o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Päivän paras teksti!
    Toivottavasti en syyllisty väärinkäsitykseen, kun epäilen, että tässä on kirjoitettu asiallista asiaa pilke silmäkulmassa.
  2. Onhan noita eläkeläis- ja senioripuolueita vuosien mittaan pongahtanut esiin, mutta vaalien jälkeen niistä ei ole mitään kuulunut.
    Osoittaisivat ensin käytännössä, että yrittävät tehdä jotakin epäkohtien korjaamisesksi ja rupeaisivat vasta sitten pyrkimään eduskuntaan.

    Puolueitten vaaliohjelmat eivät kelpaa edes vessapaperiksi. Nehän on painettu koreilla väreillä kiiltävälle paperille.
    Kannattaa seurata, mitä mahdollinen ehdokas on tehnyt ja miten hänen puoleensa on äänestäjien antamaa valtuutusta käyttänyt.

    Äänestämättä ei kuitenkaan kannata jättää. Sehän on sama kuin tukensa antaminen vallassa oleville.
  3. Piti vastata viestiisi ja nauratti niin että kävin vahingossa kurkkaamassa profiiliasi.

    Olimme nimittäin juuri eilen laulamassa!
    Kävimme vanhainkodissa tervehtimässä kälyä, ja siellä sattui parhaillaan olemaan yhteislauluhetki.
    Änkesimme mukaan ja lauloimme sydäntemme kyllyydestä. Kyllä teki hyvää!
    Tyytyväisltä näyttivät nekin vanhukset, jotka eivät itse pystyneet laulamaan.

    Suosittelen lämpimästi kaikille hapannaamoille!
    Eiköhän parin reippaan yhteislaulutunnin jälkeen mieli ole virkeä ja hymy heltiä.
  4. Oma kokemukseni on, että isovanhemmat ovat tarpeellisia. Itse olin siinä onnellisessa asemassa,että lasteni mummi ja vaari olivat lähellä ja tarvittaessa tukena.
    Tulihan siinä joskus sanomistakin, kun kaksi sukupolvea omasi erilaisen kasvatusnäkemyksen, mutta tärkeintä oli,että isovanhemmat rakastivat lapsenlapsiaan ja nämä mummia ja vaaria.

    Nyt olemme itse isovanhempia ja olemme onnellisia siitä, että lapsillamme on ollut mahdollisuus jäädä "juurilleen" ja että voimme olla paljon tekemisissä lastenlasten kanssa ja tarpeeen vaatiessa vanhempien apunakin.

    Lapsenlapset ymmärtävät, että kotona ovat kodin säännöt ja mummulassa mummulan.
    Tämän ymmärtävät ja hyväksyvät myös heidän vanhempansa, ja huumori pelaa. Sain miniältä jääkaapin oveen tarran, jossa luki:
    - Tervetuloa mummolaan,lapset hemmotellaan piloille odottaessasi.
  5. Olen alusta alkaen lotonnut, ja kerran oli kuusi oikein. Tuli ihan sopivasti paikkaamaan sitä reikää, jonka kassaamme teki asuntolainan lyhennys.
    Sama rivi on käytössä edelleenkin, ja sen rinnalle olen rastinut toisenkin rivin - aina kymmeneksi viikoksi kerrallaan.

    Tappiolla jo varmaankin olen, sillä yleensä on jokin pikkuvoitto korkeintaan kerran vuodessa kohdalle osunut.
    Sen verran olen taikauskoinen etten uskalla jättää lottoamatta, koska molemmat rivit osaan ulkoa vaikka unissani.
    Lohdutankin itseäni, että olenhan ainakin tehnyt jotakin toteuttaakseni unelmani!
  6. Minusta tuntuu, että kirjoittaja oli mummi, joka on närkästynyt nuoren äidin kritiikistä.

    Muuten en ota kantaa, kun en tiedä hoitosuhteesta mitään.
  7. Voi herram piaksut ku miä aina innostun, ku tulee noit länsisuamalaisii kirjottajii!
    Varsinkit turkulaisist ihan kuulee sen säksätykse!
    Tervettuloo vaa oikeej joukolla!

    Näit murtei on kyl vähäv vaikee kirjottaa. Meitinkim murre kaipaa tota änk-äännettä, ja se om paljo se.
    Kais se jostakim merkistöist löytys, mut em miä viittir rupee eres alakamaa sen ettimistä.
    Menee taas koko härveli sekasij ja aikamiäspoika ei ehrit tääl alvariins hyppämää.
  8. Teini-ikäisen, todella mukavan sukulaispojan vaatteisiin oli myös aikoinaan tarttunut voi v -huudahdus.
    Kun hän meillä ollassaan sitä käytti, korjasin aina: - Tikku.
    Hetken poika muisti varoa, mutta sitten se alkuperäinen tapa taas lipsahti.

    Eräänä iltana sain tarpeekseni kohteliaasta oikomisesta ja päätin täräyttää tosi rajusti. Puhuttelin poikaa nimeltä ja ilmoitin, että tässä huushollissa ei vittuile kukaan muu kuin minä!

    Se shokki tehosi. Poika otti opikseen.
  9. Äläs siä simmottii surek ku ulkomaalisil ei ok kiälipäätä. Niirem murhehas se o! Siähän olet tän suamen kiälen oppinun ni ei sunkas sun kiälipäässäs mitääv vikaa o.
  10. ... ja vielä päivää Paavalistakin!
    Meillä on pakkasta vain -6, mutta Helsingissä oli tuplamäärä asteita.

    Tuli noista Likka321:n kahvikupeista mieleen mieheni 50-vuotispäivä.
    Varsinkin mieheni suku on suuri, ja kun siihen laskettiin minun sukuni sekä ystävät ja naapurit ynnä vielä muutama virallinenkin vieras, todettiin, että kahvikuppeja oli hankittava ja paljon.

    Hyvissä ajoin kiertelimme tavarataloissa ja ostoskeskuksissa. Jossakin mieheni otti Myrna-parin kouraansa ja katsoi hintaa. Kauhistuneen näköisenä hän kuiskasi: - Kato! Kuinka näin rumat kupit voi maksaa näin kamalasti! Ostaakohan näitä kukaan? Minä en huolisi mistään hinnasta.

    No, vieläkin kalliimpia kuppeja löytyi. Rupesi jo tuntumaan, että meidän olisi pakko viettää merkkipäivää matkoilla.
    Onneksi jostakin vihdoin löytyi muutama tusina kauniita valkoisia kuppeja markan kappalehintaan, ja hamstrasimme ne kaikki. Myyjä oli vielä niin ystävällinen että soitti toiseen myymälään ja kysyi, olisiko siellä lisää. Siellähän oli vielä vähän yli kaksi tusinaa, ja ne varattiin meille.
    Kyllä nyt oli kahvikuppeja - ja on edelleenkin!

    Tuli sitten merkkipäivä ja miehen veli perheineen raahaten suuria pahvilaatikoita. Osa sisaruksista oli kimpassa ostanut täydellisen tusinan Myrna-serviisin!
    Olivat ajatelleet, että suurissa juhlissa tarvitaan paljon kuppeja.

    Jossakin vaiheessa muuan kälyistä huomasi, että astioitten pohjaan oli jätetty hintalaput. Kauhistuneena hän rupesi raapimaan niitä irti.
    Kyllä naurua riitti, päivänsankari änkesi hätiin:
    - Älä hemmetissä raapi niitä pois! Kun olette lähteneet, otan taskulaskimen ja räknään, minkä arvoiseksi suku minut noteeraa.
  11. Kun olet hakenut ja lukenut vaaraamasi kirjan, jaat varmaan siitä iloa meille muillekin murrepalstalaisille. Alkukielellä tietysti.
  12. Kirjasto on juuri sellainen kaiken kansan kulttuurilaitos, jonka kynnys ei ole kenellekään liian korkea ja josta jokainen ikään, sukupuoleen tai koulutukseen katsomatta löytää haluamansa.

    Itse olen kolmannen polven lainaaja. Tien kirjastoon äiti opetti minulle jo silloin, kun olin vasta kuvienkatseluiässä. Siirsin saamani "kulttuuriperinnön" lapsilleni, ja nyt on lapsenlapset kukin vuorollaan jo vauvaikäisestä "kotoutettu" kirjastoon, ja kaikki ovat innokkaita lainaajia ja lukijoita.

    Tämä ikä on ihana! Nyt voi hyvällä omallatunnolla kantaa kirjoja kotiin, ja aina me mieheni kanssa olemmekin nokka kirjassa kiinni. Olemmme kaikkiruokaisia ja usein valintasysteemimme onkin entten-tentten-teelika-mentten.
    Silläkin tavalla löytää joskus yllättäviä helmiä, joista on mukava vaihtaa mielipiteitä ja samalla löytää niitä yllätyksiä myös elämäntoverista, jota on kuvitellut lukevansa kuin avointa kirjaa.
  13. Meitil on kans sukulaisii ympäri Eurooppaa ja Kanataa myätem muttei niilläkä o sitä kypee.
    Siit ei os sitte mitää hyätyy minullakkas siim miäles.
    Enämpi harvom miä soittelen niillem mut toi Suamem Posti kyl aika pitkältikip pysyy pystys mun talourellisella tuellani.
  14. Minä olen viime vuosina nähnyt pelkkiä kaleidoskooppiunia. Hassuinta on, että niissä unissa olen tietävinäni, että tämä uni johtuu tästä tai tuosta kokemastani tai näkemästäni.

    Äitini kuoleman jälkeen näin pitkään unia lapsuudenkodista. Se oli aina aurinkoinen ja lämmin, mutta erityisesti se oli paljon suurempi kuin ja vauraampi kuin se todellisuudessa oli ollut. Tiesin, että äiti vallitsi siellä, vaikka häntä ei näkynytkään, ja minulla oli äärettömän hyvä olla.

    Olen köyhästä kodista, mutta lapsuuteni oli näin jälkikäteenkin ajatellen hyvin onnellinen, vaikka surullisiakin muistoja varsinkin sota-ajalta on paljon.
    Ei se unieni onnentunne siis ollut tuulesta temmattu, mutta olen päätellyt, että vasta äidin menetettyäni tajusin, miten paljon arvokasta olen lapsuudenkodistani ja erityisesti äidiltäni saanut.
  15. jäiköhän minulta jotakin lukematta rähinäremmistä vai olenkohan tosiaankin täydellinen puupää?

    Mielestäni Ruuneperi teki hyvän aloituksen, josta oli kehkeytymässä hedelmällinen keskustelu. Käsitän keskustelulla sitä, että mielipiteensä saa - ja pitääkin - sanoa ja eri mieltäkin voi olla.
    Ruuneperi ei vaikuta tyypiltä, joka odottaisi pelkkää hymistelyä, ja sen tähden haluaisinkin jatkaa keskustelua hänen kanssaan.

    Olisko uusi aloitus samasta aiheesta mitään?
  16. Huomenet nimittäin.
    Piti silmät ristissä hortoilla tänne, kun kahvi loppui kotona kesken. Keitin itselleni pari kupillista, mieskin heräsi lumiauran jyminään ja joi sen toisen kupillisen.

    Lunta on tullut yön aikana lisää, eikä pakkastakaan ole kuin pari piirua, jos nyt yhdellä silmällä oikein näin. Toinen silmä on vielä kiinni, mutta suu sitäkin avoimempi. Haukotuttaa niin että suupielet repeävät.

    Illalla jaksoin hihitellä ylikypsän vitsille. Nyt ei naurata yhtään. Yritän venytellä muutakin kuin suupieliä, että lähtisi edes veri kiertämään. Ehkä siitä pikku hiljaa alkaisivat aivotkin toimia.
    Miten ihmeellä jotkut jaksavat ruveta heti aamusta jumppaamaan!?!
    Minulla on aina jokin hyvä tekosyy olla tekemättä mitään, mutta nyt olen niin tokkurassa etten edes sellaista keksi.
    Niin että hyvää huomenta vain kaikille!
  17. en voinut välttää!
    Hyvää yötä.
  18. Ostin vuosi sitten Keravan femmatorilta vinon pinon vinyylilevyjä tosi edullisesti.
    Sääli, että Keravalle on pitempin matka kuin Hyvinkäälle.
  19. ... ei ainakaan ensi tutustumiseni kirjoittajaan saanut minua mitenkään innostumaan - päinvastoin!

    Aloitin eilen Kulmapubin koktailin, luin neljä ensimmäistä juttua ja totesin ne niin tylsiksi, että loput saavat jäädä lukematta.

    Koska tapanani ei ole yhden yrityksen jälkeen julistaa kirjoittajia pannaan, teen joskus uuden yrityksen. Toivossahan on hyvä elää!
  20. Olen pahoillani etten päässyt muuttotalkoisiin.
    Oli ihan pakollinen käynti pääkaupungin pakkashuuruisissa maisemissa.

    Mahtuisiko tämä juuri aukeamaisillaan oleva amaryllis tänne jonnekin?
    Siinä on mukana lappu, jossa lukee:
    Onni tulkohon tupahan, hyvät vieraat visiitille.
    21. 164 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt