Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

11

  1. Sukututkimus on hauska ja antoisa harrastus varsinkin vanhetessa ja silloin aina harmittaa kun ei lapsena tullut mummoilta kyseltyä suvun historiaa. Suolana on tietty sekä hauskat että ikävät löydöt, ja kyllä suomalaisillakin saattaa polku löytyä siniverisiin - jos ei suoraan, niin amerikkalaisittain esivanhempien sisarusten kautta tai yhteisistä esivanhemmista alaspäin. Erillään kannattaa pitää dokumentoidut linjat ja satulinjat, ja ainakaan jälkimmäisiä ei kannata julkistaa vaikka niitä on hauska suvun kahvipöydissä kertoilla. Satulinjat alkavat yleensä henkilöstä, josta ei ole hyväksyttyä dokumenttia. Mutta dokumentin löytyessä satulinja voi muuttua oikeaksi.
    Itselläni kauimmaisin satulinja yltää Aatamiin ja Eevaan ja perustuu mm. viikinkien laulamiin saagoihin ja Tanskan kuninkaisiin. Ns. Sursilleistä oli ketjussa puhetta. Varsinkin pohjalaiset ovat jälkeläisiä ja mutkan kautta sukua useimmille pressoillemme, Väyryselle, Palmelle jne. Tietääkseni Sursillien kantaäitiä Dordia ei ole dokumentilla yhdistetty Bure-sukuun, joten ne ovat sitä satua.
    Monet ovat myös sukua Flemingeille esim. pohjalaisen Juho Eskonpoika Oppaan kautta - ja seuraava satujakson alku on Barthin vouti Klas Fleming, joka pitäisi yhdistää dokumentein ritarinvaimo Christine Hvideniin, josta aukeaisi tie Tanskan, Venäjän, Puolan ym. kuninkaallisiin. Se on jo tehtykin, mutta satua ovat.
    Viikinki Ragnar Lothbrokin esiäideissä on seuraava satuportti, eli Pohjois-Afrikasta viikinkivaimoksi naitu Hildis of Vandals, josta pääsee suoraan Rooman keisareihin ja aina tasavallan aikaan asti.
    Tällaisia satupolkuja löytyy ja ne ovat yhtä mielenkiintoisia kuin oikeaksi todistetut. Ainahan sukututkimuksessa on mahdollista, että naapurin isäntä on yökyläillyt, mutta sitäkin nykyisin varmistetaan kaivamalla geenejä elävistä ja kuolleista.
    Aloittaa voi vaikka guuglaamalla esivanhemman nimen perään sanan geni.