Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. ylifariseus_1 kirjoitti: «Kysyisin v.aarilta kuka oli se pahuuden olento joka temppelin harjalla kehoitti Jeesusta hyppäämään alas ?
    Oliko hän langennut enkeli, jota lusiferiksi kutsutaan vai kuka ?»

    Tuon Lusifer-nimen vain voisi minusta heittää pois, kuten olenkin jo useasti perustellut.

    Minusta kyseessä on selvästi sama hahmo kuin Jobin kirjassa ja samoin Aikakirjoissa ja Sakarjassa. Saatanan tehtävänä on koetella ihmisiä kiusauksilla.

    Matteus ja Luukas kirjoittavat yksityiskohtaisesti ja yhtäpitävästi Jeesuksesta paholaisen kiusattavana. Kaikissa kolmessa kiusauksessa on oikeastaan sama teema: itsekkyys tai yksilön kohottaminen yhteisen Jumalan yläpuolelle.

    Tahallinen heittäytyminen temppelin harjalta vain osoittaakseen Jumalan suojelun toimivan on myös huomion suuntaamista itseensä siten, että rakkaus ja myötätunto kaikkia muita kohtaan jää syrjään.

    Kaksi kiusauksista on kerrottu tapahtuviksi niin erilaisissa paikoissa: Jerusalemin temppelin harjalla ja korkealla vuorella, että olen ajatellut kyseessä olleen jonkinlaisen näkytilan. Muuten olisi aikaa kulunut niin paljon, että sen pitäisi näkyä kertomuksessa mainintana. Toinen mahdollisuus on tietysti ajatella jotakin yliluonnollista tempautumista paikasta toiseen. Makuasia. Minusta näkytila on luontevampi selitys. Kiusaukset ovat silläkin tavoin ymmärrettyinä todellisia.

    "Pahuuden ruhtinas" saa jalansijaa, jos päästämme typerän itsekkyyden valloilleen. Taivasten valtakunta sisäisesti meissä tarkoittaa samastumista kaikkien elävien ja kärsivien olentojen elämään. Silloin toteutuu rakkauden kaksoiskäsky: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi" ja "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi".

    Kysymys on valinnasta eikä silloin tarvitse jäädä murehtimaan jokaista pientä lankeamista. Niitä sattuu. Mahdollisuus valita aina uudelleen oikein on armo.
  2. ylifariseus_1 kirjoitti: «Et näköjään usko enempää Raamattuun kuin Jeesukseenkaan, joka sanoo olevansa kirkas Kointähti.
    Jeesus ei ole Lusifer, niinkuin se on kirjoitettu Jesajan 14:12. jossa Jaakon käännöksen mukaan sanotaan olevan Lusifer kointähti aamuruskon poika.»

    Tässä ei keskusteltu ollenkaan siitä, mihin minä uskon. Kyse oli tarinasta, jossa arkkienkeli nimeltä Lucifer lankeaa ja heitetään maan päälle sekä kyseisen tarinan mahdollisesta raamatullisuudesta. Esitän, että tarina ei ole raamatullinen, vaan myöhemmin keksitty.

    Kointähti on taivaankappale, jonka tunnemme nykyään planeetta Venuksena. Se näkyy joko aamulla juuri ennen auringonnousua tai sitten illalla heti auringon laskettua. Kointähdellä tarkoitetaan nimenomaan aamulla näkyvää Venusta.

    Kointähti on voimakas vertauskuva: valon lähettiläs, valon tuoja. Siksi se on herättänyt kiinnostusta myös muinaisten kulttuurien mytologioiden muotoilijoissa.

    Muun muassa Babylonin jumaluus Helel on yhdistetty kointähteen. Helel on vanhassa babyonialaisessa mytologiassa auringonnousun jumalan Shaharin poika. Tuohon Helel-jumaluuteen samasti itsensä ylpeä Babylonin kuningas, joka oli uhka ja vihollinen juutalaisille ja myös heidän uskonnolleen. Profeetta Jesaja kirjoitti katkeran pilkkalaulun tuosta kuninkaasta. Se on Jesajan kirjan luvussa 14.

    Latinankieliseen Vulgata-käännökseen Jes. 14:12 on käännetty näin: "quomodo cecidisti de caelo lucifer qui mane oriebaris corruisti in terram qui vulnerabas gentes". Siinä on siis käännetty latinaksi erisnimi Helel. Lucifer tarkoittaa sananmukaisesti valon tuojaa.

    Englanninkieliseen kuningas Jaakon käännökseen tuo nimi on otettu suoraan Vulgatasta ja siksi siellä lukee Lucifer. Muissa käännöksissä on yleisesti oltu uskollisempia alkutekstille. Suomalainen 1992 käännös kirjoittaa: "Kointähti, sarastuksen poika". Oikeastaan erisnimien kääntäminen on vähän niin ja näin, mutta ainakin merkitykset ovat tuossa oikein.

    Vulgata-käännöksen syntymisen aikaan vuonna 405 ei tunnettu tuota kertomusta arkkienkeli Luciferista. Se on syntynyt myöhemmin.

    «Voin ymmärtää tämän vain siten, että Jeesus on se kirkas Kointähti, joka on luonut lusiferin ja hänen kointähtensä, sillä ei ole muuta luotua kuin se minkä Jeesus Kristus meidän Kointähtemme on luonut.»

    Minusta tämä on kaiken kaikkiaan erittäin sekavaa. Ei ole mitään Lusiferia ja hänen kointähteään, vaan kointähti on latinaksi lucifer – tai tarkemmin kääntäen lucifer on valon tuoja. Ja sana on kotoisin siitä, että on käännetty latinaksi babylonialainen jumaluuden nimi Helel.

    On ihan naseva vertaus, että Jeesus Kristus ilmoittaa olevansa Kointähti, eli se, joka johdattaa valoon tai tuo valon. En näe syytä tulkita tuota yhtään sen mystisemmin tai konkreettisemmin.

    «On turha väittää, etteikö Lusifer sanaa löytyisi Raamatusta, sillä jos et löydä voit löytää sen elämästäsi »

    Sana löytyy tosiaan eräistä käännöksistä. Alkutekstistä sitä ei löydy. Ja kyseinen sana ei Vulgatassa tarkoittanut paholaista, vaan babylonialaista jumaluutta ja sitä kautta Babylonin kuningasta.

    Tuo, että voin löytää Lusiferin elämästäni, on minulle täysin käsittämätön lause. Tarkoittaako se sitä, että huomaan itsessäni inhimillisiä heikkouksia ja joskus toimin tavalla, jota on syytä katua? Sellaiset asiat toki huomaan. Mutta ei niillä ole parhaan ymmärrykseni mukaan mitään tekemistä Lucifer-nimen kanssa.
  3. ylifariseus_1 kirjoitti: "Mitä tulee Lusiferin lankeemukseen ja mitä siitä on kirjoitettu, riippuu siitä mitä Raamatun painosta olet lukenut."

    Jes. 14:12 viimeisimmässä suomennoksessa noudattaa oikein mainiosti alkutekstiä: "Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja." Jos erisnimiä ei yritetä kääntää, tuo ensimmäisen lauseen loppuosa on ""Helel, Shaharin poika", jossa nimet ovat Babylonialaisia jumaluuksia.

    Lucifer on latinankielinen versio Kointähdestä, sananmukaisesti "Valon tuoja". Babylonian kuningas rinnasti itsensä Helel-jumaluuteen, jonka edustaja taivaalla oli Venus-planeetta, nimenomaan aamulla nähtynä. Tuohon aikaan ei tiedetty, että toisena aikana näkyvä iltatähti on sama taivaankappale.

    Niinpä pilkkalaulussa on oikein nasevaa irviä "taivaalta putoamisesta". Tuossa Jesajan luvussa ei itsessään mitään sellaista, mikä viittaisi johonkin muuhun kuin Babylonian kuninkaan katkeraan pilkkaamiseen.

    Kirjoitit edelleen näin: "Lusifer oli suojelevainen Kerubi ennen lankeamistaan ja häntä pidettiin enkelikuoron johtajana ylistäessään Jumalaa, mutta lankeamuksensa jälkeen hän veti kolmannen osan enkeleistä mukanaan kapinaan Kaikkivaltiasta vastaan."

    Mistä tuo kertomus on peräisin? Raamatusta se ei ole. Jesajan 14 toimii lähteenä vain, jos otetaan avuksi katolisen kirkon legendaperinne. Ja silloinkin tulkinta on ilmeisen keinotekoinen ja keksitty.
  4. Hippolytos tosiaan riiteli paavin kanssa ja oli ihan mielenkiintoinen tyyppi.

    Kysymys tässä pikku sivuojuonteessa oli kuitenkin siitä, mistä oli peräisin Ellen Whiten opetus koskien paavia tai Rooman kirkkoa antikristuksena.

    Jos haluat nähdä niin, että Hippolytos oli siinä olennainen vaikuttaja, sen kuin vain sitten. Minusta se vaikuttaa kaukaa haetulta, mutta pidän asiaa melko yhdentekevänä enkä siitä halua kinata.