lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. On siinä varmasti ollut sivustakatsojat ihmeissään kun hevoset, autot, traktorit ja mopot ovat kirmailleet pitkin ketoja samassa sekamelskassa! Sain tuosta hyvät naurut, kiitos siitä! Mutta todella upeaa, että muut päättivät seurata esimerkkiäsi. Saitte koulutettua koko tallin hevoset kerralla ja hauskaa oli!

    Loppujen lopuksi hevoset voi totuttaa suunnilleen mihin tahansa, eikä se vaadi muuta kuin jonkin verran aikaa ja kärsivällisyyttä, ja joskus hiukan mielikuvitusta. Jos vastaan tulee jotakin mitä hevonen pelkää, sitä ei pidä vältellä kuten useimmat tekevät, vaan päinvastoin hevonen pitäisi viedä lähemmäksi katsomaan sitä. Sitten kun se on aikansa ihmetellyt sitä ja huomaa ettei se ole vaarallinen, se ei enää pelkää. Jotkut asiat ottavat enemmän aikaa kuin toiset, mutta hevoset tottuvat kyllä.

    Sanottakoon vielä, että me arvostamme sitä, että ongelmien tullen haluat tietää mitä asialle voi tehdä, ja myös teet. Liian moni jää vain harmittelemaan tilannetta yrittämättäkään tehdä mitään (tai ratkaisee sen tekemällä tyhmyyksiä jotka johtavat entistä suurempiin vaikeuksiin), vaikka moni asia olisi korjattavaissa hyvin vähällä vaivalla. Tuolla asenteella pääset vielä pitkälle!
  2. Oletko, Kasiro, menossa tänä vuonna valmennukseen vanhimman kanssa vai pidätkö kotona?
    (uteliaisuus vaivaa)
  3. Meillä oli puoliksi valkoinen, rautiaan pinto. Ruskeat alueet olivat punaruskeita ja valkoiset puhtaan valkoisia. Aivan kuin olisi kynällä vedetty värirajat. Vasen silmä oli herasilmä, oikea oli tavallinen tumma.
  4. Ok, sitten ei ole ainakaan siitä ongelmaa. Hyvä juttu!
  5. Peruskiltille opetusmestarille riittää yleensä mainiosti n. neljän vuoden ratsastuskokemus, mutta kun hankii oman hevosen, on tärkeämpää osata hoitaa se kunnolla. Ruokinta, yleisimmät sairaudet, ensiapu (jos hevonen ontuu, mitä tehdä ensimmäisenä, haavojen hoito ja tietoisuus siitä milloin on aika kutsua lääkäri paikalle) ja sopivien varusteiden löytäminen hevoselle sekä niiden huolto ja kunnossapito. Milloin tarvitaan raspausta tai kengitystä? Se vaihtelee suuresti hevosesta riippuen.

    Nämä asiat on osattava myös käytännössä siinä vaiheessa kun hevonen todella tulee. Kirjaviisaus ei läheskään aina auta tosielämässä. Kirjoissa kerrotaan mm ähkyn oireista pitkät pätkät, mutta todellisuudessa oireet eivät välttämättä ole yhtä selkeitä. Ne on kuitenkin tunnistettava nopeasti, sillä siinä vaiheessa kun hevonen hikoilee ja pyrkii makuulle, tilanne on jo niin pitkällä, että peli on todennäköisesti jo menetetty.

    Toki asiaa auttaa huomattavasti, jos sinulla on lähellä joku kokenut jolta voit kysyä neuvoa ja apua kun sitä tarvitset, mutta mitä vähemmän apua saat kokeneemmilta, sen tärkeämpää on, että osaat nuo yllämainitut asiat itse, ja nimenomaan käytännössä.

    Yleistä käsittelyä ja hallintaa ja muita juttuja oppii sitten ajan kanssa.
  6. Sanotaanko niin, että nuo liikkeet voi opettaa suunnilleen mille tahansa hevoselle tai ponille, mutta kylmäveriset ovat sen verran raskasrakenteisia, että esim passage ei koskaan tule näyttämään yhtä kevyeltä ja sirolta kuin ratsurotuisten lämppäreiden. Sen takia kylmäverisiä ei yleensä edes viitsitä kouluttaa hA-tasoa pidemmälle. Rakenne kyllä antaisi sinänsä myöten, ainakin ratsutyyppisellä suokilla, ja taitotaso taas riippuisi siitä kuinka hyvin se on koulutettu. Ne oppivat kyllä siinä missä mikä tahansa hevonen, mutta kuten sanottu, se tuskin näyttäisi kovin kevyeltä.
  7. Ymmärsinkö oikein, että hevonen on ollut tallissa missä on muitakin hevosia, ja on nyt ollut muutaman viikon laitumella toisen tallin hevosten kanssa, ja sinä aikana alkanut hirnua ja hermoilla muiden perään kun sen hakee pois?

    Ellei se ole tavanomaisessa tallissaan hermostunut yksin jäädessään, en usko, että siitä yhtäkkiä olisi nyt tullut läheisriippuvainen. Onhan se kotitallissaankin ollut yksin hoidettaessa ja liikutettaessa? Ja ilmeisesti ollut rauhallinen?

    Oli syy mikä hyvänsä, se täytyy nyt opettaa takaisin siihen, ettei ole vaarallista vaikka se jäisikin joskus yksin. Helpointa on viedä se jonnekin - esim talliin hoidettavaksi tai kentälle tai maneesiin ratsastukseen, ja yksinkertaisesti pysyä siellä - yksin! - kunnes se lakkaa kiljumasta ja rauhoittuu. Jos se on normaalikuntoinen, terve hevonen, voit huoletta antaa sille raskastakin liikuntaa niin että se saa muuta ajateltavaa kuin naapurihevoset. Varsinkin jos se saa väkirehua sen lisäksi, että saa laidunheinää.
  8. Ai että se olisi läheisriippuvainen? Tokkopa sentään. :)
    Jos se on yleisessä tallissa (kuten maneesista päätellen on), siellä on muitakin hevosia eli sillä on seuraa, ja jos taas se on yksin kotitallissa, se olisi kajahtanut heti alkuunsa eikä vasta melkein kuukautta myöhemmin.

    Ja jos hevonen hermostuisikin jäädessään yksin edes hetkeksi, se pitäisi sitten opettaa olemaan yksinkin. Jos se vaikka sairastuu tms ettei sitä voi viedä ulos, sen on osattava olla rauhallisesti tallissa vaikka muut olisivatkin ulkona. Samoin liikutus on niitä hetkiä jolloin se ei yksinkertaisesti voi olla aina toisten luona.

    Katsotaan onko tähän asti saamistasi ajatuksista apua - minun tai muiden - ja ellei ole, tuumitaan sitten porukalla muita mahdollisuuksia. Yleensä muutokset alkavat näkyä n. viikon kuluessa.

    Tuli muuten mieleen niistä kivennäisistä, että onko se tosiaan pelkkää kivennäistä, vai jotain nappuloita jotka sisältävät niitä? Jotkut kivennäisvalmisteet sisältävät mm kauraa tai ohraa, eli ovat käytännössä väkirehuja vaikka nimellisesti ovatkin kivennäisiä. Ellet ole varma, kannattaa tarkistaa. Vaikka määrät ovat pieniä, se voi silti olla liikaa. Omani hyppi seinille ihan kirjaimellisesti, jos se sai kourallisenkin kauraa päivässä.
  9. Minä kyllä juoksuttaisin jos olisi minun hevoseni, juuri siksi, että saisi paineensa purettua. Sen jälkeen ratsastus ja muuta puhailua (=yleistä yhdessäoloa), mikä sitten ajan mittaan kasvattaa luottamusta ym. Henk koht olen eri mielötä siitä etei liikunta auttaisi hermoiluun. Jos hevonen saa tarpeeksi liikuntaa, sillä ei riitä ylimääräistä energiaa turhaan "sekoiluun".

    Tuossa maastakäsin touhussa kannattaa sitten olla varovainen. Jos hevonen oppii että juoksutus loppuu kun tulee luokse, se oppii piankin, että pysymällä ihmisen luona sen ei tarvitse tehdä työtä. Se taas johtaa helposti siihen, että ihminen joutuu ajamaan sen luotaan juoksutustilanteissa, mikä on ristiriidassa siihen minkä se on juuri oppinut. Mutta jos se tulee luokse kutsusta, tilanne on toinen. Silloin on hyväkin, jos hevonen seuraa ihmistä mutkissa ja pysähdyksissä.

    Olen yhä sitä mieltä, että sinun kannattaisi lisätä liikuntaa. Yleensä en suosittele parin tunnin ratsastuksia hevoselle joka on seissyt pitkään, mutta jos energiaa riittää, niin sitten kyllä. Tosin ei ehkä niin raskaasti kuin normaalikuntoisen hevosen kanssa, mutta pidempi aika voisi silti tehdä hyvää.

    Ja mitä teetkin sen kanssa, hoitaessasi sitä, ratsastaessasi jne, juttele sille kuten Omaheppamyöös sanoi. Hiljainen, rauhallinen puhe tosiaan rauhoittaa usein.

    Ai niin, ja kun teet niitä voltteja ja ympyröitä, yritä samalla vaihdella suuntia mahdollisimman paljon. Älä tee kahta volttia peräkkäin samaan suuntaan tms, ja kun teet ympyrän, tee sen aikana pari kolme volttia ympyrän sisällä tai siitä ulospäin. Silloin hevonen joutuu keskittymään enemmän kun se ei pysty ennakoimaan suuntia.
  10. Olen samaa mieltä Viivaston kanssa, samat ohjeet olisin minäkin antanut. Lisäisin vielä, että hevosesi on vielä hyvin nuori, joten energiaa riittää jo senkin takia. Mietin myös, milloin sillä on viimeksi ollut kiima? Joidenkin hevosten käyttäytyminen muuttuu todella paljon niihin aikoihin, ja tilanne rauhoittuu kiiman mennessä ohi. Kolmas mahdollisuus on se, että se vain alkaa nyt testailla sinua, kokeilla kumpi teistä on kovempi luu. Tosin näin äkkiseltään tämä jälkimmäinen ei tunnu kovin todennäköiseltä, joten kallistuisin liikaan väkirehuun ja liian vähään liikuntaan, ja mahdollisesti kiiman vaikutukseen.

    Jätä väkirehut kokonaan pois ja ala ratsastaa paria tuntia päivässä, tehden paljon ravi- ja laukkatyöskentelyä. Käyntiä suunnilleen sen verran, että se saa tasata hengityksensä kun alkaa kunnolla puuskuttaa. Ja tietysti kunnolliset alku- ja loppukäynnit.

    Tuohon rynnimiseen taluttaessa, kokeile auttaako yhtään, jos taluttaessasi pidät raippaa pystyssä sen nenän edessä. Moni hevonen tokenee jo siitä. Jos se silti rynnii, napauta sitä nenälle kuin antaisit luunapin, tai ellei sekään auta, voit räpsäyttää sitä ryntäille tai etujaloille terävämminkin.
  11. Aina saa kysyä! Parempi se on kysellä ellei itse tiedä, kuin jättää kysymättä ja päästää asiat päin mäntyä. Ja olet oikeassa, kaverisi on väärässä. Ei ole pitkäkään aika kun vastaan tuli autopelkoinen hevonen. Onko sinulla ketään autoilevaa tuttua joka voisi auttaa sinua?

    Homma menee näin: Etsikää tarpeeksi avoin paikka, esim hyväpohjainen ratsastuskenttä, parkkipaikka, tilava tallipiha tms. Käynnistäkää auto ja tuokaa hevonen sille etäisyydelle minkä se hyväksyy. Sitten auto lähtee hyvin hitaasti, kävelyvauhtia, eteenpäin ja hevonen tulee perässä. Nimenomaan perässä, koska yleensä hevoset eivät pelkää sellaista mikä menee niitä karkuun. Sitten hevonen tuodaan mahdollisimman lähelle autoa, aina parempi jos se uskaltautuu nuuskaisemaan autoa nähdäkseen mikä se on. Sitten kun heppa suostuu kävelemään auton perässä, auto lisää vauhtia ja hevonen kulkee ravaten perässä. Ja kun se onnistuu, voi hevosen kanssa siirtyä auton vierelle, ja sen jälkeen edelle. Kun se sitten onnistuu säikkymättä, siirry takaisin auton taakse ja kokeile laukkaa. Ensin perässä, sitten vierellä ja lopulta edellä.

    Sitten kun tämä kaikki onnistuu, siirry jälleen auton perään, pari hevosen mittaa taaemmaksi. Nyt auton ajaja hurauttelee kaasua niin että auto hurahtaa hiukan kovempaa. Ensin vain kevyesti, sitten hevosen käyttäytymisen mukaan kovempaa. Auto pysyy tässä vaiheessa paikallaan, se ei siis liiku, vaan kytkin painetaan pohjaan ja sitten painetaan kaasua. Kun hurauttelu onnistuu auton ollessa paikallaan ja hevonen rohkaistuu, sitten taas auto liikkeelle, ja samat kuviot uusiksi hurauttelemalla. Ensin käynnissä, sitten ravissa, sen jälkeen laukassa, ja lopuksi ympärillä pyörimällä.

    Näin me olemme tehneet, ja hevoset ovat oppineet aika nopeasti. Ei siis mitään viikkojen tai edes päivien projektia, vaan useinmiten kerta tai pari on riittänyt. On riippunut hevosesta kauanko olemme harjoitelleet, mutta noin tunnin verran on yleensä riittänyt. Joskus on kerrattu seuraavana päivänä, mutta pääsääntöisesti hevoset ovat olleet rauhallisia jo siinä vaiheessa.
  12. Pitäisi saada tarkempia tietoja ennen kuin tuohon voi mitään sanoa. Laskeeko se päänsä ennen estettä vai sen jälkeen, ja kuinka alas se sen päänsä laskee, hiukanko vain, vai melkein maahan asti? Minkä kokoisista esteistä nyt puhutaan? Jotkut hevoset laskevat päätään alemmaksi lähestyessään estettä, nähdäkseen sen paremmin. Se ei ole mitenkään tavatonta pienillä esteillä.

    Kerro mahdollisimman tarkasti mitä itse teet ja mitä poni tekee, niin katsotaan mitä mahdollisuuksia tulee mieleen.
  13. Mahtavaa, Sanniina! Teillä sujuu paremmin kuin osasimme odottaakaan. Ellei heppa välitä siitä että sen korviin koskee puoliväliin asti, voisit päivän tai parin kuluttua kokeilla taas hiukan ylempää. Sanoisin muuten, että voisit kokeilla vaikka saman tienkin, mutta kuten itsekin totesit, on parempi pelata varman päälle ja edetä hiljakseen loppuun asti.

    Joka tapauksessa pahin on nyt ohi, kun se ylipäänsä antaa jo koskettaa korviaan.
    Loistavaa työtä!
  14. Jaah... Uteliaan selauksen tuloksena ilmeni, että virallinen sana on "harjamarto", sillä hakusanalla löytyy netistä. Se on se vahva niskalihas joka on heti harjan alla. Tämä lihas usein korostuu suokeilla ja muutamilla muilla roduilla. esim andalusialaisella, ja etenkin orihevosilla.
  15. "Marto" on ainoa sana mikä tulee mieleen... Se voi olla joku murresana jota ei ehkä esiinny kovin monessa paikassa, en tiedä. Itse olen kuullut kyseistä sanaa käytettävän lähinnä oriiden yhteydessä eikä välttämättä aina suokkien kohdalla. Silloin on puhuttu "orimarrosta", ja se tarkoittaa oriille tyypillistä vahvaa niskaa joka yleensä saa kaulan näyttämään paksulta ja kaarevalta. Se ei ole yksin suokkien piirre, vaan sitä esiintuu muillakin roduilla, joskaan ei kaikilla eikä yhtä voimakkaana. Jos hevonen ruunataan, orimarto yleensä katoaa ajan myötä.

    En tiedä tarkoittiko kyseinen keski-ikänen mies juuri sitä, mutta ei minulle tule mieleen muutakaan.
  16. Kuivuessaan säilyy paremmin, totta, mutta on eri asia, suostuuko hevonen sitä puolikuivaa heinää silti syömään. Meillä ei suostunut.
  17. Huomauttaisin lisäksi, että jos nyt puhutaan siis vihreästä heinästä, niin vaikka joku sitä myisikin, sitä ei kannata ostaa. Tuore heinä ei kestä kunnollisena kauaa. Joko se kuivettuu auringossa ja muuttuu tavalliseksi kuivaheinäksi, tai sitten se alkaa pilaantua. Meillä poni ei syönyt aamulla niitettyä heinää enää illalla tai päinvastoin. Kuten Matamimmi sanoi, joudut itse keräämään tuoreheinät ellei laidunta ole, tai syöttelemään ponia jossain sopivassa paikassa.
  18. Tekemällä paljon siirtymisiä, pysähdyksiä ja kiemuraisia kuvioita kentällä - toisin sanoen kouluratsastuksella.

    Herkällä hevosella ratsastetaan kevyillä avuilla, joillekin riittää pelkkä hipaisu pohkeella tai ohjalla, mutta se on aina katsottava hevoskohtaisesti mikä on kenellekin hyvä. Ja jos hevonen on suustaan herkkä, niin sitten on hyvä miettiä, kannattaisiko/voisiko kuolainta vaihtaa pehmeämpään. Pehmeä muovikuolain sopii monelle herkkäsuiselle, ja jotkut täällä foorumilla ovat siirtyneet kokonaan kuolaimettomiin suitsiin.

    Jos hevosella on energiaa, kannattaa tehdä paljon ravi- ja laukkatyöskentelyä niin että se saa energiansa purettua, mutta tietysti täytyy huolehtia siitä, että se saa välillä tasata hengitystään. Tunti päivässä ei riitä keskiverto energiapakkaukselle, vaan ihan huoletta voi ratsastaa pari tuntia kerrallaan, jopa kolme, jos virtaa riittää (olettaen, ettei hevosella ole mitään terveydellisiä rajoitteita). Eikä mitään kevyttä köpöttelyä, vaan täysipainoista liikuntaa niin että hevonen joutuu tekemään tosissaan töitä. Ja jos energiaa on silti turhan paljon, kannattaa ruveta harkitsemaan väkirehun määrän vähentämistä tai pois jättämistä kokonaan.

    Millaisia tehtäviä, niin ihan tavallista ratsastusta, koulua, esteitä, maastoilua, yleistä "kohellusta", ihan sama hevoselle kunhan se saa monipuolista liikuntaa. Kerran tai pari viikossa voisi maastojen tm tilojen salliessa mennä jonnekin missä on kunnolla tilaa, esim hyville maastoteille tai isolle kentälle tai vaikka raviradalle, ja yksinkertaisesti antaa hevosen juosta kunnes se saa puhtinsa purettua. Aina parempi jos on jotain isoja mäkiä joita ratsastella ylös alas, niin että hevonen voi käyttää kroppaansa pinkoessaan mäkeä ylös. Omani oli energistä tyyppiä, ja sen oli päästävä säännöllisesti oikomaan koipiaan (=kaahailemaan mielensä mukaan) pysyäkseen hyväntuulisena ja kivana ratsastaa.
  19. Onko hevonen rento, kun siistit sitä korvien takaa, vai jännittyykö vielä vaikka antaakin tehdä niin? Jos jännittyy, odota kunnes se rentoutuu kosketuksesta huolimatta, ja lähde sitten vasta eteenpäin. Mutta jos se pysyy rentona, voit kokeilla miten se reagoi, jos alat hivuttautua korvanjuuresta ylöspäin milli kerrallaan.

    Älä yritä koskea suoraan esim korvien kärkeen, edes hipaisemalla, vaan lähde liikkeelle sieltä mistä se jo hyväksyy kosketuksen. Silittele/kyhnytä sitä kevyesti korvan juuresta ja siirrä sitten sormeasi millin pari ylemmäksi ja jatka silittelyä. Jos se pysyy rentona, voit siirtyä toiset pari milliä ylemmäksi jne (älä kuitenkaan sormen leveyttä enempää kerralla vaikka heppa hyväksyisikin sen), mutta heti jos huomaat että se jännittyy, siirry takaisin korvan juureen niin että se rentoutuu, ja kokeile sitten uudestaan missä raja kulkee. Pysyttele sillä korkeudella kunnes heppa lakkaa jännittämästä, sen jälkeen voit kokeilla taas hieman ylempää..

    Heppa saattaisi hyväksyä hipaisun korkeammallakin korvissa, mutta jotenkin tuntuu, että tämän kanssa olisi parempi edetä alhaalta ylös kuin yrittää suoraan ylempää. Olette nyt hyvin kriittisessä vaiheessa, kun hevonen alkaa tulla vastaan, joten etene mieluummin liian hitaasti kuin yhtään liian nopeasti.

    Ja siltä varalta, että jos heppa sattuu pelästymään kun kokeilet kuinka ylös se päästää korviaan pitkin, älä kauhistu. Jos niin käy, siirry vain tyynesti takaisin alas korvan juureen ja aloita ylöspäin hivuttautuminen alusta. Voit myös kokeilla onko sillä korvien tienoilla jotakin kohtaa missä se hyväksyy kosketuksen helpommin. Jotkut hyväksyvät kosketuksen esim korvien takaosassa, mutta pelkäävät sitä korvien reunoilla, toisilla on päinvastoin. Osalle on ihan sama.

    Onnea edistymisestä, pärjäät hienosti!
  20. Henkilökohtaisesti en suuremmin usko koko maastakäsittelytouhuun silloin kun puhutaan kunnioituksesta ja luottamuksesta. Normaalilla käsittelyllä normaali hevonen oppii ne automaattisesti tavallisen jokapäiväisen hoidon ja muun puuhastelun kautta ilmankin, että niitä juttuja pitäisi harjoittelemalla harjoitella. Vietä siis mahdollisimman paljon aikaa hevosesi kanssa, joko ihan tavallisissa hoitotilanteissa kuten harjatessa, tai taluttele sitä ellei sille voi vielä antaa muuta liikuntaa.

    Mutta jos aikasi kuluksi haluat tehdä jotakin muuta, voit opettaa sille samoja juttuja kuin koirallekin.
    Opeta se seuraamaan: Kun taluttelet sitä, pidä naru löysällä ja tee pysähdyksiä. Jos äänikomennot ovat sille tuttuja, sano sille askelta tai paria ennen pysähdystä rauhallisesti "seis" tai mitä komentoa käytätkin, ja pysäytä hevonen niin että sen pää on vieressäsi. Kun lähdet liikkeelle, sano sille "mennään" tms tai vaikka maiskuta sille niin että se lähtee liikkeelle mahd pienellä narusta vetämisellä. Kun käännyt, hevonenkin kääntyy.

    Opeta se pysymään paikallaan käskystä, niin että voit vetäytyä riimunnarun mitan päähän ilman että hevonen ottaa askeltakaan mihinkään suuntaan. Sano vaikka "seiso", kohota kätesi pystyyn hevosen eteen niin että se näkee sen, ja peräänny pari kolme askelta. Jos hevonen lähtee perääsi, astu eteenpäin ja toista käsky. Jos se pysyy paikallaan, kehu kovasti ja tee se muutamia kertoja uudestaan ennen kuin alat pidentää välimatkaa. Lopulta hevonen pysyy käskystä paikallaan vaikka menisit kauemmaksikin. Koska teillä ei ole kenttää missä leikkiä, voit(ko) mennä tarhaan niin että voit opettaa hevosen tekemään niin myös vapaana ollessaan?

    Samalla kun opetat sitä pysymään paikallaan, voit opettaa sille myös luoksetuloa. Jätä hevonen seisomaan vaikka sen narun mitan päähän ja kutsu sitä. Ellei se tule, vedä kevyesti narusta, toista käsky ja maiskuta niin että hevonen lähtee sinua kohti. Ja kun se tulee, kehu sitä.

    Moni käyttää makupaloja opettaessaan hevoselle näitä juttuja, mutta itse en niitä yleensä suosittele. Jos hevosta opettaa lahjomalla, se oppii tottelemaan makupalojen toivossa, ei siksi että se kunnioittaisi. Tottelevaisuus ei välttämättä ole osoitus kunnioituksesta; todellinen kunnioitus ja luottamus kehittyvät vain ajan kanssa, syvemmän tuntemisen myötä, ei harjoittelemalla.

    Jotkut sanovat, että väistätykset ovat tärkeitä, jotta hevonen oppisi antamaan tilaa ihmiselle, mutta niitä hevonen oppii tavallisen harjailunkin yhteydessä. Jos hevonen seisoo liian lähellä seinää, ihminen pyytää sitä siirtymään joka tapauksessa, eli antamaan tilaa. Samoin jos hevonen seisoo aivan karsinan ovella ruoka-aikaan, ihminen käskee sen peruuttaa niin että karsinaan mahtuu menemään heinien ja ruokakipon kanssa. Hevonen oppii väistämään automaattisesti enkä siksi näe mitään syytä ruveta sitä erikseen harjoittelemaan. Mutta nämä ovat vain omia mielipiteitäni.
    21. 15 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt