waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Kartat ovat kiinnostavia. Keräilen karttoja. Harrastukseni on vapaamuotoista. Kun liikun jossain, missä on karttoja tarjolla, niin poimin niitä mukaani. Useinhan kartat ovat ilmaisia. Silloin tällöin myös ostan karttoja. Jos jonkin paikkakunnan yleisilmeestä haluaa kunnon käsityksen, silloin koko alueen kattava hyvä kartta on erinomainen apuneuvo ja sellainenhan yleensä on ostettavissa, siis kaupunkien ja kuntien matkailutoimistoista sekä näyttelyissä ja messuilla paikkakuntien esittelypisteistä.

    Erityisen kiinnostavaa on verrata toisiinsa karttaa sekä sitten samaa maastoa ja maisemaa luonnossa. Kartan avulla tehtävät nojatuolimatkat ovat yksi tapa käyttää karttoja. Kun joku tuttava käy jossain kauempana ulkomailla, niin olen tuomisten osalta sopinut niin, että minulle on paras tuliainen kartta. Ja onhan noita karttoja kertynytkin eri puolilta maailmaa. Niissä on hauskojakin piirteitä. Esim. Australiassa on vaihteen vuoksi karttoja "toisin päin" kuin meillä eli eteläinen ilmansuunta ylhäällä ja pohjoinen alhaalla, jolloin myös itä on vasemmalla ja länsi oikealla.

    Suuria kartastoja, Atlas-karttakirjoja minulle on niitäkin kertynyt muutamia piplianpaksuisia opuksia vuosikymmenien varrelta. Nykyisin on hyvin mielenkiiintoista katsoa netistä karttoja ja muutoinkin verkosta löytyy runsaasti tietoa ja kuvia maailman eri kolkilta.
  2. Saksan osalta ilmaus konjunktuurisopimuksesta lienee varsin paikkansapitävä. Asia ei siitä muuksi muutu, vaikka von Ribbentrop olisi henkilönä ja henkilökohtaisesti ollut vilpittömällä mielellä sopimusta tekemässä. Sopimuksella Saksa turvasi selustaansa mahdollisen sodan varalta, koska Puolan hotkaisu oli tarkoitus toteuttaa ja siinä yhteydessä tulisi eteen kysymys Iso-Britannian ja Ranskan asennoitumisesta. Hitlerille tuo itäisen selustan turvaaminen oli tilapäistä, sillä olihan hänellä tarkoituksena lisätä Saksan "Lebensraumia" itään päin paljon Puolaa idemmäksikin. Kuten tässäkin keskustelussa on todettu Hitlerille von Ribbentrop oli käyttökelpoinen pelinappula.

    Oliko Molotovin ja von Ribbentropin sopimus sitten Neuvostoliitolle ja Stalinille "konjunktuurisopimus"? Bolshevikit olivat pitäneet esillä maailmanvallankumouksen näkökulmaa ja sitä varten myös Komintern oli perustettu. Vaikka "sosialismin rakentaminen" rajoittuikin ensi alkuun Neuvostoliiton omalle alueelle, niin eipä Stalinkaan ollut luopunut sosialismin viemisestä ulkomaille, vaikkapa Suomeen ja Saksaan. Toinen toisensa sotimalla näännyttäneet Saksa ja länsivallat olisivat sitten olleet helppo pala Neuvostoliitolle levittäytyä valtapoliittisesti Atlantille asti.

    Suomi on tässä yhteydessä merkittävä osatekijä. Ainoana maana Suomi onnistui (Talvisota) olemaan menestyjä aseellisessa puolustautumisessa, kun Molotovin ja von Ribbentropin sopimusta "toimeenpantiin". Kyllähän Puolakin yritti puolustautua aseellisesti Saksaa vastaan, mutta sortui nopeasti. Ehkä sillä perusteella maailmalla ennakoitiin Suomenkin kestävän vain pari viikkoa. Tämä Suomen menestys herätti Hitlerin ja yleensä Saksan johdon havaitsemaan Neuvostoliiton sotilaallisen heikkouden ja vaikutti Hitlerin päätökseen hyökätä nopealla aikataululla Neuvostoliiton kimppuun eli toteuttamaan tuota "Lebensrauminsa" laajentamista Neuvostoliittoon käytännössä jo v.1941. Toisaalta myös Stalin oli havahtunut Talvisodan vaikeuksien mukana uudistamaan Puna-Armeijaa. Saksalle tulikin kiire lähteä ryntäämään Itään.
  3. Molotovin - von Ribbentropin sopimusta on luonnehdittu molempia osapuolia hyödyttäneeksi konjunktuurisopimukseksi, jota kumpaisenkaan sopimusosapuolen ei ollut tarkoituskaan noudattaa pitkän päälle. Entä jos von Ribbentrop kuitenkin aivan vakaumuksellisesti uskoi Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton väliseen "kumppanuuteen"? Ja entä jos Stalin ja muu neuvostojohto oli vakuuttunut von Ribbentropin vakaumuksellisuudesta? Neuvostoliitossa pidettiin kenties henkilösuhteita suuressa arvossa jo tuolloin venäläiseen tapaan.

    Kun sitten Hitler kuitenkin päätti omalla tavallaan myös Saksan ulkopolitiikasta, niin siihen ei von Ribbentropillakaan ollut mahdollisuutta vaikuttaa, vaikka haluja ilmeisesti olisi olllutkin. Tuo mahdollinen Stalinin luottamus saksalaisten kanssa tekemänsä sopimuksen pitävyyteen selittäisi sitä, mitenkä hämmästyttävän valmistautumaton Neuvostoliitto oli Saksan hyökkäykseen kesäkuussa 1941. Stalinin kerrotaan vetäytyneen "näkymättömiin" muutamiksi päiviksi operaatio Barbarossan alkamisen jäkeen. On sitten aivan oma kysymyksensä, jotta mitenkä sodan tapausten kulku olisi edennyt, jos Berliinin ja Moskovan välinen akseli olisi kestänyt tapahtunutta kauemmin.
  4. Nuorena poikana silloin 55-60 vuotta sitten luin päivän lehdestä aina ensimmäisenä sarjakuvat ja urheilusivut. Hiukan ihmettelin, kun vanhempi kotiväki luki aina ensiksi kuolinuutiset ja sitten he keskustelivat, jotta oliko tuttuja kuolleita.

    Nykyään minäkin luen aina päivän lehdestä kuolinilmoitukset ja katselen, että onko tuttuja kuolleita. Ja onhan heitä enemmän ja vähemmän tuttuja usein mainittu siellä poisnukkuneitten joukossa. Huomiota kiinnittää myös se, että aika paljon on myös itseäni paljon nuorempien kuolinilmoituksia.

    Tuota ikääntymistä olen hiukan ajatellut ja kehitellyt semmoisen teorian, että me sota-ajan lapset sekä yhtä lailla sodan jälkeen syntyneet, me saattaisimme olla pula-ajan kokeneina kohtalaisen sitkassorttista sakkia ja saattaisimme elää kohtalaisen pitkäänkin, ainakin monet meistä. Sotaan mukaan aikuisikäisinä ehtineet ovat puolestaan saaneet niissä savotoissa monenlaista kremppaa ja invaliditeettia ja se tilanne näkyy ehkä heidän kohdallaan keski-iän alhaisuutena. Ehkä siihen keski-iän laskentakaavaan kuuluvat mukaan myös sodassa kaatuneet ja haavoittumisen takia myöhemmin menehtyneet.

    Miten mahtanee käydä tämän nykyisen aikuisväen ja parasta aikaa varttuvan nuorison kanssa? Mikä mahtanee olla tulevaisuudessa pullamössö- ja roskaruokasukupolvien keski-ikä? Puolustusvoimien uusi, tuleva komentajakin sanoo, että läski on Suomen pahin vihollinen.
  5. Onpa mukavaa "kohdata" toisia sota-aikana syntyneitä. Meidät silloin sota-aikana syntyneet ja tietysti vielä hiukan sen jälkeenkin maailmaan ilmaantuneet on luokiteltu pieniin ikäluokkiin kuuluviksi. Ihan tilastollisesti silloin sotavuosina ikäluokat olivat pienempiä kuin ennen sotaa ja sodan jälkeen.

    Minä kävin sota-arkistosta joskus kymmenisen vuotta sitten tiedustelemassa isäni tietoja ja siellähän ne olivat hyvässä tallessa. Isäni oli jo liki nelikymppinen jatkosodan alkuvaiheessa ja hänet kotiutettiin hyökkäysvaiheen jälkeen eli Jouluksi 1941. Meikäläinen tulla putkahti sitten tänne maailmaan seuraavana syksynä v.1942. Uudestaan isä joutui lähtemään kiireen vilkkaa takaisin sotahommiin kesäkuussa 1944.

    Suuriksi ikäluokiksi kutsutaan sodan jälkeen syntyneitä vuosiluokkia. Pitäisiköhän se määritellä jotenkin niin, että kun sota loppui 19. syyskuuta v.1944, niin suurten ikäluokkien syntyhistoria alku voitaneen ajoittaa kesäkuulle 1945. Olihan siinä vielä Lapin sotakin saksalaisia vastaan ja se kahina päättyi vasta vuoden 1945 huhtikuun lopulla, siis juuri Vapun alla.
  6. Joopa joo. Kukapa noita menneitä tietää tarkkaan, kun eivät näillä palstoilla keskustelijat olleet muinoin kärpäsinä katoissa korva höröllään. Entä jos onkin niin, että geneettisesti me olemmekin mm. saksalaisten kanssa yhtä ja samaa juurta eli saksalaiset ovatkin juuriltaan suomalaisugrilaisia?

    Silloin ennen vain kävi sillä lailla, että etelästä ja kaakosta tullut indoeurooppalainen kielitartunta viehätti nykyisen Saksan alueen naisia niin, että he alkoivat opettaa lapsilleen noitten silloin tällöin maisemissa poikkeilleitten nappikaupustelijoitten kieltä. Pitihän jälkeläistenkin oppia käymään kauppaa. Turkiskauppa pohjoiseen päin taas sujui muutoinkin vanhaan tapaan suomeksi. Jotta silleensä.

    Kun vaikutusten suunnista puhutaan, niin muistan hyvin Lennart Meren selvityksen "kala"-sanan vaelluksista. Suomalais-ugrilainen kala lainautui läntisille germaaninaapureille, joilla ei ollut vastaavaa käyttökelpoista sanaa. Sieltä sitten aikanaan "kala" muuttui "whala"-muodon kautta asuun "whale" ja tarkoitus muuttuikin merkitykseen "valas".

    Siitä sitten se merkitys palasi takaisin juurilleen eli meillä on käytössä nykyään "valas". Ilmeisesti meidän omat suomalaisetkin "kielitieteilijämme" luokittelevat "valas"-sanan nykyään anglosaksiseksi lainasanaksi. Jos niin on, huonosti he tuntevat oman kielensä historiaa ja merkitystä kansainvälisessä vuorovaikutuksessa. Meillähän on tapana nöyristellä ja vähätellä omaa perintöämme.
  7. Tuona aikana Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjällä vaikuttivat yhdysvaltalaiset "talousasiantuntijat", amerikkalaiset. Sillä tilanteella oli oma taustansa. "Amerikkalaisuus" oli ollut Neuvostoliitossa sekä virallisen politiikan vastapuoli että samalla kilpailija, jonka kanssa oli yritetty pärjätä kuin urheilukisoissa. Kun sitten Neuvostoliitto hävisi sen kilvoittelun, niin kuviteltiin, että onni ja autuus löytyisi amerikkalaisuudesta. Muistamme hyvin, kuinka itänaapurimme kaupoissa tavaroitten hintojakin ilmoitettiin dollareissa varsinkin kalliimpien ylellisyystavaroitten kohdalla. Venäjälle tuotiin yksipuolinen jenkkiläinen markkinaliberalismi ja siitä seurannut jälki oli hirmuista, Paasikiveä lainatakseni.

    Amerikkalaisten neuvonantajien oppien noudattaminen johti Venäjällä täystuhoon. Maan jama oli päivänselvää. Totta kai siinä katastrofalisessa tilanteessa laajoissa piireissä monilla tahoilla kumpusi vahvoja näkemyksiä asioitten ja olojen järjestykseen saamisesta. Noita tahoja oli enemmänkin kuin Hasbulatovin ja Zhirinovskin edustamat suuntaukset. Toivon mukaan saamme historian tutkimuksen kautta aikanaan lisää faktatietoa tuon aikakuden tilanteesta Venäjällä. Aivan vuosikymmenen lopulla tuo "muutosvoimien" tahto toi sitten esille Vladimir Putinin pääministeriksi ja Jeltsinin seuraajaksi presidentiksi. Ehkäpä tuon historian tutkimuksen myötä saamme lisäselvyyttä myös Tsetsenian kriisin merkitykseen tilanteessa. Samoin Moskovan kerrostalojen räjähdykset saattavat liittyä nekin niihin samoihin asetelmiin.

    Saattaa olla niin, että Venäjällä ei ole syntymässä laajaa kansanliikettä, jonka spontaani voima johtaisi koko maan valtarakenteen muuttumiseen. Enemmänkin todennäköistä taitaa olla venäläisten halu elää rauhassa tätä päivää. Valtiojohdon virkana on sitten huolehtia asioitten hoitumisen jatkuvuudesta.
  8. Kun Anjalan liiton tai kapinan 200-vuotisjuhlat lähestyivät, niin Anjalankosken kaupunki esitti postilaitokselle erikoispostimerkin julkaisemista asian johdosta v.1988. Kaupungin ehdotus lähti liikkeelle v. 1987 ja vastauskin tuli Helsingistä vielä samana vuotena. Postijohtajat Pekka Tarjanne ja Asko Saviaho olivat allekirjoittaneet hylkäävän vastauskirjeen. Perusteluna kielteisessä päätöksessä sanottiin, että aikaa erikoismerkin julkaisemiseen ei ollut riittäväksi eikä myöskään sopivaa materiaalia erikoismerkin aiheeksi ollut olemassa. Niin siis postin johto.

    Vertailun vuoksi todettakoon, että kun Matti Nykänen voitti kaksi henkilökohtaista mäkihypyn kultamitalia ja kolmantena joukkuekilpailun kultamitalin Calgaryn taliolumpiakisoissa alkuvuodesta 1988, niin meidän postilaitoksellamme ei ollut mitään ongelmia erikoispostimerkin julkaisemiseksi hyvin nopeatahtisella aikataululla. Anjalan liiton muistojuhla puolestaan ajoittui elokuulle 1988.
  9. Julkisen vallan eli valtion, kuntien ja erilaisten kuntakimppojen aikaisemmin hoitaman oman energiatalouden siirtämisen markkinavetoiseksi piti tuoda mukanaan energian hinnan alenemisen. Niin meille vakuuteltiin. Toisin on käynyt. Viisaita ovat olleet ne paikalliset kuntatason päättäjät, jotka ovat pitäneet omat energiayhtiönsä omassa omistuksessaan. Tosin näkyy niittenkin tuottaman energian hinta olevan melko kallista, vaikka vaihteleekin.

    Tavallinen torppari ja muu energian käyttäjä,ketjun loppupäässä oleva ostaja, hän voi toisaalta yrittää energian säästämistä ja toisaalta voi koettaa valikoida, millä tavalla tuotettua energiaa olisi viisasta ja taloudellista hyödyntää. Oma rahapussi on siinä parempi konsultti kuin maailman pelastaminen.

    Verottaja eli valtio veivaa energian hintaa milloin mihinkin suuntaan. Ja maailmanmarkkinoitten hinnat vaihtelevat. Sitten vielä energiayhtiöt tekevät omaa voiton maksimointiaan välittämättä pätkääkään tavallisen ihmisen tyhjenevästä lompakosta. Pohjoismaisen sähköpörssin piti alentaa sähkön hintaa, mutta käytännössä nostikin sitä. Taitaapa EU:n päästökaupan maailmanpelastamisen operaatiostakin koitua pelkkää lisälaskua tavalliselle sähkölaskun maksajalle.

    Näin omalla kohdalla on selvänä mielessä, että kun meillä on 1950-luvun omakotitalossa käyttökelpoiset pystyuunit, niin lämmitämme mahdollisimman paljon niitä ja yritämme sillä tavalla säästää sähköä lämmityksen osalta. Jos joku neropatti tulisi viisastelemaan, että puun polttaminen ei ole ympäristöystävällistä, niin meidän ovellemme ilmaantuessaan semmoinen suunsoittaja saisi sankollisen tuhkaa niskaansa. Meillä on ulko-oven pielessä tuhka-astia.

    Sähkön säästämisellä on kuitenkin rajansa. Jonkun verran voi säästää ja pystyy säästämään, mutta silti sähkölasku jää kovin suureksi. Kyllä sähkön hintaankin pitää saada kohtuutta. Hinta on nykyään liian korkea. Jos tosiaan EU edellyttää nykyistä hintasoa, niin kipataan EU-jäsenyys tunkiolle. Jos pohjoismainen sähköpörssi on esteenä, niin irtaannutaan siitä. Jos maan nykyinen vallanpitäjäporukka ei katso voivansa tehdä tilanteelle mitään, niin vaihdetaan vallanpitäjät. Seuraavat eduskuntavaalit ovat todennäköisesti v.2012, ellei eduskuntaa hajoiteta ja uusia vaaleja järjestetä jo sitä aikaisemmin.
  10. Juuri tuommoiseksi se tilanne menee yrittäjän alkutaipaleella. Kaikelta juoksemiselta ja tohinalta ja byrokratian palvelemiselta ei meinaa aikaa riittää itse tuloksen tekemiseen, varsinaiseen työhön. Moni työtön miettii yrittäjäksi ryhtymistä, mutta jos niin tekee, mitä ilmeisimmin on isona yllätyksenä, että "toisarvoinen" sätkynukkena hyppääminen vie melkoisen osan ajasta.

    Aloittavalla yrittäjällä on kaksi mahdollisuutta. Hän voi pärjätä ja saada aikaa myöten yrityksensä toimimaan enemmän tai vähemmän menestyksellisesti, mutta plussan puolella pärjääminen on se olennaisin tulos. Olennaista on ainakin oman itsensä työllistäminen.

    Toinen mahdollisuus on, että aloittava yrittäjä ei pärjää. Menestys voi jäädä saavuttamatta. Voi tulla pää vetävän käteen. Siinä vaiheessa on kuta kuinkin todennäköisesti kuitenkin ehtinyt kertyä velkaa monelle taholle ja verottaja yleensä siinä joukossa mukana. Normaali tulos on silloin konkurssi.

    Kun julkisuudessa puhutaan yrittämisestä ja kehoitetaan ihmisiä ryhtymään yrittäjiksi, niin tilastollisesti ei kerrota epäonnistumisisten määrästä. Mielellään otetaan esille malliksi joku myönteiseen toimintavaiheeseen päässyt uusi yrittäjä ja yritys, jonka esimerkin avulla sitten yllytetetään mm. työttömiä alkamaan yrittäjiksi. Epäonnistumisista vaitaan. Niistä ei yleensä julkisuudessa kerrota. Yrittämiseen liittyvä kampanjointi on yksipuolista.

    Aivan oikein on todettu, että rahaa olisi hyvä olla takataskussa riittävästi yrittämisen alkuvaiheessa. Jos ihmisellä on kaksi tyhjää kättä kahdessa tyhjässä taskussa, niin ei pidä erehtyä haaveilemaan yrittäjäksi rupeamisesta. Nuo kädet voivat olla ammattitaitoisia ja niitä ohjaamassa voi olla järkevä korvien välikkö, mutta sekään ei riitä, ellei ole alkupääomaa, joka ei saisi olla velkaa. Yrittäjäksi aikovan olisi tiedostettava, että maksuja tulee heti yrittämisen alkuvaiheesta lähtien, mutta sisääntulevaa rahaa ei välttämättä ala tulla laisinkaan toiminnan ensi aikoina.

    Toisaalta, jos ihmisellä on riittävästi rahaa ja jos ihmisellä on osaamista siihen kuuluvana myös liiketaloudellinen osaaminen ja lakipykälien tuntemus, niin mikäpä silloin olisi esteenä yrittämiselle. Siitä tilanteesta liikkeellelähteminen voi olla hyvinkin suositeltavaa ja menestyminen hyvinkin mahdollista.
  11. Totta kai suomi on kielenä eurooppalainen kieli, koska me olemme Euroopassa. Eihän siinä asiassa ole kieliryhmillä luokittelumerkitystä. Täysin kiistatontahan luulisi olevan myös sen, että yhtä lailla esim. baski on eurooppalainen kieli, kun kerran sen puhujat asuvat ja elävät Biskajan lahden pohjukassa nykyisin niin kuin vuosituhansia tätä ennenkin. Sehän täysin selvä ja kiistaton asia, vaikka baskin kielen sukulaisuussuhdetta mihinkään toisiin kieliin ja kieliryhmiin ei olekaan löydetty.
  12. Kun tänään on USA:n uuden presidentin Barack Obaman virkaanastujaispäivä, niin niissä merkeissä sopii todeta Jenkkilästä semmoinen erittäin myönteinen seikka, että siellä ihminen kuin ihminen voi tarttua tavallisiinkin suoritusportaan hommiin eikä kukaan erityisemmin ihmettele. Jos koulutettu henkilö joutuu siellä työttömäksi, niin tietämäni mukaan siellä on aivan normaalia, että hän saattaa mennä töihin huoltoasemalle tai siivoojaksi tai autonkuljettajaksi, ylipäätään semmoisiin töihin, joita meillä usein katsottaisiin alempiarvoisiksi. Samoin siellä on tapana hankkia lisätienestiä, jossa yhteydessä verotusmenettely lienee toisenlainen kuin meillä Suomessa. Todennäköisesti siellä ilmapiiri on erilainen, parempi kuin meillä. Siinä suhteessa USA on ilmeinen sivistysvaltio. Tosin tämä käsitykseni on semmoista toisen käden tietoa. Milloinkaan en ole Yhdysvalloissa itse käynyt. Mahtaneeko mielikuvani pitää paikkaansa? Toisaalta meidän oman yhteiskuntamme kohdalla on paikallaan todeta, että työttömyyskorvausjärjestelmämme on hyvä järjestelmä, mutta siihen olisi hyvä tehdä hiukan entrausta eli pitäisi pystyä pestautumaan tilapäistöihin niin, ettei rankaisuna olisi korvauksen osalta rankaisukarensseja, ym. tappelua byrokratian kanssa. Vaikka en pidäkään yhdysvaltalaista yhteiskuntaa ihanneyhteiskuntana, niin kyllähän sieltäkin voisimme yhtä ja toista ottaa opiksi. Ehkä se olisi myös sitä sivistyneisyyttä.

    Toivotamme Onnea ja Menestystä Barack Obamalle!

    Leiriniekka
  13. Rajanvetokohtaan päädymme tilanteessa, jossa joku pahantahtoinen ja häikäilemätön lähimmäinen pyrkii tekemään vääryyttä sivistyneeksi luokittelemalleen ihmiselle. Tuo pahantekijä saattaa luottaa siihen, että sivistynyt henkilö hyvien tapojen mukaisesti noudattaa kuuliaisesti hyvän käyttäytymisen pelisääntöjä ja sitä kautta altistaa itsensä "väärinpelaajalle".

    Jos sitten kuitenkin tämä meidän sivistynyt ystävämme osaakin pitää puolensa ja kenties antaa takaisin ainakin kuvaannollisesti "luuvitosella", niin hän saa ankaran syyteryöpyn niskaansa eli "sivistynyt ihminen ja käyttäytyy tuolla tavalla"! Meillä jokaisella on oikeus itsepuolustukseen. Itämailla itsepuolustuksen taidot fyysistä itsepuolustusta myöten taitavat jo itsessään kuulua sivistyksen käsitteen piiriin.

    Sivistyksen määrittely on suhteellinen asia. Omasta puolestani totesin jo tuossa aikaisemmin, että sivistys on ajan mukana jatkuvaa "sivistyväisyyttä". Niin ikään totesin, että koulutuksesta tai oikeammin opiskelusta on apua siinä suhteessa, että ihminen kykenee riittävän hyvin näkemään sekä itsensä että ympäristönsä epätäydellisyyksiä myöten. Sivistynyt ihminen pyrkii toimimaan valveutuneesti rehtiyden hengessä. Sivistys antaa ihmiselle osaamista havaita sisällön pahantahtoisuuden imelässä pakkauksesta huolimatta jo ennen maistamista. Itse asiassa sivistynyt ihminen ymmärtää olla työntämättä nenäänsä tarpeettomasti mihin tahansa paikkaan.
  14. Sivistys on hieno sana. Keskityn enemmän siihen kuin kirjanoppineisuuteen eli yo-tutkintoon ja akateemisiin oppiarvoihin. Muoto"sivistyväisyys" kuvaa mielestäni hyvin ihmisen omaa persoonallisuutta parhaimmillaan. Me olemme vääjäämättä epätäydellisiä, mutta voimme pyrkiä parempaan mm. sivistyväisyyden, sivistymisen menetelmällä. Suomenkieli on hyvä kieli monine vaihtoehtoisine ilmauksineen ja vivahteineen.

    Sivistyväisen ihmisen perusominaisuus on ymmärtääkseni oman itsensä tilan käsittäminen ja sen jatkuva arviointi, kriittinenkin tarkastelu. Sivistymisen tiellä ensimmäinen askel on tajuta oma vajavaisuutensa. Siihen eivät näy pystyvän aina edes korkeasti oppineet akateemisen tittelin itselleen hankkineet. Oppineisuus on usein yhteydessä sivistyneisyyteen, mutta aina ei niin ole. Koulunkäynnin arvo on siinä, että sitä kautta ihminen saa haltuunsa sivistymisen välineitä asennoituminen ja ajattelu niistä tärkeimpinä.

    Parhaimmillaan "koulujen käyminen" auttaa ihmistä ymmärtämään loputtoman sivistäytymisen mahdollisuuden. Erityistä kehumista ei ansaitse se, joka jonkin oppilaitoksen päättötodistus kädessään katsoo olevansa "valmistunut". Sitten on oma asiansa, että monasti koko suku tohkaa tuota samaa valmistuneisuutta. Toki päättöpapereitten saaminen on hyvä asia, mutta todistukset ovat vain yksi konkreettinen silminnähtävä merkki yhdestä askeleesta sivistymisen tiellä. Viisas jatkaa taivaltamistaan.

    Sivistymisen ja kouluoppineisuuden vertailun sijasta olisi hyvä korostaa yhteisvaikutusta. Sitten tässäkin keskusteluketjussa mainittu elämänkoulu pitää liittää siihen vielä mukaan. Vanhan kansakoulun tai keskikoulun käynyt yhtä hyvin kuin nykyisen peruskoulun käynyt ja siltä koulutustasolta suoraan työelämään siirtynyt ihminen voi opiskella myöhemminkin. Niin sanottu koulujenkäymisen mahdollisuus ei suinkaan pääty mihinkään tiettyyn ikään. Hyvänä esimerkkinä on presidenttimme Mauno Koivisto, joka sotimasta päästyään kansakoulupohjalta ryhtyi opiskelemaan ja ylti tohtoriksi saakka oppiarvoissa mitattuna. Edelleen tiedämme monia eläkeläisiä, jotka ovat jatkaneet lukujaan niin ikään kansakoulupohjalta ja suorittaneet akateemisen loppututkinnonkin. Voisi hyvinkin olettaa, että aikuisiällä opiskelleista ja elämänkokemusta omaavista ihmisistä tulisi suurella todennäköisyydellä myös sivistyväistä väkeä.
  15. Tavallisen tallaajan kuten meikäläisen ykköspyrkimys on oman talouden pitäminen balanssissa. Jos sitten se tasapainon tila alkaa tuntua yksitoikkoiselta ja jos tosiaan pankissa olevien pitkäaikaissäästöjen lisäksi takataskussa on irtonaista tuohta sopivasti, niin sitä irtonaista pelivaraa voi käyttää sitten itse arvioimallaan tavalla. Jos ostan osakkeita, saanpahan hiukan jännitystä elämään, kun syrjäsilmällä seurailen käppyröitten suuntauksia. Ja sama pätee kiinteistöjen hintoihin. Tai jos sinkku menee rikkaisiin naimisiin, niin sekin äveriäs siippa saattaa menettää kaiken yhtenä maanantaiaamuna. Riskinsä kaikessa.
  16. Meillä oli aikaisemmin sammakoita joka talvi 50-luvulla rakennetun rintamamiestyypisen oamkotitalon sokkelikerroksen sauna- ja pesuhuonetiloissa. Elelivät siellä yli talven ilmeisesti puolihorroksissa ja varmaankin syödä napsivat välillä hämähäkkejä, ym. pientä. Sammakot tulivat oikein tutuiksi. Saunomisen aikaan vetäytyivät viileimpiin nurkkauksiin.

    Kun teimme viemäriremontin, niin sen jälkeen ei sammakoitakaan ole alakerran sauna- ja pesutiloissa näkynyt. Aikaisemmin ne olivat ilmeisesti kömpineet vanhojen sementtisten viemärin saostuskaivojen kautta viemäriputkia pitkin "vastakarvaan" sisälle. Viemäriputken alkupään ritiläkin oli välillä pois paikaltaan putsaustoimien vuoksi. Joskus harvoin huomasimme syksyllä, että joku sammakko yritti loikkia sisälle avoimena aika useinkin olleesta autotallin ovesta, kun autotalli on samassa sokkelikerroksessa.
  17. Minäkin muistan tuon saman dokumentin. Siitä yksi mieleen jäänyt seikka oli juuri se, että teloittamalla niskalaukauksella yksi kerrallaan puolalaiset, heidät saatiin pois tilaa täyttämästä. Sellaisella menetelmällä tyhjennetty tila oli tarkoitus täyttää suomalaisilla upseereilla ja suomalaisella intelligentsijalla sen jälkeen, kun sota olisi johtanut koko Suomen valtaamiseen.

    Suomalaisen upseeriston ja muun sivistyneistön likvidoiminen oli osaprojekti. Toinen osa oli jäljelle jätetyn tavallisen suomalaiskansan, rahvaan kyyditseminen Koillis-Siperiaan Lena-joen alueelle ikuisen roudan maalle. Stalin oli sillä kannalla, että Suomi on liian hyvä maa suomalaisten asuttavaksi. Silloisessa Neuvostoliitossahan osattiin kokonaisten kansojen siirtely paikasta toiseen, esim. tsetseenit ja Krimin tataarit joutuivat sen kohtalon kokemaan.
  18. Mainio idea laajentua pohjoiseen eli mukaan tulisivat Mäntyharju ja Suomenniemi. Siinä tarjoutuisi samalla harjoittaa luovaa ajattelua ja valikoida Isolle Kaupungille uusi nimi ja sehän on jo kuin hopeatarjottimella olemassa: Voikoski. Saattaa vaikuttaa siltä, että ajatus tuntuu ajanvietesarjaan kuuluvalta vitsiltä. Nimi olisi kuitenkin niin oivallinen, että jo sen merkeissä pitäisi koota uusi hallintoyksikkö Voikoski! Vaakunastakaan ei koituisi ongelmaa. Talari voisi entrata nykyistä uutta vaakunaa parilla kurjenmiekkalla.
  19. Mieli tekisi sanoa, jotta koko mongolikalabaliikki suomalaisten osalta olisi täysin tyhjänpäivästä joutavan jauhantaa. Jos siitä keskustelusta kuitenkin syntyisi jotain hyödyllistä tulosta, niin se voisi olla seuraavanlainen päätelmä: Suomalaiset eivät ole sen kummemmin mongoleja kuin virolaiset, ruotsalaiset tai saksalaisetkaan. Toisaalta keskustelun tuloksena olisi aiheellista todeta, että ihmisinä mongolit ovat viisasta ja fiksua väkeä, kirjaimellisesti todettuna ruudinkeksijöitä. Jos jokin kansakunta olisi perintötekijöitten osalta jossain sukulaisuussuhteessa mongoileihin, niin sehän olisi aivan erityinen ansio eikä mikään vamma.

    Suomalaisten mongolikytköstä ovat erityisellä hartaudella vaalineet ruotsalaiset, jotka viis veisaavat muusta kuin kuvitteellisesta oman ylemmyytensä harhakäsityksen pönkittämisestä. Suomalaisia on siinä yhteydessä kivaa mollata jopa kaikkialla kansainvälisissä yhteyksissä. Ja monella taholla maailmaa jopa uskotaan ruotsalaisten satuilua. Ajatellaanhan asioita tuntematta helposti niin, että totta kai ruotsalaiset naapurinsa tuntevat ja että totta kai Nobel-porukan sanaan voi luottaa. Asetema on vähän sama kuin jos kyseltäisiin Sri Langan singhaleeseilta, millaisia tamilit ovat ja sitten luotettaisiin saatuun vastaukseen.

    Ihmiskunnan kokonaisuutta ajatellen on olennaista, että hyväksytään tosiasiaksi semmoinen ihmiskäsitys, jossa määritelmän keskeisenä osana on seuraava toteamus:
    - Kaikilla "Homo sapiens"-nisäkäslajin jäsenyksilöillä on yksi ja sama ihmisarvo täysimääräisenä.
    Huolimatta tuosta määritelmästä lähellä olisi kyllä houkutus ajatella niin päin, että esim. öykkärimäiset ruotsalaiset ovat semmoisia kuin ovat tyhmyyttään ja siis huonommuuttaan, mutta kaippa heidätkin täytyy hyväksyä ihmisarvoltaan samanveroisiksi mm. meidän suomalaisten kanssa.
  20. Kyllä minäkin ajattelin tuota "Tiede"-osastoa, mutta pidän sitä kovin "tieteellisenä" paikkana keskustelulle, jonka ei tarvitse olla täysin akateemista maistereitten ja tohtoreitten ajatustenvaihtoa. Jutun aiheena "Arvot ja etiikka" on myös tavallisen kansan mielessä kiinnostava keskustelun teema. Asialle tarvittaisiin kaikelle kansalle sopiva osasto. Saattaa olla niin, että "Yksilö ja yhteiskunta" olisi sekin liian teoreettisluontoinen. Pitäisikö luoda kokonaan uusi yleisotsake elämänkatsomuksellisille asioille?
    21. 52 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt