vanhapoikamies

Vapaa kuvaus

Aloituksia

14

Kommenttia

90

  1. Antti Tuuri on hyvä. Jari Tervolla on hetkensä.
  2. George Orwell alias Eric Blair ("1984", "Eläinten vallankumous" "Katalonia, Katalonia!" jne.) jo aikanaan suri sitä, että nudistit, nistit, taivaanrannanmaalarit ja muut kahelit tunkevat vasemmistopuolueisiin.
  3. "Kaksi kuningasta alkaa sotia mutta vain toinen voittaa."
  4. Missään ei ollut mitään ja sitten se räjähti.
  5. "...siitä huolimatta..."!? Kaikissa Waltarin historiallisissa romaaneissa on kristinusko aiheena, enemmän tai vähemmän pohjavirtana.

    Waltarin parasta romaania on vaikea määritellä; eri ikäkausina eri teokset ovat vaikuttaneet. "Johannes Angeloksen" takia reilasin Istanbuliin nähdäkseni Haga Sofian, Konstantinopolin muurit, Kultaisen Sarven, Suuren basaarin ja muut, ja näinkin. Silloin Haga Sofiaa ei vielä oltu muutettu moskeijaksi.
  6. Onko se sama mies joka keksi, että maailmankaikkeus lepää suuren kilpikonnan kilven päällä?
  7. Toki Bukowskit on tullut tavailtua jo kauan sitten ja on niitä hyllyssäkin. Alkupuoli on parasta. Näennäisen suoraviivaista renttuilua ja ajelehtimista, mutta vain näennäisen. Pohjavirtana kulkee monenlaisia ajatuksia ja näkemyksiä joista käy ilmi Bukon lukeneisuus ja älykkyys.
  8. Muutama Waltarin naishahmo perustui, karrikoiden, hänen kokemuksiinsa naisnäyttelijöiden kanssa; Mikahan oli tunnetusti heikkona heihin. Minusta Nefernefernefer ja Horemhebin prinsessapuoliso ovat varsin oivaltavia ja tarkoituksellisen kärjistettyjä hahmoja. Samaa sarjaa kuin Waltarin muissa historiallisissa romaaneissa esiintyvät Giulia, Arsinoe, Maria Beeretistä ja Claudia.

    Mutta ovathan siellä myös kuolemaan saakka uskolliset, ihanat Minea, Merit, Anna Notaras, Barbara ja Lugunda.
  9. Pikkukepuilla on joko mennyt vappu pitkäksi tai aprillipäivä katsottu väärältä allakan sivulta.
  10. Ei näillä näppäimillä koskaan. Uus-suomettuminen ja itsesensuuri istuvat kuin kuppa Kertussa! Maailman vapain media ja maailman onnellisin maa... voi kilin kellit!
  11. Ilkka "Ike" Kanerva nyt ainakin. Ministerihommistakin tuli lemput pikkaritekstarien vuoksi.

    Liehuvasta liekinvarresta kirjoitti valtioneuvos Riitta Uosukainen. Toki avioliiton puitteissa.
  12. Väitinkö minä ettei saa?
  13. Paljastui sen kirjan juoni jo vanhoissakin painoksissa. "Kymmenen pientä neekeripoikaa" viittasi vanhaan kuplettiin jossa alunperin esiintyi kymmenen neekeripoikaa jotka sitten kuolivat mitä hassuimmilla tavoilla tyyliin

    "Kaksi pientä neekeripoikaa samaa lehmää lyps´
    ja lehmä se söi sen toisen ja jäljelle jäi vaan yks´."

    Laulun loppu on kuitenkin onnellinen.
  14. Tekstianalyysini perusteella päättelen, että kaikki ketjun edelläolevat viestit ovat samalta kirjoittajalta.
  15. "Pakolaiset" ovat samassa asemassa kuin bolsevikkijohtajat Neuvosto-Venäjällä 1920-luvulla. Muu kansa eli nälässä, liassa ja muussa kurjuudessa, mutta näille rakennettiin loistolukaalit ja lomaparatiisit. Perusteena oli, että näin tulee kohta olemaan kaikilla.

    Tosin sitten tuli Joe-setä.
  16. Ne on makuasioita, kirjan "hyvyys" ja "huonous". Yksi tykkää Volterista, toinen Kurt Vonnegutin Kilgore Troutista.

    Itse tykkäsin kyllä molemmista. "Sota ja rauha" muutti käsitykseni historiaan vaikuttavista tapahtumista. "Alastalon salissa" palailee mieleeni erillisinä sisäkertomuksina, kohtauksina ja henkilöinä vaikka edellisestä lukukerrasta on vuosia. Pukkila on suosikkini; liekö meissä jotakin samanlaisuutta...

    Tolstoi maalaa leveällä pensselillä valtavaa freskoa, Dostojevski on kuin hammaslääkäri.
  17. Japanilainen akita-uros on paras. Rottis ja schaeferikin menettelevät. Tunkeutuja ei takuulla yritä toista kertaa asuntoosi, jos minnekään, niiden käsittelyn jälkeen.
  18. "Se on ehdollista ja se ei ole mitään." - Väinö Linna
  19. Charles Bukowski mainitsi myöhemmällä iällään. että hän ei enää etsinyt täydellistä naista, vaan hän halusi naisen joka ei olisi täysi painajainen. Monellekin suomalaiselle miehelle sellainen nainen riittäisi.
  20. Waltarin "Johannes Angelos" sai minut reilaamaan Istanbuliin, koska halusin nähdä Haga Sofian, Konstantinopolin muurit, Kultaisen Sarven, Suuren Basaarin - ja näinkin. Onneksi menin ennen kuin Haga Sofiasta tehtiin moskeija. Enää en mene.

    Johannes Angelos on ovela kirja, historialliset faktat ovat tiettävästi viimeisen päälle oikein, mutta silti siihen on upotettu viljalti kritiikkiä 1950-luvun Suomen politiikasta. On siinä unohtumaton rakkaustarinakin.

    Waltari mainitsee, että Konstantinopolin viimeisillä hetkillä taivaalla nähtiin "lentävä kiekko"; sen historiallisuudesta en tiedä.
    21. 1 / 5
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt