jotakin painavaa, esim vietävä isoja mattoja ulos. Molemmat
    olemme tulleet siihen tulokseen, että voisimme ulkoistaa siivoukset vaikka kerran kuukaudessa. Kauheata sekasotkua ei ehdi siivousten välillä tapahtua, jos on tottunut
    pitämään paikat järjestyksessä.

    Taitaa olla niin, että yksinasuvilla vanhuksilla on ensimmäisenä huolenaiheena, kuinka
    kauan jaksaa huolehtia asuntonsa siivoamisesta, petaamisesta ja lakanoitten vaihdosta?
    Ruoanlaitto? Kuinka kauan se onnistuu, ennenkuin on ruvettava käyttämään siihen palveluja? Tietysti liikkumavaikeudet ovat suuri este, kun on lähdettävä kodin ulkopuolelle, otettava taksi jos ei enää bussilla voi kulkea, esim. lääkärireissulla jne. Ja koska on sitten saatava apua lääkkeitten lajitteluun ja muistaa ottaa lääkkeensä ajallaan.
  4. Tästä tuli mieleen 23. joulukuuta 1994, kun English Theatre Company oli Tukholmassa ja esitti Vasateatterissa Dickensin A Christmas Carol. Menimme sitä katsomaan poikani ja hänen serkkunsa kanssa.
    Lavastus oli puolipimeää, eikä sieltä paljon muuta erottanut kuin nokisen muuratun tulipesän. Ilmassa jännärintuntua. Niin saimme seurata saituri Ebenezer Scroogen muuttumista lempeämmäksi mieheksi.
  5. Steve Jobs, joka oli eräs maailman rikkaimmista miehistä, totesi että rahalla voi saada vaikka mitä tehtyä, jonka joku muu tekee, mutta sillä ei voi ostaa ketään, joka eläisi sinulle puolestasi sinun elämäsi. Se sinun on itse tehtävä.
  6. Hei Mira! - Oletko saanut apua esim. ortopediteknikolta, joka voisi auttaa esim. tukipohjallisten teossa? Minulla on omien jalkojen mukaan muotoillut tukipohjalliset.
    Kenkien on myös oltava 2 cm pitemmät kuin omat jalat, ettei jalkavaivat tule pahemmaksi liian lyhyessä kengässä. Tosi on, että on ihana kävellä riittävän suuret kengät jalassa!
  7. Saattaa olla tapauskohtaista, haluaako elää vai kuolla pois. Itse olen kohta 85 v, mutta olen sanonut lääkäreillekin että haluaisin nähdä 100 vuotispäiväni, voi olla että tarvitsen heiltä "vetoapua" loppusuoralla. Minulla on pari ystävää, joista toinen on 104 v, toinen 102 v, ja ovat minulle esikuvia aktiivisuudellaan ja elämänhalullaan ja -ilollaan.

    Mutta jos on sairas ja on kovat kivut yötäpäivää, niin olen sitä mieltä, että silloin pitäisi ihmisellä olla vapaus saada apua päästä pois kärsimästä. Mutta sellaista lakia ei vielä täällä pohjolassa ole, että saisimme itse päättää siitä asiasta.
  8. Näin on. - Täytän 85 vuotta ja ajattelin, että elinaikaa ei ehkä ole paljoa jäljellä, hyvässä tapauksessa voin nähdä 100-vuotispäiväni. Kova lääkitys ja leikkaukset eivät ehkä ikääni pidentäisi, joten päätin kokeilla vieläkö voisin jarruttaa rappeutumistani omin keinoin. Ainakin diabetekseen on omat keinot riittäneet. - Lääkitys ei kuulemma artroosiin auta, ainoa keino on liikkua, joten jokapäiväiset lenkit säästä riippumatta ovat auttaneet minua. Lähden lenkille heti herättyäni, ennen aamiaista. - En ole vielä tarvinnut keppiä tai rollaattoria apuna.
  9. Minulla todettiin diabetes 2 v 2019. Lääkitys aloitettiin, mutta en kestänyt sitä.
    Puolen vuoden sinnittelyn jälkeen soitin diabeteshoitajalle, että olen lopettanut
    lääkkeen syönnin ja aion omilla valinnoillani korjata tämän vaivan.
    Niin teinkin. Siivosin kaapeista, jääkaapista, pakasteesta pois kaikki "kiusaukset".
    Ostoleivonnaisissa on piilosokeria, joten leivon kaiken ruokaleivän itse. Kahvileipää en tarvitse, enkä muutakaan makeaa, mehuja tai makeita jälkiruokia.

    Liikkumista olen harrastanut päivittäin jo vuosikymmenet, joten liikuntaharrastus jatkuu
    vieläkin, vaikka minulla on samoja vaivoja, joista moni on kirjoittanut ja ollut leikkauksessa. Leikkausta on minullekin ehdotettu, mutta minulla ei taida olla tarpeeksi kärsivällisyyttä käydä läpi kuntoutusvaihe, kun olen vielä selvinnyt kaikesta omin voimin ilman apua.
    Senpä takia olen itse keksinyt omat ratkaisut nivelongelmiin. Siinä on hieman ylimääräistä puuhaa kun tämä mummu lähtee aamulenkille: Sääritukeni olen tehnyt vahvoista tukipolvisukista, joista leikkasin jalkaterät pois. Vetäisen ne sukanvarret tukemaan sääriä. Apteekista ostin elastiset polvisuojat, vetäisen ne polvia tukemaan. Kenkien sisällä on jalkojeni mukaan tehdyt pohjalliset. - Kun olen laittanut nämä varusteet, niin voin kävellä aivan normaalisti. Mutta niin pian kun riisun ne pois, niin kävely muuttuu laahaamiseksi ja polviin sattuu. -

    Verisokeri on ollut aivan normaali. Käyn vuositarkastuksessa ja tähän asti on kaikki ollut OK,
    joten näillä mennään ja otetaan päivä kerrallaan.
  10. Kiitos Hil-la, kun sait muistamaan S24 alkuajat! Muistikuvat ovat niin vahvat ja positiiviset 2000 alkuvuosilta, että oli "pakko" yrittää löytää jotakin S24 arkistoista. Ja löysinhän minä.
    Kirjoittelin ensin Ellin poksi-ketjuun, jonka aloittaja oli nim. Mopomies. Kirjoittelimme savonmurteella. - Ketju eteni 40 plus-60 plus-palstoille, jutut meheviä ja elivät omaa elämäänsä. Kun Mopomies taisi avioitua ja hänellä oli "muuta puuhoo", niin ellinpoksilaiset lähtivät merille seikkailemaan. Kohteena tietysti Naurusuaret.
    Mainitsit Hil-la erään nuoren miehen joka vahingossa osui porukkaamme, hänen "taileiljanimensä" oli Titanium Man, joka oli varmaankin aito kaupunkilaispoika, kun ei tietänyt mitä Tummeli oli! Rannalle jäi purjehtijoita hurraamaan, mm. Maalaismies, joka itse asiassa on hyvin tunnettu kulttuurihenkilö. - Ellin poksiin kirjoitteli myös rakastettu señora lyyli, joka teki suurmenestyksen persoonallisilla ja värikkäillä kertomuksillaan elämänsä varrelta.

    Unohduin aamulla tietokoneen ääreen lukemaan juttujamme ja nauroin niin paljon, että kyyneleet valuivat silmistä. Oi niitä aikoja! Ainoa häirikkö oli Hajupoika, jolla oli parikymmentä muutakin nimimerkkiä. Hajupoika oli purjehduksella veneessämme, mutta ruumassa. Päiväntasaajalla kieritimme hänet tervassa ja höyhenissä ja vedimme kölin alta, niinkuin kuuluu.
  11. Voi jestas! - Huomasin sattumalta ketjunpätkän, jossa käsiteltiin hauskoja ammattinimikkeitä. Kun kelasin ketjun alkuun, niin huomasin että olin itse sen aloittanut 2006! Siitähän on kulunut 19 vuotta!
  12. Heipähei täältä naapurista! On "Nuutinpäivä" ja nyt viimeistäänkin siivotaan joulun jäljet pois! No, minulla ei ollut paljon siivottavaa ja joulun jäljet lähti heti uuden vuoden alettua.
    Tämä joulu oli niitä ensimmäisiä, varmaan tyypillisiä vanhusten jouluja, kun ei enää jaksa stressata joulun takia. Joulun tarkoituskin tulee paremmin esille, kun muut touhut pelkistyvät minimiin. - Nykyajan tekniikasta on uskomatonta apua tunnelman luomisessa: Minulla ei enää ole takkaa, mutta tv:ssä on takkavideo, joka räiskyy ja ritisee kuin oikea takkatuli ja luo tunnelmaa, kun istahtaa nojatuoliin ja sulkee silmänsä. Taustalla soi hyvän ystävän tekemä tuore joulumusiikki-CD. Ainoastaan mielikuvitus asettaa rajat.

    En ole palstalla käynyt herran aikoihin, mutta on kiva nähdä että Hil-la on vielä mukana, ehkä joukossa on muitakin vanhoja tuttuja, mutta kirjoittavat anonyyminä. Minä uskaltaudun kirjoittamaan nimimerkilläni ja annan vaan elonmerkkiä, että vielä vanhassa henki pihisee. Olen kiitollinen, että selviän vielä ilman apua kaikesta. Rutiinit samat kuin mitä ne on aina olleet. Lumenluonti on onneksi pois päiväjärjestyksestä.

    Toivotan kaikille hyvää jatkoa alkaneelle vuodelle, terveyttä ja hyvää mieltä!
    Terveisin MdK
  13. Ei voi olla totta, että vanhat ihmiset käyttävät arvokasta aikaansa kirjoittelemalla törkyviestejä ja riitelemällä anonyyminä, päivästä päivään, kuukaudesta toiseen itselle tuntemattomien ihmisten kanssa! No, huvinsa kullakin maailman onnellisimmassa maassa.
    Palaan takaisin omalle hiekkalaatikolleni leikkimään hyvässä järjestyksessä!
    Riidelkää rauhassa!
  14. No, minä ainakin tiedän, että pääni on pölkyllä eikä pensaassa.
  15. En ole aivan "unikko" täällä Suomi 24:llä. Kirjoittelin jo 2002 Ellin poksissa. Se oli hauskaa aikaa.
    Kontrollifriikki? Njaa, ehkä siinä mielessä että haluaisin, että Suomi 24:llä olisi
    rauha ja kirjoittajilla hyvä tahto.
  16. Pistän ihan arvaamalla, että entisen Kahvipirtin emäntä vastasi viestiini!
    On tosiaan haikeata muistella niitä aikoja kun pirtissä pistäydyttiin, hörpättiin virtuaalikahvit ja juteltiin itse kukin, missä mentiin.

    Lenkkeilystä puheenollen, olen saanut sellaisen käsityksen että meidän vanhojen liikkumistaidon ainoa lääke on juuri liikkuminen, koska artroosiin ei ole parannusta
    keksitty. Mutta sitä vähäistäkin liikkumistaitoa voi ylläpitää liikkumalla säännöllisesti, eikä vaan silloin tällöin. Minulla ei ole lenkin pituus mittana, vaan 30 minuutin aika joka aamu.
    Pöllähdän lenkille suoraan sängystä, en nyt ihan yöpaitasillaan, mutta siinä ja tässä.
    Niitä 30 minuuttia ei ikinä tarvitse katua.
    Koska olen väistänyt polvileikkauksia, niin olen kotikonsteilla pärjännyt, ettei polvet lipsu kävellessä. Ostin apteekista sellaiset polvitukitorvet. Tukipolvisukista leikkasin terät pois ja vedin polvitukien jatkoksi. Onhan ne - nätit! :) - Nuori lääkäri ihmetteli mitä varten niitä käytän, niin sanoin hänelle: - Nuori mies, etkö ole ikinä nähnyt raff-settejä? Me 80+ käytämme tätä mallia. Sitten hän hokasi.
    Tämä keksintö on niin hyvä että pitäisi oikeastaan hakea patentti. Kun otan ne pois, niin räsähdän läjään kuin tikkuakka.
  17. Tervehdys naapurista! Eipä enää kestä kintut marja- tai sienireissuja, mutta muuten elämä menee kuin pieni kone, jossa alkaa olla pikkuremppaa silloin tällöin.
    Muisti alkaa reistailla sillä tavalla, että unohtaa jotakin liedelle ja havahtuu vasta kun palovaroitin alkaa huutaa. - Huomenna siihen asiaan alkaa tulla parannusta kun kaupungin puolesta asentavat "hellavahdin", jonka me vanhat "hellapoliisit" saadaan ilmaiseksi ja asennetuksi.
    Katsotaanpa nyt, lähteekö viesti liikkeelle, vai jumittuuko taas johonkin.
    Hyvää syksyä!
  18. Kirjoitin edellisen vastauksen Skillanille kirjautuneena, mutta meni näköjään anonyyminä.
    MdK
  19. Tervetuloa takaisin kotiin! Olit ehtinyt asua niin kauan asunnossasi, että olit ehtinyt siihen oikein kunnolla juurtua. Näin vanhoilla päivillä on vaikea rakentaa kaikkea alusta.
    Tulipahan siinä sivussa kuitenkin tehtyä kunnon karsiminen esineistössä!

    Jos sinulla on halua kirjoitella rauhassa, niin FB:ssa on mahdollisuus voi kirjoitella
    kaveriporukassaan tai jossakin ryhmässä.

    Täällä Itä-Jöötanmaalla on lämmintä ja aurinkoista. Skoonessa oli eilen ollut 19,5º. Harvinaisen lämmin lokakuun loppu. Puista alkaa lehdet tippua ja hevoskastanjapuitten pähkinät aihettavat huonojalkaisille liikennevaikeuksia, kun pyörivät jalkojen alla.
    Aika kuluu nopeasti. Ehkä se johtuu siitä, että itse olen hidas ja tuntuu että kaikki tapahtuu niin nopeasti. On ilta enenkuin sitä huomaatkaan.
  20. Elämme ankeita aikoja.

    Täytyy sanoa että aika aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.
    Parin päivän testi Suomi 24:llä riittää! Olen tullut siihen tulokseen, että
    täällä kirjoittaminen on mahdotonta. Anonyyminä kirjoittaminen on
    "asiallista", nimimerkillä kirjoittaminen "itsensä esilletuomista".

    Olen huomannut että ns. asiallinen keskustelu on pääasiassa jonkun toisen
    mollaamista. Vakituisen nimimerkin takana on yleensä ihminen, joka ottaa
    vastuun omista teksteistään, nimimerkin avulla on myös helppo tunnistaa
    muut kirjoittajat, joista vuosien mittaan tulee nettiystäviä. Kun kaveripiiri siirtyy pikkuhiljaa tuonpuoleisiin yksi toisensa jälkeen, niin netillä on ollut turvallinen
    kaveripiiri, johon on voinut pitää yhteyttä. Sen mahdollisuuden haluavat jotkut
    ilkeät pilata. Hävetkää - jos osaatte!
    21. 1 / 127
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt