waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Hyvä kysymys. Palsta "Yhteiskunta" saattaisi olla osuvampi paikka "Arvot ja etiikka"-keskusteluille kuin "Uskonnot ja uskomukset". Toisaalta arvot ja etiikka kuuluvat erottamattomasti myös ihmisyksilön tasolle, elämän- ja maailmankatsomukseen. Voisiko "yhteiskunta"-osaston nimen muuttaa muotoon "Yksilö ja yhteiskunta"? Semmoisen yleisotsakkeen alle "Arvot ja etiikka" sopisi mielestäni hyvin.
  2. Tärkeä asia Suomen kielisen kulttuurin ja itsenäisyyden vaaliminen. Suomalaisuuden Liitto on sinänsä jo olemassa, mutta sen toimintaa vaikuttaa leimaavan eräänlainen keskenään "uskottujen luottohenkilöitten" piiriin rajoittuva sisäänlämpiävyys. Suomalaisuuden Liitto ei ilmeisesti edes pyri laajaksi kansalaisjärjestöksi.

    Suomalaisuuden vaaliminen terminä kuulostaa passiiviselta. Olisi hyvä luotailla myös huomista ja kehitellä suomalaisuuden edistämistä, rakentamista. Silloin tuloksena olisi se, että me pärjäisimme suomalaisina oma kielemme ja kulttuurimme säilyttäen globaalissa maailmassa.

    Mielestäni globaali kansainvälisyys tarjoaa erinomaisen raamituksen suomalaisuudelle niin kuin kaikille muillekin kansoille. Suomalaisuus ja suomenkielisyys on jo itsessään osa globaalisuutta, kansainvälistä maailmaa, sen yksi osatekijä.

    Kun me elämme ja toimimme omassa maassamme suomalaisina ja suomenkielisinä ja pidämme yhteiskunnan kunnossa, niin juuri se toiminta on globaalin maailman rakentamista parhaimmillaan eli hoidamme omaa osuuttamme kansainvälisessä kokonaisuudessa.

    Kansainvälinen maailmanlaajuinen aspekti tarkoittaa samalla tietävyyttä ja taitamista, kykyä vuorovaikutukseen maailman kansojen moninaisessa joukossa. Siinä asetelmassa menestyminen vaatii valveutuneisuutta, avara-asenteisuutta. Kun katselemme ympärillemme, niin monissa maissa yleinen kulttuuritaso ja ilmapiiri on koko lailla sisäänlämpiävää ja katteettoman omahyväistä, siis kupla. Asenteiltaan ja mielipiteiltään rajoittuneet kansat eivät pitkälle pötki globaalissa maailmassa. Entisten siirtomaavaltioitten imperialistinen ja kolonialistinen perintö on niille taakka ja rasite. Me suomalaiset voimme aitoina, valveutuneina suomalaisina pärjätä aivan mainiosti niin kotimaassamme kuin kansainvälisessä kanssakäymisessä.

    Kansainvälisen "elämänkentän" hahmotteleminen on tärkeätä, jotta tiedämme ja tunnemme sen ympäristön, jossa toimimme ja jonka osa myös itse olemme. Kansainvälisyys on kuitenkin vain tausta ja raamisto. Oman yhteiskuntamme ja oman kansakuntamme asioista huolehtimisen on oltava päällimmäisinä ja etusijalla. Omiin asioihimme me voimme vaikuttaa suoraan.

    Suomalaista kulttuuria ja itsenäisyyttä rakentava seura, yhdistys, järjestö olisi minun käsitykseni mukaan parhaimmillaan silloin, kun se organisaationa olisi modernin maailman kanssa sopusoinnussa. Semmoisessa toiminnassa minäkin olisin mielelläni mukana. Luonteeltaan tämä yhdistys voisi olla laaja kansalaisjärjestö, siis suuri jäsenmäärältään.
  3. Viime aikoina Kalevi Wiik tutkimuksineen on herättänyt runsaasti keskustelua. Hän on sillä kannalla, että suomensukuiset kansat ovat Euroopan alkuperäisiä ja ensimmäisiä "Homo sapiens"-asukkaita. Neandertalilaiset olivat täällä meitä ennen. Mammutinmetsästys on muistaakseni mukana myös Wiikin tutkimuksissa. Wiik on varsin korkealle arvostettu tutkija maailmalla, arvostetumpi ulkomailla kuin meillä Koti-Suomessa.

    Sinänsä herättää ihmetystä jutun pyöriminen mongolilaisuuden ympärillä. Näissä yhteyksissä nousee käytännöllisesti katsoen aina säännönmukaisesti pintaan asenne, jonka mukaan mongolilaisuuden piirteet, geenitkin, olisivat jokin heikkous, merkki huonommuudesta. Voisihan tuota ajatella toisinkin. Jos meissä tai muissa olisi viitteitä mongolilaisvaikutteista, niin sehän olisi suuri kunnia olla ruudinkeksijöitten sukua. Tuo hippusen vähäistenkin mongolilaispiirteitten pakkomielteenomainen poispyyhkimisen vimma voisi jo jäädä muinaismuistoksi.
  4. Jo Suomen ollessa Venäjän suuriruhtinaskuntana kielen tutkijoilla oli teoria suomalais-ugrilaisten kielten ja altailaisten kielten sukulaisuudesta. Teoria perustui siihen, että molemmissa kielikunnissa kielten rakenne perustuu taivutuspäätteitten käyttöön toisin kuin indoeurooppalaisissa kielissä. En ole kielitieteen ekspertti enkä osaa lähemmin valaista tuota mahdollista urali-altailaisuuden vaihtoehdon tieteellistä perustaa.

    Konjunktuuripoliittiset asetelmat taisivat mennä itsenäisyyden aikakauden alussa niin päin, että Suomen kansallismieliset itsetunnon rakentajat alkoivat vieroksua mahdollista muinoista kosketuspintaa turkkilaisten ja muitten altailaisten kansojen kanssa, vaikka kysymys oli pelkästään kielestä, kielien teoreettisesta sukulaissuhteesta. Turkkiin ja myös kauemmas Aasiaan haluttiin ottaa etäisyyttä.

    Eikäpä taida meidän kielititeilijöittemme keskuudessa altailaisten kielten tutkimus olla kovin hyvällä mallilla nykyäänkään. Tämän ajan hetkellisessä poliittisessa ilmapiirissämme vaikuttaa olevan tärkeintä korostaa yksipuolisesti Suomen yhteyksiä Länteen. Siinä linjeerauksessa lienee taustatatarkoituksena Nato-jäsenyys. Altailaisten yhteyksien kielitieteelliseen syväluotaukseen ei haluta antaa rahaa eikä resursseja. Sen sijaan kuulemma mm. unkarilaiset ovat ottaneet aivan toisenlaisen asenteen ja he ovat viemässä eteen päin urali-altailaisen yhteyden selvittämittämistä. Onko suomalainen omien kielellisten juurien tutkimus jäämässä toisarvoiseksi asiaksi ja poliittisten intrigien jalkoihin?
  5. Lennart Meri avasi meille suomalaisillekin uusia näkökulmia. Hänen eräs keskeinen toteamuksensa oli, että ns. "viikinkien" idänretket kestivät vain lyhyehkön ajan historian aika-asteikolla. Ja aikaisemmin nimen omaan suomalais-ugrilaiset kansat olivat käyttäneet "Idäntietä" markkinareittinään. Ilmeisesti termin "viikingit" alle pitää/pitäisi sijoittaa historiankirjoituksessa monenlaisia reissulaisia.

    Hiukan myöhemmältä ajalta mieleen tulee Matti Klingen tutkimus "virolais-suomalaisesta merivallasta" Suomenlahden molemminpuolin sijainneena valtakeskuksena. Siihen aika-jaksoon osuu Sigtunan hävittäminen v. 1187. Ilmeisesti juuri tuo suomalais-virolainen (virolais-suomalainen) Merivalta maksoi potut pottuina sillä menestyksellisellä operaatiolla. Toisaalta Sigtunan hävittäjinä on historiassa perinteisesti nimetty myös yhdistelmä "karjalaiset ja virolaiset".

    Huomiota kiinnitti runsaat kaksi vuosikymmentä sitten, että Suomen postilaitos ei ollut kiinnostunut julkaisemaan Sigtunan taistelun 800-vuotismuistopostimerkkiä v. 1987. Sama politiikka päti samana vuonna myös Anjalan liiton kohdalla, jossa yhteydessä postipomot Tarjanne ja Saviaho laittoivat asiasta Anjalankosken kaupungille sen aloitteeseen oikein kirjallisen vastauksen. Siinä vastauksessaan Tarjanne ja Saviaho väittivät, että aika ei riittänyt "Anjalan liiton" 200-vuotispostimerkin toteuttamiseen eikä sitä varten ollut tarjolla sopivaa materiaaliakaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin v:n 1988 alkupuolella postilaitos kykeni tekemään liki vilauksessa Matti Nykäsestä erikoispostimerkin eikä esteenä ollut aikataulu sen paremmin kuin materiaalikaan.

    Näin tuli vähän poikettua itse alkuperäisestä asiasta myöhempiin aikoihin. Mieleen tulee varjagien kohdalla jo tuo termi "varjagilaiset", joka ilmiasultaan muistuttaa hämmästyttävästi termiä "karjalaiset". Kuulostellaanpa hiukan lyhempää versiota "varjalaiset"...! Kukapa tietää? Ruotsalaisilta ei juuri kannata kysellä totuuden perään siinä asiassa.
  6. Meidän suomalaisten, Suomen kannalta kaikkein tärkeintä on turvata tulevaisuus, jatkuvuus. Ja se tarkoittaa rauhaa. Vain rauhan oloissa me voimme varmasti säilyä kansakuntana, suomalaisina. Siinä kontekstissa "Karjalan palautuminen takaisin Suomen yhteyteen" tai Tarton rauhan rajojen palautuminen on seuraus, myönteisen vuorovaikutuksen hedelmä, jos semmoinen aikaansaannos onnistuisi kehkeytymään. Voi olla, että Suomen nykyiset rajat ovat pysyväistä sorttia eikä näitä rajoja muuksi muuteta.

    Rajojen muuttaminen ei ole riittävä peruste riidanhaastamiseen eikä sodanlietsomiseen. Rauha on meille elinehto. Neuvostoliittoa ei enää ole. On nykyinen Venäjä, jonka kanssa meidän on naapurina helpompi elää ja hengittää kuin Neuvostoliiton aikakautena. Toisaalta niin metsä vastaa kuin sinne huudellaan. Meillä suomalaisillakin on valikoimisen paikka ja mahdollisuus. Totta kai me voimme ryhtyä haastamaan riitaa ja rähjäämään myös nykyisen Venäjän suuntaan. Jos siinä sitten kävisi kehnosti, niin sen jälkeen pitäisi katsoa peiliin, jos sitten olisi laisinkaan ketään peiliin katsojia täällä Suomen puolella enää jäljellä. Mikähän mahtaisi olla kansakunnan paras?

    Naapurisuhteitten tärveleminen Venäjän kanssa onnistuu vuorenvarmasti, jos me sitä haluamme. Keskeinen askel siihen suuntaan olisi Suomen Nato-jäsenyys. Metsään huutelun periaatteen mukaisesti "sitä saisi mitä tilaisi". En ole minäkään havainnut, että Viro olisi saamassa takaisin alueensa kaakkoista nurkkausta, joka neuvostovallan aikana lohkaistiin pois Viron alueesta. Viron Nato-jäsenyydestä ei ole ollut mitään hyötyä siinä asiassa.

    Venäjän olojen ja venäläisen yhteiskunnan kehitystä on vaikeaa tietää. Ei sitä tiedetä edes Venäjällä ja vielä vähemmän täällä Suomessa. Arvioin viisaaksi suhtautumistavaksi semmoisen suhtautumistavan, jonka mukaan me suomalaiset mieluiten täysin itsenäisinä omalla perustallamme toimien luottamatta vieraan apuun olisimme myönteisessä vuorovaikutuksessa Venäjän kanssa. Siis Venäjän kanssa, sillä Neuvostoliittoahan ei enää ole eikä ole ollut seitsemääntoista (17) vuoteen.
  7. Venäläisessä ilmapiirissä vaikuttaa monenlaisia näkemyksellisiä ajatussuuntauksia, ideologioitakin. Yksi semmoinen suuntaus ja metodi on riidan haastaminen ulkomaitten, erityisesti EU:n ja USA:n sekä Naton kanssa. Miedommassa muodossaan tämä jyrkistely ideologisen "Lännen" kanssa sopii Venäjän vallanpitäjien imagoon ja lisää heidän kansansuosiotaan, vaikka varsinaisena tarkoituksena ei ole välien todellinen katkaiseminen.

    Sitten Venäjällä vaikuttaa myös tuota "normaalia muskelien esittelyä" aggressiivisempi asennekanta, suoranainen imperialistinen virtaus. Se katsoo etujensa mukaista olevan todellisen jyrkän eturistiriidan rakentamisen "Lännen" kanssa. Siis mitä huonommat välit länteen päin sitä parempi. Tähän riidanhaastamislinjaan kuuluu mm. se, että Suomea yllytetään Nato-jäsenyyteen. Silloin Suomen ja Venäjän välinen raja muuttuisi aseellisen kilpavarustelun rajaksi ja monet tahot olisivat erittäin tyytyväisiä siitä muutoksesta. Näitä tyytyväisiä tahoja löytyisi meiltä Suomestakin. Erehdymmekö me suomalaiset sortumaan yllytyshulluuteen?

    Venäjällä vaikuttaa myös vankka rauhanomaisen kanssakäymisen perinne suhteessa ulkomaihin. Ymmärtääkseni Venäjän nykyinen valtiojohto edustaa lähinnä tätä linjaa eikä sitä tietenkään muuksi muuta se, että Venäjä pitää puolensa kansainvälisessä politiikassa. Venäjä huolehtii eduistaan. Niin pitää meidän suomalaistenkin tehdä omassa kotimaassamme.

    Henkilökohtaisesti minä olen rauhanomaisen vuorovaikutuksen edistämisen kannalla Suomen ja Venäjän suhteissa. Saatiinpa Karjalaa sitten takaisin tahi ei. Aggression ja konfliktin lietsomisen tie ei johda mihinkään myönteiseen. Savuavien raunioitten äärellä ei olisi sitten enää olemassa myöskään Karjalan palautuksen vastustajista jäljellä muuta kuin tuhkaa ja tomua.
  8. Suomen tulevaisuuden kannalta olisi viisainta ja myös hyödyllisintä huolehtia itse omin voimin liittoutumattomana maanpuolustuksesta ja ulkopolitiikasta. Jos minun arviotani joku sattuisi kysymään, niin enpä pidä edes EU-jäsenyyttä mitenkään välttämättömänä. Eta-sopimus riittäisi hyvinkin meille, Suomelle. Yhteistoimintaharjoituksia on viime aikoina pidetty Nato-maitten kanssa. Miksipä ei vastaavanlaista organisaatioitten kitkakohtien testaamista voitaisi tehdä myös Venäjän kanssa. Voihan olla, että esim. joissakin pelastustehtävissä pitäisi pystyä Suomen ja Venäjän väliseen yhteistoimintaan. Armeijoilla on kelvollista kalustoa vaativiinkin tarpeisiin. Sen kaluston molemminpuolista hyödyntämistä olisi hyvä harjoitella etukäteen.

    Karjalan palautuminen Suomen yhteyteen tuntuu tätä nykyä kovin teoreettiselta spekulointitason ajatukselta. Silti ainakaan minä en ole Tarton rauhan rajojen mahdollista palautumista hautaamassa. Optio on paikallaan säilyttää, pitää voimassa. Tai missä muodossa tuo "rajajärjestelyn" mahdollisuus sitten saattaisikaan tulla esille. Onhan arkistoissa olemassa myös Neuvostoliiton tarjous Kuusisen hallitukselle aluejärjestelyistä. Lähtisimmekö liikkeelle siihen yhteyteen liittyvän kartan pohjalta?

    Olennaista on, että meillä on riittävä maanpuolustus. Mm. Venäjän on voitava luottaa meidän kykyymme huolehtia oman alueemme puolustamisesta. Kun Venäjä tietää, että täältä Suomen suunnalta ei mikään Venäjää uhkaa, niin se on ainoa mahdollinen geopoliittinen asetelma, jossa Karjalan palautumisesta Suomen yhteyteen tai Tarton rauhan rajoista voitaisiin myönteisellä mielellä keskustella. Suomen Nato-jäsenyys tärvelisi peruuttamattomasti kaikki sen suuntaiset hahmotelmat.
  9. Kysymysmerkki tuli mieleen ensimmäisenä. Jos nyt jotain sen kysymysmerkin täytteeksi yrittäisin ajatuslokeroista esille kaivaa... Nykyisin en pidä tärkeänä minkään erityisen "elintason merkin" esittelemistä ulospäin. Olisikohan tuosta nyt mennyt pari vuosikymmentä, kun luovuin liian korkealle asetetuista tavoitteista. Eipä ole sittemmin tarvinnut sukulaisille, naapureille eikä muillekaan kyläläisille esittää mitään mainittavaa. Elämä rauhoittui, jonkin sortin hoppuilu jäi pois.

    Tavallista elämää on vietetty. Kaupoissa katsotaan kelvollisuuden lisäksi myös ostettavan hintaa. Kun vaihdoin vanhan Ladani viisi vuotta uudempaan vanhaan Ladaan, niin naapuri kyllä huomasi tapahtuneen, vaikka en asiaa itse esilleottanutkaan. Vouti ja haastemies eivät ole kantapäillä. Jälkikasvukin on osannut elää ihmisiksi. Mitäpä niistä näistä kuitenkaan minnekään höpöttelemään, kun eivät enemmälti edes kysele.

    Yksi asia on kyllä esillenostamisen arvoinen. Minulla on käynyt onni, kun aikoinaan 80-luvun puolivälissä ymmärsin asettua aloilleni nykyisen emännyyteni kanssa. Kyllä minä Hänet voin mainita missä tahansa. Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!
  10. Mietiskelemisen aihetta asiassa ja asetelmassa syntyy siitä, että itänaapurissamme esiintyy monenlaisia käsityksiä asioista, historiastakin eikä siellä olla virallisesti laittamassa historiankirjoitusta kohdalleen oikeille raiteilleen. Historiankirjoitus vaikuttaa olevan siellä tarkoituksenmukaisuuskysymys. Jos jotain varsinaista todellista tapausten kulkua ei ole tarkoituksenmukaista kertoa, niin jätetään se tekemättä. Kaikenlaisella kekseliäisyydellä on silloin mahdollisuus ottaa tuo historiankirjoituksen tila haltuunsa.

    Virallinen Venäjä, Venäjän valtiojohto ei liene julkisesti todennut omalle kansakunnalleen, että Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salatussa lisäpöytäkirjassa sovittiin etupiirijaosta, jossa Suomi luokiteltiin Neuvostoliiton etupiiriin. Venäjän valtiojohto ei ole kertonut omassa maassaan julkisesti, että Suomessa Talvisodaksi nimetty sota syttyi Neuvostoliiton Mainilan teatterin ja sitä seuranneen Puna-Armeijan hyökkäyksen merkeissä. Venäjän valtijohto ei liene kertonut myöskään sitä, että raja v.n 1940 maaliskuulta sen paremmin kuin syksyltä v. 1944 ei noudattanut sitä linjaa, mihin armeijat pysähtyivät. Puna-Armeija ei valloittanut sotimalla Käkisalmea eikä Sortavalaa eikä niitten kaupunkien ympäristöä.

    Nyt Venäjän valtiojohdolla olisi sopiva ajankohta laittaa historiankirjoitus kohdalleen. Asia saisi täällä Suomessa aikaan erittäin myönteisen vastaanoton.
  11. Lähestyvän Itsenäisyyspäivän merkeissä sopii erittäin hyvin miettiä Suomen suuntautumistahoja. Kenties hiukan on terävän kielen vaikutelmaa tuossa aloitustekstissä, jonka Sinä "Bysanttilainen" olet laatinut. Toisaalta onhan kertomasi myös totta eli paljon me suomalaiset olemme aikojen saatossa saaneet Idästä. Paljon olemme toisaalta toki saaneet myös Lännestä. Ja paljon me olemme saaneet myös Etelästä, joka ilmansuunta oli sukupolvien ajan "unohduksissa" vuosien 1944-1989 välillä.

    Entäpä jos me ryhtyisimme elämään ja olemaan omana itsenämme, suomalaisina? Meidän paikkamme on täällä, missä me olemme. Pitääkö meidän välttämättä ja väkisin kuulua Itään tai Länteen tai Etelään? Globaali maailma koostuu osistaan ja me olemme jo nykyisellämme omana itsenämme yksi globaalin maailman osatekijä.

    Nykyinen kansainvälinen vuorovaikutus sujuisi monipuolisena myös ilman tiukkaa sitoutumista johonkin tiettyyn ilmansuuntaan, viitekehystahoon. Kysymyshän on myös politiikasta, tarkoituksellisuudesta. Kun usein yhä edelleen nykyäänkin kuulee vielä hokeman, että mukamas "Suomi on saari", niin sehän on aivan puhdasta puppua. Poliiittinen tarkoituksenmukaisuushkuisuus teettää kuitenkin toistamaan semmoista pötyhokemaa. Enpä ole maailmalla muualla tavannut semmoista määritelmää saaresta, jolla on melkoisen pitkä maaraja kolmen naapurimaan kanssa.

    Yhä enenevien kansalaispiirien voimin voisimme suunnata tulevaisuuteen olemalla oma itsemme. Itsenäisyyspäivän kunniaksi.
  12. Meikäläisen yleissivistyksessä on paljon aukkoja ja yksi niistä on juuri tuo ruotsalaisten, miksei norjalaistenkin asennoituminen. Heitänpä kysymyksen:
    - Mahtavatko ruotsalaiset ja norjalaiset tiedostaa ja muistaa myöskin julkisesti todeta, että saamen kieli eri murteineen on sukua suomenkielelle?
  13. Ravinto ja liikunta liittyvät yhteen. Kumpaisenkin tekijän määrät vaihtelevat eri ihmisillä ja samallakin henkilöllä eri tilanteissa ja eri aikoina. Sääkin vaikuttaa. Talvipakkasilla tarve on toisenlainen kuin kesähelteellä. Ravinnon ja liikunnan yhdistelmän sopivuus on tärkeätä, mutta vaikeata on pitää niitä asioita balanssissa.

    Tuo diabeetikon toteamus päivittäisen ravitsemuksen jakamisesta useaan annostelusatsiin sopisi myös yleiseksi ohjeeksi ja minun ymmärtääkseni se olisi terveillekin terveellinen menetelmä. Eläkeläisille se onnistuu paremmin kuin työssäkäyville. Itse yritän syödä kerran tai kahdesti päivässä tavanomaisen aterian ja siihen lomaan sitten välipaloja niin, että energiaa riittäisi pitkin päivää.

    Kun pyrin ravitsemuksen monipuolisuuteen ja terveellisyyteen, niin olen opetellut pitämään hiilihydraattien määrää rajoitettuna. Ja koetan valikoida "hitaita hiilihydraatteja" käyttöön. Rasvojen suhteen perinteiset "maatiasrasvat" eli voi ja sianrasva ovat näkemykseni mukaan hyviä rasvoja ja ulkomaalaisista rasvoista kokoosrasvaa löytyy jääkaapista. Kookosöljykin olisi hyvää, mutta kun se on niin turkasen kallista. Rypsi- ja oliiviöljy kuuluvat käyttövalikoimaan.

    Parasta lihaa on riista ja vapaana vesissä uinut ja kalastamalla kalastettu kala. Kassikasvatuskaloihin asennoidun syvällä epäluuloisuudella, sillä ne kalathan ovat sitä, mitä niille on rehuna syötetty, hormoneja ja väriaineita myöten. Tölkkikalassa on usein ärsyttävän paljon suolaa. Totta kai sikapossun liha kuuluu pöytään siinä kuin nautakin. Samoin kana ja kalkkuna. Kunpa aina tosiaan tietäisi, millä tavalla niitä on ruokittu! Jalostusvaihekin on vielä siinä välissä ennen kaupan hyllyä.

    Kasvisten osuus meinaa jäädä liian vähälle. Juureksia ja vihanneksia saa kätevästi mukaan, kun kaupan pakastealtaasta poimii sekavihanneksia ja vokkipussukoita. Keittoihin perunaa, lanttua, porkkanaa, naurista, ym. Ja jotain vihreää. Keittiön komerossa meillä on omalta kasvimaalta poimittuja ja kuivatettuja mausteita, lipstikkaa, meiramia. Sieniä löytyy sekä pakastettuna että kuivattuna.

    Juomapuolella menee punaista maitoa, vettä, vähäsokerisia mehuja. Piimäkin olisi hyvää ainetta, mutta jäänyt satunnaiskäyttöön. Olut maistuu sekin ja prosentiton perhekalja kelpaa sekin janojuomaksi. Ykköspilneri on aika mautonta litkua keskariin verrattuna.

    Paino-ongelma johtuu liikunnan vähäisyydestä. Kyse ei ole käsitykseni mukaan niinkään ravinnon syytä. Auto on suuri syntipukki. Hyötyliikuntaa on tullut näinä aikoina mm. lumitöitten ansiosta, mutta kokonaisuudessaan hikoiluttavan liikunnan määrä meinaa jäädä liian vähäiseksi. Hienoinen ylipaino liittyy siihen seikkaan.
  14. Aivan niin ja juuri niin. Kun me lähitulevaisuudessa kirjoitamme aikaisempaa kelvollisempaa entisajan historiaa, niin sen eräs tärkeä juonne on kuvata saamelaisia ja suomalaisia yhdessäeläjinä. Samalla saamelaiset saavat sen arvopaikan historiassa, mikä arvopaikka heille kuuluu. Saamelaisuus on suomalaisuuden sukulaisuutta. Kun saamelaiset ovat nyt tuoreimpina ajajaksoina asuttaneet lähinnä pohjoista, niin sekin on todettavissa niin, että heidän asutuksensa ja elämisensä kuuluu suomensukuisten kansojen asumisen ja elämisen yhteyteen.

    Saamelaiset eivät ole mikään erillinen kummajaiskansa, vaan he ovat tärkeä ja olennainen osa suomalais-ugrilaisten sukukansojen kokonaisuutta. Nykyisin saamelaisia muuttaa kaupunkeihin niin pohjoisessa kuin etelässä. Saamelaisväkeä asuu Helsingin seudullakin huomattava väestömäärä. On aika hyväksyä saamelaiset kansakuntaan mukaan kautta koko tasavallan.
  15. Lapin uudisasutuksen historiaan minulla ei ole osaamista sanoa muuta kuin että erittäin mielenkiintoista. Haluaisin kiinnittää huomiota tuohon sinun Sakarri Kolistaja hyvin esiintuomaasi tosiasiaan, että pohjoisessa asui väkeä jo ennen "suomalaisten" uudisasukkaitten sinne asettumista. Maa ei ollut suinkaa tyhjä ja asumaton, väestötön vai pitäisikö sanoa ihmisetön.

    Suomen nykyinen pohjoisosa ja laajemmin koko Pohjois-Kalotti oli ihmisten asuttamaa seutua jo ammoin muinaisuudessa. Tämän seikan korostaminen on tainnut jäädä aika lailla toisarvoiseksi, kun Suomen asutushistoriaa käsitellään ja kun sitä vaikkapa koulussa opetetaan.

    Kun mannerjää vetäytyi, niin viimeinen pienenevä jäätikkökilpi jäi nykyisen Skandinavian niemimaan päälle. Kölivuoristo oli siinä jäätikön tukialustana. Nykyiset Norjan ja Ruotsin alueet olivat edelleen jäätikön peittäminä vielä sinä vaiheessa, kun idempänä nykyisen Suomen itärajan paikkeilla olevilla vedenjakajaselänteillä sula maa oli jo näkyvissä. Samoin Lappi ja Ruija olivat sulaa aluetta. Saamelaiset ja heidän esivanhempansa asuttivat näitä alueita. On paljon mahdollista, että heidän kanssaan mukana joukossa oli myös esim. mammutinmetsästäjiä, jotka saattoivat olla meidän suomalaisten esihistoriallista väestöjuurtamme. Tämä suomalaisväestö oli tullut sulavan jään perässä etelästä ja kaakosta. Lännestä se ei voinut tulla, koska silllä suunnalla oli laaja merialue ja sen takana Skandinavian asumaton mannerjäätikkö.

    Vaikea sanoa, että pitäisikö itkeä vai nauraa sitä "historiankirjoitusta", jonka mukaan Suomen asutus olisi tullut Ruotsista tänne mukamas "tyhjään ja asumattomaan" maahan.
  16. Kyllä asiallisen ja hyvän käytöksen noudattaminen ruokapöydässä ja yhtä lailla myös kahvi- ja teepöydässä kuuluu ihmisen yleissivistykseen myönteisenä piirteinä. Käytäydytään tilanteen mukaan. Tämän joustavuuden taidon omaksumisenkin pitäisi kuulua kotona saataviin elämän eväisiin.

    Mitä runsaammin me suomalaisetkin harrastamme henkevää ruokapöytäkulttuuria, sitä paremmin me itse viihdymme omassa elämässämme ja sitä myönteisempi mielikuva meistä muodostuu siinä lisäansiona esim. ulkomaalaisille tuttavillemme, ystävillemme.

    Asiaan kuuluu erityisesti lasten ja nuorten valveutuminen hyvin pöytätapoihin. Jo varttuvaisten oman terveydenkin kannalta on edullista tottua noudattamaan monipuolista ja terveellistä ravitsemusta. Siihen ei kuulu jatkuva nirsoilu ja "yäk"-ilmausten viljely eikä kunnon ruuan korvaaminen roskasyömisillä, karkeilla ja imelillä limpsoilla.

    Ehkä me suomalaiset voisimme pitää kiinni myös sivistyneestä ja kohtuullisesta alkoholin käytöstä. Ei meidän tarvitse ottaa ihanteeksi esim. venäläistä jatkuvan juopottelun tapaperinnettä. Toisaalta henkevä seuranpito ja antoisa ajatustenvaihto onnistuu mainiosti myös oluen viinin ja vaikkapa pikku napantereittenkin kanssa.
  17. Niin on käynyt muissakin maissa, että kansanäänestykset ovat menneet uusiksi, kun tulos ei ole ollut myönteinen EU-jäsenyyden kannalta. Muistaakseni Norjassakin on äänestetty jo kahteen kertaan ja tulos Ei-äänien voitto toisellakin kerralla.

    Samoin europorukkaan liittymisestä on taidettu äänestää jo pariin otteeseen ainakin Tanskassa. Nyt ovat patistelemassa Irlantia äänestämään uudelleen ja "oikealla tavalla" Lissabonin sopimuksesta!

    Kyllä-tuloksen uusiksi äänestämisestä en ole nähnyt tietoa missään maassa. Ehkä meidän suomalaisten pitäisi jollain konstilla pystyä tekemään sekin temppu.
  18. Silleensähän asia on totta kai, että elämme yhä edelleen hiukan epätäydellisessä maailmassa. Omahyväisyyttä voisi ilmeisesti pitää syntinä, mutta enpä tiedä luokitteluja ja määrittelyjä, kun en ole luterilainen teologi.

    Viittaukseni Nummisuuterin Eskoon ja Rumarillumarei-Pekkaan sopii mielestäni juuri ihmisen inhimillisyyden ja epätäydellisyyden ilmeeseen. Yhtä hyvin siihen voisivat sopia aina epäonnistuvat rosvot Kasper, Jesper ja Joonatan. Tai se murtovaras, joka näki suurta vaivaa saadakseen omalla ammattitaidollaan avatuksi tyhjän kassakaapin.

    Nuoriso meinaa melkein unohtua, kun mielessä ovat päällimäisinä aikuisten ihmisten kompastelut. Nuorison ja usein myös lasten (esim. 10-14-v.) ilkivalta ynnä muu häiriköinti ja jopa kriminaalitasoinen väkivalta sekä muu rikollisuus antaisivat aiheen pitkään puntarointiin. Kaikkea ei voi kuitata sillä, että pojat ovat poikia tai että pitäähän lasten ja nuorten saada hakea rajojaan. Tytöiltäkin syntyy tätä nykyä kaikenlaista. Eikä sitä asiaa muuksi muuta se, että entisaikaan me itse kukin saatoimme kasvaa kiltteinä ja mallikelpoisina lapsina, nuorina. Hyvin käyttäytyviä lapsia ja nuoria on ilman muuta suurin osa nykyisistäkin varttuvaisista.

    Nuorison häiriköimiseen pitäisi pystyä puuttumaan. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää eikä hyväksyä. Jos siihen tarvittaisiin jotain lakipykälien muutoksia, tiukennuksia, niin eduskuntahan siitä päättää. Ja me valitsemme vaaleissa eduskunnan.
  19. Norjalaiset äänestivät "EI" silloin toistakymmentä vuotta sitten omassa EU-kansanäänestyksessään. Sama EI-kanta on pitänyt sen jälkeenkin. Siinä Norjan asetelman lähtökohta myös nykypäivää ajatellen.

    Norjalla on olemassa erityinen öljy- ja kaasuesiintymien varallisuutensa, joka antaa maalle tanakan kansantaloudellisen perusaseman. Norjan öljymaan asema alkoi kehittyä runsaat kaksi vuosikymmentä sitten.

    Olen usein miettinyt meillä Suomessa vähän yli 13 vuotta sitten järjestettyä omaa EU-kansanäänestystämme, jossa 43,1 prosenttia äänestäneistä vastusti EU-jäsenyyttä. Mikä on tämän kansanosan ja sen mielipiteen asema tätä nykyä? Millä tavalla heidän näkökantansa tulevat esillä yhteisistä asioista huolehtimisessa? Miten tuo 43,1 prosentin väestöosuus näkyy Yleisradion ohjelmien sisällössä?

    Jos jollain poliittisella puolueella olisi meillä 43,1 prosentin vaalikannatus, niin sitähän pidettäisiin niin valtavana kannatuksena, ettei niin suuren kansanosan näkemystä voisi sivuuttaa, kun päätöksiä tehdään.
  20. Täytyy myöntää, että asiassa on hupaisakin puolensa, siinä "kourimisessa". Tulee ihan Nummisuutarin Esko mieleen. Ja myös "Rumarillumarei-Pekka" kääntyilemisineen.

    Palaan tuohon alkuperäiseen asetelmaan. Ajatus "saranasukupolvesta" on tuottanut hiukan toisenlaisen tuloksen kuin mitä on ajateltu silloin aikoinaan, jolloin luotiin tuo käsite "saranasukupolvi". Idea oli se, että maaltamuuttanut sukupolvi ei itse olisi päässyt kunnolla nauttimaan yhteiskunnan uudesta asennosta, vaikka juuri sen (saranasukupolvi) varassa koko muutos, yhteiskunnan painopisteen kääntyminen, tapahtui.

    Nykyinen urbanisoitumispainotteinen Suomi on varsin toisenlainen kuin entinen agraarisuuspainotteinen Suomi. Kuitenkaan ei olekaan syntynyt uutta tasapainon ja balanssin asetelmaa . Moderni yhteiskunta on monisorttinen kokoelma kirjavuutta. Muutos vaikuttaa olevan edelleen kesken.

    Mielessä siintävänä tavoitteena voisi olla erilaisuuden kehkeytyminen avara-asenteisuuden ja yhteistyön kautta monipuolisuudeksi, voimavaraksi, yhteiskunnan pystyvyydeksi. Siinä todellisuudessa eläisimme ihmisiksi, sekä nuoret että aikuiset. Tietysti satunnaiset "kourimiset" piristävät ilmapiiriä ja luovat alkuperäisyyden tunnelmaa. Ihmisten keskinäinen jutunvääntö saa kunnon aiheita.
    21. 53 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt