lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Meillä heppa lakkasi narskuttelemasta kuolainta, kun vaihdoimme sille ohuen, pehmeän muovikuolaimen. Mikä tahansa ohut metallikuolain oli sille liian kova, ja paksu ei mahtunut sen suuhun (matala hammasloma). Mutta ohut, pehmeä muovikuolain sopi sille hyvin ja sillä toimi parhaiten loppuun asti.

    En tietenkään voi varmuudella sanoa, mutta herää epäilys, että muovikuolain sopisi teilläkin paremmin kuin mikään metallikuolain. Kannattaa ainakin kokeilla.
  2. Mitkään apuohjat eivät estä hevosta hyppäämästä pystyyn. Tai eivät ainakaan kaikkia hevosia. Ne kun osaavat halutessaan hypätä takajaloilleen vaikka niiden turpa olisi rinnassa kiinni.

    Piuhat joustavat sen verran hyvin että ne eivät auta edes hallinnassa, ja grammarit mainitussa tarkoituksessa opettavat vain hevosen painamaan päänsä alas ja ryöstämään, kuten täällä on muutamia kertoja todettu. Ja jos hevonen painelee täyttä laukkaa eteenpäin "turpa mahan alla", sillä on hyvät mahdollisuudet menettää tasapainonsa, kaatua ja taittaa niskansa. Itse en suosittele hallintaan muita apuohjia kuin martingalia, joka estää hevosta väistämästä kuolaimen vaikutusta päätään nostamalla.
  3. Totta, mitä isompi kipu, sen selvemmät merkit. Minusta hevonen ei ole siinä mitenkään poikkeava, sillä sama jutuhan se on muillakin eläimillä ja sen puoleen ihmisilläkin. Ei ihminenkään valita pienestä särystä ellei se ala haitata toimintaa, ja olisin taipuvainen väittämään, että niin se menee hevosillakin.

    Henk koht en ole koskaan kuolaimettomilla suitsilla ratsastanut millään hevosella, mutta omallani ratsastin useinkin pelkällä turpahihnalla, ja hyvin toimi sekä vaativassa koulussa että esteillä. Maastossa se oli helpompi hallita kuolaimilla kuin turpahihnalla silloin kun se alkoi kuumeta tosissaan, ja siihen perustuen väittäisin, että hankalasti hallittavilla hevosilla kuolaimet ovat paremmat. Toki hevoskohtaista sekin.

    Tuli vain mieleen, että millainen turpahihna teillä on? Voitko kokeilla miten hevonen käyttäytyy jos laitat ohjat turpahihnaan ja ratsastat sillä tavalla? Meillä oli hannoverilainen turpahihna joten ohjat sai helposti kiinni siihen, mutta jos on kaksoisturpahihna, niin voi olla hankalaa. Mutta jos pystyt kokeilemaan ja heppa toimii hyvin, en näe mitään syytä miksei se toimisi kuolaimettomillakin. Hinnoista en tiedä, mutta se on helppo selvittää.

    Minusta sinun kannattaisi kysyä äidiltäsi mitä mieltä hän olisi kuolaimettomista, jos ne sinua kiinnostavat. Vaikka hän ei ole sellaisista puhunut, se ei välttämättä merkitse sitä että hän niitä vastustaisi. Ehkä hän ei ole vain tullut ajatelleeksi sitä mahdollisuutta.

    Mekin olisimme voineet hankkia kuolaimettomat suitset, mutta ei koskaan tullut mieleen. Kai siksi, kun tosiaan ratsastimme turpahihnalla silloin kun halusimme mennä ilman kuolaimia.

    Ja hyvin tuosta sai selvää mitä halusit sanoa. :)
  4. Onnea edistymisestä, Sanniina! Minäkin odotan mielenkiinnolla miten homma etenee. Hiljaa hyvä tulee!

    Täsmennän vielä tuota "hanskaratsastusta" sen verran, että hanskat (tai voihan siinä käyttää vaikka villasukkaa jos niin haluaa) on laitettava heti nilkkaluun yläpuolelle, kohtaan, missä pohje alkaa irtautua hevosen kyljestä. Jos ne laittaa esim heti polven alapuolelle, ne eivät pääse putoamaan koska polvitaive lukitsee ne paikalleen. Siksi on tärkeää laittaa ne oikealle kohdalle, sillä ideahan on juuri se, että ne myös pääsevät putoamaan jos pohje alkaa heilua.

    Sama lääke auttaa myös levottomiin kyynärpäihin.
  5. Sanot ensin, että hevonen ei näytä kipua, mutta toteat sitten, että kivun voi huomata pienistä merkeistä, esim pään ravistelusta. Juuri ne pienet (tai vähemmän pienet) merkit ovat hevosen tapa näyttää että siihen sattuu. On sitten ihmisestä kiinni kuinka herkästi ne merkit huomataan vai huomataanko/ymmärretäänkö niitä lainkaan.

    En ole samaa mieltä siitäkään, että kipu olisi jo sietämätöntä siinä vaiheessa kun hevonen alkaa osoittaa merkkejä siitä. Jos kipu olisi sietämätöntä, hevonen riehaantuisi täysin (vikurointi tai suoranainen ryöstely) eikä tyytyisi esim aukomaan suutaan. Olkoonpa kuinka saaliseläin hyvänsä, ne kyllä osoittavat epämukavuuden melko vähästäkin, ja on ihmisen vastuulla huomata, milloin niin tapahtuu.

    Mutta olet oikeassa siinä, että osalle hevosista kuolaimettomat olisivat paremmat. Ihmisten pitäisi vain uskaltautua kokeilemaan enemmän. Luulen, että ennakkoluuloilla taitaa olla aika iso rooli tässä asiassa.
  6. Aina saa kysyä, ei se mikään salaisuus ole.

    Meillä tuli kerran puhetta siitä, miten saa valkoisen hevosen pysymään siistinä, ja mainitsin sitten, että minä käytän pölynimuria. Siis imuroin hevoseni puhtaaksi pölystä, sillä kun oli niin paksu karva, ettei sen läpi mikään harja päässyt. Imurilla lähti pölyt hyvin karvanjuuresta, mikä helpotti harjaamista huomattavasti.

    Kasiro päätti kokeilla samaa omien hevostensa kanssa, ja siinä sattui vähän odottamattomia. Muut hevoset sen kyllä hyväksyivät sellaisenaan tai pienen säikkyilyn jälkeen, mutta hänen vanhempi oriinsa ei kyseisestä härvelistä oikein tykännyt, vaan hyökkäsi sen kimppuun ja hajotti sen atomeiksi ennen kuin he ehtivät estää sitä. Kasiro joutui tekemään aika paljon töitä saadakseen sen vakuuttuneeksi siitä, ettei imuri ole mikään hengenvaarallinen vihollinen joka on tuhottava heti paikalla... Nykyään hänkin ruokkoaa hevosiaan pölynimurilla silloin kun harjaaminen alkaa tuntua turhauttavalta.

    Että tällainen pikku tarina. :)

    Ja kiitos palautteesta! Kiva kuulla, että saitte kriisin hallintaan ja pois päiväjärjestyksestä!
  7. Jos ratsastaja on vakaa ja tasapainoinen, kevyt istunta ei sinänsä häiritse hevosta vaikka siinä onkin etunojassa enemmän kuin esteistunnassa. Mutta etunojasta kyllä tipahtaa helpommin, siitä olen samaa mieltä.

    Ja mitä tuo "hyvä vauhti" nyt sitten tarkoittaa. Itse käsitän sen tarkoittavan samaa kuin "sopiva", ja käsittää sekä temmon että nopeuden. Ei estettä ole hyvä lähestyä liian hitaastikaan, joskaan pikkuesteillä se nyt on ihan sama vaikka menisi kävellen, miniristikoistahan heppa pääsee astumalla yli, mutta isommilla esteillä sillä alkaa jo olalkin merkitystä.
  8. Kääntämällä hevosen pään "syliin", itse teen sen yleensä jyrkästi sivuun ja alas johtavalla ohjalla. Jos hevosen turpa osoittaa ratsastajan saapasta kohti, se ei saa tarpeeksi tasapainoa voidakseen hyppiä ja pitää siksi kavionsa mieluummin maassa. Tällä keinolla voi joko estää pystyyn hyppäämisen jos huomaa ajoissa että hevonen aikoo niin tehdä, ja sillä saa hevosen laskeutumaan takaisin maahan jos se ehtii jo hypätä. Mutta jos hyppää korkealle, on oltava varovainen ettei kaada hevosta, siinä voi sitten jo sattua. Toistaiseksi on toiminut kaikilla hevosilla joilla olen tätä temppua käyttänyt.

    Tai jos hevosella on jotain tiettyjä kohtia joissa sen tietää hyppivän, siltä voi kokeilla vaatia jotakin tehtäviä jos tie ja liikenne antavat myöten. Esim taivuttelua, tai jos koulutustaso riittää, väistöjä tms, niin että hevonen keskittyy johonkin muuhun kuin ojissa oleviin kummituksiin. Tämä ei toimi kaikilla hevosilla, mutta sitäkin voi kokeilla.
  9. Tuohon on vaikea sanoa mitään kun ei näe tilannetta. Olet hypännyt ponilla miniesteitä, mutta onko poni kokematon esteillä vai sinä? Vai molemmat? Jos poni on kokematon, se saattaa kieltää jos on epävarma esim sopivasta kohdasta ponnistaa, ja kokemattomuuden vuoksi se saattaa myös hypätä korkeammalta kuin olisi tarpeenkaan.

    Tai ellei itselläsi ole paljonkaan kokemusta, on mahdollista, että sinä teet huomaamattasi jotakin mikä häiritsee ponia niin että se katsoo paremmaksi pysähtyä. Tai mikä meillä oli tyypillistä, että jos juuri ennen estettä "lakkasi ratsastamasta", eli herpaantui ja antoi liikaa löysää ohjiin ja unohti pohkeet tai istunnan, ponilla ei äkkiä ollutkaan mitään mihin tukeutua, ja se stoppasi kuin seinään. Teillä voi olla sama juttu.

    Jos poni vasta opettelee hyppäämään, en lähtisi oikopäätä raipan kanssa leikkimään. Kokeile mieluummin maiskuttaa tai napauttaa pohkeella.

    Korkealta se saattaa hypätä senkin takia, että se yksinkertaisesti on sen tapa. Osa hevosista hyppää esteen yli rimaa hipoen, kun taas toiset jättävät ilmavaraa, kuka enemmän kuka vähemmän. Meilläkin poni tapasi jättää 20-30cm kavioiden ja esteen väliin riippumatta esteen korkeudesta.

    Paras neuvo jonka osaan antaa, on kehottaa menemään ponin kanssa estetunneille. Opettaja kuitenkin näkee koko ajan mitä tapahtuu joten hän tietää miksi poni tekee mitäkin ja osaa korjata virheet ja opastaa eteenpäin.
  10. Ei ole kokemusta enkä suostuisi tuollaista edes kokeilemaan. Kyllähän tuon pitäisi aueta automaattisesti sekunnin sadasosissa, mutta entä jos se ei toimikaan? Henkilökohtaisesti en suostuisi sitomaan itseäni kiinni satulaan minkäänlaisella vehkeellä olipa sen toiminta kuinka pomminvarmaa tahansa. Mikä tahansa mekaaninen laite saattaa mennä rikki koska tahansa, ja jos sen huomaa vasta tositilanteessa, se saattaa olla hengenvaarallista.

    Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, odotan kiinnostuksella mitä mieltä muut ovat.
  11. Hei, Sanniina ja ent. epätoivoinen! Kiitän kauniisti positiivisesta palautteesta. Mukava kuulla että olen osaltani voinut olla teille avuksi ongelmissanne.

    Sanniina, toivottavasti siitä korvia koskevasta keskustelusta on sinulle yhtä paljon apua kuin Entiselle. Kerrotko välillä kuulumisia? Olisi kiva tietää miten teillä lähtee homma toimimaan. Tai jos jostain syystä ei toimikaan, voimme sitten porukalla tuumia mitä muuta voisi kokeilla.

    Ja Entinen, kiitos että kaivoit sen vanhan keskustelun esiin! Sillä tavalla Sanniina sai avun paljon nopeammin kuin mitä olisi saanut jos koko keskustelu olisi rakennettu alusta asti uusiksi.

    Lämpimät kiitokseni myös Minnalle!
  12. Eihän kukaan sanonutkaan ettei 20x40 kentällä pystyisi hyppäämään. Se on tavallisen kokoinen koulukenttä joten ihan varmasti siinä voi ratsastaa normaalisti, myös esteitä. Mutta normaali ja tilava ovat silti kaksi eri asiaa. Jos on tottunut ratsastamaan esim 30x50m kentällä missä oikeasti on jo tilaa, niin kyllä se 20x40 tuntuu todella pieneltä.

    Toisaalta, jos on ratsastanut shettiksellä jollain 10x20 kentällä, niin siinä vaiheessa tuo normaalikokoinen koulukenttäkin voi tuntua kattavan puoli erämaata...
  13. Sama meilläkin. Ei meilläkään noita eleitä kielletty samasta syystä kuin Kasirollakaan. Vastasimme niihin rapsutuksella tai silityksellä.
  14. Useimmat tottuvat uuteen paikkaan viikon sisällä, viimeistään parissa viikossa. Riippuu siitä miten tottunut hevonen on matkustelemaan. Jotkut hevoset ottavat rauhallisesti alusta lähtien, katselevat vain uteliaasti ympärilleen pari päivää ja siinä kaikki. Omani oli hankala viikon verran ja rauhoittui sitten.

    Jos hevonen stressaa uudesta paikasta, se voi olla tavallista villimpi; ei malta keskittyä mihinkään, saattaa säikkyä/olla säikkyvinään juttuja (mihin voi liittyä pukittelua ja/tai pystyyn hyppimistä) joita ei normaalisti edes huomaa, ja se voi olla hankala pidellä sekä ratsastettaessa että taluttaessa. Taluttaessa ja muutenkin käsitellessä saattaa pyrkiä jyräämään, pyörimään ja teputtamaan ja voi hirnua muille hevosille. Tiedän myös pari hevosta joilla meni vatsa sekaisin pariksi päivää. Lantakasat olivat kuin lehmän läjiä.

    Kannattaa puuhailla uuden hevosen kanssa mahdollisimman paljon (harjailua, silittelyä yms) ja jutella sille rauhallisesti. Sillä lailla kumpikin oppii tuntemaan toisen paremmin ja hevonen alkaa luottaa uuteen omistajaansa. Jos hevonen alkaa tuijotella jotakin, anna sen tuijottaa, niin se oppii tuntemaan ympäristönsä eikä koe enää tarvetta loikkia joka asiaa. Liikuntaa kannattaa antaa alusta asti, ei ehkä samana päivänä kun se tulee uuteen talliin, mutta heti seuraavana päivänä jo kannattaa. Kunnollinen liikutus, mutta ei välttämättä kannata vaatia kovin tiukkaa kuria. Menee hermot molemmilta jos hevosen keskittymiskykyä lasketaan mikrosekunneissa kerrallaan ja sitten pitäisi vääntää tiukkaa koulua.

    Joillekin hevosille tosin saattaa olla hyväkin vaatia tiukempaa toimintaa, mutta itse olen kokenut paremmaksi antaa hevosen sählätä "omia aikojaan" muutaman päivän, kunhan tietyistä rajoista pitää kiinni turvallisuuden nimissä. Ihan sen mukaan miltä hevonen tuntuu.

    En nyt tiedä onko siihen sen ihmeempää valmistautumista, mutta kannattaa muistaa, että hevonen on elävä olento eikä mikään robotti, eikä sitä voi pakottaa mihinkään tiettyyn muottiin. Jos hevonen käy villiksi, ajattele asiaa sillä tavalla, että sitä sättäämistä kestää vain vähän aikaa. Kärsivällisyys ja huumori on hyvästä, kunhan pitää huolen siitä, ettei hevonen silti saa tehdä ihan mitä huvittaa. Tietyistä käytöstavoista on pidettävä kiinni missä tilanteessa tahansa. Ja edelleen jos hevonen on hankala pidellä, voi olla hyvä vähentää sen väkirehun määrää joksikin aikaa, kunnes näkee paljonko se sitä todella tarvitsee vai tarvitseeko ollenkaan.
  15. Miksei voisi? Oleellista on se, tulevatko ponit toimeen keskenään, eikä niinkään se, minkä kokoisia ne ovat. Tietysti jos puhutaan ison hevosen ja pienen shettiksen tarhaamisesta yhdessä, voi alkaa miettiä turvallisuutta pienen ponin kannalta, mutta 135 ja 110cm ponit ovat vielä niin lähellä toisiaan että hyvin voi koon puolesta tarhata yhdessä. Kunhan tosiaan tulevat muuten toimeen keskenään.
  16. Hyvä juttu, että alkaa toimia! Jatka samaan malliin.
  17. Hyvä jos piristi! Siinä vaiheessa kun tuota kirjoitin, minua ei vielä paljon naurattanut
    - minäkin olen flunssatoipilaana ja olisin ollut huomattavasti tyytyväisempi jos tuo vesisota olisi siirtynyt myöhemmäksi kesään. No, tulipahan siinä nähtyä taas yksi eläinkunnan älynväläys...

    Ja ainakin kissa pysyy nyt turvallisen matkan päässä terrastani... Mulkoili sitä päivemmällä sen verran julmistuneesti että ilmeisesti oppi kerrasta, että liiallinen uteliaisuus saattaa johtaa odottamattomaan kylpyyn.

    Pikaista paranemista! Tarjoan sinulle nenäliinan ja otan samalla itsellenikin! :)
  18. No niin... Tästä piti tulla mukava lorvimispäivä kaakaokupin ääressä, mutta toisin kävi.

    Kuten aiemmin mainitsin, minulla on lihansyöjäkasveja. Osa niistä vaatii korkean ilmankosteuden, mistä syystä minulla on iso terraario ja siellä hyvän kokoinen vesiallas, johon (sivuseikkana mainittakoon) olen näön vuoksi laittanut liuskekiviä ja pienen suihkulähteen, sekä pari lumpeen kukkaa ja sammakon. Kuten mistä tahansa vesistöstä, tästäkin haihtuu vettä, joten sitä on ajoittain lisättävä, jotta ilmankosteus pysyisi sopivana. Tänään sitten ajattelin lisätä vettä altaaseen, mutta kippo jolla sitä lisäsin, oli liian pieni, joten vein sen pois ja otin tilalle ämpärin. Se oli vielä vajaa, kun arvelin veden riittävän, joten sammutin hanan ja nostin ämpärin pois tiskialtaasta.

    Samassa takaani kuului jonkinlainen rymähdys ja valtava loiskahdus, lisää ryminää ja loisketta ja "läts".

    Äkillinen ääni säikäytti minut, ja käännähdin ympäri juuri sopivasti nähdäkseni likomärän kissan joka oli juuri laskeutunut lattialle hyppynsä jälkeen ja kastellut puolet matosta. Hakiessani isompaa vesiastiaa olin jättänyt terran ovet auki, ja kissa oli päättänyt käydä katsomassa mitä siellä on. Se ei ole koskaan ennen osoittanut pienintäkään kiinnostusta terraani kohtaan joten en osannut varautua siihen, että päättäisi juuri nyt ryhtyä sitä tutkimaan. Se oli hypännyt oven reunalle, eikä kai ollut tajunnut, ettei sisäpuolella ole minkäänlaista tasoa johon hypätä. Se oli loikannut suoraan altaaseen ja kastunut mahaansa myöten, minkä lisäksi se oli oletettavasti saanut suihkulähteestä suoraan silmilleen. Kissalle oli tullut hienoinen kiire päästä pois sieltä, mutta muovilaatikko jossa on vettä, ei ole kovin pitävä jalansija, joten se oli kaatunut ja kastunut sitä myöten kokonaan. Lopulta se oli yrittänyt ottaa tukea altaassa olevista kivistä, mutta ne eivät ole kovin suuria, joten ne olivat luistaneet kuusikiloisen kissan alta ja saaneet sen taas kaatumaan. Lopulta se oli saanut sen verran pitävän otteen jostakin, että oli päässyt pois terrasta, ja niin oli läpimärkä kissa pudottautunut lattialle äänekkään lätsähdyksen saattelemana.

    Kaikki oli tapahtunut silmänräpäyksessä, ja tilanne olisi saattanut rauhoittua jo siihen, ellei minulla olisi ollut ämpäriä käsissäni. Kun äkillinen ryminä säikäytti minut ja käännähdin ympäri katsomaan mitä tapahtui, ämpäri tipahti käsistäni ja A) kasteli sen osan mattoa joka oli säilynyt kuivana kissan jäljiltä B) lennätti lisää vettä kissan päälle, joka siinä vaiheessa pinkaisi tassut ruopien liikkeelle ja kasteli koko tuvan. Asiaa ei ainakaan auttanut se, että toinen lumpeista oli tarttunut kissan häntään säikyttäen sitä entisestään.

    Pitkäkarvaisen, pörröisen kissan turkki voi imeä hämmästyttävän paljon vettä, ja sen huomaa siinä vaiheessa, kun kastunut katti pinkoo tassut ruopien ympäri taloa vetäen vesivanaa perässään.

    *huokaus*

    1)Ota kissa kiinni. 2)Heitä piski pihalle pois tieltä sähläämästä. 3)Kuivaa kissaa niin paljon kuin pyyhkeellä pystyy. 4)Päästä koira takaisin sisälle (ulkona on kylmä). 5)Kuivaa katti loppuun tukankuivaajalla ettei se vilustu (mikä oli oma operaationsa, koska kissa ei ole fööniin tottunut ja pelkäsi sitä). 6)Raahaa matto pihalle kuivumaan 7)Kuivaa lattia - mikä käytännössä tarkoitti pesua, koska vettä oli niin paljon että se melkein lainehti, siitäkin huolimatta, että matto oli imenyt suuren osan loiskuneesta vedestä. 8)Lisää lopultakin se vesi terran altaaseen. 9)Sulje terran ovi ettei sama pääse toistumaan. 10) Hae kupillinen kaakaota ja teeskentele, että tämä on ollut aivan tavallinen päivä aivan tavallisessa perheessä!
  19. Väkirehun tarve riippuu hevosesta. On hevosia joita ei saa liikkeelle ilman lisäenergiaa, mutta toisaalta on myös hevosia joille ei voi antaa väkirehua ollenkaan. Kourallinen kauraa päivässä saattaa saada ne kirjaimellisesti hyppimään pitkin seiniä, koska ne saavat siitä liikaa virtaa.

    Hevonen joka on luonnostaan energinen, ei yleensä väkirehua tarvitse, mutta viimekädessä se on vain kokeiltava miltä hevonen tuntuu jos sen määrää vähentää. Mitkään väkirehut eivät sinänsä vaikuta hevosen terveyteen, vaan vain energiatasoon. Joten jos hevosesi on pirteä, voit kaikin mokomin jättää kaurat pois jos haluat, mutta jos se tuntuu nyt sopivan energiseltä, se todennäköisesti käy laiskaksi jos jätät sen pelkälle heinäruokinnalle.

    Seitsemän kertaa viikossa? Eikö sillä ole lainkaan lepopäiviä? Yksi vapaapäivä viikossa olisi hyvä hevosellekin.

    Eikö hevoella ole suolakiveä, vai miksi laitat suolaa sen ruokaan?
  20. Ai, sillä on "liimakaviotauti"... Omani teki aikoinaan aivan samaa. Saatko sitä ottamaan askeltakaan mihinkään suuntaan kun se jämähtää paikalleen? Eteenpäin, taaksepäin tai sivulle, ihan sama, kunhan se ottaa sen askeleen. Pakota se astumaan johonkin suuntaan vaikka sen aiemmin mainitun tyylivammaisen etuosakäännöksen avulla. Jos takapää ei muuten käänny, napauta raipalla takalistolle sen verran lujasti, että se takapää sieltä kääntyy. Kun se on ensin ottanut yhden askeleen, seuraava tulee yleensä helpommin jne.

    Pukittelun saa helposti loppumaan sillä, että nyppäisee toisesta ohjasta suoraan ylöspäin niin että poni nostaa päänsä ylös. Kuten joku jossain ketjussa onnistuneesti kuvaili, hevonen ei pysty pitämään kahta päätä pystyssä samaan aikaan. Pidä siis huoli siitä ettei poni saa painettua päätään alas, niin se ei pääse pukittelemaan niin helposti. Ja sen jälkeen kun se naama on sieltä noussut, vaadi siltä tehtäviä niin nopeassa tahdissa, että sillä ei ole aikaa miettiä mitään joutavaa pelleilyä. Tee tiukkoja kiemurauria, siirtymisiä yms mahd. nopeassa tahdissa.

    Kysyn nyt varmuuden vuoksi, että paljonko se saa liikuntaa ja kuinka raskasta, ja mitä ja paljonko se syö? Sanoit aiemmin, että on kentällä laiskan puoleinen, mutta jos sillä riittää energiaa pelleilyyn, on ehkä hyvä tarkistaa sekin asia.
    21. 17 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt