Vapaa kuvaus

Aloituksia

13

Kommenttia

1615

  1. Mukavaa kun otit tämän yleisimmän harhaluulon puheeksi. Siis metsästys on tappamista. Eläimen tappaminen on toki pyyntiprosessin kannalta oleellinen vaihe, mutta miten suuri osa metsästysharrastuksesta oikeasti on tappamista?

    Metsähallituksen saalispalautejärjestelmällä kerättyjen tietojen mukaan suomalainen pienriistan metsästäjä kävelee keskimäärin 26km metsässä ja käyttää 21 tuntia aikaa yhtä saatua riistaeläintä kohden. (Lähde: Metsästäjä 5/2011, s.70)

    Itse en yltänyt viime syksynä läheskään yhtä tehokkaaseen pyyntiin. Ehdin viettää noin kymmenisen päivää metsällä. Keskimäärin noin 10-tuntisia reissuja ja kävelymatkat GPS:n mukaan vaihtelivat 20 - 30 km välillä. Syksyn kokonaissaalis - yksi rusakko. Rusakko syötiin hyvillä mielin. Se oli saanut elää elämänsä vapaana luonnossa ja lisääntyä. Sen taival päättyi kivuttomaan kuolemaan. Yhtä lempeää kohtaloa ei koe vaikkapa auton alle jäänyt tai ketun syömäksi tullut lajitoveri. Ja jos en minä olisi tätä kaveria syönyt, olisi sen joku muu luontokappale tehnyt. Yksikään rusakko ei välty tulemasta jossain vaiheessa syödyksi. (Lukuunottamatta näitä tuhansia vuosittain liikenteen surmaamia, joita ei aina edes haaskaeläimet pääse syömään)

    Metsästys on ennen kaikkea luonnossa liikkumista, ulkoilua ja ympäristön tarkkailua. Jälkiä, riistan liikkeitä ja käyttäytymistä täytyy tarkkailla pitkään, ennen kuin on mahdollisuutta riistaa saada. Ampuminen ja tappaminen on olemattoman pieni, joskin oleellinen osa metsästystä. Ne joille ainoa tärkeä asia on saalis, eivät yleensä kauan jaksa harrastaa. On opittava nauttimaan niistä kymmenistä luonnossa vietetyistä tunneista, joita saaliin eteen joutuu todellisuudessa näkemään. Muuten metsällä ei viihdy.
  2. Kysymys on älytön, koska kreationismin opettaminen koulussa on käytännössä täysin mahdotonta. Pitäisikö jotain tehdä, mitä ei ole mahdollista tehdä?

    Kuka opettaisi? Mistä se kreationismin aineenopettajan pätevyys oikein hankittaisiin? Ei ole olemassa kreationismin tieteen alaa, asiaa ei tutkita yliopistoissa, sitä ei voi kukaan opiskella koska kyseessä ei ole ilmiö, jota voisi mitenkään objektiivisesti tarkkailla tai tutkia.

    Nykyinen OPS pitäisi kokonaan rakentaa uusiksi, sillä jos siihen liitettäisiin kreationismin opetus, ei muodostuisi yhtenäistä ristiriidatonta opetuskokonaisuutta. Kreationismi on käytännössä ristiriidassa liki kaikkien koulussa opetettavien aineiden kanssa (Biologia, maantiede, fysiikka, kemia, historia, matematiikka, terveystieto, uskonto....) koska näitä kaikkia tieteen aloja yhdistää se yksi ja sama asia, joka kreationismin näkökulmasta on väärin: Tieteellinen metodi.

    Nykyinen "kreationismin opetus" on riittävää. Nimittäin lukion filosofian kirjoissa esitellään erilaisia argumentaatiovirheitä, joiden varaan kreationismikin perustuu. Myös eräs laajalti käytössä oleva uskonnon oppikirja puhuu kreationismista pseudotieteenä ja varoittaa oppilasta sekoittamasta kreationismia tieteeseen tai edes uskontoon.
  3. Jep. Hyvä tarkennus.
  4. Olihan tuossa aika paljon asiaakin, mutta jotenkin jäi sellainen kuva, että tutkimuskopeissaan oman maailmankuvansa rakentaneet arvon professorimme ovat hieman etääntyneet opetuksen todellisuudesta.Mielestäni opetuksen ei pidäkään olla tieteen uusien saavutusten mainosväylä.

    Oppikirjojen mollaaminen on tarpeetonta, koska oppikirjat rakentuvat sen varaan, mitä opetussuunnitelma sanoo. Kirjan tekijät toki lisäilevät kirjaan täytemateriaaliksi opetussuunnitelman ulkopuolisia asioita, mutta näitä tosiaan harvoin ehditään kursseilla läpi käymään. Mahdollisen muutoksen on alettava siis opetussuunnitelmasta.

    Pelkän kirjan tuijottaminen ei myöskään kerro juuri mitään siitä, millaista opetus todellisuudessa on. Fysiikan opetuksessa käytetään paljon kirjan ulkopuolista oppimateriaalia ja kirja nykyään opetuksessa pelkässä taustaroolissa tukemassa heikompia oppijoita ja auttamassa opitun asian kertauksessa. Kaikki riippuu toki opettajasta. Ei koulumaailma tarvitse parempia oppikirjoja. Koulumaailma tarvitsee intohimoisesti omaan aineeseensa suhtautuvia opettajia joilla on myös pedagogiset taidot hanskassa.

    Enqvist ei artikkelista päätellen ole myöskään lainkaan ymmärtänyt kokeellisuuden tarkoitusta fysiikan opetuksessa. Fysiikan hankaluus muodostuu käsitteistöstä. Käsitteet tyypillisesti vieläpä rakentuvat aiempien käsitteiden varaan. Pohtikaapa vaikkapa kuinka monta käsitettä on osattava, ennen kuin voidaan määrittää sellainen uusi käsite kuin pyörimismäärä..

    Demonstraatioilla ja oppilastöillä ei "tylsän arkipäiväisesti todenneta fysiikan lakeja" kuten Enqvist virheellisesti luulee vaan ne toimivat apuna käsitteen opetuksessa. Kun tunnin uutena aiheena on vaikkapa tuo pyörimismäärä, laitetaan perinteisesti oppilas istumaan toimistotuolille punnukset kädessä. Sitten tuoli pyörimään ja kun oppilas vetää punnukset lähelle pyörimisakselia, kasvaa kulmanopeus. Tämä siis tehdään opetuksessa ennen kuin oppilailla on mitään käsitystä pyörimismäärästä. Näin johdatellaan uuteen käsitteeseen, luodaan kognitiivinen konflikti: "Miten noin voi muka tapahtua?!" oppilas ihmettelee. Tunnilla ei todellakaan lätkäistä pyörimismäärän säilymislain laskukaava taululle ja todeta pyörivällä tuolilla, että kyllä se pitää paikkaansa. Laskennallinen käsittely tulee opetusprosessissa vasta aivan lopuksi kun käsitteen opetus on valmis.

    Jos kouluopetusta haluaisi modernisoida, niin mielestäni muutoksen pitäisi lähteä ihan toisesta päästä liikkeelle. Nimittäin korkeakouluista. Myöskin yliopisto-opetus rakentuu vahvasti tuon klassisen fysiikan varaan. Surkein tilanne on sivuaineopintoina fysiikan opettajan pätevyyden (60op) suorittavilla. Kvanttimekaniikasta ei ole puhuttukaan, aaltohiukkasdualismi on ihan outo juttu, kosmologiasta ei ole mainittu mitään eikä kukaan ole kertonut, ettei protoni olekaan alkeishiukkanen vaan koostuu vielä pienemmistä hiukkasista. Ei oppilailta voi vaatia sellaista, mitä ei vaadita edes opetushenkilökunnalta.