zerkalo

Vapaa kuvaus

Harrastuksia: elokuvat, valokuvaus, sähly, runot, ruoka, luonto, pokeri Joitakin bestiksiä/esikuvia tms: Beethoven, Coltrane, Hendrix, U2, Cure, Police, Depeche Mode, Tarkovski, Gallo, Bresson, Kurosawa, Herzog, Kubrick, Fellini, Allen, Kaurismäki, Iwai, Kafka, Hesse, Mukka, Saarikoski, Kundera, Bukowski, Woolf, Whitman, Corso, Carver, Neruda, Pollock, Klee, Brueghel jne Lempikirjoja: Amerikka, Arosusi, Dorian Grayn muotokuva, Kuningasrotta, Nälkä, Olemisen sietämätön keveys, Sieppari ruispellossa, Siniset silmät musta tukka, Täältä jostakin, Vilja oraalla Ei silti kannata olettaa että lukisin tai kuuntelisin musiikkia paljon. Vain kirjan per vuosi ja tunti per kuukausi mp3sia. Enää. Yleensä. Elokuvia katselen muutaman viikossa. Mutten elokuvateattereissa koska sellaisissa en viihdy. Vaan omassa nojatuolissa omaan tahtiin. Elokuvamakua: Buffalo '66 Peili Taksikuski Seitsemän samuraita Suuri gangsterisota Veteen piirretty viiva Kuolemaantuomittu on karannut Kauriinmetsästäjä Annie Hall Monster?s Ball Battle Royale Baarikärpänen Kellopeliappelsiini Kaukana mielettömästä maailmasta Sopeutumattomat Kissa kuumalla katolla Perhonen sydämessä Aguirre ? Jumalan viha Mies vailla menneisyyttä Unelmien sielunmessu Kultakuume Magnolia Satimessa About Schmidt Good Will Hunting etc etc Huom: olen tehnyt tämän profiilisivun vain jotta tutustuisin ihmisiin. Olen saanut 1 mailin, vaikka 4445 on tämän tsekannut (miinus ne noin 250 kertaa jotka ovat omia klikkauksiani). Sinä voit muuttaa asian. Jos siis haluat olla toinen yhteydenottaja. Siinä ekassa&ainoassa oli tosin vain yksi sana, joten vaikka oletkin "vain" toka voit silti tehdä vaikutuksen. 29.10: 12.6-17.7 11 mailia ja 2 mese-lisäystä, sen jälkeen ei mitään. mail/msn: turkoosipenkki(ÄT)yahoo.com Linkit: http://plagiarist.com/poetry/137, http://www.ymdb.com/tomik/l8194_ukuk.html, http://www.dmgi.com/pancakes.htm, http://www.fmi.fi/saa/paikalli.html?kunta=Kuopio, http://www.greatmodernpictures.com/pmam3.htm, http://www.galloappreciation.com/art/23.html, http://www.suomi24.fi/treffit, http://www.lyricsfreak.com/p/prince/111288.html, http://yentown.co.jp/en/shunji-iwai/filmography.html, http://film.guardian.co.uk/gall/0,8544,1226197,00.html Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

20

Kommenttia

159

  1. OODI JUMALAISIMMALLE NAISELLE JOSTA OLEN TEHNYT OODEJA

    En ole koskaan kohdannut sinua mutta luotan että olet pakosta jumalainen
    Ajatukseni ovat kohdanneet ajatuksiasi ja olen ajatellut sinua ja
    olen ajatellut sinua
    Olet hyvin toista kuin muut, aivan kuin kaikki sinussa
    paremmin kuin kenessäkään
    Alkaen vaikka maagisista sieraimistasi, ihailin niitä
    viime yön unissani muutaman tunnin
    Sisustan päiväni mietteillä, muistoilla sinusta,
    olemmeko jo kaksi vai kolme vuotta tunteneet,
    se aika on muuttanut minua, oikeastaan tehnyt minusta minut,
    joskus aina huomaan sen
    Mitä vaikka mitä perverssin jumalaista pidätkään itsessäsi
    Esim sydämesi, se tekee hyvää työtä jatkuvasti sinun sisälläsi sen tiedän
    Se on sinua ja antaa voimaa alituisesti sinulle toimia täällä
    universumissa ja sitä arvostan kuin peilikuvani kokonaisuutta
    Keuhkosi ovat takuulla täynnä monenlaisia mukavia onkaloita ja tunneleita
    ja kiehtovia kiemuroita, elämän hapelle kierrellä kuurupiiloa
    Sisuksissasi piilee niin monituisia jännittäviä asioita, elimiä,
    toistensa lempeitä sisaruksia,
    unelmoin että olisit kerrostalo johon voisin tulla isännöitsijän
    avaimilla, mitä missäkin nurkassasi on, ja illalla leikkaisin ruohon hiekkalaatikon ympäriltä
    Voi mitä kaikkea sinussa onkaan, ja millaista, olisipa sormeni vatsasi
    iholla, silloin lähes aistisin mitä ihmeitä siinä lähellä on,
    tai se olisi ainakin kuin ottaisi Korkeasaaren kaltereiden välistä
    kurottuen kuvan leijonien asuintilasta
    vaikkei niitä näkyisikään missään, nyt vain
    unelmoin matkasta silmät kiinni
    Haimassasi kihertää varmasti pontevan jäntevä kudosmassa
    Munuaisesi kuin kaksi pupua köllivät
    lutuisessa pesässään lanteidesi uomassa
    Kaulalihaksesi ovat kuin liukumäkiä tähtitornista päin rikkaita seutuja
    Aataminomenan kohdalle kaulassasi en keksi sanoja tai lauseita,
    joitakin tekoja kyllä syöksähtää mieleeni
    Silmämuniesi kupeilla kuultaa kaikenlainen eurooppalainen hellyys
    mitä voi olla olemassa ja paljon eksoottista ekstraa
    Pohkeesi vahvaa kauneutta kuin tuo sana, uusi jalokivilaji
    tai salainen intiaaniheimo tai tanssi
    joka on unohdettu jonnekin ja vain kytee enää maailmanhistoriassa
    Ja kaikki se muu,
    mitä jokainen sana ja teko tulisi vain ponnistelemaan
    päästäkseen lähellekään mitä suurenmoista kaikkea ansaitsevatkaan
    Sinä - mikä valtakunta ja kunnia ja paratiisi ja loiston ja lämmön
    ulottuvuus ja ihminen
    En saa nukuttua koko yönä
    Tuumailen missä asennossa oikean jalkasi pikkuvarvas on
    Tuleeko juuri ja juuri peiton alta ulos (tahdon kuvitella sinut persikanheleään peittoon kuupertuneena,
    tai kyllä myös ilmankin, ja sillä hetkellä olen puoli sekuntia sinun
    sielu makuuhuoneesi katossa, ja sitten
    tajuan etten olekaan, vain että olen minä joka ajattelee sinua, eli
    onnellinen)
    Ja kohta kun aamu raukeaa esiin, osuuko sälekaihtimen kaista siihen varpaaseesi
    Toivottavasti huomioit sitä varvasta päivän mittaan jotenkin,
    katselet, kuuntelet,
    melkein puhut mutta et aivan, sitten kokeilet pystytkö puraisemaan,
    ja kuvittelet itsesi minuksi,
    kolme sekuntia, tai kaksi edes.


    HEDELMÄSALAATTI

    Haluan tietää mikä osa meistä on totta.
    Haluan tietää mitä tapahtuu kun
    meidät kuorii ja riisuu lisäaineista,
    mitä jää jäljelle ja tekeekö sillä mitään.
    Haluan puristaa meitä,
    nähdä ja tuntea mitä me tihkumme,
    ja miten se on haihtuva, millä tavalla,
    haluan tietää mikä me olemme,
    kokea ja aistia kuinka kaikenlaista.
    Haluan tietää mitä on me.


    PANTTERI TARJOTTIMELLA

    Hopeatarjottimella
    sokeridyynien välissä
    vielä yksi viinirypäleenvihreä karkki,
    noukin sen huulteni väliin,
    kohta, maun imeytyessä minuun
    mietin oviaukon kaaren alla korvia
    joita tahdon näykkiä.
    Korvalehden hedelmälihan kierteet ja mutkat,
    suuni huulineen siihen hetkeen sotkeutuen.
    Ja se kaikki tapahtuisi ensimmäistä kertaa
    ja täsmälleen niin kuin haluaisin.
    Korville, jotka
    siihen saakka olivat odottaneet eri puolilla maata,
    jotka eivät olleet osanneet aavistaa
    että voisi olla olemassa juuri sellainen hetki tulossa,
    kaipaamassa paljastumistaan,
    ja hampaat, jotka herkeämättä ajattelivat
    niitä korvia koko sen illan kun
    karkit loppuivat.
  2. TAHDON ETTÄ LUET TÄMÄN RUNON

    Tahdon olla sokerikide varpaankyntesi alla.
    Tahdon olla korvassasi muhiva vaahtokarkki.
    Tahdon olla rintoihisi tarrautunut berliininmunkki.
    Tahdon olla Geisha-patukka povitaskussasi.
    Tahdon olla Quattro stagione -slice kourassasi.
    Tahdon olla passionhedelmä lanteillasi.
    Tahdon olla silmäripsilläsi nakottava nallekarkki.
    Tahdon olla reidellesi tipahtanut päärynäjäätelöpallo.
    Tahdon olla kermavaahto kitalaellasi poukkoillen.
    Tahdon olla napaasi muljahtanut vihreä viinirypäle.
    Tahdon olla huulillasi kimalteleva kahvinpisara.
    Tahdon olla auraasi sulava sinihomejuusto.
    Tahdon olla hiuksiisi kihoava keväisen sateen kaihoisan tuoksun lämpö.
    Tahdon olla sekunti jona heräät.
    Tahdon olla mustuus oikeassa pupillissasi.
    Tahdon olla peilissäsi makoileva valo.
    Tahdon olla narskunnan lumisuus askelesi alittaen.
    Tahdon olla pakkoliikkeesi.
    Tahdon olla violetti ruusu tyynyliinasi sisuksessa.
    Tahdon olla kotisi ikkunassa huojuva mänty.
    Tahdon olla amiraaliperhonen sylissäsi.
    Tahdon olla vaneri jolle roiskit vaaleanpunaista.
    Tahdon olla ihminen joka syö kanssasi piparkakkuja jouluna.
    Tahdon olla aivojesi endorfiinit kun kiipeät vuoria tai alustat taikinaa.
    Tahdon olla munan puolikas pinaattikeitossasi.
    Tahdon olla keltuainen pinaattikeitossasi kelluvassa munan puolikkaassa.
    Ja tahdon hetken olla sydämesi verineen ja kaikkineen.
    Tahdon olla se mitä en keksi nyt.
    Tahdon olla unessa kuulemasi yllättävä totuus.
    Tahdon olla volyyminappula kaukosäätimessäsi.
    Tahdon olla suojatien raita varjosi lävistäen.
    Tahdon olla Prahassa nauttimasi oluen vaahto.
    Tahdon olla Taj Mahal sen hetken verran kun otat siitä valokuvan.
    Tahdon olla 4 gigan muistikorttisi.
    Tahdon olla ihosolu kyynärpääsi lähellä kun kitarasoolo
    saa sinut kananlihalle.
    Tahdon olla junanvaunu jossa matkaat Suomen halki.
    Tahdon olla Eurooppasi.
    Tahdon olla täysikuu kun juot hiljaa iltateen.
    Tahdon olla sohva jolta katsot Chaplinia.
    Tahdon olla posliininorsu jota silität kirpputorilla.
    Tahdon olla kaikki mitä silität kirpputorilla.
    Paitsi pölyinen lankapuhelin, joku muu saa olla se.
    Tahdon olla suudelma jonka sinulle annan.
    Tahdon olla lähikauppasi tuulikaappi.
    Tahdon olla pääsiäiskortti jota en kerennyt sinulle lähettää ja tipahtaa
    katon läpi kitaasi.
    Tahdon ettet jännitä minua.
    Tahdon olla silmissäsi väreilevän horisontin heleys.
    Tulen olemaan rakkaus joka rakastaa rakkauttasi.
    Tahdon olla tämä piste .


    PALLO

    Ole minulle kokonainen pyöreä pallo.
    Vieri minua päin yli peltojen ja kieri
    minua kohti katujen kautta.
    Ole kaikki se mitä siinä pallossa on,
    ole sitä kaikkea sisusta ja kaikki ne muodot,
    edusta juuri sitä mitä se pallo edustaa,
    ole minun pelata ja pyöritellä,
    ole kaikki ne kierteet ja kaikki ne pomput
    mitä vaan voi siitä pallosta löytyä.
    Ole minulle kaikki se pallo aivan kokonaan
    ja jokainen nahkanpala sitä palloa ole minulle ole.


    OODI RAKKAUDELLE

    Rakastan sinua kuin kuuta,
    tai no, enpä kyllä aivan samoin,
    en voi kanssa kuun mennä kukkia poimimaan
    ja silmäripsetkin puuttuu siltä.

    Palvon sinua niin kuin aurinkoa.
    Tai en kyllä ihan läheskään -
    auringon kanssa en voi astua akvaariokauppaan kaloja seuraamaan,
    eikä sillä korvalehtiäkään ole.

    Jumaloin kuten tähtiä sinua,
    tai, ei tuo kyllä kovin todelta tunnu:
    en voi tähtien kanssa syödä porkkanalaatikkoa
    eikä niillä sellaista napaakaan löydy.

    Sinusta nautin kuin sateenkaaresta,
    tai, kylläkin tuhat kertaa enemmän ainakin;
    en sateenkaarien kanssa voi lähteä sulkapalloa pelailemaan,
    ja, niiden ääntäkään en voi kuunnella.

    Oikeastaan voisin vain sanoa että
    olet sellainen kuin olet, sinä olet
    sinä, ja tässä universumissa saan tuntea sinut
    ja kokea meidät, ja se saa minut onnelliseksi kuin, vain se.
  3. TAPAHTUI ERÄÄNÄ SUNNUNTAINA

    Olin ollut kauan jääkaapin perällä,
    kuin minua ei koskaan käytettäisikään.
    Sinä tulit ja otit minut sieltä,
    katsoit mitä minussa on,
    mikä on nimeni.
    Luit vähät ohjeet,
    purskuttelit kasvojesi lähellä,
    revit minut auki.
    Nostit nenääsi miltä kaikelta tuoksuin.
    Kaadoit minua läpinäkyvään lasiin,
    hedelmälihaisena, raikkaana.
    Kannoit parvekkeen kaiteelle.
    Aurinko helotti.
    Saatoin nähdä nurmen,
    lapset hiekkalaatikolla ämpäreineen,
    muita parvekkeita, ikkunoita, verhoja,
    mattotelineen, ympärillä rauhaisina vellovat pilvet.
    Ja kohta sain alkaa tulla osaksi sinua.


    KOKISTA SAATAN JOSKUS JUODA AVOAUTOSSA HELTEELLÄ

    Lupaan että törmäämme tällä vuosituhannella ja joskus saat lukea tämän.
    Lupaan luvata sinulle jatkossa paljon lisää, mutta en turhaan.
    Lupaan etten koskaan suutele sinua mistelin alla.
    Lupaan etten koskaan vie sinua elokuvateatteriin popcornia mussuttamaan.
    Lupaan etten koskaan kuunteluta sinulla Indiana Jonesin soundtrackia.
    Lupaan etten koskaan aja lapsiamme Karkki tai kepponen -kiertueelle.
    Lupaan ettei ensitapaamisemme ole kertaakaan kahvilassa.
    Lupaan etten koskaan korista kotiamme
    joka puolelta kultakehystetyillä parikuvillamme.
    Lupaan etten koskaan pukeudu joulupukiksi.
    Lupaan etten riisu sinulta sukkanauhaa
    sadan pikku huppelissa olevan sukulaisen tuijottaessa.
    Lupaan ettemme koskaan kaiverra kurpitsaa ontoksi.
    Lupaan etten koskaan sytytä tupakkaa panon jälkeen.
    Lupaan etten koskaan aloita suhdetta maitomiehen kanssa.
    Lupaan etten koskaan heittele takapihalla palloa kenenkään räpylään.
    Lupaan ettei minua nähdä marssimassa kaupungilla
    vastustaakseni jotain sotaa tai presidenttiä.
    Lupaan etten koskaan heitä sellaista ihme
    lp-levy-hevosenhäntä-mutantin näköistä hattua ilmaan.
    Lupaan etten koskaan tule vaaleansinisessä pyjamassa sänkyyn.
    Lupaan etten koskaan osta haulikkoa tai käsiasetta.
    Lupaan etten ikinä perkele ikinä tule jäämään kiinni kyrpä omenapiirakassa.
    Rape me if I do,
    please.


    OODI ROMANTIIKALLE

    Haluan että tiedät
    olit arviolta 2700:as nainen jota lähestyin
    noin 1300:as josta kuului jotain takaisin
    ehkä 650:es jonka kanssa tuli viestiteltyä
    varmaan 255:es jolle ehdotin tapaamista
    suurin piirtein 150:es jonka kanssa sain tapaamisen sovittua
    ja 131:nen joka ilmestyi paikalle.
    Ja sinusta tuli
    36:es josta pidin
    13:as joka piti minusta takaisin
    8:as joka piti minusta takaisin yli viikon
    7:äs joka piti minusta takaisin yli kuukauden
    5:es joka piti minusta yli kaksi kuukautta
    4:äs jota tapasin yli 10 kertaa
    3:as jota tapasin yli 12 kertaa
    Ja heistä olet
    1:nen jolta kysyn haluatko mennä kanssani naimisiin
    0:as tai 1:nen joka sanoo siihen "Kyllä" tai "Joo"
    Joku joka vastaa ei, tai
    ainut tai ensimmäinen vaimoni,
    siis jos jotain ei tapahdu ennen häitä,
    tai niiden aikana.


    VASTAKOHTA KIITOKSEN VASTAKOHDALLE

    Kiitos kun keitit minulle kahveja
    Kiitos suklaakekseistä
    Kiitos siitä että sain lukea Savon Sanomiasi
    Kiitos siitä että saatoin silittää kissaasi
    Kiitos kun kävin parvekkeellasi
    Kiitos kun pääsin selaamaan luonasi Saarikosken runoja
    Kiitos vahvoista bukowskimaisista hetkistä joita minulle loit
    Kiitos nopeista tekstarivastauksista
    Kiitos lätäkköluolasta jonka minulle opetit,
    kunpa patterit eivät olisi loppuneet
    Kiitos noin 8 aamusta jolloin työmatkani oli vajaat 50% normaalista
    Kiitos kun sain ottaa kuvan kädestäsi, vaikken päästäsi, pizzalaatikolla
    Kiitos kun joit monesti kanssani olutta
    Kiitos kun silloin kerroit että ne isot puut on juuri kaadettu
    Kiitos siitä että välillä tuntui että ne asiat jotka ovat
    minulle tärkeitä merkitsevät myös sinulle jotain
    Kiitos monen runoni tähteydestä
    Kiitos siitä että sain arpoa kuunneltavat CD:t häpeilemättä
    omalla viivakooditaktiikallani
    Kiitos kun surffailit kanssani sarjamurhaajasivustoilla
    Kiitos suitsukkeiden tuoksuista
    Kiitos hetkistä jolloin laitoit kätesi ympärilleni
    Kiitos niistä kahdesta sähköpostista jotka lähetit ennen kuin oltiin kohdattu
    Kiitos kahdesta kuuden tunnin Mese-juttelusta
    Kiitos öistä jolloin nukuit lähelläni pehmeästi
    Kiitokset ruoista joita minulle laittelit
    Kiitokset kaikista kahveista
    Kiitos kun kävit tiskaamassa reilun kolmen kuukauden tiskini
    Kiitos kun hommasit minulle ne näkemäsi turkoosit My Little Ponyt
    Ja kiitos kun otit ekalla tapaamisella suihin jo puolen tunnin kohdalla
    Se oli kaunis tavoitteeni ja kaikki hyvä sen jälkeen vain positiivista
  4. Saattavat olla vaikka ihan tulisesti rakastuneitakin. Ja unelmoivat rakkaussuhteen aloittamisesta, yhteenmuuttamisesta, perheen perustamisesta, lisääntymisestä, kuvittelevat lapsille nimiä jne.

    Mutta kun eivät ole netin kautta koskaan tavanneet ketään, koska se ei tunnu omalta jutulta, vaan jotenkin sellaselta säälittävältä asialta, jota vain luuserit harrastaa.

    Voisi toki johonkin tosi kiinnostavaan ottaa yhteyttä jos sellanen tulis netissä vastaan, mutta ei silloin jos yhteyttä pitää ottaa Facebookissa tai Suomi24-treffeillä, koska sellaisessa ei itse olla jäsenenä koska itse ei tuollaisia harrasteta.

    Ai Suomi24-galleria-profiilissa on sähköpostiosoite johon voisi mailata tai jolla voisi lisätä Meseen. No mutta kun en ole jäsenenä siinäkään.

    Ai viestiarkistossa on monia viestejä joista sen sähköpostiosoitteen voisi katsoa. No mutta kun ei jaksa itse niitä alkaa selaamaan. Sieltä sun ajatusten ja mielipiteiden joukosta. Vaikka kyllä ne kiinnostavatkin. Vai kiinnostavatko sittenkään, ei varmaan, kun ei vaan tunnu mun jutulta. No mä sit vaikka rakastunkin johonkin toiseen, sitten kun tää tunne hiipuu enkä enää ole sinuun rakastunut, ihmiseen johon en voi ottaa millään tavalla yhteyttä koskaan, koska tapamme käyttää nettiä ovat niin erilaiset, ja suhtaudumme nettiin niin eri lailla, sehän on vähän sama asia kuin suhtautuisi katuihin ja asfalttiin eri lailla, toinen tykkää siitä miten se kiiltelee sateen jälkeen, toinen taas on sitä mieltä että ihanaa miltä se untuu kengänpohjien alla, ja toinen tykkää kävellä pohjois-etelä-suuntaisia katuja, ja toinen länsi-itä-suuntaisia katuja, ja vieläpä eri kaupungissa, niin ei niitä kyllä koskaan tulla yhdessä samaan suuntaan käsi kädessä kulkemaan, eikä edes eri suuntaan käsi kädessä, koska vaikka toisen käsi venyisikin, niin toisella käsi on ihan vaan lihaa, ja vaikka se liha venyisikin, niin sitten on kuitenkin ne luutkin siellä, että voihan kökkö.


    OLEMME

    Luota että olen.
    Luota että kohtaat minut.
    Äläkä vain luota vaan etsi minua.
    Ja luota siihen että minä etsin sinua.
    Luota että minä luotan.
    Että olet.
    Että löydän, kunhan en luovuta.
    Äläkä luovuta.
    Luota meihin.
    Minäkin.
    Luotetaan että tulemme meiksi.
    Luotetaan.
    Etsitään.
    Kohdataan
    - tullaan, ollaan
    me

    Ja tämä runo kertoi sitten jostakin niistä naisista jotka vielä eivät ole rakastuneet minuun. Koska runo kertoi ei pelkästään etsimisestä vaan kohtaamisesta. Ja kohtaamista ei ole se että joku monitorinsa luona selaa juttujani monta kuukautta tai vuotta. Se on väijymistä, tai fanittamista. Rakkaus ei ole fanittamista, tai vakoilua. Se on kohtaamista. Rakkaus edellyttää aloitteen, uskalluksen, rohkeuden, energian, sen että panee asiat liikkeelle, sen että haluaa altistua toiselle, olla alttiina sille mitä se toinen ihminen on, eikä vaan jättää sitä sinne monitoriinsa kirjainmerkkisarjoina ja pikseleinä. Rakkaus on lihaa. Ei sitä että jotkut vaan istuvat koneella.

    Ja sinusta puuttuu se rakkaus minua kohtaan. Koska se ei ole sinun juttu. Se on jonkun muun juttu. Sellaisen joka on yhteensopiva sinun kanssa. Sellainen joka on kiinnostunut sinusta, ja josta sinä olet kiinnostunut, ja niin että molemmilla on turvallinen ja hyvä olo.
  5. RUUSUNMARJASODAT

    muistan yhtäkkiä yöllä
    kun asuimme Saarijärven B-alueella
    mäen kulmalla oli rykelmä ruusunmarjapensaita
    varmaan aina joskus kirkonrotan jälkeen
    meitä keräytyi siihen talon päätyyn muurin ympärille
    en muista miten se aloitettiin
    kuinka päätettiin kuka on kenenkin puolella
    vai oliko kaikki kaikkia vastaan
    mutta kohta marjoja revittiin ja niitä räiskyi sieltä täältä
    ja kaikki kiljui tuskan ja osuman riemusta
    isommat pojat heittelivät ihan täysiä
    ja nauroivat kippurassa kun saivat jollekin mustelman
    välillä kaatoivat nurmeen ja rutistivat niskasta
    selän täyteen siemeniä ja hieroivat ja taputtelivat
    se pisteli ja poltteli vittumaisesti
    tai en muista kävikö minulle oikeastaan koskaan niin, mutta näin ilmeitä
    tykkäsin eniten heitellä keskikokoisilla
    isot lätsähti hyvin mutta niissä oli paljon ilmaa sisällä
    pienillä taas jos heitti kunnolla niin käsi revähti
    päähän oli paras osua mutta vaikea joten
    useimmiten tähtäsin vaan mahaan
    jos halusin kostoa väijyin mutkassa kahden pensaan välissä kyyryssä
    niin että kun
    toinen juoksi pakoon jotakuta niin pääsin yllättämään vastapalloon
    joskus keräsin salaa kouran täyteen ja heitin jotakuta
    usein niistä vain kaksi tai kolme osui mutta se yllättyminen
    että halusin juuri sitä heittää sillä määrällä, se oli hauskaa
    aina jossain vaiheessa kun marjoja oli jäljellä enimmäkseen
    vain nurmella tai asfaltilla tai alhaalla kadulla
    talkkari matoi lätsä päässä naama punaisena
    ei meidän vaan viinan takia
    ja totesi varovaisesti että voisimme lopetella, että ei saa heitellä niitä
    se tuntui epäreilulta, mutta ei kukaan enää montaa heittänyt
    kun se oli kadonnut mutta minulla oli yleensä olo että se vaan
    veteli viinaa ja vakoili meitä sälekaihtimien takaa
    kun ei televisiosta kuitenkaan tulisi mitään parempaa
    ja näön vuoksi vaan kävi jotain sanomassa
    monesti lähdimme sitten kiikkupolttosta tai
    koteihimme tietokoneilla pelailemaan
    tai nukkumaan jos kello oli jo paljon
    mitäköhän nekin kaikki nyt puuhailevat
    en ole kuullut kenestäkään yli kymmeneen vuoteen
    kai niillä ehkä on työt ja vaimot ja asunnot ja lapsia
    ja ovat suurin piirtein normaaleja suomalaisia
    en tiedä lainkaan missä nyt ovat ne
    joita niin usein heitin ruusunmarjalla otsaan
    niin että napsahti


    NOIN 0,13 GRAMMAA

    Bulgariassakin on kahvikuppitehtaita.
    Islannissakin on liikennevaloja.
    Belgiassakin on pizzerioita.
    Havaijillakin on lelukauppoja.
    Mongoliassakin on uimarantoja.
    Walesissakin on stand up -koomikoita.
    Andorrassakin on sairaanhoitajia.
    Perussakin on perhosia.
    Uudessa-Seelannissakin on jäätelöautoja.
    Ja myös Taiwanissa pilvenhattaroita.
    Sekä Vanuatulla (vai Vanuatussa?) aivan varmasti
    joku kaunis ja herkkäkin nainen joka juuri on kuullut radiosta
    tietyn John Lennonin kappaleen
    ja katsoo ulos ikkunasta, jossa ei ole lasia, katselee
    meren aaltoihin ja unelmoi aidosta rakkaudesta.

    Mutta millaisia ja mitä ja ketä
    tarkalleen, missä
    ja kuinka täsmälleen,
    ihan toisaalla minusta,
    kuin ei muka olisikaan.
    Tahtoisin jotain tietää, vaikka mitä.
    En ole koskaan käynyt Tunisiassa.
    En koskaan ole kohdannut ketään Tunisiasta.
    Koskaan en ole koskettanut mitään tunisialaista esinettä,
    tietäen että se sieltä olisi.
    En tiedä yhtään tunisialaista
    ihmistä, kirjaa, laulua, elokuvaa, taulua,
    tai edes kaupunkia, Tunisian lippua en tunnistaisi,
    oikeastaan vain sijainnin tiedän – Välimeren eteläpuolella.

    Mutta minulla on yksi tunisialainen postimerkki,
    huomasin sen eilen lattialla, aivastettuani.
    Se painaa ehkä 0,10 grammaa, tai 0,15.
    Jonkun miehen pää ympyröitynä, reilu parta, vuosilukuja,
    piirros jostain rakennuksesta, hiekkaa,
    haalean sininen taivas.
    Olisiko mahdotonta että joku jossain, ja monikin jopa,
    pitelisi juuri nyt ollessamme metsinemme
    merinemme tällä kohdalla
    avaruutta
    tätä samanlaista merkkiä sormissaan,
    silmänsä suunnattuna sen pinnalle, ja

    ?
  6. OODI MUSTALLEMAKKARALLE

    Söin tänään ekan kerran mustaamakkaraa.
    Kevät aluillaan karkauspäivän jälkeen.
    Jäätyneen loskan keskellä
    grillin kupeessa hajareisin lapoin suuhuni,
    ja tykkäsin, tai sitten se oli nälkä.
    Lauantai-iltapäivässä oli väkeä liikkeellä vasta harvakseltaan.
    Autoja meni hiljalleen,
    useimmat niistäkin vähä-äänisiä takseja tyytyväisinä ilman asiakasta.
    Nenästäni valui hyvin hitaasti räkää linnun hyvin rauhallisen kujertelun
    hyvin lempeään tahtiin.
    Edessäni tyystin tyhjä parkkipaikka johon tuijotella.
    Hetkeä aiemmin Jonne Aaron oli taluttanut blondin sen halki.
    Mitäpä siinä muuta kuin syödä ja miettiä tätä maailmaa.
    Että maailma ei kerro miten päin olla,
    mitä pitäisi olla tekemässä.
    On hirveästi erilaisia ruokia ja versioita niistä,
    paikkoja, tilanteita, säätiloja, variaatioita niistä,
    ja hetkiä, ja henkilöitä,
    rajattomat yhdistelmät joihin olla kyllästymättä.
    Maailma kyllä syömisineen ja juomisineen ja pöytineen ja huolineen
    pitää meistä huolta.
    On meitä varten, meille, meidän.
    Ympärillämme kuin megalomaanisen massiivinen tilataideteos.
    Tätä opin tänään
    neljältä pätkältä mustaamakkaraa,
    puolukkahillokeitaalta,
    valkealta muovihaarukalta,
    ja syvältä kertakäyttölautaselta jossa siniset raidat.


    TAPAHTUI KERRAN TOISELLA PUOLELLA MAAPALLOA

    Ulkona sataa rankasti lunta,
    istun kahvitunnilla
    ja tuumailen.
    Lehti taluttaa minut ajatuksiin.
    Kuva ja kirkuva otsikko: 5000 muovipussia ja 15 joutsenta!

    Mitä löytyy muovipusseista?
    Mitä löytyy lipastoista?
    Mitä löytyy kirjekuorista?
    Mitä löytyy taskuista?
    Mitä löytyy taulujen takaa?
    Mitä löytyy almanakan kulmista?
    Millä periaatteella joutsenet on nimetty?

    Jaksaako kukaan miettiä merkityksiä ja tarkoituksia,
    osaako niitä yhdistellä,
    osuuko oikeaan, ja kuinka usein.
    Millainen oli tämä 104-vuotias,
    orkideakuvioisen suihkuverhon alle muumioitunut.
    Mitä hän ajatteli - mitä kaikkea harrasti - mistä piti -
    mikä kiinnosti - mitä arvosti tärkeänä.

    Lattiasta katonrajaan tuhannet muovipussit,
    patteriin ja hellaan sulaneet.
    Haluaako kukaan niitä setvittelyttää.
    Tuleeko vain kaupungin miehet hengityssuojat kasvoillaan ja
    kärrää sisällön kaatopaikalle?

    Tai ehkä läjä dynamiittia hoitaisi kaiken niin paljon sulavammin.
    Kahvini viimehörppy maistuu silkalta keväältä.


    OODI OKSENTAMISELLE

    Taas pyrskähtää keltainen geysir emalivuonoon
    tuottaen hetkittäisen täyttymyksen tunteen.
    Kyynelvesi reunustaa riekaleisena sirittäviä silmiä.
    Kirkkaasti kimalteleva sylkikimppu venyy venymistään
    hiuksenhienon säikeen varassa kohti kuplivaa pohjaa,
    mutta ei millään katketen ja antaen periksi, ei mi-ten-kään.
    Sormet hikoilevat valkeaa muovia vasten,
    kaakelin kuviot upottuvat polviin.
    Vessaharja möllää mitä ihmettä isäntänsä oikein tekee.
    Ja jälleen alkaa jotain sisällä nytkähdellä
    ja syöksähdän niskat taipuen kohti kohinaa silmät ummessa.

    Tovin olen kuin Äiti Maa,
    synnytän kidastani uusia saaria, elämän alkulimaa
    pärskyen päistikkaa taistelemaan sijainnistaan.
    Sitten on niin hiljaista,
    katselen repaleisen sumuiseen maisemaan,
    sen ylle pilveksi käpertyneenä.
    Tällaisia elementtejä siis kätkeytyi keskipisteeseeni,
    tämä kaikki jotain joka yritti tulla minuksi,
    sai olla hetken osa minua.

    Hampaat täynnä happoa, olo kepeää ja painava limitysten,
    kouristun taas, haukkoen ilmaa,
    mieli salpautuu äärimmilleen kuin raukea ritsa,
    sykähtelen ees taas kuin laukeamaisillani,
    kun vatsan kivinen nyrkki yrittää väkisin rutistaa
    viimeisen pisaran,
    jota kuitenkaan ei koskaan ilmesty.
  7. OODI TISKAAMISELLE

    Mitä se on kun tiskaa.
    Se tarkoittaa että sinulla on
    ollut ruokaa ja juomaa.

    Että sinulla on astioita.
    Kun sinä tiskaat sinä huomaat
    että sinulla on kaksi kättä,

    ja näkö jolla havaita lika,
    kuplat, jokaisen astian oma muoto.
    Silmät joissa on se näkö,

    ja vartalo josta ne kädet – kaikki sinulla.
    Tiskatessa sinä ymmärrät että sinulle
    tulee kuuma ja kylmä vesi.

    Että sinulle tulee vesi.
    Pesuainettakin löytyy.
    Ja kaikenlaiset välineet.

    Sinulla on tiskiallas.
    Sinulla on asunto.
    Sinulla on tiskejä.

    Kun tiskaat tajuat olevasi
    sinä, ja tajuat sinuna
    että on se hetki siinä.

    Hymyilet kun tiskaat.
    Se on hyvä asia
    kuten elämä.



    NÄIN SE MENEE

    Minä pidän blogia
    Sinä pidät blogia
    Sinä luet minua
    Minä luen sinua
    Minä opin sinusta
    Sinä opit minusta
    Ja sitten kun toiselle tulee mieleen
    jotain muuta
    Että voisimme kommunikoida suoraankin
    hän lisää toisen Meseen
    Ja sitten siellä kerrot asioita minulle
    Ja minä myös kerron asioita sinulle
    Ja kun joskus toinen ajattelee
    että voisi nähdä, hän ehdottaa sitä
    Ja sovimme ajan ja paikan
    Ja siinä ajassa ja paikassa
    Niihin tulemme minä ja sinä
    Ja se joka ensimmäisenä huomaa toisen
    menee sen luo
    Ja voimme alkaa yhdessä olla jotain
    Voimme tehdä jotain kahdestaan
    Voimme siirtyä jonnekin meinä
    Paikkoja olisi rajattomasti
    Vaikka on jo nyt niin rajattomasti
    Siksi kai en tiedä
    Kukahan sinä olet
    Ja kukakohan minä


    OMAKUVA

    Nukun vaaleanpunaisilla lakanoilla
    huoneessa jossa roikuksimistaan roikuksii verhoina kaksi vaaleanpunaista.
    Isossa värikkäässä matossa monia marjapuuromaisia ruutuja.
    Mäntyisen yöpöytäni maalasin keväällä vaaleanpunaiseksi.
    Taskustani löytyy lähes aina vaaleanpunainen digikamera.
    Reppuni pientaskussa kulkee mukana pataljoona
    vaaleanpunaisia Post it -lappuja valmiina runojen vallattavaksi.
    Sukkalipaston alalokerossa vaaleanpunainen piponi ja kaulaliinani
    odottelevat talven valkeuksia.
    Kesä on kohta lähes loppumaisillaan luultavasti.
    Joskus tuppaan ottamaan mukaan baariin pinkin Lomon,
    joka kerää aina useita erilaisia kommentteja.
    Ja viime aikoina olen tykännyt ostaa vaaleanpunakantisia kirjoja.
    Riippumatta sisällöstä.
    Harvoin se mitään poliittista historiaa onkaan.
    Kaikkea hyvää elämässäni en voi edes muistaa.
    Yksi isoimmista unelmistani on löytää
    vaaleanpunainen paita
    joka vieläpä kävisi minulle ja sopisi minulle,
    sellainen jossa minun on hyvä.


    PELKO

    Aina sama maalaus, aina samalla seinällä,
    aina ihan se sama, sillä samalla seinällä,
    tai jos värit haalistuvatkin ja kangas kupristuu,
    niin sen verran hitaanlaisen kaltaisesti
    ettei sitä voisi mitenkään huomata.
    Ja ne samat kehykset.
    Televisiossakin aina samat sarjat, samoilta kanavilta,
    tismalleen samoina aikoina, ei muutoksia,
    ja aina samat elokuvat, tai ehkä joskus eri,
    mutta samat juonet, lähes tyystin samat dialogit,
    pienoisin näyttelijävariaatioin.
    Tapetit samat, verhot samat, ikkunat samat,
    huoneet samat katto sama lattia sama,
    ovet ja ovenkarmit samanlaisia ja samoja, samoja.
    Kappale se sama soimassa joka kerta, aina
    samasta radiosta, samalla volyymillä,
    samalla lailla seinistä kaikuen hievahduksen,
    se yksi ja sama levytys, enintään joskus uusi viiru levyn pinnalla,
    tai sitten muuten vaan satunnainen rapsahdus.
    Samoja nuotteja samoihin korviin jotka kokisivat ne samoin,
    nyt kuin silloin. Aina, aina
    samat säät, ehkä eri määrät pisaroita tai paistetta välillä,
    mutta samanlaisesti samoihin kohtiin, samalta kuulostaen kuin muulloinkin.
    Joka kerta samat ruoat, hiukan eri järjestyksessä,
    lämpöisyydessä minimaalisia vaihteluita, vaihteluja,
    lautaset samat, lautanen sama. Ikuisesti se
    sama vuodenaika, sama planeetta, sama kohta sitä planeettaa,
    samanlaisen sama suunta, ja sama tai vain huonompi vauhti kulloinkin.
    Tai jos ei aivan noin niin
    se että siltä
    ainakin aina tuntuisi tuntuvan.
  8. VÄLITÄN

    Välitän isästäsi ja äidistäsi.
    Välitän kavereistasi ja tutuistasi, ja naapureistasi.
    Välitän nurmesta ympärilläsi, kukista takapihallasi,
    mehiläisistä jotka pörräilevät niissä.
    Välitän kahvikupeista ja lusikoista keittiössäsi, sillä
    ne koskettavat sinun huulia ja sinun huulet ja suu ja makunystyrät ja maha
    niiden kautta saa tarvitsemansa ja haluamansa.
    Välitän näppäimistöstäsi ja hiirestäsi ja johdoistasi.
    Niitä pitkin stereot ja tietokone pääsevät suomaan
    sinulle tietoa ja rentoutusta.
    Välitän jokaisesta nuotista jokaisella CD:lläsi,
    koska sinun korviin ne saapuvat ja siellä mielihyvää tuottavat.
    Välitän jokaisesta kynnestäsi, haluaisin tutustua niihin tarkoin.
    Välitän jalkapohjistasi ja niiden lukuisista
    hienovaraisen täyteläisista yksityiskohdista,
    välitän kengistäsi ja niiden nauhoista,
    ne ovat mukanasi liikkuessasi tuolla jossain,
    pitkin katuja, pihoja, metsäpolkuja, joista välitän,
    ja lätäköistä, ja kävyistä ja tupakantumpeista ympärillä.
    Välitän vaatteistasi, sinä ne olet valinnut, tai lahjaksi saanut,
    joltakin joka sinusta välittää.
    Välitän sinun tyynystäsi.
    Se ottaa sinut vastaan päivällä kun olet uupunut
    tai öisin, kun käyt sänkyyn, ja ehkä mietit,
    merkitsetkö oikeastaan kellekään juuri mitään.
    Välitän viikonlopuistasi, ne tahtovat suojella sinua maailman otteelta.
    Tiedä missä oletkin että minä välitän jokaisesta kyyneleestäsi,
    hetkestäsi, tuntemuksestasi, haluaisin zoomata niihin
    satelliitista ja osata ne kaikki läpikotaisin,
    häiritsemättä kuitenkaan rauhaa
    joka sinulla itsesi kanssa on.


    OODI KUIVUNEILLE KUULAKÄRKIKYNILLE

    Kerran te olitte elinvoimaisia,
    ihmiset käyttivät teitä kertoakseen toisilleen asioita,
    tekivät merkintöjä kalentereihinsa, tärkeitä
    ympyröitä, joskus saitte olla lämpimän kämmenen suojassa,
    kahvihuoneen sanaristikon yllä,
    päättäväiset peukalot napsuttelivat
    teitä, saitte käyttää kykyänne, mustetta
    levisi paperiin viivoina ja kaarina,
    jotka tarkoittivat kaikenlaista,
    sitten teidät unohdettiinkin pitkäksi aikaa,
    tai jätettiin liiaksi aurinkoon, tai
    väärinpäin jonnekin, kuivuitte umpeen,
    näännyitte tarpeettomuuteen, kukaan ei enää
    tekisi teillä mitään, kukaan ei jaksaisi alkaa
    teitä kunnostaa, kun paperissa on muutama syvä rantu
    vailla sitä sinistänne tai mustaanne tai muuta ääntänne,
    niin teitä vain kirotaan,
    teidät tullaan heittämään roskiin, päädytte
    lopulta kaatopaikalle, hyvin todennäköisesti
    jokainen, ja sitten teitä ei enää ajateltaisi,
    aivan kuin teitä ei olisi
    koskaan ollutkaan, tulisi uusia tilallenne,
    niin luontevasti, mutta joskus saitte tehdä
    sitä mihin teidät alunperin luotiin,
    teitte reviiriänne sinne tänne, ja
    siitä ja olemassaolostanne kiitos,
    jossain syvällä sisimmässään
    universumi aivan varmasti
    resonoi teitä.


    PALLO JÄÄTELÖÄ

    Muovin ihmiset menneet keksimään,
    johon tehdä taskuja,
    joihin laittaa jäätelöiden kuvia.
    Mietitty niin tarkkaan
    makuyhdistelmät.
    Niin tarkkaan laadittu reseptit.
    Niin tarkkaan sommiteltu ja suunniteltu kuvat.
    Ja tämä koju tälle niemelle.
    Muoto. Koko. Paikka.
    Väri tietenkin valkea ettei helteelläkään tulisi liian kuuma.
    Niin tarkkaan etsitty ja haastateltu
    pallojen tekijä tähän.
    Eikä vaan jotain sukulaistyttöä otettu.
    Niin tarkkaan asetellut meikkinsä hän.
    Niin tarkkaan shoppaillut ja valinnut meikkausvälineensä.
    Mitä laittaa päälle.
    Tuo sormus tuossa yhdessä sormessa
    varmaan se ainut malli joka oli alennuksessa,
    mutta juuri sitä oikeaa ympärysmittaa.
    Toivottavasti melko tarkkaan mietitty
    se kenen kanssa ja miksi ottaa tuollaiset.
    Niin tarkkaan molempien vanhemmat suunnitelleet ja miettineet
    ketä haluta, ketä lähestyä, kenelle jutella, keneen tutustua,
    ketä yrittää päästä panemaan, ketä panna, ketä vain jyystää,
    kenen kanssa lisääntyä.
    Miten synnyttää ja mitä antaa nimeksi.
    Pallokauhaa pohdittu ja testattu ja muokattu ja versioitu ja koeajettu
    varmasti tuhat tuntia ennen patentointia.
    Täällä mietitään, ja pohditaan, ja suunnitellaan,
    ja tutkitaan, ja etsitään kaikkea niin tarkkaan.
    Kaiken pitää olla aina sitä kaikkein parasta ja oikeinta ja sopivinta.
    Mutta pilviä ei voi valita,
    ja niiden määrät ja koot ja asennot ja mielialat on
    kuitenkin jäätelökojuille se olennaisin.
    Vain jos ydinvoimala räjähtää, joku valtio voi yrittää
    saada muhkuraisen laskeumapilven solahtamaan alas ennen isoja kaupunkeja,
    joidenkin salaisten kemikaaliaseiden avulla.
    Tarkkaan harkittuaan minkä kylien ihmisille kasvaimista ja mutaatioista olisi vähiten haittaa.
    Tänään otan yhden pallon rommirusinaa
    koska se on vaihtoehdoista sanana kaunein.
  9. PUISTOSSA

    Enpä tainnut koskaan aikuistua.
    Ehkä loppui energia kesken.
    Muut tiesivät jo tarhassa mitä niistä
    isona tulee, vaikka se vaihtelikin.
    Minä vaan katsoin telkkaria,
    pelasin tietokoneella, leikin.

    Mitä muuta se on kuin mistä rahaa saa.
    Minä olen kasannut perinnöistä.
    Kerään siis provikkaa kuolemalta.
    En minä niin halua että heille kävisi.
    Olen menettänyt niin paljon.
    Ihmisiä.

    Ja se mikä minulle merkitsee,
    mikä on kaikkein olennaisinta –
    rakkaus.
    Asioihin.
    Kahden välillä.
    Joista yhtä en ole onnistunut kohtaamaan.

    Kuulen junan kiskojen kolinan.
    Mietin entä jos
    tuolla,
    huomaankin tavarajunaksi,
    ja jään katselemaan
    puiden nuppujen lomasta.


    AAMULLA

    Nousen alta syvänpunaisen täkin,
    haen siniseen kuppiin kahvia,
    napsautan keittimen päältä,
    otan hillomunkin,
    lisään punaista maitoa,
    katson beigen sävyjen kiertelyä, kumpuamista.
    Astelen mukavasti takaisin sänkyyn, kyljelleni,
    otan hörpyn, haukun,
    pehmeät maut tepastelevat päässäni,
    lipuvat mahaani vähä vähältä.
    Lasken kupin lattialle, munkki kantenaan.
    Käyn selälleni,
    jalkopäästä valkeahkojen verhojen raosta
    juuri ja juuri yli kerrostalon säihkähtää
    kirkas kimpsu säteileviä terälehtiä,
    tyynyni kupeeseen viipaleeksi.
    Ja sitten tajuan
    tämän


    PASKAHKO LAUANTAI

    Juon paskaa olutta.
    Pelataan paskaa tietokonepeliä,
    kuunnellaan paskaa musaa,
    katseltuamme paskaa elokuvaa.
    Vessan ovi on paska, ei pysy kiinni.
    Vyön solki on paska, luistaa reiästä.
    Kengät paskaa paskemmat, pohja hajonnut,
    liimaukset irtoilleet, haisevat.
    Rappukäytävässä paskan oluen loput.
    Kadulla
    ilmassa syksyn tuntua,
    asfaltti kiillellen kiiltelemistään,
    niin kaunista yhtäkkiä
    kuin pesäpallomailalla ohimoon kulman takaa.


    SINUN VUOKSESI

    Jumala napsii nitroja.
    Jumala pirauttaa Karpolle.
    Jumala syö mansikkajäätelöä
    2 litran pyöreästä lootasta
    keskellä sohvaa lootusasennossa
    ja katsoo Titanicia.
    Jumala parahtelee kylpyammeessa.
    Jumala ei saa nukuttua.
    Jumala käy ostamassa Kossua.
    Ja pienen pullon Leijonaa.
    Jumala sipoo hiuksiaan,
    katsoo itseään peilistä,
    sipoo hiuksiaan,
    ja pillittää vollottamistaan.
  10. VIITTOMAKIELISET UUTISET

    Kuopiossa olisi huomenna 0 astetta.
    Kuopiossa olisi huomenna kahdeksas helmikuuta. 2008.
    Ja Kuopiossa olisi perjantai huomenna.
    Ja suurinpiirtein koko maailmassa.
    Katson viittomakielisiä uutisia
    ja juon olutta, tölkistä, jotain tavallista,
    ja minua vituttaa,
    en tiedä mikä,
    en ole varma kuinka kauan,
    mutta arvelen että se johtuisi maailmasta.
    Sen tarkemmin en osaa miettiä.
    On torstai.
    On helmikuinen torstai helmikuussa.
    Vuosi 2008.
    Kaupunki.
    Huone.
    Juon olutta.
    Makaan sängyllä.
    Katson televisiota.
    Uutistenlukija sekoaa sanoissaan.


    KAUPUNKI

    Haluan rakastua tässä kaupungissa
    Haluan rakastaa tässä kaupungissa
    Tässä kaupungissa sinua haluan rakastaa
    Haluan suudella kantapäätäsi tässä kaupungissa
    Haluan kävellä yhteistä tahtiamme lumisateessa tässä kaupungissa
    Haluan hikoilla vierelläsi auringon paahdetta tässä kaupungissa
    Haluan syödä vesimelonia lähelläsi tässä kaupungissa vappuna
    Haluan maata nurmella seurassasi tässä kaupungissa
    Haluan käydä kanssasi tämän kaupungin kirkoissa, museoissa, apteekeissa, kirjastoissa, taidenäyttelyissä, sairaaloissa, kaatopaikoilla
    Haluan vierailla läheisyydessäsi tämän kaupungin pihoilla, puistoissa, leikkikentillä, metsissä, bussipysäkeillä, takapihoilla
    Haluan tehdä tästä kaupungista meidän kaupunkimme
    Haluan että kaikista kaupungeista tulee meidän kaupunki
    Haluan että rakastumme yhdessä kaikkien kaupunkien kaikkiin katuihin
    ja kaikkeen


    PERJANTAI-ILTA

    Täällä me olemme,
    sälekaihdinten takana,
    katselemme saippuasarjoja,
    uusia ja vanhoja visailuja,
    surffailemme netissä,
    chatimme,
    juomme kahvia,
    lämmitämme mikrossa lihapiirakoita.
    Välillä käymme t-paidassa parvekkeella,
    roskapussin tuoksut hulmuilevat syksyn rinnalla,
    taivas mustempi kuin tv:n kyljet,
    tähdet pikselin kokoisia.
    Täällä minä olen.


    MINUNLAISET

    Missäköhän minunlaisia ihmisiä on.
    Varmaan niitä on K-marketin tai S-marketin
    Jauhot-osastolla valitsemassa sopivinta ja edullistakin
    (täys)vehnäjauhopussia josta leipoa banaanikakkua.
    Missähän niitä minunlaisia olisi.
    Ehkä niitä olisi ikkunassa violettien verhojen
    välistä ihastelemassa lehmusten helmeilevän keltaisten
    lehtien kieppuilua ylös alas poukkoillen
    pihan yllä Eroican soidessa,
    kahvikuppi ja munkki kädessä.
    Niitä voisi niitä minunlaisia olla nojatuoleilla
    katsomassa www.play.comista tilattuja Fellinin tai
    Herzogin tai Tarkovskin dvd:itä,
    tai huuto.netistä huudettuja,
    tai sitten Neloselta jotain Tosi-TV:tä,
    tai South Parkia Kolmoselta.
    Tai ne selailee deittipalstoja
    jotain kaltaistaan etsien,
    yrittäen löytää, kohdata.
    Tai ne keskellä yötä tunnustelee tapetin pintaa,
    miettien missä heidänlaisiaan ihmisiä mahtaisi olla.


    KUNNIAN KENTÄT

    Mutta kumpi jätti ja kenet.
    Sen toisen varmaan mutta
    kumpi oli se toinen?
    Ja kumpi oli se kumpi.
    Vai jättäytyikö toinen,
    vai molemmat, tai kumpikin.
    Jos leikitään että minä jätin sinut
    tai että sinusta tuli minun jättämä,
    niin kumpi jätti paremmin?
    Ja kuka vittu sinä edes olit.
    Millä tavalla minä jätin sinut,
    jos jätin, tai
    kuinka sinä minut, jos jätit.
    Onko kumpikaan edes jättänyt vielä oikeastaan.
    Mistä tietää että jättö on tapahtunut.
    ”Hyvää loppuelämää.”
    No mutta onhan olemassa
    sellaisia kuin pms, mökötys,
    väärät sanavalinnat, huomion kerjääminen,
    naisen logiikka, kaikenlaiset naiselliset
    källit ja oikkuilehtimiset,
    kliseet joita ei tarkoita
    mutta tulee vaan mieleen sanoa
    ja jälkeenpäin kaduttaa muttei ilkeä peruakaan jne.
    No leikitään että jompi/kumpi
    jätti - tämä runo vähän kuin edellyttää sitä.
    Kumpi parani paremmin jätöstä?
    Kummasta tuli jätöstä.
    Kummanko tuli lepatti seuraavat viikot kuin lahna.
    Onko kumpikaan parantunut siitä että jätti,
    siitä että joutui jättämään, vai joutuiko,
    tuntuiko vaan siltä että nyt vähä vois.
    Kumpi on parantunut nopeammin parempaan tolaan,
    kumpi jätti voimakkaammin,
    kumpi mätti tyylikkäämmin,
    kumpi tipahti korkeammalta.
    Kumpi kukistettiin, ja kuka
    seppelöitiin, jos kumpikaan,
    kumpi kruunattiin, jos kukaan,
    oliko se sellainen Napoleonin kruunu, vai millainen,
    missä sitä pääsisi ihailemaan, ja ketkä,
    kostuiko kumpikaan mökkitontilla tai linnakutsulla.
    Kuka käveli Alkoon ja mitä sieltä haki.
    Kumman idea koko karkelo edes oli?
    Ja onko seuraava kisapaikka jo päätetty.
    Minä olen treenannut kovaa,
    mutta kärsinyt loukkaantumisista.
    Uusi liekki jo matkalla juoksemassa pitkin vuoria.
    Ei näytetä tätä runoa sille.


    KAUPUNKIMAISEMAA

    Pakettiauton etupenkki, kiire,
    musta poolo, hiki,
    lippu puolitangossa, Black Sabbath,
    kaivinkoneen vilkku, häläri,
    pilviä, röykkiö tarhalaisia,
    liikennemerkkipino räkälän kupeessa,
    koirat paskalla lehmusten alla.


    HAVAINTOJA PAKETTIAUTON KESKIPENKILLÄ

    Jänismytty turpa rutussa,
    korvat mössönä,
    maantien lanteilla.
    Avril kiekumassa NRJ:llä.
    "She's faaaaaaallen from grace"
    Voi olla.
    Kojelaudan kimalletarrassa
    Minni Hiiri - punainen mekko ja irtoripset.
    Taas viedään ja haetaan jotain.
    Tämmöistä täällä,
    huomata monenlaista asiaa,
    Hetkestä hetkeen maalaillaan ajatuksilla
    itseä Linnunradan koordinaatistossa.
  11. MITÄ MEILLE KUULUU

    Eilen täti jäi eläkkeelle.
    Serkku ostanut asunnon,

    muuttaa pois kotoaan,
    mutta ihan lähelle.

    Veli valmistuu,
    saanut gradun hyväksyttyä.

    Työpaikkaa vaihtamassa,
    koska firma menossa konkkaan,

    haastattelu uuteen paikkaan tulossa.
    Isoveli saanut vanhan asuntonsa myytyä.

    Toinen serkku muuttanut Jyväskylään
    fysiikkaa opiskelemaan.

    Äitin sairaslomaa jatketaan.
    Kaverit vaihtelee

    asuinkaupunkeja, asuntoja
    jopa maita joissa asuu,

    ja työpaikkoja, tyttökavereita.
    Minulla uusi deitti-ilmoitus laitettuna.


    MAANANTAI

    Makaan kämmen avoimena sängylläni,
    verhojen takana

    lokakuun aamun hämärässä.
    Hengitän sisään,

    hengitän ulos,
    sisään, tai jokin minussa hengittää.

    Muualla yhteiskunta on jauhamassa rutiinejaan.
    Kaduilla katsotaan tuntematonta

    puoli sekuntia,
    miljoonia kertoja tänäänkin.

    Banaaniperhonen kimpoilee poskeeni.
    Tunnen kuinka lakanoilla

    vähän jotain hiekkaa.
    Tyynyliinassa erotan

    ohimon tallaaman
    kyynelen.


    POHJALLA

    Elämällä, minulla,

    maailmallani, ei pohjaa,

    sisältöä, eikä

    suuntaa.

    Olen siis tyhjässä,

    tyhjänä,

    matkalla kohti tyhjää,

    tyhjällä vauhdilla.

    Tyhjänä tyhjänä.

    Tyhjästi.

    Tyhjyyteen.

    Tyhjä.

    Yöllä hämärässä tuijotan kattoa

    ja odotan

    muutosta.


    JUURI NYT

    Just nyt Outokummussa joku menee pyörällä
    suojatien yli muovipussissa appelsiineja.

    Juuri nyt joku linja-autossa itkee mutkassa
    Tampereella huomaamatta koivuja, suhisevia.

    Vaasassa juuri nytten herää joku lehtipuhaltimen ääneen ja nousee vastentahtoisesti keittämään kahvia poroista joita enää vain vähän on

    jäljellä. Ja minä juuri tällä hetkellä, ja vielä pitkään, täällä missä
    olenkin, sängyssä, mietin ja kaipaan

    sinua.


    SEISON VERHOJEN VIERESSÄ

    Missä olit kun World Trade Center romahti?
    Missä olit kun Palander voitti pujottelun maailmancupin?

    Missä olit kun Nightwish hajosi.
    Diana, Konginkangas, Khao Lak.

    Maitotölkit joissa on maalauksia.
    Haluan tietää missä olit kun Ronn Moss laittoi deitti-ilmotuksen suomalaisille naisille.

    En voi jutella kanssasi netissä,
    että mitä olet siitä mieltä,

    tai kun seuraavan kerran nähdään,
    tai edes osoittaa lehdestä otsikkoa,

    että tuollaistakin on tapahtunut,
    ja kääntää sivua, ja ottaa uusi haukkaus pullasta,

    ja katsella poskiasi.
    Haluan tietää missä olet

    kun seison verhojen vieressä katsellen ulos,
    koivujen oksat hievahtamatta,

    rekka murisee jossain liepeillä,
    minulla on kylmää kahvia kädessä,

    ja mietin missä sinä olet.
    Missä olet.


    MAINOS

    En tule keksimään parannusta syöpään.
    En tule pienentämään työttömyyttä edes 0,1 %:lla.
    En tule voittamaan olympiakultaa moukarinheitossa.
    En tule perustamaan uusia uskontoja.
    En tule saamaan lotossa 7 oikein, tai 8 tai 6 tai 2304.
    Minua ei nähdä lööpeissä tai linnanjuhlissa tai
    talk show –ohjelmien vieraanakaan.
    En pääse edes lähelle näitä.
    En edes yrittäisi.
    Minulla on sydämeni ja sieluni.
    Ja sähköpostiosoitteeni on
    punapaitainen@yahoo.com


    NAAPURI

    Tänä perjantaina astelin
    Alkoon töistä päästyäni.
    Oli mukavaa selailla pulloja
    ja pohtia miltä mikin maistuu,
    ihailla etikettejä, nimiä,
    vertailla litrahinnan ja prosenttien suhdetta.
    Kannan Rhum Negritaa 0,35l ja Vermouth Rossoa 0,75l
    pihan yli,
    naapuri köhimässä ovella,
    jalkaharjan vieressä lilluu
    jotain persiljakastikkeen näköistä,
    roteva lätäkkö.
    Katseemme eivät kohtaa,
    emme vaihda sanaakaan.
    Illalla se kompastelisi seinän takana
    pullojensa seassa,
    napsuttaisi valoja/sähkölaitteitaan niin
    että tv-visailujen yli
    välähtäisi pieniä sähäköitä raitoja.
    Joskus, kun siskonsa 4-vuotias päivänsäde
    kiikkui kesämekossaan ilman halki,
    näin naapurini pihakeinussa
    punainen lippis päässä
    rauhallisena.


    STRANGELET

    Yöchatin juontaja ottaa yhtäkkiä hopparihousuistaan
    pumppuhaulikon, imee
    kitaansa ja tekee Cobainit.
    Tutkintakomissiota ei tarvitse perustaa.

    Mäkihyppääjä repii kesken V-tyylin kainalostaan puukon
    ja survaisee
    täysillä rintaansa.
    Sponsorit pyörittävät päitään tuskastuneina.

    Formulakuski kaasuttaa kolme sekuntia ennen starttia
    keulille ja mätkäyttää täysillä ekaan mutkaan.
    Kypärän sisältä löytyy tutkimuksissa aivomönjäinen ruutupaperin pala
    jossa lukee: nobody did love me not.

    Sveitsiläisessä ydintutkimuslaboratoriossa tiedemies
    kiihtyneessä tilassa törmäyttää kiihdyttimessä pari hiukkasta yhteen
    niin että universumi tuhoutuu nano-
    sekunnissa.

    Jossain Jumala miettii - no
    sinne meni Pulp Fiction, Janne Porkan hymy,
    Beethovenin yhdeksäs, Me naiset, ja muu
    höskä.
  12. ANTTI

    Lisärakennuksen pohja alkaa olla valmis,
    tasapainoilen vanerien vieressä
    lautoja pitkin lätäkön yli.
    Kongissa väistän eläkeläisen
    joka haisee mysliltä.
    Suuntaan torin yli parempaa kauppaa kohti.
    Ruoka vai hinnat, viihtyisyyskö,
    sen takia että on tottunut kotoisaksi..?
    Saattaisin tuttuja nähdä,
    noin sata ihmishahmoa sekalaisina
    ryppäinä ympäriinsä.
    En olekaan pitkään havainnut ketään,
    onko minulla vähän tuttuja,
    vai näyttävätkö ne jo toisilta.
    Ehkä ne vaan asuu ihan muualla.
    Luin netistä jotain että kun on noin
    125 miljardia galaksia niin
    yksinkertaisella laskutoimituksella saatas että
    joka sekunti kuolis 79 tähtee...
    Sitten erotan Antin.
    100 metrin päässä.
    Kalakukkokojun kupeessa,
    takki auki.
    Piippu huojuu innokkaassa nyrkissä.
    Riehuu ja selostaa
    omiaan.


    JUICY FRUIT ETC

    Purukumeja niin monen värisiä,
    kokoisia, nimisiä.

    Melkein kaikista hävinnyt maku
    puolessa tunnissa.

    Sitten vain sellaista
    muovisen monotonista jäykkää jäherrystä.

    Puhallat kohta suusta ulos välittämättä
    minne laskeutuu.

    Vain erittäin harvoin
    joitakin tulee talletettua sydämensä pinnan alle.

    Yhtäkkiä, toisinaan,
    lyyhistyt orpona polvillesi,

    asfalttiin sulautuneiden,
    haalean sileiden purukumisilmien meren

    ylle.


    MAANANTAI

    Ihmisiä tihkusateessa

    viemässä kauppakasseja suojatien yli.

    Laitan roskia muovikassiin,

    kaadan kuppiin kylmää kahvia

    ja otan korvapuustin.

    Yksi

    pisara

    napsahtaa

    lakonisesti

    ikkunalautaan.


    HALU HEINÄSUOVASSA

    Haluan notkua kanssasi kaupan kassajonossa.

    Haluan alkaa kanssasi vesi-ilmapallosotaa.

    Haluan osteskella kanssasi jazzia.

    Haluan katsella kanssasi yleisurheilua.

    Haluan laittaa kanssasi hedelmärahkaa.

    Haluan pyöräillä kanssasi rannalle.

    Haluan jutella kanssasi sateessa.

    Haluan olla ihmisten seassa kanssasi.

    Haluan ihmisten seasta

    löytää sinut.


    SINÄ

    Mitähän sinä teet nyt,
    jotain sinä teet.

    En vielä tiedä sinua,
    kuka olet ja

    minkä niminen,
    en voi soittaa sinulle ja kysyä mitään,

    tai sanoa mitään mihinkään liittyvää,
    tai olla vain hiljaa,

    tai edes pitää puhelinta kädessä ja ajatella että soittaisin,
    en voi.

    Kenties sinä makoilet rannalla pelaillen korttia joidenkin kanssa.
    Tai ehkä surffailet netissä joillakin hassuilla sekalaisilla sivustoilla.

    Tai sitten mahdollisesti
    sinä olet katselemassa televisiosta jotakin.

    Ehkä juuri samaa kuin minä.
    Espanjan ruokakulttuuria, ja muutakin.

    Heittelevät jossain kylässä toisiaan tomaateilla,
    rekkalastilliset sinkoilevat ympäriinsä punaisenaan,

    sitten ihmiset liukuvat kujat vallanneessa ja täyttäneessä liejussa,
    onnellisina ilman paitaa.

    Tulee mieleen se härkäjuoksu,
    jossa, minulla on sellainen mielikuva,

    joku saa aina sarven sydämensä läpi, edes takaapäin.
    Olet varmaan katsomassa eri etäisyydeltä,

    erilaisessa huoneessa,
    kuvaruutukaan ei ihan samaa kokoa.

    Mistä sen tietää jos nojatuoli ihan samaa lajia.
    Jotain sinä nyt olet tekemässä,

    mitäköhän,
    ja kukakohan olet.


    LINNUNRADALLA

    Olen menossa hakemaan kameraa kaverilta.
    35 euroa.

    Sitä voi käyttää myös webcamina,
    se on siis digikamera, minun eka.

    Ja ihmiset ympäri Suomea,
    ympäri maailmaa,

    näkisivät minun hymyilevän,
    juovan kahvia,

    pelleilemässä sormillani.
    Kävelen universumin sementtitalojen välissä.

    Aitojen takana
    on ukkoja,

    huutelemassa, potkiskelemassa palloa,
    osasia avaruudessa,

    joka laajenee laajenemistaan,
    laajenemistaan laajenee, jossain,

    mutta ei sitä huomata,
    tai ajatella, kuten

    ei yleensä ajatella myöskään
    sitä yhtä asiaa.

    Lehtiä mudassa puisen talon kupeessa,
    saunan tuoksu.

    Minä, kävelemässä asfaltilla,
    Linnunradan läpi,

    yksin Linnunradalla,
    iltapäivän hämärässä.
  13. MITÄ NIILLE KUULUU

    Olen nähnyt yksinäisiä
    tien poskella nakertamassa
    raakoja kukkia ja kävellyt ohi.
    Pihasaunioita.
    Aivan herkullisen värisiä.
    Olen kävellyt ohi yksinäisen
    joka seisoo tai vaappuu sosiaalitoimiston
    tai divarin kohdalla syksyllä ja kesällä
    ja on mennyt ehostamaan huulensa
    Pepsodentilla, turpean turkooseiksi,
    poskissa laastareita, aboriginaalin
    ilme, hakaneuloja missä sattuu,
    pinkki tai violetti
    tai viininpunainen palttoo,
    kukalliset tai raidalliset
    tai neliöiset sukkahousut.
    Sitten näkee näitä
    mustiin pukeutuneita sällejä
    kasvot paeten
    makaamassa helteisellä asfaltilla
    Minna Canthin kadulla
    ihmettelevä susikoira vieressään.
    Ja pipopäisiä retkuja naama verellä
    kävelemässä vastaan aivan kuin
    olisivat meinanneet tunkee lihamyllyyn
    kieli edellä.
    Tiedän että jotkut yksinäisistä
    eivät ole niin arkisia ja karskeja,
    väsäävät sonaatteja ja vastaavaa.
    Jotkut makaavat kiskoilla
    mielessään monta vuotta
    ennenkuin eivät enää luota onneensa
    ja kantti ja pokka kestää ja pitää.
    Joku näistä hehtaarikaupalla
    poikkeavistakin vielä hiukan
    poikkeava aloittaa jossain
    sarjamurhansa yhdellä tai useammalla nilkillä.
    Monet hankkivat akvaarioita
    ja kissoja, ja shoppaavat ehkä
    lisää entisten möllöttäessä kyljellään
    turvonneina ja luovuttaneen näköisinä.
    Siellä ne on huoneessa ja ruokaa
    ripotellaan tai annostellaan.
    Yksinäiset.
    Tapoja ja syitä on monia.
    Usein vaan se että sellasia ne ovat.
    Se että ei niillä kukaan mitään tee.
    Joku niistä menee Alkoon.
    Sieltä löytyy erilaisia pulloja.
    Joku menee kakolaan.
    Joku käy kakolassa.
    Joku miettii millasta siellä kakolassa olis.
    Joku käy vaikka Kuhmon korvessa miettimässä.
    Joku miettii minne ihmeeseen kuuluu.
    Joku laatii juttua Henkilökohtaista-palstalle.
    Jotkut harvat kehtaavat vastatakin.
    Niiltäkin varmaan puuttuu vaikka mitä.
    Mutta tuskin siitä mitään tulee paljon kummallekaan.
    Uusia ilmoituksia, uusia vastauksia.
    Kymmenet tuhannet pureksivat
    sämpylää eivätkä huomaa,
    muruja putoaa sanojen lomaan
    ja musteen ylle, heitä kiinnostaa enemmän
    Kalle Kehveli ja muumit.
    Olen nähnyt
    yksinäisiä tien poskella
    nakertamassa raakoja kukkia ja
    kävellyt pois.


    KEVÄÄSSÄ

    Irc-galleriassa joku kommentoi minua: ”sulonen...”
    Se on joku 17v gootti Vantaalta.
    Sillä on kuva myös äitinsä hautajaisista.
    Seisoo arkun päädyn takana mustassa öljykangastakissa.
    Tulee vähän paha olo ja rupean katsomaan pornoa.

    Tulee mieleen entä jos jokin heistä on kuollut.
    Joku noista jonka rinnat hölskyy ylös alas ylös alas,
    sivulta sivulle läjähdellen valtoimenansa,
    joku noista jonka hikinen perse värähtelee
    täynnä lihasta, aisteja, eestaas läiskäen.
    Jos joku noista onkin kuollut.
    Tällä hetkellä. Eli aina.
    En voi katsella raatoja,
    en noissa hommissa.
    Tulee huono olo ja haen syötävää.

    Vanha munkki joka maistuu hauraalta pölyltä.
    Pitää mennä parvekkeelle hengittämään.
    On kevään ensimmäinen päivä ja se tuoksuu.
    Lumikasat huokuvan valkeita.
    Katselen koivun oksien kevyttä vatvontaa
    ja suljen vetskarini.


    MAAILMAN MENOA

    Asun Raittiustaloa vastapäätä.
    Työpaikkaani vastapäätä A-klinikka.
    Työmatkani puolivälissä uusi Alko.
    Pukuhuoneessa ykköspuheenaihe perskännit.
    Monen suu haisee pikantisti Kossulle.
    Torstaisin ja perjantaisin työskentelen
    usein yhdyskuntapalvelijoiden kanssa.
    Yleensä aherran puistoissa tai puistikoissa.
    Humalaiset tulevat jututtamaan.
    Penkeillä näkee sammuneita,
    pullojen ja korkkien keskellä.
    Joskus näen kun hautausmaalta parkkipaikalle palannut
    tihrustaa nenäliinaan.
    Haravoin lehtiä lapioon ja keikautan kottikärryyn.
    Saan tekstareita krapulaisilta teineiltä.
    Kotimatkalla Sankaripuiston läpi aina
    vähintään yksi ryyppyporukka,
    silloin tällöin mustamaija.
    Eilen näin erään ohjelman loppukevennyksen
    jossa valkea papukaija joi viinaa.
    Istahdan rinteeseen, hupun alta
    miettimään maailmaa ja syömään pullaa.
    Leipäjonossa tunnin viipynyt ukko
    yrjöää auton ikkunasta ojaan.


    KEITTIÖSSÄ

    Lähellä ulkona oli syvänsinistä
    pimeää ja viileää.

    Söin hernekeittoa ja ruisleipää.
    Maistui hyvältä.

    Paneuduin iltalehteen lautasen alla.
    Poliisi selosti kaatopaikalle

    paloitellun uhrin etsimisstrategiaa.
    Kuvassa yhden tekijän kerrostalo.

    Karua.
    Ei se ihan siltä näyttänyt että

    muumit siellä pipareita paistelisivat.
    Ajattelin kuinka monenlaisia

    betonilaatikoita miten erilaisissa ympäristöissä.
    Voita oli liukunut leivältä lillumaan

    kivana lauttana lihaklönttien kupeisiin.
    Seuraavaksi vetäisin pullakahvit.

    Yläkerrassa joku sanoi
    perkele.
  14. UTOPIA

    Asuisi metsässä.
    Joisi kahvia,
    kodan tapaisessa johon on vedetty sähköt
    monen kymmenen kilometrin päästä
    jollain ihme tavalla.
    Katselisi elokuvia.
    Käyskentelisi valtaamassa kameraan
    mäntyjen varjojen asentoja kuohkeilla hangilla,
    oravien puuhasteluja.
    Välillä suuntaisi silittelemään karhua.
    Jos se heräisi,
    jutustelisi sille säästä ja muusta.
    Kunnes lähtisi kahvinkeittoon.


    MAAILMAN LYHYT HISTORIA

    Eeva haukkasi omenasta.
    Daavid kyykytti Goljatin.
    Jeesus tepasteli vetten yllä.
    Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen
    lauantaina 31. lokakuuta 1517.
    James Bond on pelastanut maailman kymmeniä kertoja aivan viime kymmenesosasekunneilla.
    Beethoven sävelsi Oodin ilolle.
    Lordi voitti Euroviisut.
    Minä huomasin sinun tutkivan
    keksipakettien kylkiä
    ja

    tulin juttelemaan.


    KUPPI

    En tiedä kenen kuppi se on.
    Mutta siitä juon kahvia muutaman kerran päivässä taukohuoneessa.
    Se on ruskea ylöspäin hiukan kapeneva korkeahko.
    Kyljessä joku jättämässä hyvästejä vankkureille
    joiden mukana neljä miestä.
    Musta ja valkea hevonen.
    Taustalla talonökösen juuresta kohoaa vaatimaton puu vailla lehtiä.
    Ympärillä sadetta enteileviä pilviä.
    Vankkureiden toisella puolella näyttäisi olevan
    vain yksi rengas, keskellä.
    Ehkä piirtäjällä ei ole perspektiivit hallussa.
    Tai oli tuolloin humalassa.
    Huomenna toisin vihdoin oman kupin, valkea, kukkia.
    Ostin sen jo kesällä.
    Kävisin myös jouluaterian syömässä.
    Ilmassa on yhtäkkiä alkanut olla joulun tunnelmaa.
    Huomasin aamulla hämyisen huoneen kynttilöineen.
    Pitkä pöytä oli jaettu kahdeksi poikittain olevaksi.
    Eltaantuneet muoviset ruutuliinat vaihdettuna lämpimän sävyisiin koristeellisiin.
    Ilmoitustaululla rehottaen köynnös jouluvaloja.
    Ei varmaan osannut kuvitella kupin piirtäjä että joskus
    joku pitelisi kuppia ja katselisi sitä
    miettien mitä ostaisi kellekin joululahjaksi,
    miettien muutenkin tuntemiaan ihmisiä,
    ja asioita joita hänelle on tapahtunut,
    ja pieniä suunnitelmia ja unelmia mitä hänellä on.
    Peukalon alla korva, jonka läpi kynttilän leimua sormilla.


    TIISTAI

    Tänään olin Saarijärven A-alueella
    Ilmarisentien päässä
    ja grillasin pihassa lihaa ja makkaraa
    jalkapallo-otteluiden välillä.
    Myöhemmin olin lukeva lehdistä että samalla minuutilla
    kun olin lähtenyt bussilla torin laidalta,
    oli keskustassa tehty ensimmäiset hirvihavainnot.
    Kello torin yllä oli näyttänyt asteiksi 29,
    kun otin merenvihreäsamettisella tuolilla
    kulauksia Dr Pepperistä jonka olin juuri ennättänyt hakemaan Anttilasta,
    olisin myöhästynyt jos siinä ei olisi ollut jotakin tätiä rollaattoreilla maksamassa lippua.
    Mietin sitä hirvivasaa jonka poliisit lahtasi Valkeisenlammella.
    Merenneidonko katveeseen lysähti,
    korvista liruen auringonnousun kaikkia värejä,
    sorsat ja ampiaiset lipuen ympärillä.
    En silloin kyljyksiä kääntäessäni tiennyt siitä,
    kaikki se oli jossain muualla, ja sitä ei voinut ajatella.
    Muurahaiset kanniskelivat ryppäinä munia tiilien raoista.
    Joku munista vierähti hiilien viereen
    ja se jätettiin sinne.
    Otin kulauksen olutta
    ja ajattelin mitähän sinä puuhaat.
    Kohta tursotin lisää sinappia makkaran kylkeen.
    Tuubista oli mennyt jengat,
    korkkia ei enää saanut kiinni,
    ajattelin että
    en ehkä
    koskaan kuulisikaan sinusta.
  15. LOITOLLA SINUTTA

    Olen ollut niin sinua ilman.
    Olen ollut niin sinua vailla.
    Minulla on ollut niin vajaus sinusta.
    Minulla on ollut niin puute sinua.
    Olen sinua niin kaivannut.
    Olen sinua niin ikävöinyt.
    Vuoksesi niin haikea olen ollut.
    Sinun tähden niin kaihoisa olen ollut.
    Niin etäällä olet ollut, sinä minusta.
    Ja niin kaukana olet ollut, minusta sinä.
    Olet niin muualla ollut kuin minä.
    Olen niin toisaalla ollut kuin sinä.
    Et vieressäni niin ole ollut.
    Et lähelläni niin ole ollut.
    Etkä niin ole edessäni ollut.
    Etkä niin ole silmissäni ollut.
    Et minua koskenut ole niin.
    Et minuun koskenut ole niin.
    Niin et sylissäni ole ollut.
    Niin et käsissäni ole ollut.
    Sinua halunnut niin olen.
    Sinua tarvinnut niin olen.
    Ajatellut sinua niin olen.
    Miettinyt sinua niin olen.
    Kun tietäisitkin miten, kuinka,
    jos arvaisitkin millä lailla, millä tavalla,
    jos osaisitkin arvata millä kaikilla tavoilla.
    Niin paljon, niin suuresti, niinkin laajasti,
    niin täydesti, niin kokonaan,
    niin sinua, niin minua,
    sinua, sinua niin.


    JOSKUS

    Joskus on maailma ihan liikaa.
    Joskus lappuja ilmoitustaululla liikaa.
    Joskus liikennevaloissa odottavat autot liikaa maailmaa.
    Joskus juustohyllyn muovipaketit ihan liikaa maailmassa.
    Joskus liian maailmaa ne ainaiset mainokset joka raossa,
    ja liian väärää, ja tottapa kuitenkin.
    Joskus asiat tavoittaa sinua,
    kaitsee sinua, tulee kiinni,
    ihan liiasti, niin maailmasti,
    aivan kuin kaikki olisi pakahtua,
    sietämättömän lähellä riuhtaista sinut muualle,
    olet rajalla, ilmaan huitaistulla,
    ja kengännauhat vain vaivoin sietävät olla muuttumatta perhosiksi,
    kengät kukiksi,
    aina silloin joskus kun maailma on ihan liikaa,
    vaikka tasan maailma se on,
    eikä se helppoa ole,
    mutta niin ei pidäkään.


    KAIKKI VAIKUTTAA KAIKKEEN

    Jokainen teko painottaa noppaa.
    Jokainen valinta raaputtaa jotain korteista.
    Jokainen sana täristää rulettipöytää.
    Jokainen mielipide puhaltaa perhosen siipiin.
    Tapahtumista ja asioista ja hetkistä kaikki,
    joka ikinen,
    kutittaa sattumaa varpaista höyhenellä,
    tai hieroo onnea selästä minkkikäsinein,
    tai tunkee nuppineulan kohtalon kynnen alle,
    tai leikkaa vasemman korvan irti tulevaisuudelta.


    BETONISINFONIA

    On lauha marraskuun sää.
    Katson verhojen välistä kadun toiselle puolelle.
    Hajanaisia läikkiä laimeaa lunta kelmeällä nurmella,
    josta kohoaa iso talo,
    jonka koko seinä melkein pakahtumaisillaan
    sälekaihtimien hiljaisuuteen,
    elottomiin verhoihin,
    kaikkialla liikkumattomia mustia ikkunoita.
    Mutta käsiä ja kasvoja ja jalkoja ja avaraa ja täytettyä tilaa
    tuoltakin löytyisi.
    Eteisessä pari hiekan murusta.
    Olohuoneessa esineitä puusta ja nahkasta.
    Tv. Johtonsa sykkyrällä sikin sokin.
    Kirjakaapissa kuvia kehystettyinä,
    kertoen että jotain on joskus tunnettu, opittu.
    Ja alalaatikossa läjä muistoja vaikka mistä.
    Aaltomaljakossa pölyä.
    Raamattu muiden kirjojen lomassa,
    haperoine kellastuneine kuolinilmoitusleikkeineen.
    Makuuhuoneessa kelloradio ja itsevarmat digitaalinumerot.
    Vessassa peili jossa vesiläikkiä, hajanaisia osia sormenjäljistä.
    Pyykkikori vaatemyttyjä ahmineena ja kylläisenä.
    Keittiössä leipiä ja hedelmiä maljakoissa.
    Kahvinkeittimessä vähän kahvin tähteitä, pinnalla rasvaa.
    Jääkaapissa pussillinen tomaatteja,
    jonkun kyljessä ehkä läikän alkua.
    Ketsuppi. Sinappi. Kaikkea sellaista.
    Olisi. Jos sinne voisi päästä katselemaan mitä siellä onkaan.
    Ja siltikin on.


    KOHTAUS KASSAJONOSSA

    Liukuhihnan alussa
    vain pieni ontto valkea muovipala
    erottamassa
    hasselpähkinäsuklaakeksejäni
    hänen kotimaisesta kurkustaan.

    Liukuhihnan lopussa
    ainoastaan kapea musta kiila
    keltaisen paprikansa
    ja minun
    suklaapatukoideni välissä.


    SILMIENI STIGMAT

    Jos rakkaus on sokea
    minun silmät on
    puhjottu nauloilla
    ja viimeistelty nuppineuloin,
    riuhdottu nostokurjen ruosteisella koukulla
    marraskuisen viiman halki,
    tiputettu ankealle sisäpihalle,
    valettu rujoon sementtiin,
    laskettu synkkään mutaiseen pohjaan
    syrjäisen lammen
    jota haalistuneet kaislat ympäröi.
  16. PIENI RUNO YKSINÄISYYDESTÄ

    Pakastimessa on kärpässieniä ja pieniä miehiä.
    Jääkaapissa hirven pää.
    Voitelen sen sarvia margariinilla.
    Lähden sitten ulos kauppaan josta en ostakaan mitään.
    Kun palaan huomaan hirven pään pöydällä.
    Ja että se on syönyt ne pienet miehet
    ja marjapussi makaa revittynä lattialla.
    Hirvi alkaa puhua.
    Tungen leipäveitsen sen kitaan ja
    lukitsen itseni vessaan.
    Katselen kaakelien kuvioita.
    Tarkkailen lavuaarin pintaa.
    Seuraan saippuaa joka ei sano mitään.
    Pyykkikoneen päällä iso vuori.
    Mikään ei liikahda ja kaikki on paikallaan.
    Minulla ei ole ystäviä.


    KESÄTUNNELMIA

    Murhaan mattotelineen
    Pilkon polkupyörät
    Kuoletan kukkaistutukset
    Lahtaan lipputangon
    Hirtän hiekkalaatikon
    Raiskaan ruusupuskat
    Myrkytän mehiläiset
    Räjäytän roskikset
    Puukotan parkkipaikan
    Seivästän suojatien
    Kuristan katuvalot
    Teurastan taivaan
    Sitten saavun sisälle seuraamaan Subbaria


    WHAT'S UP DOC

    Nukuin koko maanantain.
    Olin mennyt sunnuntaina 23:30 nukkumaan;
    heräsin tiistaina 0:30.
    Siihen ei moni pysty.
    Koskaan.
    Minään päivänä.
    Mutta miksipä tarvitsisikaan.
    Nousin koska kiinnosti tarkastaa iltalehdistä
    millaisia murhia ympäri maata on tehty
    tai mitä muuta kiinnostavaa tapahtunut,
    ja kahvia alkoi tehdä mieli.
    Mutta oli vain yksi korvapuusti enää sen kanssa,
    sekin pienoismalli.
    Jääkaapissa ei ollut juuri mitään.
    Miten riipaisevalta se näyttikään.
    Kuin peilin ruumiinavaus.
    Joten makoilin vaan sängyllä,
    lusikoiden omenamarmeladin jämiä.
    Iltalehdissä oli enimmäkseen vain pituushyppääjästä
    joka oli saanut keihään kylkeensä.
    Mutta ei oikein mitään muuta, jos
    tanskalaisen teinin alkoholikuolemaa bulgarialaisessa baarissa ei lasketa.
    Koko aamuyön ripotteli.
    Sitten tajusin että minullahan on kaapissa se pussillinen pastaa.
    Jonka värjäämiseen on käytetty myös mustekalaa.
    Joka on italiaksi negro ja jotain.
    En minä oikein osannut sitä laittaa.
    Mutta söinpä sitten sitä koneen ääressä,
    lipitellen sangriaa, riisutun miehen versiona,
    ja katselin Youtubesta Väiski Vemmelsäären parhaita paloja.
    Mietin että olenkohan ainut, tai monesko,
    joka on milloinkaan tehnyt noin.
    Menin ikkunaan.
    Kiersin sälekaihtimet.
    Aamu oli ryömimässä esiin takavarpaat turtina.
    Se oli tullut hyvin kaukaa ja oli nääntymässä.
    Taivas kuin sitä kalvaisi jokin.


    HELTEISEN KUUMA KESÄPÄIVÄ

    Puukot viuhuvat
    Rekat viuhuvat
    Isoja asioita tapahtuu
    Pienempiä asioita tapahtuu
    Kiihdytysauto syöksyy yleisön joukkoon
    Pikku-Maddya ei millään löydy mistään
    Kiinalaisesta vauvasta löytyy ompeluneuloja
    Vatikaani julkaisee oppaan autoilijoille
    Ihmiset järkyttyvät
    Omaiset ovat tolaltaan
    Kolareita
    Hätälaskuja
    Kipinöitä, säpinää
    Ryskettä, rojua
    Paniikkia
    Raivostumista
    Peltikasoja, verilammikoita
    Kukkia, kynttilöitä ja poliisinauhaa
    Ja tietenkin aina myös hymyileviä blondeja
    Bush sitä, Bush tätä
    Afganistanissa sitä, Afganistanissa sitä, Bagdadissakin sitä
    Bagdadissakin sitä
    Ei helvetti
    Ei saatana
    Ei perkele
    Ovatko kaikki itsemurhaiskut verisiä
    Ovatko kaikki tulipalot rajuja
    Ovatko kaikki pankkiryöstön yritykset uhkaavia
    Ja tietenkin kaikki naispuolisten semijulkkisten painonpudotukset
    ovat aina huimia
    Valaskin vierailee Ruotsissa
    Ja alkoholi estää nivelreumaa
    Toinen perintöprinsessa suuntaa juhannuksena kavereidensa kanssa mökille
    Ja jonkun liiton jonkun johtajan mukaan Suomessa on liikaa
    jotain joutsenia
    En oikein tiedä mitä tehdä
    Televisiossa naisten pikajuoksun loppuhalailut
    Ja yhtäkkiä tiedän mitä tehdä


    RAKASTAN MAANANTAIPÄIVIÄ

    Nirhaan ranteeni mattopiiskalla
    Hirttäydyn hammaslankaan ja serpentiiniin
    Tukehdutan hengitykseni ilmaisella pehmolelulla
    Myrkyttäydyn Tabascolla ja rypsiöljyllä
    Poltan itseni sadalla suitsukkeella
    Ammun ohimooni sählymailalla
    Heittäydyn pakastimeni yli ajamaksi
    Hyppään pesukoneelta pää edellä vessan pönttöön
    Kuristan itseni paljain käsin peilin edessä
    Ja päivä on täydellinen
  17. OODI EPÄTOIVOISUUDELLE

    Kaikki kivet on heitetty
    Kaikki linnut matkittu
    Kaikki eläimet on imitoitu
    Kaikki kielet kokeiltu
    Etuperin ja takaperin
    Kaikki äänensävyt on esitetty
    Hämärään sopeuduttu
    Jokainen sopukka on tutkittu
    Jokainen muoto opiskeltu
    Jokainen rystynen on hakattu
    Päästä ei paljoa jäljellä
    Sammalet järsitty loppuun kauan sitten
    Matoja ei enää löydy
    Ja vain yksi korvanipukka joskus häivähtänyt luolan yllä
    Kaikki alkaa olla niin selvää
    On aika siirtää voimavarat
    levitaatioharjoituksiin


    AIVAN SAMOIN

    Aivan samoin
    kuin kaivosonnettomuuden uhrit alkavat
    toivon hiipuessa syödä multaa,
    juoda omaa kustaan,
    ja vihdoin, kun ei enää tunnu olevan
    muita vaihtoehtoja,
    nääntyessään alkavat syödä
    mädäntyneitä lajitovereitaan,
    niin samoin,
    tietyssä pisteessä ihmisyyden koordinaatistoa,
    selvitäkseen mitenkään,
    pitää onnistua, tuhon uhalla,
    adjustoitumaan nauttimaan
    tuskasta, yksinäisyydestä,
    hulluudesta, ja
    kuun pimeimmistä nurkkauksista.


    VITTU

    Uistimiin, katiskoihin ja verkkoihin
    vittuuntuneena
    astelen rantaan ja
    alan kahlata kuin
    kosteaa paksua oksaa pitkin
    kohti ulappaa
    päättäen että jos erotan
    mitään mitä haluan
    tarraan siihen
    paljain käsin.


    OODI JOILLEKIN

    Pidän ihmisistä jotka ovat riisuneet varmistimen.
    Jotka eivät voisi harkitakaan pyöräilykypärää,
    tai satulan vuoraamista muovipussilla.
    Pidän ihmisistä jotka menee päin punaista
    jos mistään ei tule autoja
    vaikka ne muut ihmiset näkevätkin.
    Ja joskus vaikka autoja tuleekin.
    Pidän ihmisistä joille ei tulisi mieleenkään sanoa jollekin
    voisiko tämä joku päivä lähteä vaikka kahville tai jotain.
    "Tule syliini tänään juomaan viinaa"
    on niiden kansallislaulu,
    ihmiset joista pidän.
    Jotka eivät puhu puhumisen vaan sanottavan takia.
    Jotka eivät näe syytä pitää syyssadetta loitolla sateenvarjolla.
    Ne jotka hullun lailla ovat
    alttiita maailman villipuraisuille.
    Jotka tietävät sen ettei tunne mitään
    olevan pahin tunne näkymättömän vaaleanpunaisen lampaan valeasussa.
    Jotka pää edellä heittäytyvät elämysten jätetynnyriin
    etsimään sitä jonkun hylkäämää
    nuken morsiuspukua
    vaikka vain siksi että ääni korvalehdessä
    käski tehdä niin.


    KESÄHETKI

    Hevonen on tehnyt hirveän paskan Intian basaarin eteen.
    Poistun jonkun jumalan tms riipus taskussani.
    Ihmisillä monen värisiä ja mallisia vaatteita.
    Toisaalta kaikki helteeseen käyviä, perinteisiä.
    Yhtäkään kasvoa ei toiseen sekottaisi
    ja kaikki, kaikki kielii että Suomesta ollaan.
    Monipuolisuuden kirjavuus suppean rajattua.
    Kolikoita tungetaan pysäköintimittariin.
    En haluaisi sinuunkaan tutustua.
    Mielijohteesta pulahdan puistoon.
    Varjo jonka halki heinäkuun alettua
    istuin jonkun kanssa.
    Otan puusta pienen lehden jotta tutkisin googlella mikä laji tarkalleen.
    Istahdan valkealle penkille.
    Teen runoa joka alkaa kertoa hänestä kuin haava.
    Kesä ympäritse tapahtuu tapahtumistaan.
    Muurahainen myös.
    Haluaisin Britney Spearsin syliini juomaan Leijonaa.
  18. YKSI NORMAALI PÄIVÄ SUOMESSA

    Aamupäivällä yläkerran naapurista erottui kuulas voihkinta.
    Iltapäivällä ekan kerroksen yksiö tyhjennettiin pakettiautoon.
    Käytävämatto oli täynnä loskaisia askeleita
    kun palasin Salesta pizzan, patongin, ja muiden pakasteiden kanssa.
    Huomenna alkaa joulukuu.
    On ilta kun ylimmässä kerroksessa starttaa poraus.
    Tunnin päästä alkaisi lähetys jossa selviäisi Big Brotherin voittaja.
    Keittäisin lisää kahvia.
    Söisin lisää puolikuutorttuja.
    Istuskelisin sohvalla kun ei parempaakaan.
    Olisin suomalainen kaikkien muiden keskellä.
    Huomenna, kun joulukuu on alkanut, on joulukuu.


    KATSAUS

    Te olitte kaikki minulle askelia kohti
    tätä tilannetta jossa nyt olen,
    alkaen aprillista 2006.
    Sinä joka hävisit minulle Kimblessä.
    Sinä jonka ikkuna oli koiran kuolassa.
    Sinä jolla on oma saari ja hevosia.
    Sinä joka et soittanutkaan minulle.
    Sinä jolle Voima-lehti on maailman paras asia.
    Sinä joka sait kutsun HIFK:n treeneihin juomaan.
    Sinä joka tarjosit Mövenpickin stracciatella-jäätelöä krapulaani.
    Sinä joka vuokrasit Jali ja suklaatehtaan ja lähdit katsomaan
    jonkun muun kanssa.
    Sinä jolla olikin neljä lasta.
    Sinä joka olit lihava.
    Sinä joka pyysit joulukuusta hakemaan ja sitten katositkin jäljettömiin.
    Sinä joka varastit käsineeni.
    Sinä joka suunnittelit tuulipukuja.
    Sinä jota pidin jumalattarena.
    Sinä joka olit poltellut pilveä kuukauden.
    Sinä jonka sänkyyn oksensin.
    Sinä joka et ottanut luoksesi periaatteen takia
    ja valvoin yön bussipysäkillä kaatosateessa.
    Sinä jonka hiukset on polvitaipeeseen.
    Sinä jota isäsi raiskasi tokalla luokalla.
    Sinä joka olit lihava.
    Sinä jolla oli kastelukannun näköinen käsilaukku.
    Sinä jota luulin kreikkalaiseksi, italialaiseksi, ukrainalaiseksi.
    Sinä josta löin vetoa Leijona-pullosta etten panisi.
    Sinä jonka autostereoissa soi Miljoonasade.
    Sinä jonka toinen silmä oli sokea.
    Sinä jota en tullutkaan vastaan koska nukutti ja satoi.
    Sinä jolta kysyin oletko 18.
    Sinä joka olet monta senttiä minua pitempi.
    Sinä joka olit uskovainen nymfomaani.
    Sinä joka tarvitsit yöpaikan ennen joulua.
    Sinä joka harrastit varastelua.
    Sinä joka palasit Espanjasta ja jota yhä vielä silloin melkein jumaloin.
    Sinä jolle Gandhi on maailman paras ihminen.
    Sinä jota en koskaan halunnutkaan tavata.
    Sinä joka tulit luokseni viettämään vappua.
    Sinä jota en tunnistanut enkä muistanut.
    Sinä jonka kanssa kuuntelin Jukolan viestiä olutta juoden sohvallasi.
    Sinä joka halusit lähteä yökerhoon kun minulla ei enää ollut rahaa.
    Sinä jolla oli kamalan asialliset vaatteet.
    Sinä joka näytit huoralta.
    Sinä joka epäilit että sinusta tulee juoppo.
    Sinä jolle en keksinyt mitään puhumista.
    Sinä joka tulit kanssani camera obscuraan Taiteiden yönä.
    Sinä joka matkustat junalla identtisen kaksosesi kortilla.
    Sinä jonka piti lähteä kotiisi oksentamaan.
    Sinä joka palasit vessassa ja näit minun löytäneen toisen.
    Sinä joka olitkin naimisissa.
    Sinä jonka isälle olin joskus lähettänyt kameraseuraanliittymiskirjeen.
    Sinä joka annoit minulle numerosi 15 sekunnissa.
    Sinä joka haluat hakata naapurisi päätä seinään.
    Sinä joka liftasit Skandinavian halki myös minun luokseni.
    Sinä joka olit lihavahko.
    Sinä joka olit vanha ja apea.
    Sinä jonka kanssa juttelin puoli minuuttia.
    Sinä jonka takana istui Touretten syndrooma -äijä huudellen puoli tuntia.
    Sinä joka veit takin ja palasit jututtamaan minua.
    Sinä joka kerroit suunnittelevasi itsemurhaa.
    Onhan teitä monenlaista ollut.
    Ja nyt tämä joka on kai se yksi,
    tai tuleva "Sinä jota luulin siksi yhdeksi".


    LUPA OLLA LUUSERI

    James Bond ei syö maksalaatikkoa.
    James Bond ei katso nettipornoa.
    James Bond ei kävele sählyyn,
    verkkareissa joissa on polvissa reiät.
    James Bond ei ole työtön.
    James Bond ei oksentele krapulaansa pöntön pohjaa kohti.
    James Bond ei pistä deitti-ilmoituksia nettiin.
    James Bond ei pyörry jos näkee omaa vertaan yli pisaran.
    James Bond ei itke yksinäisyyttään tai maailman tuskaa
    tai sitä missä joku runolappu on.
    James Bondilta nainen ei kysy "enhän mä vaan paina liikaa".
    James Bondin eteisen lattialla ei ole isoa pinoa Kirkko ja Koti-,
    Viikkosavo-, ja Kuopiolainen-lehtiä
    eikä Gigantin, Lidlin, Salen ja monien muiden mainoslehtisiä.
    James Bond ei käy perjantaisin äitinsä luona saunassa ja lihakeittoa
    syömässä ja mökkitonttien halkomisasioita ja muita "menossa" olevia
    riitoja "kuuntelemassa".
    James Bond ei ostele My Little Ponyja kirpputoreilta pilkkahintaan.
    James Bond panee naisia ympäri maailmaa
    ja minä etsin paparazzikuvia niistä Bond-tyttöjen näyttelijöistä.
    James Bond ei ole se mikä minä.
  19. OSTAN JOPON

    Kunhan sillä noin ihmisen kokoinen liikkuu menoisasti.
    Parhaimmillaan se voisi olla vaaleanpunainen, tuntuu siltä.
    Ja siinä voisi olla jotain hyviä tarroja, ei mitään "Isäntä"
    siis. En osta keneltäkään joka käyttää niitä punaisia paitoja
    joissa on valkoisia palloja. Niitä kamalia muotoiluakatemia-
    laisia. (Jotka on nettikuvissa lootusasennossa nurmella jotain
    ei-juuri-mitään käsissään ja hajanaisen jengin varjoja
    ympärillään ja hartiat lyyhyssä niin kuin rooibos-teen-juojilla
    yleensä on ja armeijavärinen [tai musta] olkalaukku menee
    kupeesta silleen kuin voisivat olla lähdössä juuri laahustamaan
    mukamas jonnekin jossa on kiinnostavampaa. En sellaisilta
    osta.)

    Yleensä rahalla maksan, on sitä minulla paljolti.
    Tai voit tulla luokseni ja katsella mitä otat vaihdossa.
    Tai, jos oletkin oikein kaunis ihminen, astelet minua päin
    ja sanot että voidaan tehdä yhteinen siitä pyörästä joka
    sinulla on.

    Ei silloin niin väliä onko se juuri Jopo (mutta toivottavasti
    ei mikään pahakaan), tai onko sinulla
    oikeasti pyörää ollenkaan.


    KEVÄTAAMU

    Lehdet päivystävän hammashoidon odotushuoneen pöydällä.
    Työvoimatoimiston alakerroksessa hissin ja portaiden liepeillä
    seiniin nojailevat jonon rippeet,
    muutama minuutti ennen yhdeksää.
    Lööppi tv-visailijan hautajaisista,
    lempinimellä.
    Veren haju suussa tepastelen alas lämpimän kuulasta katua,
    unelmoin, pelloista, vaeltelusta,
    kukkaan puhkeavia halauksia,
    tuulenpuheisia hiuksia.
    Sineä kajastavassa yössä
    hyvä ihminen lähelläni.


    AAMU-TV

    TPS ja muut kamppailevat playoffseissa.
    Champions-liigassa jatkolohkon viimeinen pelipäivä.
    Tekevät maaleja, ja sitä muuta.
    USA ottanee Irakin ylihuomisyönä.
    Joku virus riehuu ympäri maailmaa, tappava.
    Jäätteenmäki ja Lipponen neuvottelevat hallitusta.
    Minä lähettelen lähettelemistäni sähköposteja joillekin
    keitä ehkä voisin haluta tuntea.
    Valta, voima, kunnia. Maine,
    raha. Paremmuus, voittaminen...
    Minä haluan vain pöydän ääressä juustoleipää nauttia,
    sormella hämmentää kahvin maitoa.
    Katsoa ihmistä silmiin, ja
    tyytyväisenä ulos.
    Miettiä vaikka mitä kasettia
    sen kanssa näkis tai kuuntelis
    ja vähä jotain muutakin siinä tekis.
    Illalla tuuli puhaltaa melkoisesti,
    aurinko kuultaisi päivällä pilviharson läpi.


    SILMÄT JA KORVAT

    Sinun nimellä levänneet kyynelet
    väpätyttävät sälekaihdinten harmaan turkooseja
    koivukehojen varjoja.

    Auton rengas hiipuu etäisyyteen.
    Moottori ohittaa kadun.

    Kaikki verhot jähmettyneinä.
    Joku hakkaa mattoon
    ja joku ohjaa lentokonetta yli kaupungin.

    Iso kahviläiskä jäykistynyt lakanaan,
    kymmeniä voikukkia.

    Ovi aukaistaan,
    ovi menee kiinni.

    Kuka se oli.
  20. NÄKKILEIPÄ

    Minä on se ihminen joka nyt nousee tuolilta ja koneelta ja
    astelee tässä torstaissa ja sen aamussa keittiöön noin 10
    askeleen matkan ja se on minä joka avaa kaapin ja katsoo
    onko siellä näkkileipää, vaikka tietää ettei siellä ole,
    mutta haluaa vain katsoa ja todeta miltä sellainen kaappi
    näyttää, ei edes pidä näkkileivästä, ei koskaan pitänyt,
    paitsi ehkä joistain ruotsalaisista, ja aina inhosi sitä
    kun jotkut kouluruokalassa söivät, ja levittelivät voita
    niille, niitä ääniä. Ruisleipiä otti aina kymmenen kun noin
    kerran kuussa niitä sai. Se ihminen joka on minä. Nyt toteaa
    sen se ihminen joka on minä ja muistelee sitä. Istuuntuu
    pöydän ääreen. Se on minä ihminen joka siinä alkaa miettiä
    ja ajatella. Voisi joskus tehdä näkkileipää, enintään siten
    voisi syödä. Mutta on niin paljon parempia muitakin leipiä,
    ei mitään syytä näkkileipään. Se on kamala molemmilta puolilta,
    ja keskeltä jotain siltä väliltä. Se on minä ihminen jonka
    aivoja nämä ajatukset nyt käyvät. Ja minä on se ihminen joka
    siinä ajattelee niitä ja miettii mitä seuraavaksi ajatella.
    Se ihminen siinä joka on minä ajattelee joitakin leipiä, ja
    sitten sitä tätä päivää, aamua, mitä tehdä, mitä olla, mitä
    tapahtua, mitä voisi kaikkea tapahtua, sattua, mitä toivoisi
    sattuvan. Ajattelee muita ihmisiä maailmassa se ihminen siinä
    joka on minä. Mistään ei kuulu mitään ääniä paitsi jääkaapin
    pehmoinen huru. Aurinko kohta jo noussut tai ehkä onkin mutta
    aivan kuin kukaan tai mikään ei missään olisi liikkumassa
    mitenkään. Tammikuun kahdeksas on. Valvonut koko yön. Se
    ihminen joka on minä. Ja siinä se ihminen joka on se joka on
    minä, se vaan katsoo pöydässä puun juovia ja kuvioita ja
    silittelee muruja pois. Se ihminen joka minä olen on siinä ja
    ei tee mieli mitään leipää. Siinä katsoo kyynärpäätään
    nojaamassa, hehkulampun valoa heijastumassa. On se kuka on.
    Istuu.


    KIRJE

    Et ole varmaan koskaan saanut siikaa. Tai nähnyt. Tai koskettanut. En minäkään. En ole koskaan saanut mitään kalaa. En tiedä paljoa millaisia
    siiat ovat. Sanana se on kiehtova. Yksi kirjain vähemmän niin sika. Yksi kirjain toiseksi niin piika. Sian ja piian välimuoto.

    Niin hyvä että kaikki syöminen ei mene niin että astelee vaan kauppaan ja jollekin osastolle ja ottaa jotain jota sitten kotona laittaa. Vaan voi
    lillua järven pinnalla, joka koostuu vedestä, ja heittää jotain kohti syvyyksiä, ja siellä joku väijyy ja huomaa jotain kimaltelevaa, ja naps. Oikeastaan se on tosi vittumaista. Huijaamista. Haluaisitko itse että
    menet einestiskille ja ojennut kohti maksalaatikkoa ja ohoh joku tempaisee sinut takahuoneeseen ja kohta olet pakettiautoon sullottuna ja sinua
    viedään kohti paistinpannua. Voisi vähän korveta.

    Olisikin rehtiä jos ihmiset vaan laittaisivat nyrkkeilyhanskat ja sukeltaisivat kalojen perään. Kun saisivat kiinni niin tinttaisivat
    täysillä päin näköä niin että kala tipahtaisi kanveesiin. Monen mielestä
    tämä vaan olisi paljon törkeämpää, mutta ei minusta.

    On olemassa niin monenlaisia kaloja, kuten musiikkigenrejäkin. Country,
    hip hop, reggae, blues, ambient. Ahven, makrilli, turska, muikku,
    tonnikala. Jumala on ollut kiva meille. Samoin minä haluan olla sinulle.

    Haluaisin olla kanssasi selailemassa kalakirjaa. Että millaisia
    kaikenlaisia kaloja maailmasta löytyykään. Olisi väripiirroksia ja latinankielisiä nimiä ja koot ja esiintymisalueet ja muut. Laittelisimme sitten vaikka mistä kaloista vaikka mitä ruokia. Ja söisimme niiden
    kanssa perunalimppua, jonka myös itse tekisimme. Sitten astelisimme
    keskelle metsää kaatosateeseen puoleksi tunniksi. Se olisi intensiivistä
    kuin hiljaisuus, tai puhumattomuus. Ei siinä tarvitsisi mitään.

    Kohta on syksy ja sateet yleistyvät yleistymistään. Olisi hyvä olla
    peiton alla kanssasi jutellen kaloista ja kuunnellen sadepisaroita. Tai
    ihan yhtä hyvin melkein missä tahansa, tehden suurinpiirtein mitä vaan.

    Jos saisin valita niin se peitto olisi roosanpunainen, hiukan tavallista paksumpi.

    Lämmöllä,
    TOMI
    21. 2 / 8
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt