hansuli80

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Siviilisääty: ---

Aloituksia

0

Kommenttia

19

  1. Ei se aina auta, että itse seuraa liikennettä, jos siellä on muita jotka eivät tee niin. autoilijalle on mukavampaa, kun näkee jalankulkijan, lapsenvaunut ja koiran, mieluusti hyvissä ajoin, jos vaikka liukas keli. Mitäs jos kaadut ylittäessäsi tietä, eikä sinulla ole heijastinta? Mikään ei ole kauheampaa autokuskille, kuin pimeästä eteen kävelevä "pimeä" ihminen, oli sitten aikuinen tai lapsi, ja vaikka kuinka jalankulkija osaisi varoa. ei kuski sitä tiedä, että osaat varoa!
    Miksi sitä heijastinta ei voi laittaa, tai jopa pitää siinä takissa kokoajan, ettei unohdu sitten kun tarvitsisi oikeasti? Heijastin on maailman halvin henkivakuutus, sen ei pitäisi olla nolo asia.
    Moni laittaa kyllä itselleen heijastimen, mutta ne vaunut jäävät ilman, tai pulkassa istuva lapsi, tai jopa se koira.
    En minäkään kävele ajoradalla tai autotien viertä, vaan ihan kevyenliikenteen väylällä, ja silti käytän heijastinta, aamulenkillä jopa heijastinliiviä.
  2. kovia kokenut ihminen varmaan, ei kestä sitä että on ihmisiä jotka haluaa lapsia, koska on ehkä itse menettänyt omansa. aika hyvin paistaa sieltä viestien keskeltä jonkinsortin katkeruus. Omat epäilyt on, että joko omat vanhemmat on olleet alkkiksia, ovat riidelleet eronneet ja kohdelleet aloittajaa huonosti, tai sitten on omassa parisuhteessaan joutunut petetyksi ja menettänyt elämänilonsa.

    aloittajalla ei ole asiasta muita näkemyksiä kuin omansa, "totuus", jolle ei kuitenkaan osaa mitään perusteluja antaa ja jos niitä kysyy, haukkuu idiootiksi. Pitäköön oman totuutensa ja eläköön sen mukaan, mutta ei tarvitse sitä täällä viestitolkulla jankuttaa.

    toivotaan, että jossain vaiheessa kyllästyy..
  3. Miksi ne ovat ainoat vaihtoehdot? Miksi silmälaseja hävetään ja nolostellaan? Itse ainakin ihan mielellään käytän laseja, kehysvalikoimaakin löytyy.
    En edes viitsisi nyhertää piilareiden kanssa, ja leikkaukseen en uskaltaisi mennä. Juuri viimeviikolla kävin näöntarkastuksessa ja uusimassa samalla kehykset, ihan mielenkiintoista etsiä ja sovitella.
    Poikani sai lukulasimääräyksen ja kovasti kannustan häntä enkä mitenkään negatiivisesti juttele laseista, totesin vain, että lähes puolella ihmisistä on nykyään lasit tai tarvetta sellaisille. Jos aikuiset kammoavat laseja ja naureskelevat niiden käyttäjille, niin tarttuuhan se lapsiinkin.
  4. no jos haju on paha, niin melko varmasti jotain muutakin sitten ilmassa? ei se haju itsellään asuntoon tule. kuinkas paljon myrkkyjä tupakka sisältääkään?
  5. onko teillä oltava kaksi mökkiä? mitä miehesi tekee siellä sinun mökilläsi sitten kun sinä harrastelet omiasi? Itse ajattelen, että annan miehen puuhata omiaan, jos haluaa lomansa sillä tavoin kuluttaa, ja itse voin sitten vain olla.
    Mökki on anopin, hän on sen tädiltään perinyt, mutta eipä anoppi oikeastaan puutu siihen, mitä me siellä teemme, tai toisinpäin. useimmiten mökki on siivottu, kun sinne menemme, eli sellaista ei tarvitse tehdä. Useimmiten eniten kiusaa se, että mökki ei ole oma, joten en oikein uskalla tehdä ihan kaikkea mieli tekisi, kun en tiedä pahastuuko anoppi, vaikkei mitään sanoisikaan.
    useimmiten kuljen mökin ympäristössä kameran kanssa, aina löytyy katseltavaa ja kuvattavaa, mieli lepää ja jotain tekemistä. liikuntaakin harrastaa siinä kuin vahingossa.
    esitän kysymyksen, että onko sinun pakko sinne mökille mennä,jos vain pitkästyt? anna miehen mennä yksinään, ja keksit itsellesi jotain muuta siksi aikaa. tuskin teidän parisuhteenne siihen kaatuu, että vietätte osan lomasta erillänne? tai sitten voisitte laatia mökkisäännöt, tänään tehdään sellaista mitä sinä haluat, huomenna mitä minä haluan. ehkä lapsellista, mutta saatta olla toimivaakin. ehkä jos teillä olisi vain se yksi mökki, selkeyttäisi tilannetta ja molemmille riittäisi omaa touhuttavaa...
  6. Kaupunki on Helsinki ja muu maa on maaseutua?? Ihan voisi niin olettaa näistä kirjotuksista. Ja kaupungissa asuminen on aina sitä, että asuu keskustassa kaiken hälinän ja mölinän keskellä, pienessä kopperossa ja maksaa itsensä kipeäksi vuokrasta? Aika huonosti on asiat, jos ei käsitä, että asuntoja on muuallakin. ja että sen kaupunki, eli näin ollen keskusta-asumisen ja maalla-asumisen välimuotojakin on. Helsingistä en tiedä, mutta Tampereella (joka on kaupunki) voi asua muuallakin kuin keskustassa. Rauhallisia luonnonläheisiä alueita löytyy paljon, eikä edes kovin kaukaa keskustasta. ei siis tarvitse lähteä 20km ajamaan että näkee puita tai järven tai vastaavaa. ja aina ei tarvitse vuokrastakaan pulittaa kauhean paljon. On asumisoikeusasuntoja, omistusasuntoja, vuokra-asuntoja jopa omakotitaloja, hei! Tampereen ja lähialueen etuja on mielestäni loistava julkinen liikennöinti, joka ei jätä pulaan. Maaseutu on jotenkin yliarvostettua, 30vuoden kokemuksesta voin sanoa, ettei siellä niin hienoa ole! Tässä taas tullaan siihen, että te hesalaiset kuvittelette automaattisesti että maalla asuminen on sitä että kaikki asuu maalaistaloiss ja pihapiirissä vähintään yksi lehmä tai kana. Olen kotoisin maalta, mutta en ikänäni ole maalaitalossa asunut, enkä lehmää lypsänyt. Kanoihinkaan ei ole tullut koskettua, eikä sitä paskaa haisteltua. Myös sieltä maalta löytyy kerrostaloja, uskokaa pois, eivät ne ole vain kaupunkilaisten etuoikeus. Itse muutin kaupunkiin kun en jaksanut että muut tiesi asiani paremmin kuin minä itse, raskaudet, sairaudet, raha-asiat ym. Maalla sitä vasta jaksetaan nähdä vaivaa mitä kukakin tekee ja miksi, ja minkälaiset vaattet on päällä tänään. "no nyt se on käyny kampaajalla, onkohan se menossa reissuun" ja jo samana päivänä kuulet mihin olet matkalla, vaikket olisi menossa minnekkään. Tämä vain yksi esimerkki. Minulle ja miesystävälle oltiin jo järjestämässä häitä, vaikka juuri kihloihin mentiin vasta. yhdeltä häistä kyselevältä tiedustelin, koska ne mahtaa olla ja missä että tiedetään tulla paikalle itsekkin? Joku jo vuosi sitten kyseli koskas häät on, ja menin tyhmyyksissäni sanomaan, että ehkä sit ens kesänä, niimpä sana kiiri ja kaikki valmistautuivat niihin. Täällä missä nyt asutaan, en tiedä naapureiden nimiä, tuskin hekään meidän, muista hlökohtaisista asioista puhumattakaan. Mutta eipä haittaa yhtään.
    Maksaa ne asunnot ja vuokrat siellä maallakin, ei ehkä yhtä paljon kuin kaupungissa, mutta sieltä vastaavasti on vaikeampi ja kalliimpi lähteä asioille "isolle kirkolle". Busseja ei kulje kuin ehkä 3 päivässä ja tarvitsee se oma autokin huoltoa ja menovettä kulkeakseen.
  7. Minä etsin miestä joka sekä osaa puhua, että pussata. ja sellaisen sain. Minulle ei tuota vaikeuksia olla halauksien ja suukkojen kohteena, kuten ei myöskään niiden antaminen. Minulla on eksäni, samoin miehellä omansa. menneisyydestä on puhuttu paljon, myös niistä syistä miksi eksät ovat eksiä, ja kuinka hyvä että tosiaan ovat sellaisia. Nämä naiset eivät toden näköisesti itse ole päässeet yli entisistä suhteistaan.
    Kannattais melkein ottaa ensitöiksi selvää, kauanko erosta on, vuosi vähintään on ollut itselle aikaraja. Vuodessa ehtii käsittelemään asiat selviksi. Tai no, itselläni meni pari vuotta kaiken kaikkiaan, mutta mitä huonompi suhde on ollut vaikuttaa asiaan, sekä se eron helppous/vaikeus. Itselle ero silloin oli vain suuri helpotus, poispääsy huonosta elämäntilanteesta, 2 vuotta meni, että olin saanut itseni kasaan ja sisäistänyt ettei minussa ole vikaa. Jos edellisestä suhteesta on myös lapsi, sekin vaikuttaa. Monesti olisi kaikkein paras jos saisi ensin keskittyä vuoden pari siihen uuden elämän ja arjen opetteluun, ennenkuin aloittaa uutta suhdetta.
    Luultavasti kohdallesi on osuneet ne pahimmat mahdolliset naisversiot sieltä nettitreffipalstalta, ikävää, mutta voin sanoa että varmasti kaikkien kohdalle niitä osuu,
    itsekin tutustuin muutamaan mieheen joiden lopullisia tarkoitusperiä en ymmärtänyt. Yhtä miestä lähdin tapaamaan melkein toiselle puolen suomea, sain kuulemma tulla sellaisena kuin olin. Tunti meni niin mies totesi että taidan kyllä olla liian lihava hänelle. Ei kauhean reilua, siihen nähden, että toitotteli sitä kuukauden ajan viesteissä, että ei se ulkonäkö ole tärkein asia, kun muuten synkkaa. En minäkään huomauttanut hänelle vinoista hampaista kun ajattelin, että se on pikkuseikka muuten niin ihanan tuntuisella miehellä. joopa joo, ei auttanut kuin nieleskellä ja jatkaa etsintää, en siis luovuttanut, ja jatkaminen kannatti loppujen lopuksi.
    Kauan kumppania etsivälle karttuu vaatimuksia väistämättä, ja kaikkein pahin on se, kun ei osata sinne peiliin katsoa. itse olen sisäistänyt aikaa sitten jo että pitää etsiä oman näköistä ihmistä, onko sattumaa vai ei että miehelläni ja minulla on naimanaamat, eli olemme kovasti toisemme näköiset.
    Tsemppiä sen oikean etsimiseen, kyllä se sieltä vielä eteen osuu. ehkä nyt ei olekkaan vielä sen aika.
  8. en tajua teitä jotka viitsitte edes vastailla moisiin alotusviesteihin. kun vaan tajuaisitte olla vastaamatta, niin ei noi turhat kirjoittelijat viitsisi laitella mitään provojuttuja enää. hommatkaa parempaa tekemistä, ulkoilkaa vaikka kun on kaunis suomen suvi meneillään. olette itse yhtä turhia. kyllähän sen näkee koska kirjoitus on ihan vaan provo, silloin voi antaa mennä vaan ohi koko touhu.
  9. Tampereella Saludi on hintansa väärti. ihan mielettömän runsas alkuruokapöytä. ainoa miinus että melkosen ahdas paikka, siellä tarjoilijat törmäili toisiinsa, ja ruokaa sai odottaa kauan, puolitoista tuntia. ehkäpä se alkuruokapöytä olikin juuri siksi niin kattava. ehdottomasti kiireettömiin illanistujaisiin hyvän seuran kera.

    Pancho Villa on mun mielestä ravinteli, eikä kyllä voi samana päivänä alkaa vertaileen hesen tai mäkkärin annoksia panchon annoksiin. Panchossa saa oikeasti mahansa täyteen, ei tarvitse olla kohta taas syömässä, kuten hesekäynnin jälkeen, on ravintorikkaampia ne annokset eikä mitään liukuhihna"kokkausta". saa myös asiakasläheistä palvelua, jos sattuu olemaan "ruokavammainen" makuasioita tietenkin, mutta minä puhun Panchon puolesta :)
    American Diner on melkein vastaava, mutta vain melkein. kalliimpi ja dippisoosit pitää muistaa aina tilata erikseen. Pannarit on ihan MUST juttu :P
  10. ihmettelen että viitsitte edes vastata tähän viestiin. selvä provo...
  11. no just.... pikkasenko pinnallista taas. mistäköhän olet päähäsi saanut että nainen HUIJASI sinua pukeutumisellaan? miten olisi pitänyt pukeutua sitten??? varmaan näh toivoi että et olisi pinnallinen, eikä näinollen ole väliä mitä siellä vaatteiden alla on. oletko itse täydellinen? kaikki tuumalleen kohdallaan? mitä jos sinulle tultaisiin sanomaan, että miksi pukeudut noin, kun ei sun se ja se näy sitten? ja jospa se laihduttaminen on ollut hänelle esim. sairauden takia pakollinen ja jospa hänetä ei kukaan ole neuvonut asiassa. onko tullut mieleen? eipä se onni ole niistä kiloista, tai kilojen jälkeisistä roikuista kiinni. onhan se toki kiva jos on täydellisiä ihmisiä, mutta paljosta voi jäädä paitsioon jos pelkkää ulkonäköä tuijottaa. seksikkyyskin on ihan oikeasti siellä korvien välissä ja asenteessa, ei löllöissä. Itse tapasin sokkotreffeillä nykyisen miehen, kuvan vain olin nähnyt, sekin hartioista ylöspäin. koskaan en ole ylipainoisesta masukkaasta miehestä innostunut, mutta kuinkas kävi; kolahti ensi näkemältä. ja ne oli ne silmät, ei se massu...
  12. tuntui pahalta lukea, että inhoat lapsenlastasi tämän sairauden vuoksi.
    ei meillä vanhemmillakaan ( minäkin vielä yh ) ole tälläisten erityislasten kanssa helppoa, ja minulle omat vanhempani ovat voimavara jolla jaksan arkea. eihän lapsi itselleen ja ololleen mitään mahda. omalla pojallani on lääkitys, mutta ei se tee hänestä säyseää vihannesta, vaan lapsen oma temperamentti vaikuttaa asiaan myöskin. sanot että lapsenlapsi on tervetullut teille VASTA kun on rauhallinen, ikävä kyllä se ei mene niin, jos sitä odotat. ADHDsta ei parannuta tuosta noin vaan. mieti myöskin sitä kuinka tärkeää lapselle on tavata isovanhempiaan, koska myöhemmin se voi sitten olla jo myöhäistä...
  13. ehkä olen kylmä ihminen, mutta eipä paljoa se uutinen hetkauttanut... en ole uskovainen, ehkä siksi jeesusveisut ei kolahtaneet, niitähän ne kari tapion laulut loppupeleissä melkein oli. ja kukaan ei tunnu muistavan alkoholismia ja esiintymisiä juovuksissa... mutta niinhän se on että kuolema tekee ihmisestä puolijumalan...
  14. syntymättömän tyttäresi puolesta, että tulee olemaan vanhemmilleen pettymys. aika kapeanäköistä ajatella että tytön väri on pinkki ja leikit aina barbileikkejä... ei kukaan kiellä ostamasta tytölle muun värisiä vaatteita, ja esittämään tämän toiveen sukulaisillekkin. itse synnytin pojan, vaikka olisin tyttöä tavallaan toivonutkin, mutta lapsen syntymän hetkellä se oli se ja sama, kumpi sieltä tuli, pääasia että oli terve. Mutta apua, 8 vuotias poikani leikkii ( ja toivoi pukiltakin ) pet shopeilla ja vinks-keijuilla, olenko paska äiti, kun annan leikkiä ns tyttöjen leikkejä? koska itse en tykkää sodan ja taistelun räiskeestä...
    ahdistaa tuo sinun kirjoituksesi sen takia, että on olemassa paljon pariskuntia jotka oikeasti haluavat lasta mutta eivät saa yrityksistä huolimatta. varmasti joku lapseton pariskunta voisi teidän tyttärenne avosylin ottaa vastaan.
  15. eihän minäprofiileja edes voi käyttää !!!! en ole ymmärtänyt vieläkään sen toiminta periaatetta jos galleriaan vertaa... ehkä olen tyhmä, ehkä en. edelleenkään kukaan ei vieraile, enkä minä vieraile, koska siitä on tehty niin pirun vaikeaa.

    Samaa mieltä olen siitä että galleria takaisin!!! tai ainakin jotain siihen suuntaan viittavaa, KIITOS!
  16. tulevan mieheni netistä, suomi24 gallerian kautta, miehen ihanaa partaa rohkeasti kommentoimalla :) viestejä vaihdeltiin hajanaisesti parin viikon ajan, kunnes sain mieheltä puhelinnumeron, koska hän oli työreissussa, eikä netissä käyminen ollut tuolloin helppoa.
    jatkoimme sitten yhteyden pitoa tekstareilla, ja tuntui että tässä on ihminen jonka kanssa on helppo keskustella ihan aiheesta kuin aiheesta. Molemmilla oli muitakin uusia nettituttavuuksia, ja itse kävin jopa tapaamassa yhtä heistä, mutta se mies ei ollut tarkoitettu minulle.
    reilu kuukausi ensi viestistä sovimme treffit, ja ensitapaaminen oli kyllä uskomattoan ihana. Heti kun mies astui ovestani ( herrasmiehenä tuli hakemaan kotoa asti ) tuli tunne, että siinä hänen kuuluukin olla. Miehelle tuli samanlainen tunne, paljastui sitten myöhemmin. Mies otti ja suuteli samantien, eikä tullut kyllä mieleenkään alkaa vastustelemaan, niin hyvältä tuntui, ja tuntuu kyllä edelleen.
    Treffit sujuivat hyvin, ja viikko siitä sovimme päivänselvän asian, että emme tapaile muita enää.

    Molemmilla on elettyä elämää ja vastoinkäymisiäkin takana, osaamme antaa arvon sille, että meillä on hyvä olla keskenämme. Eli voisin itsekin sanoa, että niin vaan se elämäni löytyi netistä.
  17. parista tv-kanavasta maksaa tuollaista hintaa. Tarjonta kun on siihen nähden aikasta surkeeta. ne aikanaan paljon odotetut ja mainostetut arkiaamujen lasten ohjelmatkin, pelkkiä edellispäivien pikkukakkosen uusintoja, sitten on uutisia, urheilua, taas uutisia, uusintoina pokka pitää ja sydämen asialla ja muutama dokkari siihen väliin, huh huh... Totta sekin, että jos ylen kanavat pistettäisiin maksullisiksi kortti-kanaviksi, ei kukaan niitä hankkisi. Kyllä sisältökin pitäisi olla sen mukaista, että siitä kannattaisi maksaa. miksei sitten Yle voisi olla mainos kanava, kun kerta ihmiset ovat nihkeitä maksamaan...
  18. Neuvoisin laittamaan päälle sellaiset vaatteet, joissa tunnet olosi hyväksi, koska silloin olet luontevampi ja itsevarmempi. Ei se mies tule vaatteitasi katsomaan vaan sinua, ja jos onkin niin pinnallinen että arvioi sinut vaatteitesi perusteella, niin älä tapaa toiste. Ihminen itse on se mikä ratkaisee. Yritä vain olla muutenkin oma itsesi, ole rehellinen puheissasi ja sano reilusti jos jännität, tai olet hermostunut. Kyllä mies sen toivon mukaan ymmärtää ja toimii sen mukaan. Tsemppiä vain!
  19. Olen ollut 2 vuotta sinkkuäitinä, ja nyt toivottavasti löytänyt sen herra oikean. Ihan rupesi kiukuttamaan tuo ahdasmielinen paska...

    Eli, kyllä sitä pornoa saan edelleen katsella, joko yksin tai yhdessä, jos mieli tekee, puhumattakaan siitä oheistoiminnasta, sitäkin saa tehdä, joko yksin tai yhdessä. Miehestä on mukava katsella kun pidän omaa kivaa, eikä itselleni tulisi mieleenkään kieltää toiselta oman käden oikeutta, kyllä runkata saa, vaikka olisit parisuhteessa, itsehän sen kukin tietää, mitenkä parhaiten irtoaa. Emme asu yhdessä, ja miehen työn takia voi mennä päiviä, ettei näe toista niin onhan se aina parempi vaihtoehto kuin pettäminen.

    Baarissa saa käydä, jos huvittaa,yksin esim.kavereitten kanssa tai yhdessä, sekään ei ole kiellettyä vaikka olisi parisuhteessa. Ja jos perusluottamus toiseen on hyvä ja ansaittu, ei tapa, vaikka flirttailee jonkun kanssa, kunhan ei päästä asiaa sen pidemmälle. Ja tosiasiahan on, että jotkut vain ovat tietämättäänkin flirttailevia, ja jos sattuu herättämään kiinnostusta, siitä on oikeus kieltäytyä.

    Omia kavereita saa tietysti tavata, eihän heitä tarvitse unohtaa. Aluksi voi tuntua(ainakin meistä naisista) ettei riitä aikaa kaikille, jos käy töissä, omistaa ehkä niitä lapsia, harrastaa jotain ja siihen pitäisi mahduttaa siihen joukkoon vielä se uusi kumppani ja ne kaverit. Voi käydä niin,että mieluummin (ainakin me naiset) valitsee sen uuden suhteen ja kumppanin, mutta kyllä se alkuhuuman jälkeen tasoittuu, ja muukin elämä saa taas tilaa ajatuksissa.

    Kyllä minä edelleen katselen vastaan tulevia miehiä jos näyttää kivalta, en ole sokea, vaikka suhteessa olenkin. Mieskin saa minun puolestani katsella naisten tisuja ja peppuja, olin seurassa tai en, kunhan ei ala puhelinnumeroa pyytelemään. Katsoa saa, muttei koskettaa. Ethän pysty koko aikaa vahtimaan toista tai kulkemaan vierellä, ettei vaan vahingossakaan vilkaise kehenkään.
    Telkkarin katsomisessa voi epäitsekkäästi tehdä kompromisseja, jos toisen ohjelmavalinnat eivät miellytä, tai hankkia sen kakkostelkkarin sitä urheilua tmv varten.

    Pyykki pestään yhdessä jos yhdessä asutaan, jos ei niin ei se toiselle kuulu kuinka usein pyykkäät tai siivoat muutenkaan. Itse en ole innokas siivooja enkä tiskaaja, ja mies on tästä tietoinen, hänkin osaa imuria käyttää tai tiskiharjaa jos kovasti sotkut haittaavat.

    En tiedä paljonko sinulta tuota ikää löytyy, mutta sinuna unohtaisin tuon ahdasmielisen ja itsekkään ja lapsellisen oman navan tuijottelun jos tosissasi aiot parisuhteeseen ryhtyä, tai jos et siihen kykene, niin odottele vielä muutama vuosi.
    Mukavaha se on yksin olla, kun saat päätää niistä omista asioistasi, mutta minusta kyllä arki on paljon mukavampaa sen toisen kanssa, kunhan osaa tehdä kompromisseja ja keskustella avoimesti asioista. Eihän sitä heti tarvitse yhteen muuttaa jos ajatus oman ajan menettämisestä ahdistaa. erillään asuessa voi sitä omaa tilaa välillä sitten hyödyntää, ja katsella vaikka sitä pornoa jos niin haluaa.
    20. 1 / 1
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt