Vapaa kuvaus

Omaa rauhaa rakastava, yleensäkkin kovin rakastava ihminen olen. Jakelen paljon terveysvinkkejä. Ja paljon terveisiä kaikille ystäville ja tutuille, jotka minut kuvasta tunnistaa ja tänne itsensä klikkaavat. Maalaisplikkahan olen, rakastamani luonto aina lähellä. Kaupunkiin en voisi asettua, täällä olen oma itseni. Onhan Kaupungeissa sentään hienoja puutarhoja joita ihailla ja jonkin verran arkkitehtonisesti kauniita rakennuksiakin, mutta se lähes aina läsnä oleva häly..ei, sille. Musiikki, eihän tuolla pysty mainitsemaan kovinkaan monta artistia taikka yhtyettä. Se mikä saa milloinkin soida on ihan mielialasta kiinni sekä vuorokauden ajasta, ei heviä heti aamusta...Aika laidasta laitaan tuota musiikkia tulee kuunneltua. Sama elokuvien suhteen, tila tuolta loppuu heti alkuunsa. Elokuvia tulee tilattua, vähän turhankin paljon, tai ainakin niiden joukossa on turhan vähän hyviä, mutta se ikävä kyllä selviää vasta elokuvaa katsellessa. Kauhua, jännitystä, draamaa, ihan sama mihinkä genreen luokitellaan, kunhan on hyvä. Muutamiin näyttelijöihin voi kuitenkin luottaa, sillä ovat osanneet pysyä poissa huonoista elokuvista. Sään mukaankin on mukava valita elokuva, pimeän ja tihkuttavan syksyillan voi haihduttaa pois katsomalla vaikka aurinkoisen ja kesäisen elokuvan. Kirjoista. En ole ahmatti niiden suhteen vaan yleensä nukkumaan lähtiessä luvun taikka pari tulee luettua. Eilen sai päätöksensä Dan Browinin METEORIITTI ja seuraavana vuorossa on Elisabeth Kostovan HISTORIANTUTKIJA taikka sitten Fedor Dostojevskin IDIOOTTI. Kuvassa oleva kisu on jo lähes kaksikymmentä vuotias prinsessa. Kovin on vielä leikkisäkin.. puhelemaan on ruvennut viime vuosina ahkeraan ja tietää kyllä mitä tahtoo, menee välillä jopa ihan väittelyksi :D. On se vaan niin ihana. Joen luona otetussa kuvassa vesirokko vielä hieman päällä, olisi sekin voinut nuorempana iskeä, niin ei olisi lääkärikään antibiotteeja erehtynyt määräämään, luuli joksikin tulehdukseksi. Lopetin kuurin aika alkuunsa kuitenkin, onneksi, sillä mitäs sitä viruksen aiheuttamaan nappeja napostelemaan. Pitikin ryhtyä opiskelemaan työn ohella, niin kuin aika ei muutenkin kulu aivan liian nopeasti :D, mutta pitää lohduttautua sillä ettei tätä vaihetta niin kovin kauan kuitenkaan kestä. Kohtahan tässä pääsee jo esikasvattamaan sitten myöhemmin ulosvietäviksi. Suosikkibändit/artistit: Leonard Cohen, AC/DC, Nazareth, Arja Saijomaa, Aki Sirkessalo, Anouk, Kylie, Abba, Elton John, Anna Eriksson. Suosikkileffat: Kaunis mieli, indiana jones, Piano, 3:10 to Yuma, Drag me to hell, Perfect strangers2003, Rescue dawn, Storm warning, The interpreter Lempikirjat: Puutarha, jne., rakennus, terveyskirjat Vapaa-aikanani: lumityöt, leipominen, puutarhanhoito, elokuvat, käsityöt, Chevyt, lintujen ruokintaa. Katson tv:stä mieluiten: luontodokumentit, Täydelliset naiset, House, CSI, Uutiset, jne., Puutarha, rakennus, ruuanlaitto & sisustuohjelmat Kotieläimet: Kissa En pidä: manipuloinnista, valehtelusta, mustamaalaamisesta, pinnallisuudesta, siipeilijöistä Ruoka & juoma: Hedelmät, Kasvispizza & vesi Linkit: http://www.youtube.com/watch?v=-uNEF6XtdHc Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: Varattu Lapset: En halua lapsia

Aloituksia

11

Kommenttia

442

  1. 15 toista kesäiseksi kasvoin sellaisessa ympäristössä, jossa alkoholin kulutus oli erittäin runsasta. Vaikka itse en ole sitä koskaan käyttänyt, niin selvillä olen sen vaikutuksista aitiopaikalta seuranneena aika hyvin perillä. Ei se seuraaminen muuttoonkaan loppunut, sillä aika yleistähän se alkoholin käyttö Suomessa on, ja täällä niitä putkeen litkijöitä on riittänyt, rivit ovat kyllä viime vuosina ruvenneet harvenemaan. Jottei mene pelkäksi historiaksi, niin sanoisin ettei tuo kuvailemasi istu yhden illan alkoholin vaikutuksesta johtuvan piiriin.

    Ennenminkin yhdistäisin tämän tapahtuman samaan mysteerien sarjaan kuuluvaksi, kuin kuulemasi musiikkikin. Nyt visuaalinen kuva jäi muistiin, ja vaikket kommunikoinista juuri nyt muistaisikaan mitään, niin alitajuntaan se ilmeisesti tallentui kuitenkin, ja sieltä se sopivan hetken koittaessa saattaa sitten mieleen palautua, kokonaan tai osittaisena.

    Istumisen tuolla aiemmin jo mainitsin, niin kyllähän tuo kokemasi "halvaantuminen" istuu hyvin yksiin monien kertomusten kanssa, olentojen taikka pelkkien ufojen yhteydessä. Jos kyseessä avaruusveljistämme sekä siskoista, niin ulkomuodon perusteella saattaisi löytyä se keistä sitten olisikaan kysymys. Nordikkeihin kuvaus ei oikein käy, sillä näitä ei tavata kuvailla hento-sanaa käyttäen, vaan pikemminkin atleettinen, "gladiaattori" tyyppiset. Variaatiota saattaa toki heidänkin joukossaan olla, niin kuin meissäkin.

    Välilllä kun on ihmisten kirjoituksia lueskellut (muita en ole kyllä tietääkseni lukenutkaan:)), niin tuntuu kuin näistä vierailijoista tiedettäisiin kaikki olennainen, siitä lähtien mitä nauttivat aamiaiseksi siihen mitä merkkiä on käyttämänsä suuvesi ..Kaikkea ei pidä tietystikkään uskoa, mutta just ulkomuodon luulisi olevan se minkä mieleen kohtaamisista jää. Aika vaikealta tuntui löytää havaintojen perusteella tehtyjä piirroksia, lukuisista riveistä huolimatta.

    Tuosta linkistä ei ole ehkä mitään hyötyä, mutta kopioimalla yksitellen alientyypin nimen, ja sitten googlettamalla kuvia sillä, niin saattaahan hyvällä tuurilla joku näkemääsi vastaava näytölle ilmaantua.

    http://www.think-aboutit.com/aliens/alientype.htm

    Kirjoita ainakin itsellesi tästä näkemästäsi "tyypistä" kaikki mahdolliset yksityiskohdat ylös, nyt kun tapaus on vielä tuore. Jos kynä tottelee kättä, niin aina parempi (siis jos piirtäminenkin sujuu, niin ilman muuta paperille liikettä jälkeä jättävää).

    Hyvin mielenkiintoinen mysteeri, suuri kiitos kun jaoit kokemasi. Aurinko paistaa taas, nauttikaamme :).
  2. En suinkaan ajattele mitään sen suuntaistakaan, että Seepia53olisi seonnut, pois se minusta :).

    Tällä palstalla pitäisi kyllä saada kirjoittaa miltä itsestään tuntuu, eikä pelkkästään pysytellä siinä joidenkin ihannoimassa puhtaasti faktapohjaisessa ulosannissa, ufoilmiöstä keskusteltaessa, sillä kun ei kovin pitkälle pötkisi, joten mutu ja spekulaatio sallittakoon pelkästään positiivisena asiana. Tahallinen Peen jauhanta on sitten sellainen jonka voiskin huoletta huuhtaista pöntöstä alas, muun peen joukkoon.

    Minusta on vain hienoa jos ihmiset uskaltautuvat avautua kokemuksistaan, vaikka sitä varsinaista näyttöä ei olekkaan esitettäväksi. Se miksi sitä ei ole, niin jokainen jolle on toimivat aivot suotu pystyy kyllä sen myös itse päättelemään, jos vähänkin osaa asiaa objektiivisesti sisäistää.

    Aftonbladetin kyselyn mukaan 26,3 % uskoo että avaruusolentoja on joukossamme. Piirun alle 30 000 henkilön vastausten mukaan noin. Yllättävänkin suuri luku mielestäni, kun ottaa huomioon kuinka sitä mahdollisuutta on yritetty ampua alas pelkkänä pötynä jo pitkään. Reutersin teetti ensin kyselyn, jonka seuraustahan tuo Aftonbladetin vastaava on. Reutersin mukaan ruotsalaiset kuuluivat maitten välisesti eniten skeptisten joukkoon.

    Nimimerkki dopermanni kirjoitti prosenttiluvuista SUT:in foorumilla sellaista, että Ameriikoissa niin uskovia olisi ollut lähes puolet ennen sitä Condonin raportin julkaisia (1969). Itse raportistahan on myös juttua riittänyt, ihan viime aikoinakin (sormella ylöspäin osoittaen).

    Sanota koirasta ja sen karvoista, mieluummin ensitapaaminen alienin kanssa saisi olla sellaisen hyvin meidän kaltaisemme* ja paikassa jossa muitakin tuttuja samalla olisi (*monelle pelkkänä ajatuksenakin ylitsepääsemätön, ei niitä voi mitenkään olla, sula mahdottomuus) kuin että tulisi asteltua jonkin torahampaisen, pitkäkyntisen, piikikkään, panssaroidun kuusijalan eteen iltalenkillä...kyllä sellaisesta olemuksesta tulisi pääteltyä yhtä sun toista silmänräpäyksessä, ja ne päätelmät eivät olisi mitenkään mieltä rauhoittavia.

    Tapaamasi henkilö, mistäs sen tietää vaikka olisikin ollut alieni, vaikka riittäähän ihmisissä heitä jotka oikein säteilevät hyvää oloa ympärilleen, karismaa (hyi minua käytin säteillä sanaa, vaikka mitenkä se hyvä olo nyt sitten mukamas oikeasti säteilee, millä mittarilla sen saa katsottua :D).

    Mielikuvitus voi johdattaa meidät mukaviin seikkailuihin, ja paljon muuhun mukavaan, mutta kolikon toinen puoli on se että se saattaa myös olla se meidän kaikkein katalin vihollisemme, asiayhteys ratkaisee.

    Räntää jaksaa sadella, onneksi amaryllikset jaksavat edelleen kukkimalla kukoistaa, kuten monet muutkin kukkaset, mutten lähde niitä tässä luettelemaan :). Kukkaset ne harrastuksiini myös kuuluvat ja aika monta lajia onkin päässyt vuosien varrella kertymään.

    Oikein hyvää ehtoota sitten vaan toivotellaan :).
  3. Ties kuinka monta kertaa ollaan jo näiden muualta saapuneiden kanssa jutustelleet, tai voihan osa olla jo täällä syntyneitäkin, niitä ihan vaikka naapurissa asuvia. Aidan takana, jos ei sitä vihreämpää nurmea löydy, niin alinemaisempaa menoa sitten ehkä kuitenkin. Vähintään pieni sisäinen säpsähdys tulisi varmaankin koettua, jos joku tuttava yllättäen paljastaisikin ettei olekkaan ihminen. Ihan näinhän saattaisi jopa olla, jos kuvaukset joistain alieneista pitää kutinsa. Maailmankuvani ei silti mihinkään muuttuisi alienin tunnustuksen myötä.

    Sainpa joskus 1980-luvun loppupuolella kirjeen jossa neuvottiin kuinka näitä hyvin pitkälti meidän kaltaisiamme erottaa ihmisvilinästä..kunhan vain kiinnitti huomion siihen ja tähän. Samaisessa kirjeessa tarjottiin sitten myöskin mahdollisuutta päästä näiden kanssa ihan juttusille. Laitoin lappuset takaisin kuoreen ja sen pistin jonnekkin talteen, en toiminut annettujen ohjeiden mukaan :).

    Jos tulisi tavattua alieni, "tyypillä" ei niin väliä, niin kyllä tulisi kovin punnittua siitä kenelle tapahtuneesta uskaltaisi avautua. Palstalle kyllä, mutta "oikeassa" elämässä piiri pysyisi todella suppeana, ainakin siihen saakka kunnes maailmanlaajuisesti uutisoisivat että onhan niitä jo täällä joukossamme. Syy tähän on sama minkä mainitsit.

    Näitä hyvin tutuilta vaikuttavia ihmisiä tapaa aina silloin tällöin, vaikka entuudestaan ei ole näiden kanssa ollutkaan missään tekemisissä, kait. Tunne vahva kuitenkin on, vaikkei sitten osaakkaan määritellä minkä takia, ehkä tämä tuttavuudella on jotakin tekemistä sielun kanssa, aika ja paikka eri vain ollut aiemman tuttavuudeen aikoihin. Jotain tuon suuntaista se ehkäpä on. Mysteeriä, mysteeriä :D. Viikonloppua mainiota!!!
  4. Se voi olla että sellaisissa tyhjilläänkin porhaltavissa ufoissa on sitä aivopoweria yllin kyllin, kykenevätkö sitten tarpeen tullen kommunikoimaan vastaantulijan kanssa onkin eri juttu se, jos, niin kait se sitten olisi jonkinlaista telepatiaa kyseessä.

    Humanoidin taikka toisenkinlaisen avaruuden mörököllin kohdattaessa, niin kysymys mitä tehdä taitaa jäädä vielä vaille sitä tyhjentävää vastausta, ollaan nimittäin sen suhteen vielä niin tuntemattomilla vesillä kuin olla vain voidaan, vaikka sellaisen mielelläni toki lukisin. En kyllä silti helmaa lähtisi nostamaan (en tosin edes käytä hameita), kun kerta kertoman mukaan teetättävät lapsiakin ihmisillä, joten sellainenhan vain helpottaisi heidän toimia, tai saisivat peräti turhan yllykkeen sellaiseen, vaikka aikomuksenaan olisi alunperin ollut vaikkapa pelkästään marjojen poimiminen kotimatkaa varten.

    Jos ovat olentoja siinä missä mekin, niin voivatkohan käyttää ihan näitä paikallisia safkoja sitten myöskin hyväkseen, vai olisiko esimerkiksi liian vieraita pöpöjä heidän sisuksilleen? Tuokin on nyt sellainen kysymys.. jolle sitä vastausta ei ehkä ole edes saatavilla, mutta jääköön silti nyt tuonne.

    On se silti nuohooja paikalla käytettävä kerta vuodessa, jos vakuutuksesta meinaa jotain saada palon sattuessa, riippuen tietysti mistä tuli olisi lähtenyt leviämään. Tarkkana pitää kaikessa olla, käytänössä sekä lakikiemuroiden suhteen. Äkkiä voisi vaneri tulla mieleen, kun asuntoon savua kunnolla pukkais, jos pelti auki kummiskin olisi.

    Näsiä ja tuomi tuoksukauden avaavat, sitten tulevat kielot, syreenit, pihlajat...siis ken, edes ilmaa nuuskimatta malttaa tuolloin ulkosalla kulkea. Monista ruusulajikkeistahan tuoksu puuttuu lähes kokonaan, paha puute, vaikka silmää mielyttäisikin. Tuoksuthan, tai ainakin hajut liittyy moneen ufohavaintoon myöskin. Kun luotto omiin silmiin ja kuuloon pettää niin sitten turvaudutaan lahjomattomiin sieraimiin (kunhan nuha ei vaivaa).

    Hirvikärpäset ovat vielä niin kauhean sitkeä henkisiä, ettei ne läpsimällä kyllä kuole. Yksi tuttavaisäntä kertoi kuinka hän oli niitä poiminut suojavaateistaan ison läjän, nehän irrottavat siipensä jonkin ajan kuluttua siitä kun ovat onnistuneesti laskeutuneet ruokapöytään. Oli sitten niistä kouransa tyhjentänyt vessan pyttyyn, ja vetäissyt perään..sinne menivät, mutta kas kummaa, sieltä ne vaan ryömivät takaisin ja pian pinta oli niitä taasen täynnä. Tuolloin oli laskenut ämpäriin niin kuumaa vettä kuin vain putkista tuli ja huljauttanut sillä ne alas taasen. Pääsi siten niistä eroon, mutta olipa putkikin samalla haljennut, joten putkiremontti seurasi siitä toiminnasta.

    Nyt pitää taasen palata moppailemaan, eteinenhän se olisi seuraavana vuorossa :).
  5. Laitetaan juttu ihan videon kera,

    http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/41534-astronautti-mokasi-kuukavelylla-katso-video

    Vähän eri tilanne kuin avaimen tipahtaessa kätösistä auton kaasutinta rassattaessa :).
  6. Hyvä niin...luulisin :D
  7. Jäi pois se soikion arvoitu korkeus eilen, metrin paikkella. Noin, nyt sekin epäkohta on tullut korjattua. Laitteesta ei eroittunut minkäänlaisia pokkauksiakaan, vaan se näytti todella sileältä kauttaaltaan.

    Eihän tuo kertomus tippuneesta ufosta sinänsä mikään ainutlaatuinen tapaus Suomessakaan olisi, sillä onhan niistä tänne tippuneista ufoista kerrottu aiemminkin. Jos oikea tapaus kyseessä, niin ehkäpä tuollainen "pommi" olisi silti ollut syytä tiputtaa jonnekkin toisaalle ensiksi kuitenkin, tänne tippuessaan tuollaisestakin tulee niin helposti pelkkä suutari.

    Naiset kun nostivat hameenhelmaa samalla pyllistäen uhittelevan karhun suuntaan, niin tällöin karhut läksivät toiseen suuntaan oitis kulkemaan. Näin naiset naarmuitta selvisivät näistä yllättävistä metsäisistä kohtaamisista. Ainakin tämän seudun suullisten perimätietojen mukaan näin kuuluisi toimia.

    En ole viime vuosina juurikaan marjastamassa käynyt, mistään karhupelosta se ei johdu, mutta niitä inhottavia hirvikärpäsiä on niin valtavasti nykyään. Kauheat suojatamineet pitäisi olla yllä ja sittenhän olo on kuin saunassa kylpisi, ämpärin kanssa siellä kanervien seassa kyykkiessä. Juuri vähän aikaa sitten yksi tuttu kertoi kuinka hirvikärpänen oli mennyt hänen silmäluomensa alle, kovin oli ollut vaikea saada pois, itse hän sen sieltä noukki pois...ihan kauhea tilannehan tuollainenkin olisi. Korviin ovat toisilla taasen menneet.

    Tänään tulikin piippu nuohottua oikein viimeisen päälle, vetää sitten vallan mainiosti syksyn tullen. Vaneri pitää kyllä vielä viedä piipun nokkaan kesän ajaksi hormia turhalta sateelta suojaamaan. Jospa sen huomenissa sinne sitten kiikuttaisi.

    Kyllä jotkut pihlajat kukkii tänäkin vuonna. Marjojen määrästä päätellään sitten tulevan talven lumi. Kahta tulkintaa liikkuu siitäkin (ainakin), toisen mukaan oksat eivät kanna runsasta marjasatoa ja paljoa lunta. Sen toisen mukaan taas runsas määrä marjoja lähes takaa että penkatkin ovat sitten korkeita talvella. Tulkitse siinä sitten pihlajaa kerrasta oikein :).
  8. Eihän siitä ufosta kovinkaan paljon ole kerrottavaa, mutta muutaman rivin siitä ehkä silti saa kirjoitettua.

    Kaksikymmentä metriä arvioisin etäisyyden siihen lähimmillään olleen, jos arviota pitäsi korjata, niin muutaman metrin voisi nipsasta pois, muttei lisätä. Ohitseni kun meni, niin sen perään en kääntynyt edes katsomaan. Ajattelin siten että jos minä en piittaa siitä, niin sekään ei sitten ehkä piittaa minustakaan sen taivaallista. Kävelin ihan normaalisti, juokseminen ei tullut mieleenkään, sehän se karhunkin metsästysvaiston herättää.

    Se oli sellainen suurehko metsäaukio, vanha avohakkuualue. Sellaista metrin korkuista heinää siellä kasvoi ja hyvin läheltä se sitä heinää näytti menevän. Jos olisin sen reitillä seissyt, eikä kumpikaan olisi väistänyt, niin kyllä sen pohja olisi tuolloin otsaani kopsahtanut, ja kun itse olen 164, niin siitä on helppo päätellä millä korkeudella laite lipui.

    Pienihän se soikio oli, kyseessä saattoi hyvinkin olla jokin miehittämätön luotain. Se oli vain sellaiset 130-150cm halkaisijaltaan. Väriltään se oli hieman leskenlehdenkeltaista vaaleampi. Hyvin on muistissa tuo tapaaminen säilynyt, eikä se taida ikinä unohtua, mutta sanoin sitä on siitä huolimatta aika vaikea kuvailla. Nykyään kun on ohjelmia jotka pukkaavat tekstiä sitä mukaan kun puhelee, niin ehkä sitten aikanaan saadaan käyttöömme animaatio-ohjelmia jotka saavat ruudulle loihdittua sen minkälaisina muistot mielessämme näemme.(Vielä parempi olisi se alitajuntaan tallentunut raakaversion ulossaanti, joka olisi ainakin täysin muuttumaton).

    Puutarhan hoito se se on kunnollista sielunhoitoa myöskin, kunhan ei liikaa rehki. Hyötykasveja kun myös pitää, niin ei tarvitse arvailla mitä niille on syötetty taikka millaisessa paikassa kasvaneet. Mansikkaa miullakin jopa, nam nam...toivottavasti niitä tulee, ja paljon :). Puutarha, iloa silmälle sekä masulle. Kylläpä tuo aurinkokin jaksaa aina vaan paistella : D .
  9. Se soikio, niin en tiedä mistä aineesta se oli tehty, se vaan näytti niin huikealta läheltä katsottuna, siis ei mitenkään poikkeavan poikkeavalta itse muodoltaan ja materiaaliltaan, mutta huikealta siinä mielessä kun eihän niitä sellaisia pitäisi olla joidenkin henkilöiden mielestä. Siitä huolimatta ettei joidenkin mielestä sellaisia ole, niin se hissukseen vain lähestyi, lopulta läheltä ohitse mennen. Kuten aimmin olenkin jo ilmaissut, niin nähdystä ei voinut mitenkään erehtyä. Sitä voisi kaiketi kuvailla myös luonnonvalolampun kuvun kaltaiseksi, muodot erottui loistavasti ja loisto myös vaikutti tulevan sisältäpäin, jokin itsevalaiseva laite oli siis kyseessä.

    Täysin äänetön se oli myöskin. Ei ole kovinkaan vaikeaa vetää sitä johtopäätöstä, ettei kyseessä ollut mikään ihmisen valmistama. Niin paljon eroaisi tämän päivän käytössä olevasta tekniikasta. Tuskin mistään huippusalaisesta tuotoksestakaan sentään oli kyse, se se vasta hirmuisen ufolta vaikuttaisi, senkin nojalla mitä tähän saakka ollaan tulevaisuuden tekniikkaa maailmalla esitelty. Todella kaukana vaikuttaisi vielä tuollaisten laitteiden valmistus olevan nykyisellään, niitä harppauksia tieteessä jos tapahtuu, niin sitten ehkä. (Täytyy olla mielikuvitusta, että pystyy ymmärtämään totuuden).

    Sekin täytyy myöntää, ettei se silti kovin mukava nähtävä ollut, kun ensinnäkin näkee sellaista jota ei pitäisi olla, ja kun sen vielä joutuu yksinään kohtaamaan, eikä oikein tiennyt mitä se aikoo, ajaako tahallaan pahki, sädettääkö muistin veke, jotten muistaisi näkemääni :), kyllä se aika inhottava tilanne oli kaiken kaikkiaan. Se siitä nyt.

    Kainuun ufosta jäi sekin kirjoittamatta, että saattoihan kuvaaja tuolloin vaikka huomatakkin liidokin, mutta se on vain päässyt unohtumaan, kenellekkä ei joskus käy siten että laittaa jonkin tavaran talteen hyvään paikkaan, mutta sitten kun aikaa on kulunut reippaastikkin, niin se hyvä paikka onkin sitten harmittavasti päässyt jo unohtumaan, ja tavara täten kadoksissa jopa on.

    Eihän ne lihota, kun harvakseltaan nautiskelee tai sitten jos useasti, niin sitten pitää kalorit polttaa mieleisellä liikunnalla, tasapainotteluahan tämä elomme on monellakin tasolla :).
    Itäneitä perunoitakin pistin kukkapenkkiin joka oli osaksi roudaton, saas nähdä kuinka pottujen käy :D.. Västiskin näkyi tänään, joten lähellä jo ollaan kesän lämpöä.
  10. 14:00 jälkeen näytti lehden intrnetversioon ilmestyneen selitys videolle, milloin lie sitten tänne 24:jään siirettiin tieto siitä, meinasin itse sen tehdä, mutta ajattelin jonkun jo kerinneen sillä aikaa kun pullia leivoskelin, sinne pöydän ääreen siis kiiruhdin, näytön äärestä liidokista luettuani. Taisi kännykällä kuvaava keskittyä niin kovasti räjähdyksen tallentamiseen, ettei siksi kiinittänyt huomiota siihen lennokkiin, vaikka aika mekkalaakin nähtävästi piti. Kun ihminen keskittyy tiettyyn asiaan, niin muut asiat jää välillä huomaamatta, kaikille lienee tuttu juttu.

    Osa ilmoituksista olisi hyvä tehdä mahdollisimman nopeasti, mutta taas sellaiset joissa ei ole voinut erehtyä näkemästään, vaikkapa selvä metallinen lautanen läheltä nähtynä, niin sellaisethan eivät oikeastaan vanhene koskaan, ei siinä esimerkiksi lentoaikataulujen tuijettelu niinsanottua luonnollista ratkaisua nähtyhyn tuo. Se voi taasen olla kovin sitä rohkeutta vaativaa ilmoitella sellaisesta havainnosta eteenpäin, monet saattavat sen jättää suosiolla väliin, ehkä muutamalle erittäin hyvälle tutulle uskaltavat asiasta joskus kertoa, ja vaarana on silti jonkinlainen muutos suhteen laadussa.

    Austraalian tapaukseen en ole vielä kerinnyt perehtymään, muuta kuin otsikon verran :).

    Aurinkokin suostui vihdoinkin näyttäytymään, heti mielikin virkeämmäksi tuli, vaikka enhän minä mitenkään alakuloinen aiemminkaan ole ollut. Saa nähdä jos ihan tähtimöilta tulisi, ei niitä enää ennen yötöntä yötä kerkiä montaa olla, joten siinäkin mielessä saisi selkeää yölläkin jo olla.

    Eiköhän uuden nimimerkin sisäänajo suju mukavasti artikuloiden niin kuin aiemminkin. Pikkasen aikaa menee tietysti totutteluun, kuten uusien kenkienkin kanssa :).
  11. Tämä oli paljonkin vilkkaampi kylä aikanaan, oli kyläkauppakin tai onhan niitä ollut neljäkin, kaksi jopa toiminut samaan aikaan. Vielä 1980-luvun alussa oli puomi heppoja varten ja kyllähän niitä silloin vielä oli jokunen kopsuttelemassa. Mäntybaarikin oli kaupan viereisessä metsikössä ja aika suosittu, vaikka eihän siellä ollut kuin halkaistu puunrunko penkkeinä. Isännät ja "rengit" sinne kokoontui politikoimaan ja samalla juopottelemaan. Mopot ja hepat ovat kylältä lähes kokonaan kadonneet, kuin niitä ei olisi ollutkaan.

    Varmaankin viisasta heti lautasvarausjonoon asettua, hetki empimistä ja jonoa kait vuosiksi edessä. Mistä rahat, sitä voi sitten pohtia kauemminkin, sillä halvalla tuskin lähtee, vaikka käyttö sitten sitä olisikin. Rungon voisi kait sinänsä vaikka itse rakentaa mieleisekseen, kunhan muut tarvittavat romppeet saisi
    jostain siihen haalittua. Mitä elämä olisikaan ilman haaveita, niitä riittää kyllä moneen lähtöön muutenkin.

    Hiljaista on viime aikoina ollut Suomalaisella uforintamalla, Kainuun ufo sinänsä piristävä, vaikka videon laadussa olisi ollut toivomisen varaa. Muutama "framen" kestävä koteen liikahdus muistuttaa linnun liikehdintää ja sellainen se saattaa hyvinkin olla. Linnut kun eivät mekkalasta välillä välitä, tottuvat nopeasti. Näytettiinhän esimerkiksi kun tykillä jysäyttelivät ja paineaalto heitti linnun pitkän matkan päähän pesästä, niin eihän se muuta kuin palasi aina vaan takaisin pesälleen. Kainuun videon kohde saattaa hyvin olla haukka hiirtä kyttäämässä, sivistynyt arvaus toki vain.

    Käpymäen kirjoitusten perusteella on kyllä ollut vilkas paikka ufojen suhteen, mutta nykyisellään ehkäpä rauhallinen taivas sielläkin on. Kaippa kirjoituksia tulee lisää, jos jotain poikkeavaa siellä vielä näkyy, ja kuten itse kullakin toisaalla. Oikean ufoaallon soisi iskevän jonnekkin päin tätä Suomen kamaraa, ja median vaivautuvan oitis paikalle, tai aina parempi jos olisi jo sattumalta paikalla.

    Hyvä että sait antenniasiat hoidettua kuntoon, ei jää mikään hyvä ohjelma väkisin väliin. Lokkien aamuiseen kirkumiseen oli vaikea tottua, tai enhän minä siihen tottunut, sillä eipä uni enää tullut, vaan kahvi piti suosiolla laittaa tuolloin porisemaan. Parisen viikkoa tuli siellä vietettyä. Linnuista, näistä ihanista otuksista voisi erikseen kirjoittaa pitkäänkin, mutta ufopalstallahan tässä ollaan kuitenkin, joten lyhyesti jotain näin silloin tällöin kait kuitenkin käy ilman toisten irvistelyä :D.

    Virkistävää viikonloppua sinne, sun tänne :).