Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

0

Kommenttia

3

  1. ihmiset on yksilöitä,minun neljästä raskaudesta ei ole jäljellä ylimääräistä,ja minusta on synnytyksen jälkeen sanottu että näytän kuin en olisi koskaan raskaana ollutkaan.Toisille tulee enemmän painoa kuin toisille ja sinun raskaus on niin alussa ettei se näy vielä viikkoihin missään mutta odota edes 30 rv: a eteenpäin,silloin todella tiedät olevasi raskaana ja ihan varmasti saat kiloja,minä lupaan sen.
  2. voimia koko perheelle, tiedän tarkalleen miltä teistä tuntuu.olen neljän lapsen äiti 3,11,14 ja 16 ja meidän elämää pyörittää 14 murkku. Hän on aina ollut sisaruksiaan vilkkaampi,luonteeltaan iloinen ja ihmisten kanssa toimeen tuleva,kavereita on paljon ja vanhemmat ihmiset pitävät fiksuna nuorena miehenä jolla on sydän paikallaan ja onhan tuo tottakin vaan mitäs onkaan se muu käytös,joka meni mahdottomaksi kun aloitti ylakoulun. tuli kuvaan tupakkaa,kotoa rahan varastamista,paikkojen tuhoamista esim.rikottu ikkuna ja muuta vastaavaa,koulupinnaus,luvattomat yökylät,puhelin suljettuna ettei saa yhteyttä ja alkoholia.aloin kyllä ottamaan heti ohjia käsiini aresteilla,uhkailulla ja jopa lahjonnalla.kiikutin pojan moneen otteeseen terveyskeskukseen että saisin ajan neurolokiselle parempiin tutkimuksiin jos jokin on pahasti pielessä,ilman tulosta,kun terveyskeskuksesta ei ollut apua soitin läpi kouluterveydenhoitaja,psykologin,koulukuraattorin ja sosiaalitoimen,mistään ei tuntunut saavan apua,pojan käytös meni koko ajan vaan hullummaksi,viimein jouduin jo soittamaan poliisin etsimään poikaa kun ei mistään löytynyt,poiisin tehtävään kuulu tehdä myös lastensuojeluilmoitus jonka myötä ilmoitin mittani olevan täynnä ja vaatimalla vaadin että pojan on saatava apua ja kaikki apu otetaan vastaan mitä tarjotaan.viimein sain pysäytysjaksolle 1kk nuorisokotiin,7lk selvittiin sen ansiosta läpi,tilanne helpotti hetkeksi kunnes hän otti toisen autostamme kun olimme töissä menetti hallinnan ja auto tuhoutui täysin,onneksi pojan henki säilyi.ja taas minä soittelemaan kaiken mahdollisen läpi,tuloksetta,sisulla mennää eteenpäin kova kovaa vastaan ja sitkeydellä sain meille perhetyöntekijän.tällä hetkellä tilanne on ok mutta kuinka kauan sitä ei voi kun arvata,lääkärillä sain pojan käytettyä ja hänellä on ylivilkkaus jatko hoitoja ja apuja ei tule koska poika ei halua.psukologilla käy säännöllisesti. Olen ilmaissut pojalle selvästi vaihtoehdot joko kotona ja koulussa kunnolla tai laitos itse valitkoon tien,puheita oikeasta ja väärästä en enää pidä kun lupaa toista ja tekee toista,luottamus on mennyt jo kauan sitten.aika näyttää mitä tulevan pitää onneksi 3 muuta lasta on tasapainoisia ja kaikki muu perheessä kohdallaan muuten ei voimat riitäisi tähän rumpaan,uskon että teillä ja meillä tulee vielä helpottamaan mutta siihen asti tarvitaan voimia ja paljon,meitä vastaavassa tilanteessa olevia on enemmän kuin uskotkaan ja muistakaa huolehtia myös vanhempina toisistanne meille kellekkään ei anneta enempää kuin jaksamme kantaa vaikka kuinka taakka tuntuu raskaalta