kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Michael Moorellakaan ei liene taivaasta annettua profetian armolahjaa. Puhutaan kuitenkin miljoonista vaikka vain kymmenes osa Mooren näytöstä olisi totta. Armeijan hankinta ja palvelusopimukset yhtiöissä, joissa Bushin perheellä on sormet mukana tekee sodasta hänelle paljon rauhaa edullisemman.

    Hyväksyn kuitenkin täysin sen, että Jumalan otollinen aika on usein kriisien ja sodankin keskellä... kuka tietää. Mutta siitä tuskin tarpeettoman sodan alkajalle jaetaan taivaallisia kiitospalkintoja.

    Kai
  2. Valitettavasti en ole se tunnettu Kai A... Vaikka lienee kättä tullut puristettua hänenkin kanssaan.
  3. Laitan nyt tähän useampaan edelläolevaan liittyvää huulenheittoa.

    Sosialidemokraatti en ole. Jos aseiden kalistelu ja omien taskujen täyttö sotadollareilla on hengen hedelmää ja uudestisyntymisen merkkiä, niin hyvä on, uskotaan.

    En muuten väittänyt, että muslimimaissa on koskaan ollut helppoa olla kristitty. Sanoinpahan vain, että se on Bushin ansiosta vaikeampaa kuin ennen.

    Ehkä synkkä katsantoni nousee siitä, että olen tavannut jonkun uudestisyntyneen ja elävään uskoon tulleen muslimin (jollaiset tietenkin joutuvat elämään veitsi kurkulla ja hengenmenoa peläten) ja toivoisin, että joku käänne tekisi mahdolliseksi useampien muslimien kääntymisen. Onhan missiologien mukaan muslimimaissa on liki 30 miljoonaa, jotka olosuhteiden muuttuessa tunnustaisivat Jeesuksen Herrakseen. Bush ei ole tässä auttanut. Mutta saahan asioista aina keskustella.

    Kai
  4. No jos on hyvä, että jihadismi jyllää, mikä ei vain tuo terrorismin uhkaa vaan on myös saattanut islaminuskoisten maiden evankeliset kristityt (myös ulkomaalaiset) entistä ahtaammalle, ja jos on hyvä, että Irakissa ja Afganistanissa on kriisit, joihin ratkaisua voi odottaa vasta 5-20 vuoden aikavälillä (mikäli maat eivät ennen sitä hajoa sisällissotaan) ja jos on hyvä, että Israel viha on arabien keskuudessa korkeimmissa lukemissa 30 vuoteen, ja jos on hyvä, että USAn kansallisvelka on sitä tasoa, että finanssi-ihmiset kautta maailman pelkäävät dollarin romahdusta ja maailmanlaajuista lamaa, ja jos on hyvä, että öljyn hinta on huipussaan kun Bush haluaisi avata vielä uuden sotarintaman ja uhittelee Irania (minkä sodan rinnalla, jos se syttyy, Irak on kuin lasten leikkiä hiekkalaatikolla)... niin onhan Bush aivan mainio.

    Ja onpahan hän kriisejä kärjistämällä tuonut Herran tulon ajatukset meitä paljon lähemmäksi. Huh... sen verran kylmiä väreitä Bush tuo mukanaan, että vaikken Chavezia innoitettuna profeettana pidäkään, niin minäkin tunnen rikinkatkun seuraavan Bushia minne meneekin.

    Eli Herran armoa tarvinnee Bush niinkuin allekirjoittanutkin.

    Kai A
  5. Kiitos kommenteistasi ja kiitos Herralle! Herra on todellakin kirkkoja suurempi.

    Kai
  6. Kaikkea uskoon liittyvää on lähestyttävä nöyrästi. Raamattu on suurempi kuin minä olen. Samoin Herra. Asioita on siksi katsottava myös omalle näkökulmalle vastakkaisesta suunnasta. Olen tätä yrittänyt myös UTn lakiopetuksen suhteen ja samalla pohtinut myös koko lakikäsitteen tulkintaa ja lain suhdetta UTn kokonaisuuteen, Kristukseen, pelastuksen lahjaan ja koko UTsta huokuvaan vapauden henkeen. Toistaiseksi ei ole ollut syytä kantaa muuttaa.

    Sitävastoin yhdessä sun toisessa muussa uskoon liittyvässä on ollut pakko vuosien varrella myöntää, että karsittavaa ja muutettavaa löytyy. Varsin usein tulee eteen asioita, joissa olen joutunut kyseenalaistamaan myös veljieni tai kirkkoni opetusta ja painopisteitä.

    En kuitenkaan taatusti pidä itseäni minään adventtikirkon Lutherina, olen siihen liian laiska ja rauhaa rakastava, mutta olen omaksi missiokseni saanut yrittää uudistaa kirkkoani irti pahimmista kalkkeutumistaan ja Kristuskeskeisemmäksi.

    Ylipäätään uskohan on aina dynaaminen asia, jossa mennään joko eteenpäin tai taaksepäin, uudistutaan tai taannutaan, mutta jossa ei mitään voida jäädyttää johonkin yhteen muotoon vaikka sellaista useimmat opetuksensa tarkkaan määritelleet kirkkokunnat Adventtikirkko mukaan luettuna aina välillä yrittävät.

    Entä itse??

    Kai
  7. Enpä minäkään, mitään Ellensapattia tunne. Pidän sapattia samojen periaatteiden mukaan kuin seitsemännen päivän baptistit, helluntailaiset tai vaikkapa ne messiaaniset juutalaiset, jotka eivät Kristuksen vuoksi ota sapatinviettonsa perustaksi Vanhaa testamenttia vaan Uuden.

    Pidän siis sapattia siksi, että Uusi testamentti sen minun mielestäni riittävän selkeästi vahvistaa. Tapanani ei kuitenkaan ole tuomita ketään sunnuntaita viettävää (vaikka en sunnuntain pyhittämistä kovin loogisena Raamatun kannalta katsottuna pidäkään). En myöskään tuomitse niitä, jotka eivät pyhitä mitään päivää (mille löytynee parempia perusteita kuin sunnuntai vietolle). Ei ole syytä tuomita, kun Raamattu sen kieltää ja onhan usko Herraan päivää tärkeämpi.

    Jos jotakuta lepopäiväasiassa tuomitsen, niin tuomitsen itseäni. Onhan nimittäin niin, että kun jonkun asian Jumalan sanana hyväksyy, niin saisihan sitä suuremmalla uskon innolla varmuudella seurata kuin mitä minä sapatin suhteen teen. Onneksi mikään pelastuksen tiellä ei perustu ihmisen tekemiseen tai tekemättä jättämiseen vaan Herran armon riittävyyteen.

    Voi ehkä vielä lisätä sen, etten oikeastaan ihmettele uskova1:n viitteitä ellensapattiin. On nimittäin adventismiä, jolle Ellen White on uskon ja elämän auktoriteetti Raamatun rinnalla. Siinä ammenetaan suurempia tai pienempiä uskon asioita Whiten kirjoista. Voi myös olla, niinkuin tälläkin palstalla on joskus näkynyt, että tämän kannan edustajat kuitenkin väittävät perustavansa kantansa yksin Raamattuun.

    Lähtökohtani on kuitenkin toinen. Mielestäni oikeaa adventismia on "yksin Raamattu" periaate, jossa nomenomaan todetaan, ettei kirkon tule koskaan eikä missään asiassa opettaa mitään uskon oppia tai käytäntöä muuhun kuin Raamattuun perustuen. Ellen Whitelle ei ole annettu mitään opillista auktoriteettia. Sen sijaan hänen tekstinsä arvosteltakoon Raamatulla: Tutkikaa kaikki ja pitäkää se, mikä hyvää on.

    Tiedän, että EGWn auktoriteettia Raamatun rinnalla korostavat ovat pieni vähemmistö, pienempi kuin niiden joukko, jotka pitävät Raamattua ainoana auktoriteettinä. Valitettavasti on kuitenkin paljon adventisteja, joille Raamatun ja Whiten suhde on epäselvä.

    Varmaankaan kirkko ei tässä asiassa ole hoitanut opetustehtäväänsä niin hyvin kuin olisi pitänyt. Ja jos tämä palsta saa yhdenkin adventistin selkeämmin näkemään Raamatun ainutkertaisen ja riittävän auktoriteetin niin uskova1:n kommentit ovat olleet paikallaan.

    Kai
  8. Herra on ainoa, joka herättää, uudestisynnyttää ja pelastaa. Sapatti ei todellakaan tee ihmisestä "oikeaa uskovaa"... Jos joku ilman Kristusta pitää sapattia, se ei yleensä tee kenestäkään kuin hyvän fariseuksen.

    Kai
  9. Jos juutalaiset lasketaan mukaan, niin voisihan pitää paikkansa, että maailmassa on muita kuin adventistisapatinpitäjiä enemmän kuin adventisteja. Epätodennäköistä kuitenkin.

    Mikään kirkkojen tai uskontojen kannattajien määriin liittyvä asia ei ole itsestäänselvyys. Annetut luvut ovat harvoin vertailukelpoisia. Luterilaiset laskevat mukaan kaikki lapsista aikuisiin ja uskovista maallistuneisiin, Jehovan todistajat sisältävät vain ne, jotka todistavat... baptistit laskevat vain kasteen saaneet, ei siis lapsia, ja mormoonit ottavat joskus mukaan kaikki, jotka ovat joskus olleet mukana vaikka myöhemmin olisivat joukosta eronneet. Eli vertailut eivät ole yhtään yksinkertaisia - edes silloinkaan, kun niitä yrittäisi tehdä puolueettomasti.

    Juutalaisia on maailmassa noin 14 miljoonaa, mutta heistähän on ainakin 4.5 miljoonaa maallistuneita, joilta business luistaa sapattina yhtä hyvin kuin muinakin päivinä.

    Adventtikirkkoa lukuunottamatta kaikki sapattia pitävät kristilliset yhteisöt ovat hyvin pieniä ja käsitykseni mukaan niiden jäsenmäärä on viimeisen parin vuosikymmenen aikana ollut laskussa. Esim. Seitsemännen päivän baptisteja oli 90 -luvulla noin 50.000 ja vuoden 2002 tilaston mukaan noin 40.000.

    Sapattia pitäviä helluntailaisryhmiä on muutamia. Esimerkkinä Seventh-day Pentecostal Church of the Living God, johon kuuluu muutamia seurakunta ja tuhatkunta jäsentä, Seventh-day Pentecostal Assemblies, joka tuskin on paljoa suurempi. Lisäksi on yksittäisiä sapattia pitäviä helluntaiseurakuntia, joiden määrää voi vain arvailla, veikkaukseni on, että sapattia pitävien helluntailaisten määrä on pitkälle alle kymmenen tuhatta, mutta totta puhuen olisi parempi olla sanomatta mitään, kun en tiedä.

    Näiden lisäksi on erilaisia pikku ryhmiä (kuten vaikkapa Herran Kansa Suomessa) ja yksittäisiä eri kirkkokuntiin kuuluvia jäseniä, jotka pitävät sapattia tai joissakin tapauksissa sekä sapattia että sunnuntaita. Kokonaismäärä ei kuitenkaan liene kovin suuri, muutamia tuhansia tai kymmeniä tuhansia koko maailmassa.

    Suurempi kuin edellämainitut yhteensä on tietenkin messiaanisten juutalaisten joukko... mutta hehän ovat jo aiemmassa juutalaisten luvussa mukana.

    Osa ongelmasta on siinä, ettei myöskään sapattia pitävien adventistien määrästäkään ole yksiselitteistä tilastoa. Kastettuja jäseniä on 14-15 miljoonaa, mutta mikä on aktiivijästen määrä? Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa aktiivisten jäsenten määrä on huomattavasti pienempi kuin tilastossa ilmoitettu. Toisaalta kehitysmaissa, joissa jäsenistä on enemmistö, on alueita, joissa jumalanpalveluksessa kävijöiden määrä on tuntuvasti kastettujen jäsenten määrää korkeampi.

    Näin ollen suurimmat arviot adventtikirkon piirissä sapattia viettävistä ovat 20 miljoonan paikkeilla, mutta kun kukaan ei ole asiaa kunnolla tutkinut voisi todellinen luku olla vaikka niinkin pieni kuin 10 miljoonaa.
    Veikkaisin kuitenkin, että se on vähän enemmän.

    Mutta loppujen lopuksi koko asiasta, sapatinviettäjien määrästä, ei kannata suurta numeroa tehdä, kun sapatti ei ole eikä milloinkaan tule olemaan sama kuin pelastus tai Herra. Eikös Daavidkin aikanaan tehnyt syntiä, kun yritti Israelia laskea? Johtuiskohan siitä, että vain Herra näkee sydämeen?

    Kai
  10. Vaihteleva ja muutaman vuoden ajalla laskeva kasvutilasto on tietenkin faktaa, vaikka numerollisella kasvuvauhdilla ei mitään todellista merkitystä olekaan. Arvoa olisi tilastolla, joka kertoisi onko elävässä uskossa olevien adventistien määrä nousussa vai laskussa. Sitä tilastoa on kuitenkin vaikea saada, kun sydämiä mittaa Herra eikä ihmiset.

    Todetaan nyt kuitenkin, että tuo 1000000 vuotta tuntuu kaukaa haetulta. Laskimeni (ja ehkä aivonikin) saattavat olla epäkunnossa, mutta jos kasvu sattuisi tasaantumaan ja jatkumaan nykyisellään olisi adventtikirkon jäsenmäärä 50 vuoden kuluttua noin 100 miljoonaa (maailman väkiluku silloin 10-13 miljardia) ja sadan vuoden kuluttua 700 miljoonaa (maailman väkiluku silloin 16-20 miljardia??).

    Todellinen yhtälö on kuitenkin niin monimutkainen, ettei sitä kannata edes yrittää. Nopeasti (ja adventtikirkkoa nopeammin) kasvavia kirkkoja / uskontojahan on monia: Esim. helluntailaisuus, islam ja hindulaisuus. Lisäksi pitää muistaa, että suhteessa maailman väkilukuun, myös roomalaiskatolisuus kasvaa - prosenteissa tosin hitaasti, mutta pääluvultaan nopeasti, koska se jo on maailman suurin uskonnollinen yhteisö.

    Varmin johtopäätös, jonka edelläolevasta voi tehdä, on se että vaikka pallomme asukkaisen keskimääräinen elintaso on parin viime vuosikymmenen aikana parantunut ja esim. nälänhätä on saman aikana vähentynyt, on lähivuosikymmeninä odotettavissa aivan mielettömiä kriisejä väestön kasvaessa yli sen, mihin ehtyvät energia-luonnonvarat riittävät.

    Ei tarvita suurta mielikuvitusta liittää tätä uhkakuvaa Kristuksen paluuta koskeviin Raamatun sanoihin. Kriisien keskellä kirkot kaatuvat tai nousevat nopeasti...

    Mutta loppujen lopuksi Jumala ei kirkkoja tarvitsekaan - se mitä hän toivoo ja minkä hyväksi hän tekee työtä on synnyttää elävässä uskossa olevia heränneitä ihmisiä.

    Kai
  11. Vähän tarkempi asian tutkiminen osoittaisi, etteivät sairaalat tai varsinkaan koulut ole mitään hyvää bisnestä. Kirkot, adventtikirkko mukaanluettuna, yleensä pärjäävät pitkällä aikavälillä varsin heikosti liikehankkeissaan. Näin ollen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta adventtikirkonkin sairaalat ja parantolat (noin 167), ja erityisesti klinikat (407) ovat yleensä rahareikiä, eivät rahasampoja.

    Koulujen kohdalla tilanne on vielä paljon huonompi. Olen opettaja ja seurannut kirkon koulutoimintaa eri maissa muutaman vuosikymmenen ajan ja tiedän, että rahaa tuottavia kouluja syntyy vain hetkellisesti erityistilanteissa.

    Voi vain kuvitella, mitä yhteensä noin 7000 koulun, ammattikoulun ja yliopiston ylläpito pienelle kirkolle maksaa... Pelkän kouluihin investoidun pääoman kuoletukset ovat vuosittain sadoissa miljoonissa euroissa puhumattakaan opetustoimen ylläpidosta. Esimerkkinä yksi näistä kouluista, oma työpaikkani, joka on korkeakoulu "halvassa" kehitysmaassa. Noin tuhannen oppilaan laitoksen pyörittäminen maksaa paikallisille adventtikirkoille liki miljoona euroa vuodessa... (onneksi koulun ylläpitäjiin kuuluu myös naapurimaiden seurakuntia vähän vauraampi kirkko Singaporessa.)

    Ja tulkoon vielä lisätyksi, että esim Suomen valtio vaatii kehitysapurahoilleen sen verran tarkkaa kirjanpitoa, ettei niitä minnekään suomalaiseen kouluun sijoitella, oli sitten kuinka avun tarpeessa hyvänsä.

    Palstalle paremmin sopiva keskustelunaihe olisi varmaan kysymys siitä, kannattaako kristillisiä kouluja ylipäätään yrittää ylläpitää. Jaakko Haavion pohdiskeli, kuinka opettaa sitä, mitä ei voi opettaa? Luther puolestaan totesi, että koulu voi opettaa ja antaa arvosanan vain teoriasta, mutta sydämen kääntyminen on Jumalan työ, jota opettaja ei voi oppilaalle antaa ja josta ei myöskään voi todistukseen laittaa arvosanaa.

    Kai
  12. Viimeksi, kun Paulsenin näin liikkui aivan tavallisella autonrotiskolla ilman turvaväkeä... Jos tilanne nyt on toinen, ei lähtökohta voi olla Paulsen itse vaan se, että seurakunta on reagoinut johonkin tiedossa olevaan uhkaan...

    Muuten koko tämä juttusarja tuntuu leijailevan aivan pilvissä. Kuulun oman seurakuntani organisaation kriitikoihin; pitäisin yksinkertaisempaa (ja raamatullisempaa) järjestystä parempana.

    Mieleni tekee kuitenkin kysyä, kuuluuko joku presidenttiyttä kauhistelevista sellaiseen uskonnolliseen yhteisöön, jolla on kansainvälistä toimintaa, mutta ei minkäänlaista johtajaa, toimitusjohtajaa, toiminnanjohtajaa, arkkipiispaa, metropoliittaa, apostolia tai muuta päällikköä eikä myöskään mitään sääntöjä, jonka mukaan kirkon yksiköt toimivat ja virkailijat valitaan? Hyvät ihmiset, eihän sellaista ainakaan Suomessa pystyisi uskonnolliseksi yhteisöksi rekisteröimään.

    Kannattaisi myös pitää mielessä, että USAssa liikeyritysten, yliopistojen samoin kuin varsin pientenkin järjestöjen johtajat ovat usein presidenttejä ja ettei englanninkielessä ole kovin montaa muuta sopivaa sanaa. Niinpä liki kaikilla amerikassa toimivilla kirkoilla, joilla ei ole piispallista organisaatiomallia ja muutamat joilla on, kutsuvat johtajaansa presidentiksi (mm. muutamat luterilaiset, baptisti, helluntailais, metodisti ja ties mitkä) kirkot ovat siellä presidenttijohtoisia.

    Emme siis tässä asiassa ole ihan huonossa seurassa ja ehdottaisin, että pahimmin asiasta kierroksillä käyvät joko menevät liike-englannin peruskurssille tai vaihtavat kritiikin aiheeksi sen, että adventtikirkolla on raskas organisaatio, vaikka eihän tuollainen aihe tälle palstalle kuulu.

    Muuten raskaasta organisaatiosta voi tietenkin olla se etu, että sotien ja kriisien kohdatessa vahvemmat alueet ovat voineet varsin tehokkaasti tukea heikompia, mutta toisaalta se haitta, että iso laiva kääntyy hitaasti silloinkin, kun Henki haluaisi sille uutta suuntaa antaa.

    Kai A
  13. On totta, että Jehova tai Jahve käännetään aina sanalla Herra. Mutta hepreassa on myös sana "adonai", jonka käännös on sama. Siis esim Ps. 110 "Herra sanoi minun Herralleni..." ei ole alkukielellä "JHWH sanoi JHWHlle.." vaan "JHWH sanoi adonaille..."

    Tärkeä asiaan liittyvä seikka, johon en osaa vastata, on kysymys siitä, mitä sanaa Uuden Testamentin kirjoittajat alunperin käyttivät. Hehän lainaavat usein VTn tekstejä, myös sellaisia, joissa on VTssa sana Jahve.

    Raamatussamme ja sen pohjana olevissa käsikirjoituksissa on näissä kohdin sana "Herra" tai kreikassa "kyrios". Kirkkoisien tekstit näyttävät puoltavan samaa käytäntöä, mutta UTn käsikirjoitukset tai kirkkoisät eivät kuitenkaan vie meitä aivan apostolien aikaan asti enkä tiedä antavatko esim. monet viime vuosikymmeninä löydetyt vanhat mutta valitettavasti pienet UTn käsikirjoitusten kappaleet, fragmentit asiaan mitään valoa.

    Käsitykseni mukaan Jehovan todistajat ovat laittaneet Uuden maailman käännökseensa Jehova sanan myös muutamaan UTn tekstiin perustuen hyvin myöhäisiin (1500 -luvun??) UT:n heprealaisiin käännöksiin. Tämä ei ole perusteltua. Miksi käyttää myöhäistä käännöstekstiä sanavalinnan pohjana, kun käytettävissä on yli tuhat vuotta vanhempia kreikankielisiä ja selvästi laadukkaampia tekstejä.

    Kai
  14. Vanhan testamentin aijan loppupuolella Jumalan nimi jäi vähitellen pois yleisestä käytöstä. Silloin käskyä "älä turhaan lausu" alettiin tulkita niin, että on paras olla lausumatta Jumalan nimeä ollenkaan.

    Jeesuksen aikaan mennessä käytäntö oli se, että kukaan tavallinen juutalainen ei nimeä koskaan käyttänyt. Se sanottiin ääneen vain kerran vuodessa suurena sovintopäivänä, jolloin kaikkein pyhimmässä toimistusta suorittava pappi lausui sen muistaakseni kahdeksan kertaa.

    Myös kirjoitetussa tekstissä, kun muuten oli siirrytty heprealaiseen neliökirjoitukseen, kirjoitettiin Jumalan nimi vanhoilla risuaitaa muistuttavilla foinikealaisaakkosilla ja sama käytäntö siirtyi myös kreikankielisiin VTn kääännöksiin. Sen ajan juutalaisten mielestä Jumalan nimi oli liian pyhä käännettäväksi tai muutettavaksi. Hurskaimmat kirjurit jopa peseytyivät ja vaihtoivat vaatteet joka kerta, kun JHWH eli tetragrammaton tuli tekstissä vastaan.

    Tämähän ei tuottanut mitään ongelmaa juutalaisuudesta kristilliseen uskoon kääntyneille, mutta kun pakanakristityt lukivat vaikkapa kreikankielellä jumalanpalveluksessaan Vanhaa testamenttia (ja VT oli alkuseurakunnassa käytössä pitkään ennenkuin UTn kaanon oli vakiintunut) ja eteen tuli kappale foinikealaista risuaitaa niin se tietenkin aiheutti ymmärrettävää hämmennystä. Niinpä, kun tekstejä sitten kopioitiin JHWH korvattiin sanalla "kyrios" eli Herra.

    Tämä käytäntö lähtee siis varhaisesta kristillisyydestä, ehkä toiselta vuosisadalta, ja useimmat Raamatunkäännökset vieläkin seuraavat sitä. Joissakin maissa on sellainen tapa, että kun alkutekstissä on JHWH sanan HERRA vastike kirjoitetaan suurin kirjaimin ja kun alkutekstissä on joku muu sana (vaikkapa adonai) käytetään normaalitekstiä. Suomalainen käännös ei taida tätä eroa tehdä.

    Vielä voi Jahve nimestä sanoa sen verran, että kun heprealainen konsonanttiteksti aikanaan vokalisoitiin, se JHWH kohdalla käytettiin ääneen lukussa tarpeellisen korvikesanan vokaaleja, esim "shema" (nimi), josta sittemmin tuli "Jehova" muoto.

    Nimen alkuperäistä ääntämistä ei tunneta. Parhaat vinkit löytyvät nk. teoforisista nimistä, joissa Jumalan nimi on osana. Esim "Joo"natan tai "Je"hosafat tai Jesa"ja" tai Sakar"ja". Vanhimmat nimet ovat usein "Jo" muotoisia ja myöhemmät "Ja" tai oikeastaan "Jahu" muotoisia. Kirkkoisien transliteroinneista löytyy myös lisätietoa. Esim. JAO tai JAOBE jne. Joten vaikkapa Jahve ääntämistapa on selvästi parempi kuin Jehova.

    Kai
  15. Laittomuuden salaisuutta taitaa piillä kaikessa sellainessa uskossa, jossa ei rakasteta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseä.

    Pelastushan ei tietenkään perustu kuuliaisuuteen vaan armoon, mutta Kristukseen rakastunut haluaa tehdä hänen tahtonsa. Sapatti ei tässä ole kuin pieni osa eikä se myöskään ole kaikkein tärkein osa.

    Ilmestyskirjan peto? Mikä niistä? Siellähän on petoja miltei joka luvussa ja pahin on se vanha lohikäärme, jota kutsutaan samalla nimellä kuin suomalaisen kirosanavalikoiman herkullisimmat sanat. Muut lienevät hänen välikappaleitaan.

    Jumalan sinetti ja Pyhän Hengen sinetti kuuluvat yhteen ja Ilmestyskirjassa mainittu sinetti ja pedon merkki kuuluvat tulevaisuuteen.

    Sinetin tulevat saaman ne, jotka ovat elävässä uskossa Kristukseen ja joilla on Pyhän Hengen lahja. Ilman tätä ei yksikään adventisti tai muukaan uskova ei tule sinettiä saamaan.

    Kai A
  16. Löytyyhän adventtikirkosta jäseniä, jotka puheissaan tai kirjoituksissan lainaavat EGWtä jatkuvasti ja paljon enemmän kuin Raamattua. Varsinkin Yhdysvalloissa kirkon piirissä on pieniä seurakunnan organisaatiosta irrallaan olevia pieniä ryhmäkuntia, joiden julkaisuissa tai tilaisuuksissa saattaa olla tämä sävy.

    Onneksi tällainen on nykyään paljon harvinaisempaa kuin se oli puoli vuosisataa sitten. Minä olen viimeiset seitsemän vuotta kuulunyt paikallisseurakuntaan, jonka jumalanpalveluksissa ei EGWstä juurikaan puhuta. Arvioini mukaan häneen on viitattu ehkä kolme tai neljä kertaa koko seitsemän vuoden aikana...

    Massajakeluihin en osaa ottaa kantaa. En tiedä vastaavia jakeluita tehdyn missään muualla kuin Suomessa.

    Kai A
  17. Sanottakoon tässä vain, ettei Adventtikirkolla ole mitään virallista opetusta koskien Roomalaiskatolista kirkkoa. Tässä voi jälleen viitata niihin tällä palstalla surullisen kuuluisiksi tulleisiin kirkon 28 perustavaan opinkohtaan... (Huh... pitäisi varmaankin keksiä tuolle joku pirteampi nimi!)

    Myönnettäköön, että monet adventistit ovat jämähtäneet maalaamaan mustanpuhuvia kuvia tulevista katolisen kirkon vainoista. Tähän on kaksi syytä.

    Joskus vuosisadan vaihteen aikohin amerikkalainen adventistievankelista nimeltä Simpson keksi yhtyä samaan kuoroon muiden protestanttisten pappien kanssa puhumaan katolisen kirkon kauheuksista. Häneen asti katolisuus oli esiintynyt opetuksessamma vain ajoittain tai sivulauseissa. Silloisessa vahvasti antikatolisessa USAssa tämä kuitenkin osoittautui oivaksi lähestymistavaksi.

    Valitettavasti, kun suhdanteet muuttuivat ja muut protestantit luopuivat katolilaisvastaisista puheistaan ja tulkinnoistaan, adventisteilla levy juuttui uraan ja he jatkoivat ja veivät vielä saman menetelmän muihinkin maihin - muun muassa Suomeen, jossa on niin vähän katolilaisia, että uhkakuvien esittäminen tulevista katolilaisten synnyttämistä vainoista kuulostaa lähinnä hauskalta vitsiltä.

    Toinen syy on EGWn kirjoituksissa ja valitettavasti vasta viime vuosina muutamat adventistiteologit ovat heränneet siihen, ettei Raamattua tule tulkita EGWllä vaan päinvastoin. Ja koska Raamattu ei yhdessäkään tulevaa aikaa koskevassa profetiassa anna vainoojan roolia katoliselle kirkolle ei meidänkään pitäisi niin tehdä.

    Ehkäpä tähän nyt vielä sellaisen välihuomautuksen, että jos tämä kommenttini vie yöunia joltakin adventistilta, niin voi katsoa ajatuksiani tarkemmin jostakin vanhasta advlistan keskustelusta... tai lähettäköön minulle sähköpostia ja laitan vastauksena asiaan liittyvät Raamatun tekstit ja tarkemmat perustelut. Tälle palstalle en tule pitkiä juttuja kopioimaan, koska en itse jaksa toisten pitkiä jaarituksia lukea...

    Lopuksi, olen samaa mieltä Islamin uhasta. Militantti islam näkee kristillisen maailman heikkona ja parhaana lähetyskenttänään, koska kristityt usein suhtautuvat ymmärtämyksellä heihin. (Toisaalta missiologit arvelevat muslimien keskuudessa olevan jopa 30 miljoonaa piilokristittyä, joten myös siellä on otollista lähetyskenttää kristityille.) Mitä taas tulee katolisuuteen useimmat adventistit ovat kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että myös katolisuuden piirissä on elävää uskoa ja aitoa kristillisyyttä.

    Kai A
  18. Kun joskus harvoin tälle pasltalle jotakin kirjoitan, olen pyrkinyt välttämään opillisia EGWhen liittyviä kysymyksiä. Olen enimmäkseen kommentoinut historiallisiä juttuja... Syy on siinä, että minä, niinkuin monet Adventtikirkon jäsenistä, uskon, ettei kirkon opetuksessa voi tai saa olla mitään, mikä ei lähde yksin Raamatusta.

    Myönnän kyllä sen, ettei tämä (valitettavasti) ole itsestäänselvyys kaikille adventisteille ja että on monia, joiden mielestä EGWn ajatukset voivat tarjota jonkinlaista lisävaloa kirkon opetukseen ja jotka eivät pysty tekemään eroa sen välillä, mitä Raamattu opettaa ja mitä EGW opettaa.

    Kolmeen kysymykseesi seuraavat vastaukset.

    Käsitykseni mukaan (ja selasin juuri - kylläkin kiireisesti - läpi kaikki noin 40 kohtaa, joissa EGW viittaa pedon lukuun) EGW ei opeta mitään pedon luvusta muuta kuin, että aika tulee, jolloin sitä ihmisille pakotetaan. Kaikki kohdat taisivat olla vain lainauksia joko Ilm 13 tai 15 luvusta. Joten ei tuossa liene mitään allekirjoitettavaa tai allekirjoittamatta jätettävää.

    Toinen kysymys koskee EGWn profeetallisuutta ja Raamatun perusteita. Liian pitkä juttu näin kesälomalle...

    Viittaan vain Paavalin profeettoja koskevaan sanaan: tutkikaa kaikki ja pitäkää se, mikä hyvää on. Tutkiessani Adventtikirkon historiaa päädyin siihen tulokseen, että ilman EGWn panosta (erityisesti vuonna 1888 ja sen jälkeen) adventistit todennäköisesti olisivat suhteessa Kristukseen ja uskon vanhurskauteen pahempia kuin Jehovan todistajat... ilman ketään, joka evankeliumia korostaisi. Nyt elävässä uskossa olevia löytyy seurakunnan keskeltä ja taitavat lakihenkisetkin väittää ainakin nimellisti, että evankeliumiin uskovat. Jos siis evankeliumin ovi on edes joillekin vähän auennut niin kai sitä voi Paavalin mukaisesti hyvänä pitää?

    Kolmanteen kysymykseen voi vain vastata: Ehdottomasti ei.

    Kai
  19. Olisihan tietenkin kiva, jos kaikki adventistit ajattelisivat kaiksesta samalla tavalla... ja vielä kivampaa jos kaikki uskovat olisivat aina yhtä mieltä. Uskon kuitenkin vanhan opettajani olleen oikeassa, kun hän totesi, että jos kaksi ihmistä on kaikessa samaa mieltä, on toinen heistä tarpeeton.

    Valitettavasti todellisuus on kuitenkin sellainen, että kaikki adventistit eivät ole samaa mieltä edes uskon syvimmistä peruskysymyksistä, Kristuksesta, uskon vanhurskaudesta ja Raamatun sanan ehdottomasta arvovallasta, jne. Tällaisissa asioissa näkemyserot ovat tietenkin vakavampia kuin vaikkapa profetioiden tulkintojen kohdalla.

    Olen sen verran tutkinut roomalaiskatolisuuden osuutta Raamatun profetioissa, että pidän viheellisenä sellaista adventtikirkossa yleistä opetusta, jossa maalataan synkkiä tulevaisuudenkuvia katolisen kirkon kohdalle. Eihän se mahdotonta ole, että katolinen kirkko maailman suurimpana uskonnollisena järjestönä palaa vanhoille vainon teilleen - mutta mielestäni Raamattu ei anna perusteita näin opettaa. Enkä muuten edusta tätä kantaa yksin, vaikka tässä asiassa kuulunkin adventtikirkon piirissä pieneen vähemistöön.

    Mitä sitten tulee Islamiin... Myönnän heti, että minun olisi pitänyt asiaa tutkia tarkemmin. Ei Raamatun opetuksesta poliittisen korrektiuden tai diplomatian vuoksi jätetä jotakin syrjään.

    Nykymaailmassa kuitenkin harvat ihmiset kääntyvät mihinkään sillä, että puhutaan pedoista ja sarvista. Parempi herättää synnin tuntoa, mainostaa Kristuksen armoa ja yrittää auttaa ihmistä löytämään elävä rukouksiin vastaava Jumala. Muutamat harvat sitten myöhemmin saattavat kiinnostua niistä pedoista, niin selvitetään ne sitten siinä vaiheessa.

    Kai
  20. Sanoisin sen kuuluvan hyvään vanhaan protestanttiseen Raamatuntulkintaan aina uskonpuhdistuksen ajoista...

    Pakko kuitenkin tunnustaa, etten itse ole islamin roolia profetioissa tutkinut... ehkä tarkoituksella. Olin aikanaan työssä lähi-idässä ja siitä lähtien olen nähnyt osana tehtävääni yrittää voittaa myös islaminuskoisia Kristukselle (vaikka heitä nykyisessä työympäristössäni on vain vähän). Islaminuskoisia ei (sen enempää kuin roomalaiskatolilaisia) voiteta uskoon haukkumalla heidän uskoaan vääräksi tai pedoksi...

    Kai
    21. 74 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt