demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7315

  1. Myöhäisiltaa ! Sattuipa ikävästi, Hil-la, tuo kaatumisesi. Ei kai kuitenkaan kovin pahasti käynyt, kertomastasi päätellen. Onneksi sait tukijoukkoja apuun. Aikaa taitaa silti mennä
    toipumiseen. Tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia sinne.

    Minulle sattui hiljaisuuteni alkaessa jokin innoton kausi, en saanut minkäänlaista viestiä aikaiseksi tänne. Kausi saattoi kestää toista viikkoa ja sitten alkoi tapahtuminen, yllättäviä yhteydenottoja, vähän huolestuttavia viestejä lähipiiristäni - ja kun nämä tutut vaivani edelleen vaativat erityishuomiota, ei oikein ole löytynyt virtaa muuhun kuin oman arkeni pyöritykseen.
    Entuudestaan tiedän, että oma alivireisyyteni kestää aikansa ja menee ohi kun jätän itseni rauhaan. Näin vanhana tietysti ajattelee, vieläkö omat suojavarustukset toimivat entiseen tapaan vai pitäisikö toimia toisin, aktiivisemmin.
    Kun omia tuttujani jäi eläkkeelle, joillekin se oli niin iso elämänmuutos, että pari heistä turvautui mielialalääkkeisiin - Mirtazapiini auttoi myös unen saannista ja ilmeisesti teki päivästäkin keveämmän. Siitä on täälläkin joskus puhuttu.

    Itse on joutunut hyväksymään oman tunneherkkyyteni ja sen aiheuttamat mielialojen muutokset enkä kovin herkästi ole hakemassa helpotusta niihin. "On elämä joskus kurjaakin" totesi nuorempi poikani vuosikymmeniä sitten parivuotiaan kokemuksella ja niin kai olen itsekin tottunut ajattelemaan..))

    Nyt taidan kuitenkin olla jo voiton puolella, kortisonivoide on auttanut iho-oireisiin,
    Morton tuskin olikaan Morton, koska se ei vaivaa enää - jaksan taas vaivatta tehdä metsälenkkini - se on minulle parasta lääkettä ja kevät on runsaudessaan lähes tainnuttava. Mustikka, kielo ja ahomansikka, kukkivat jo , niittyleinikki, koiranputki ja suopursu ovat nupullaan...
    Nautittavia kevätpäiviä kaikille, toivottavasti sivusto saadaan pian kuntoon,
    demeter1
  2. Pitkästä aikaa katselin Euroviisuja. Yllättäen pidin monestakin esityksestä. Voittajakappale oli upea: melodia oli tarttuva, jäi jopa mieleen ja esittäjä oli aivan omaa luokkaansa, mestarillinen.

    Myös Israelin kappale oli kaunis, melodinen. Oli hyvä huomata, että hillityt ja syvälliset kappaleet vielä puhuttelevat - jättävät villin menon varjoonsa.

    Liettuan kappaleesta pidin myös, vaikka sille ei juuri pisteitä herunut, niin ja Alankomaiden..))

    Vöyrin poikien esitys oli tietysti hauska ja harmiton, mutta olisi enkä paremmin sopinut jollekin muulle esiintymislavalle - kuten Erika Wikmankin...
  3. Kiitos neuvosta, Ano13.00..))
  4. Aamupäivää ! Näköjään minun vappuni on vasta alkamassa, toivotuksia on tullut ja kyläkerhon kokoontuminen alkaa kohta. Se pidetään, vaikka tiedetään, ettei kovin paljon ole väkeä paikalla.
    Koleaa täälläkin ja sadetta on luvattu iltapäiväksi. Minun terveystekoni, metsälenkki, jää nyt väliin kun kävelykiintiö täyttyy kerhomatkasta. Katu ja asfaltti eivät ole kovin houkuttelevia, mutta niillä mennään tänään. En saa tuttuja kavereita seurakseni - ovat saaneet "parempia tarjouksia"..))

    Mukavaa vapunviettoa kaikille,
    demeter1
  5. Kiitos Paloma, lisätään "viisauksien käsikirjaan"..))
  6. Otan osaa, Siili25. "Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta menet kyyneliin"...
    Muistetaan kuitenkin Gibranin sanat: "Mitä syvemmälle suru uurtaa olemustanne, sitä enemmän iloa voi teissä olla".
  7. Aamupäivää ! Onpa huojentunut olo, kun pyhät saatiin "lusittua" - Pella Miljoonaa lainatakseni..))
    Hil-la ihmettelit jaksamistani, tuota 12 tunnin työrupeamaa. Oli sillä hintansakin: täysin pihalla, vetämätön olen ollut pari päivää sen jälkeen ja kun lankomies vielä soitti myöhään eilen illalla, tuntui, etten jaksa edes puhua..))
    Hänkin syntyi iltatähtenä ja on nyt kuusikymppisenä lähes orpo, sisko on elossa, mutta täystyöllistetty lasten ja lastenlasten kanssa. Sovimme, että lanko tulee käymään, kun kevät aukeaa vielä isommin. Hänellä on muutama lomapäivä jäljellä ja mielellään tulee tuttuihin maisemiin.

    Minulta jäi tuo Riekkisen haastettelu väliin, ehkä katson sen Areenalta. Hän on niitä hengenmiehiä, joita mielellään kuuntelee.
    Lukuharrastus on vienyt minulta paljon: radiota en ole koskaan oppinut kuuntelemaan, vaikka se varmasti tarjoaisi paljon mielenvirkistystä. Moni ikätoveri seurailee ohjelmia innokkaasti. Toinen ikääntyneille tuttu harrrastus on kortti- ja seurapelit. Uskon, että ne tarjoavat iloa ja keveyttä yhteisiin hetkiin, en vain ole niihinkään oppinut. Jonkinlaista tilannekomiikkaa saatamme tapaamisissa viljellä ja tietysti ihan tavallista tarinointia.

    Langon kanssa molemmat pahoittelimme sitä, että isommat tapaamiset suvun kesken ovat jääneet - kukaan ei niitä järjestä ja niinkin, ettei enää ole tapana lähteä kyläilemään ex-tempore tai poiketa tuttuun taloon ohikulkumatkalla.
    On nähty, että tuo kyläilykulttuurin muutos tapahtui silloin, kun televisio tuli kotien vakiovarustukseksi. Minullakin on tuttu, jonka elämää ja aikatauluja televisio-ohjelmat määrittävät, Areenasta huolimatta. Seuralaisena voivat hyvin toimia ja palvelevat etenkin silloin, jos näkö on heikko tai liikkuminen vaikeutuu.

    Kiva tosiaan kuulla tuosta liekon tilanteesta, sitkeyttä ja kärsivällisyyttä on varmasti tuo pitkä kuntoutusvaihe vaatinut. Kipu ei ole kiva seuralainen ja silloin tietysti vielä viheliäisempi jos yöllä valvottaa. Mökkielämä kissa kaverina olisi varmasti minunkin mieleeni, mutta vähempään täytyy tyytyä ja yrittää tehdä siitä mieleisensä.

    Tänään voi kuitenkin ulkoilla pitemmän kaavan mukaan, pilvipoutaa luvassa ja "tähteitä" ruuaksi - ja tietysti La Promesaa iltapalaksi..))

    Mukavia arkipäiviä kaikille,
    demeter1
  8. Voi kauhistus ! Enpä pystynyt arvioimaan tuon tekstin pituutta. Täytyy kai todeta tunnetun kirjoittajan tapaan: "Anteeksi, ettei minulla ollut aikaa kirjoittaa lyhyttä viestiä"...
  9. Keskipäivää ! Hyvin olet taas Hil-la valmistautunut vastaanottamaan tulevia pyhäpäiviä. Itse en ole vielä saanut edes kunnon kevätsiivousta tehdyksi. Alkuviikko meni melkein pankki- ja veroasioita hoitaessa ja kyllä tuli todistetuksi, etteivät ne "kognitiiviset taidot" ole entiset ja uhma digitalisaation ylivaltaa vastaan kasvaa entisestään.

    Toinen kirjoittaja ystävällisesti neuvoi minua Mobiilivarminteen lataamisessa - kiitos vaan vielä, mutta ikävä kyllä, se ei sittenkään onnistunut ilman pankkitunnuksia. Eli veroilmoitus viivästyy ja sanktio tulee.
    Hyvä uutinen oli sitten se, että pankista soitettin ja kutsuttiin pääkonttoriin allekirjoittamaan dokumentit. Pääsen lopulta käsiksi omiin terveystietoihini ja pystyn hoitamaan muitakin viranomaisasioita.

    Ikävä todeta, että käräjöinti senkun jatkuu täällä. Kylmis, kaikenkattavan totuuden ylivartijana pitää siitä huolen, tavoitteena saada Hil-la puhumaan "totta"..)) . viittaan hänen viestiinsä 10.31/eilen.
    Eihän tuolle tavoitteelle voi kuin nauraa, vaikka tuo jankkaaminen ja tivaaminen onnistuu pilaamaan ilmapiiriä niin, ettei tavallinen kirjoittelu juuri innosta.

    Jos on täällä vain esittelemässä omaa ylivertaisuuttaan, peilaamassa itseään muihin, niin kai siitä hetken nosteen saa - ainakin omissa silmissään - ja jos se jollekulle riittää, niin minkä me sille voimme.

    Hil-lan "kannatus" on käsittääkseni vankkumaton ja hänen tunneälyään ihailen.
    Se paljastaa vastapuolen laadun ja stalkkauksen, minkä voisi hyvin nähdä sääntöjen vastaisena toimintana, mutta eipä taida meidän botti välittää, kunhan viestejä riittää ja jankkaamallahan niitä saa...

    Harmittaa nyt niin, etten oikein tohdi enempää kirjoittaa, Hil-lalle kaikki arvostus ja kannustus - hyvää pääsiäistä kaikille kirjoittajille,
    demeter1
  10. Voi kiitos tuosta tiedosta, yritän tuolla ohjeella..))
  11. Heh, tuo Mobiilivarmenteen saaminen olisi vaatinut tunnistautumista ja ilman pankkitunnuksia sekään ei suju - kuten ei mikään muukaan...
  12. Kiitos muistuksesta, Ano 11.06. Eilen vähän tutkin tuota mahdollisuutta, mutta tuntui liian monimutkaiselta sen lataaminen. Ehkä yritän vielä, tienaisin viisikymppiä..))
  13. Aivan, Paloma, uskon kyllä, että sinulta noiden listaamiesi asioiden tekeminen sujuu - olethan sen osallistumisellasi ja kirjoillasi todistanutkin.
    Minulla tekee tiukkaa: puoliso puuttuu arkea jakamasta, lapsenlapset ovat vielä aika pieniä, kirjoittaminen on hidasta, lukeminen sujuu paremmin, mutta ihmissuhteet ovat välillä liiankin huonolla hoidolla.
    Niin, että jostakin osa-alueesta on pakko aika ajoin luopua.

    Olen myös aika huono multitaskaaja, enkä näköjään hyvä organisaattorikaan.
    Vaikka aikatauluttamista ja rutiineja vähän moitiskeltiin, minulle ne voisivat olla hyväksi: tekemistä enemmän, tuumailua vähemmän..))

    Kun me kuitenkin tässä elämänvaiheessa saamme elää sitä omaehtoista elämää niin kovasti ei tahtoisi itseään kovistella, itseohjautuvuus taitaisi olla se käypä sana tähän...))

    Riittävä tyytyväisyys omaan päiväjärjestykseen taitaa kuitenkin olla realistinen tavoite meille kaikille. Siitä olisi mukava kuulla muidenkin kertomana.
    demeter1
  14. Oho, Ano 13.14. Enpä olisi uskonut. Ilman teräväpiirtoa menisi viisikymppisestä.

    Hänelle ei nyt kuitenkaan voi esittää onnittelua, minkä tuttuni usein antaa päiväsankarille: täytit kuusikymmentä, mutta et näytä päivääkään vanhemmalta kuin seitsemänkymmentä..))
  15. Sitä samaa sinulle, Siili25. Jotakin häikkää tuossa äänestämisessä on ollut minullakin, minun antamani pisteet eivät ole kertyneet, mutta toivottavasti eivät vähentyneetkään.
    Itse olen tainnut saada jonkun muun pisteet, kun kolme on mittarissa...))
  16. Keskipäivää ! Kunpa osaisin/osaisimme Hil-la, kannustaa sinua jatkamaan Nojatuolia kaikesta vastahangasta huolimatta. Alkaa tuntua siltä, että arvostelun määrä on vakio ja vaikea ymmärtää, mitä sillä saavutetaan, mitä se meistä kertoo.

    Ainakin se mielestäni kertoo kyvyttömydestä keskustella - jo "totuus"- sanan käyttö tyrehdyttää keskustelun, vaikka tiedetään, ettei ehdoton totuus ole kenenkään hallussa. Ymmärtäminen on enemmän kuin tietäminen ja siihen meillä olisi kaikilla mahdollisuus -hyvän tahdon avustamana.
    Ainakin omalla kohdallani tuo "mielipiteiden vaihtaminen" on muuttunut haluksi kertoa ja kuunnella, jakaa arkea ja elämänkokemusta vertaisten kesken. Minulle se antaa enemmän kuin tietäminen tai oman julkikuvan rakentaminen ja -esittely.

    Ymmärrän hyvin empimisesi Nojatuolin kanssa, Hil-la. Samaa jaakobinpainia käyn itsekin oman kirjoitteluni kohdalla. Kirjoittaminen on minulle toinen luonto, yhteys toisiin ihmisiin on aina ollut minulle tärkeää, mutta ehkä on tullut aika luopua senkin hakemisesta- siis kirjoittamisen avulla ja keskittyä siihen "oikeaan"-elämään, niihin ihmissuhteisiin, jotka elämä on vierelle asettanut ja olla avoin uusille mahdollisuuksille.

    Enkä nyt tahdo syyllistää ketään, onneksemme saamme ainakin täällä valita seuramme. Jos se ja ilmapiiri eivät houkuta olemaan mukana, kukaan ei siihen pakota.
    Hil-lan tapaan koen kyllä itse saaneeni täältä ystäviä ja enimmäkseen hyvää kohtelua - toistaiseksi se on painanut enemmän kuin hetkellinen epäviihtyvyys, mutta jääkö tilanne pysyväksi, sen aika näyttää.

    Anonyymien kirjoittajien panostus tähän käräjöintiin täällä on huomion- ja kiitoksen arvoinen. He ovat tehneet paljon Nojatuolin jatkuvuuden takaamiseksi, vakikirjoittavat ovat kai varovaisempia maalittamisen ja eripuran ryöstäytymisen pelossa - näin olen ainakin itse valinnut.

    Kaunis kevätpäivä on täälläkin tarjolla. Kyllä valolla on uskomaton vaikutus mieleen, elämän vaikeudetkin näkee "uudessa valossa"..))
    Tuo teräväpiirto-ominaisuus telkkarissa on mielestäni tehnyt sen, että ikä alkaa näkyä myös tuttujen ruutukasvojen kohdalla. Seija Vaaherkumpikin taitaa olla jo yli viisikymppinen..))

    Kaikkea hyvää tälle(kin) päivälle,
    demeter1
  17. Huoli-ilmoituksen tekeminen on kakspiippuinen juttu. Ainakin sen voi katsoa loukkaavan kohteen itsemääräämisoikeutta ja siitä nyt ollaan hyvinkin tarkkoja.
  18. Onnittelut hyvistä koetuloksista Hil-la - siitä on hyvä jatkaa..)) Omatkin tulokseni näyttävät tällä hetkellä riittävän hyviltä kilpirauhasen osalta, mutta kokemus on osoittanut, että niin on ollut ennenkin ja sitten tulee taas takapakkia - itsestä riippumattomista syistä.

    Riesakseni on lisäksi tullut atooppinen ihottuma, kutina on sietämätöntä välillä ja pojan kokemuksista muistan, ettei siihenkään oikein tahdo lopullista parannusta löytyä.

    No, kukapa meistä täysin terve olisi näillä vuosin. Ja kai sitä on oppinut iloitsemaan siitä. mikä vielä on hyvin - omalla kohdallani liikkuminen ja näkeminen..))

    Minulla ei lähipiirissä ole ketään, jota voisin tai pysyisin arjessa jeesaamaan, koska se vaatisi usein autoa ja jonkinasteista sitoumista tehtävään. Kierrätyspisteessä olin viimeksi vapaehtoistyössä ja sitä ennen kyläilykahvilassa, nyt on tarjottu kyläkerhon ohjaamista, mutta sama este, ei voi sitoutua, kun ei tiedä omia voimiaan, jälkikasvullakin on välillä tilapäisavun tarvetta.

    Toinen kirjoittaja otti esille tuon huoli-ilmoituksen. Onhan sen tekeminen tietysti jonkinlaista välittämistä, mutta perinteiseen lähimmäisapuun verratuna se on sittenkin virkatoimi, eikä välttämättä tarjoa emotionaalista kokemusta avun saajalle. Siihen on tietysti usein tyytyminen, tarvitsevalla ei ole varaa nirsoilla.

    Talous on toinen aihe, mikä usein puhuttaa meitä kaikkia. Vaikka itse olen pieneläkeläinen ja lääkekustannukset ja asumisen kustannukset alkavat olla mittavia, ajattelen vähän toisen kirjoittajan tapaan; meillä on ollut aikaa varautua eläkevuosiin ja kerätä sitä "vararahastoa" vanhuuden turvaksi. Säästäminen ei ole tämän ajan tapa, se on todettu julkisessa keskustelussakin moneen otteeseen.
    En siis tarkoita, etteikö vähävaraista pitäisi tukea, mutta vanha neuvo elää suu säkkiä myöten, olisi mielestäni vieläkin paikallaan - ainakin se olisi parempi kuin elää kädestä suuhun kuten moni tänä päivänä kertoo elävänsä.

    Politikoinniksi kai nämäkin mietteet voidaan laskea - mutta kai yhteisistä asioista sentään sopii puhua, kun toisaalta syytetään itsekkyydestä ja piittaamattomuudesta ?

    Politiikan keskellä me nyt vaan taas elämme, tahdomme tai emme. Kunta- ja aluevaalit ovat keskeistä uutisaineistoa näillä päivin.

    Hyvää vaalipäivää kaikille..))
    demeter1
  19. Olen kuvitellut, että Apotti on valtakunnalinen ohjelma, Ano 14.57, käytössä koki maassa, mutta ei sitten. Olkaa tyytyväisiä, ellei se ole teidän riesana.
  20. Iltapäivää ! Jokohan kärjäjät olisi käyty tältä aamulta ?..)) Itse kävin jo omani - digitalisaatiota vastaan taas kerran kun tilasin aikaa verikokeisiin.

    Ajanvaraus netissä on ennen onnistunut, tänään ei. Jokin ele oli väärä tai turha aikavalintaa tehdessä, chattiin piti turvautua eikä sekään ongelmatonta ole, oman asian esittäminen, kirjallisesti didigikäsitteitä käyttäen.

    Ainoan kerran kun seurasin vaalikeskustelua, eilen, tuli vahvistetuksi se, etteivät ihmiset enää ymmärrä toisiaan ja oman näkemyksen selvittäminen toiselle ei juuri kannata, kun kukaan ei kuuntele, odottelee vaan omaa puheenvuoroaan, minkä uskoo edustavan sitä ainoaa oikeaa totuutta.
    Edelleen jankattiin asiaa, mikä käsittääkseni on jo hoitotyössä todistettu paikkansa pitämättömäksi, eli se, että digitalisaation lisääminen vapauttaisi hoitohenkilökuntaa tekemään sitä varsinaista työtään eli asiakkaiden ja heidän pulmiensa kohtaamista.

    Kuulemma käytössä oleva digitaalinen työkalu, Apottiohjelma, on teettänyt vain lisätyötä, ei suinkaan vapauttanut voimavaroja asikastyöhön. Asiakkaalle, ainakin minulle, sen käyttö on yhtä painajaista: jos täytyy saada tarkennusta ohjeisiin tai selvitystä taudinkuvaan, se on luvattu antaa kolmen vuorokauden sisällä - kun tarvitsisit sitä juuri nyt.

    No. Näistä on puhuttu, ongelmat tiedetään, mutta yhä vain lasketaan digitalisaation varaan.
    Mielestäni se tarkoittaa meidän ikäpolven lopullista syrjäyttämistä. Se on meille viesti siitä,
    ettei meitä enää oteta lukuun täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä ja toimijana.

    Digiapua ja digikoulutusta tarjotaan hövelisti, mutta ei oteta huomioon ikääntymisen vaikutuksia meidän kognitiivisiin taitoihin: muistiin, keskittymiskykyyn, uuden oppimisen vaikeutumiseen eikä fyysisiin rajoituksiin, joista esim nivelrikko aiheuttaa vaikeutta käyttää kännykkää tai tietokonetta.
    Eilen oli tuttujen kanssa puhetta siitä, että lukeminenkin alkaa jo olla fyysisesti liian kuomittavaa: romaanit ovat 500-sivuisia ja ainakin käsiä niiden kannatteluun tarvitaan, ranteet kipeytyvät, niska jäykistyy, asennosta riippuen..))

    Jos Hillalla on Skippo mielen virkistykseksi, minulla on kyläkerho: pieni joukko kahdeksankymppisiä, eri taustoista, ikä ja asuinalue yhteisenä, vapaamuotoisessa tapaamisessa. Meidän ohjaaja tekee työtään harrastuspohjalta, mutta silti kunta aikoo ottaa tilan muuhun käyttöön ja osoittaa meidät toiseen tilaan, toiseen kerhoon, jonne meidän autottomien on mahdotonta päästä. Autolliset kyllä ystävällisesti tarjoavat kyytejä, mutta liian vähän heitä on, joten saa nähdä, miten meidän käy.

    Tuossapa taas yksi syy, mikä tekee sometarjonnasta varteenotettavan vaihtoehdon sosiaalisen kanssakäymisen muotona meille ikäihmisillekin. Leikkauksia vanhuspalveluihin tehdään käsittääkseni joka puolella ja me raihnastumme todennäköisesti vaan lisää. Näillä alustoilla on omat puutteensa ja vaikeutensa, mutta ainakin on mahdollista olla jonkinlaisessa yhteydessä ikätovereihin ja sitä itse pidän suuressa arvossa, vaikka se ei aina omia toiveita vastaisikaan.

    Se luvattu lumisade tuli tänne yöllä eikä juuri houkuta edes lenkille lähteä. Liikuntaa on kuitenkin tullut riitävästi tälle viikolle ja tekemättömiä töitä kertynyt liikaakin.
    En voi kuvitellakaan, että joskus saavuttaisin tilan, jossa kotini olisi moitteeton, järjestyksessä, ja kyllähän se on todettu, että tekemättömät työt stressaavat. Minun valintani näyttäisi kuitenkin olevan se moderni "kotihäpeä"..)) Häpeän mieluummin kuin siivoan...

    Mukavaa perjantaita kaikille,
    demeter1
    21. 1 / 366
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt