anneputkuri

Vapaa kuvaus

hei..olen 20 kg ylipaínoa mutta rakastan ´siitä enemmän.. JOS U´SKALLAT.. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

0

Kommenttia

1

  1. Olen itse ns. toipunut bulimikko. En ole aikaisemmin mihinkään kommentoinut mutta tämä kolahti. Itse olen 44v ja ollut ns. "täysin kuivilla" jo yli kolme vuotta. Bulimiani alkoi 17v kun asuin ulkomailla ja käymässä "high school"issa oli joittenkin mielestä muotia oksentaa ruokaa. Tyhmää tiedän mutta mitä silloin nuorena tiesi. Parin kokeilun jälkeen se oli konsti myös helpottaa pahaa oloa kun isän kanssa riiteli. En itse voinut kuvitellakaan että puhuisin vanhemmille! Oma tarinani on tosi pitkä mutta lyhyesti olin yksin ja häpeissään tautini kanssa. Vasta 26 vuotiaana kun avioero tuli, hankin itse apua yksityiseltä psykiatrilta ja sitä kautta aloitin psykoterapian, terapeutin kanssa joka oli erikoistunut syömishäirioihin. Yksityinen terapiahan on kallista mutta silloinen tilanteeni mahdollisti kustantaa terapian. Terapia jäi kesken sillä minut ohjattiin Lapinlahden sairaalan syömishäiriö polille. Harmi että sitä ei enää ole mutta nyt sehän on siirtynyt Hesperiaan? Olin Lapinlahdessa pari kertaa ja aloitin Fluoxetiini lääkityksen joka on samalla masennuslääke. (joku muukin mainitsi lääkkeen aikaisemmassa viestissä). Isommilla annoksilla fluoxetiinia, en vaan yksinkertaisesti pystynyt ahmimaan niin paljon (sehän on kai yksilöllistä) ja pikku hiljaa oksentaminen väheni. Vaarana on, ainakin minulla, löysin muita koukuttavia juttuja pahaan oloon.... himokuntoilu, himo rahankäyttö mutta pahin oli kun alkoholi tuli tilalle. Please, hoida itsesi nyt, tämä tauti ei parannu itsestään. Onhan muiden helppo sanoa että syö vähemmän ja terveellisesti mutta ei se niin helppoa mulle ollut. Nyt vasta 44v voin sanoa että elämä on suht' koht' mallillaan. Mutta helppo ei ollut tie. Olet niin viisas jo 15-vuotiaana ottaa asian esiin tällä lailla. Olisipa silloin minullakin ollut näitä ihania tekstejä luettavissa ja tautini ei olisi kestänyt niin pitkään kuin nyt. Mulla ei ollut mahdollista kertoa kenellekään eikä saada siihen aikaan tietoa. Edelliset viestit antoivat paljon neuvoja ja tsemppiä, lue ne uudelleen.Varsínkin Wounted henkilön kaksi viestejä oli ihan kuin omasta elämästä. Tiedän että viesteille on tullut paljon peukkuja, harmi vaan että jotkut pilaavat ne peukuttamassa alas. Tätä tautia on vaikea ulkopuolisten ymmärtää. Voimia ja iloa sinulle ....
    2. 1 / 1
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt