sirkka.karilainen

Vapaa kuvaus

Suosikkibändit/artistit: Yö/ Hector,

Suosikkileffat: Hiljaiset sillat

Lempikirjat: Matildan viimeinen valssi.

Vapaa-aikanani: nuorempana voimistelu, nyt enemmänkin ulkoilu

Suosikkipalstat Suomi24 Keskustelussa. En keskustele!

Katson tv:stä mieluiten: Uutiset

Fanitan Idris Elbaa.

Kotieläimet: Kissa

En pidä: No hyttyset kesällä, talvella 30 asteen pakkanen.

Parhaat matkakohteet: Rimini

Ruoka & juoma: pastaruuat, vesi

Koulutus: Peruskoulu

Koulut: keskikoulu,päästötodistus 1957

Ammatti: Myynti/markkinointi

Työskentelen: kassa-kirjanpitäjä

Ase tai siviilipalvelus: eipä annettu tilaisuutta.

Yhdistykset/kerhot: muutamia

Siviilisääty:leski

Lapset: Olen ylpeä äiti ja mummi

Email: sirkka.karilainen@suomi24.fi

Aloituksia

5

Kommenttia

8

  1. Suuri+kiitos,+että+vastasit!+Kaunista+päivänjatkoa!+Terveisin+"mummi"
  2. Ihan+samaa+mieltä!
  3. Onko totta, että nämä ovat viimeiset juhlat, mitä veteraaneille järjestetään. Ei kai sentään! Itse olen ollut 3.kk, kun isä lähti. Hän palasi sitten jo helmikuussa seuraavana vuotena ilman toista jalkaa. Hyvin hän jaksoi yli 60 v. Ikinä ei valittanut. Sai oikein puristamalla joskus tietää, että oletko kipeä. Kaikki flunssat ja sellaiset, vastaus oli; "No, jotain pientä!" Hän on jo nukkunut pois.
  4. Kiitos!
  5. Asuin 50-luvulla täyshoidossa koulupaikkakunnallani. Meitä oli 4 tyttöä samassa huoneessa. Yksi tytöistä sai kohtauksen ilta-yöllä. Haimme vuokraemännän paikalle, koska emme olleet ikinä nähneet vastaavaa , emme tienneet, miten pitää toimia. Rouva sanoi, että laittakaa pikkulusikka hampaiden väliin, ettei pure kieltään poikki ja että kohtaus on epilepsiakohtaus. Kyllä pelotti 12-13 vuotiaita. Sittemmin olen sain tietää, että minun oma, silloin jo edesmennyt siskoni, sairasti epilepsiaa. Nykyäänhän tämänlainen lusikan laitto ei ole suositeltavaa.? Tsemppiä teille, joilla tämä sairaus on ja tietoisuutta meille muille!
  6. Kiitos! Et ole väärässä. Hyvää valkeata Joulun jatkoa!
  7. Kuka näytteli Otso Karhun isän roolin?
  8. Olen 75-v. Jos minulle sattuu tulemaan joku vaikea, parantumaton tauti tai sairauskohtaus, jossa aivojen toiminta vaikeutuisi, en todellakaan halua jäädä " vihanneksena" makaamaan sängyn pohjalle. Minut saa nukuttaa ikiuneen aivan vailla syyllisyyttä.
    Seurasin oman aviomieheni vuosien hiipumista ja poistumista läheisten yhteydestä. Ei ollut kovin mieltänostavaa, kun huomasi, ettei hän enää tunne vaimoaan, lastaan tai lapsenlastaan vaan pitää heitä uhkaavina vieraana. ( alzheimerintauti)

    Niin, että hyväksyn!
    9. 1 / 1
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt