Vapaa kuvaus

Omaa rauhaa rakastava, yleensäkkin kovin rakastava ihminen olen. Jakelen paljon terveysvinkkejä. Ja paljon terveisiä kaikille ystäville ja tutuille, jotka minut kuvasta tunnistaa ja tänne itsensä klikkaavat. Maalaisplikkahan olen, rakastamani luonto aina lähellä. Kaupunkiin en voisi asettua, täällä olen oma itseni. Onhan Kaupungeissa sentään hienoja puutarhoja joita ihailla ja jonkin verran arkkitehtonisesti kauniita rakennuksiakin, mutta se lähes aina läsnä oleva häly..ei, sille. Musiikki, eihän tuolla pysty mainitsemaan kovinkaan monta artistia taikka yhtyettä. Se mikä saa milloinkin soida on ihan mielialasta kiinni sekä vuorokauden ajasta, ei heviä heti aamusta...Aika laidasta laitaan tuota musiikkia tulee kuunneltua. Sama elokuvien suhteen, tila tuolta loppuu heti alkuunsa. Elokuvia tulee tilattua, vähän turhankin paljon, tai ainakin niiden joukossa on turhan vähän hyviä, mutta se ikävä kyllä selviää vasta elokuvaa katsellessa. Kauhua, jännitystä, draamaa, ihan sama mihinkä genreen luokitellaan, kunhan on hyvä. Muutamiin näyttelijöihin voi kuitenkin luottaa, sillä ovat osanneet pysyä poissa huonoista elokuvista. Sään mukaankin on mukava valita elokuva, pimeän ja tihkuttavan syksyillan voi haihduttaa pois katsomalla vaikka aurinkoisen ja kesäisen elokuvan. Kirjoista. En ole ahmatti niiden suhteen vaan yleensä nukkumaan lähtiessä luvun taikka pari tulee luettua. Eilen sai päätöksensä Dan Browinin METEORIITTI ja seuraavana vuorossa on Elisabeth Kostovan HISTORIANTUTKIJA taikka sitten Fedor Dostojevskin IDIOOTTI. Kuvassa oleva kisu on jo lähes kaksikymmentä vuotias prinsessa. Kovin on vielä leikkisäkin.. puhelemaan on ruvennut viime vuosina ahkeraan ja tietää kyllä mitä tahtoo, menee välillä jopa ihan väittelyksi :D. On se vaan niin ihana. Joen luona otetussa kuvassa vesirokko vielä hieman päällä, olisi sekin voinut nuorempana iskeä, niin ei olisi lääkärikään antibiotteeja erehtynyt määräämään, luuli joksikin tulehdukseksi. Lopetin kuurin aika alkuunsa kuitenkin, onneksi, sillä mitäs sitä viruksen aiheuttamaan nappeja napostelemaan. Pitikin ryhtyä opiskelemaan työn ohella, niin kuin aika ei muutenkin kulu aivan liian nopeasti :D, mutta pitää lohduttautua sillä ettei tätä vaihetta niin kovin kauan kuitenkaan kestä. Kohtahan tässä pääsee jo esikasvattamaan sitten myöhemmin ulosvietäviksi. Suosikkibändit/artistit: Leonard Cohen, AC/DC, Nazareth, Arja Saijomaa, Aki Sirkessalo, Anouk, Kylie, Abba, Elton John, Anna Eriksson. Suosikkileffat: Kaunis mieli, indiana jones, Piano, 3:10 to Yuma, Drag me to hell, Perfect strangers2003, Rescue dawn, Storm warning, The interpreter Lempikirjat: Puutarha, jne., rakennus, terveyskirjat Vapaa-aikanani: lumityöt, leipominen, puutarhanhoito, elokuvat, käsityöt, Chevyt, lintujen ruokintaa. Katson tv:stä mieluiten: luontodokumentit, Täydelliset naiset, House, CSI, Uutiset, jne., Puutarha, rakennus, ruuanlaitto & sisustuohjelmat Kotieläimet: Kissa En pidä: manipuloinnista, valehtelusta, mustamaalaamisesta, pinnallisuudesta, siipeilijöistä Ruoka & juoma: Hedelmät, Kasvispizza & vesi Linkit: http://www.youtube.com/watch?v=-uNEF6XtdHc Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: Varattu Lapset: En halua lapsia

Aloituksia

11

Kommenttia

442

  1. Turhaakin kiirehtimistä on ajellessa tullut pidettyä lähes aina, ei sillä että ylinopeutta olisin ajellut, mutta olisi pitänyt aikaa suoda enemmän nähtävyyksille..rakennukset ja maisemat. Ties miten olisivat iloa muistellessa vuosien varrella tuoneet, muutaman minuutin perille pääsyn lykkäämisellä. Ehkä vielä jonain päivänä sinivalkoinen kyltti opastaa jollekkin kuuluisalle ufohavaintopaikallekin, sinne sitten kahvista nauttimaan jos poikkeaisi..(muki sitä höryävää vieressä tätä kirjoitellessa onpi)

    Niin, on se niin väärin, tässäkin maailmankaikkeudessa riittää kokoa sen verran ettei kuuna päivänä tule kenellekkään kunnolla tutuksi, olkoot sitten ajattelevaisella iho, suomut taikka pelti pintanaan...kehtaavatkin sitten vielä ehdotella joitain multi-universumeitakin. Kaikkea ei tarvitse sentään ihmisten tulevaisuudessa edes yrittää itse selvittää, vaan tieto vaihtuu mukavasti myös lajienkin kesken.

    On ne mainoskanavat täälläkin kadonneet joskus pidemmäksikin aikaa, mistä lie johtuu. Tämä on toisaalta sellaisessa katveessa että sääkin tuntuisi vaikuttavan asiaan, erityisesti sade pätkittää ohjelmaa menossa olevaa joskus hyvinkin häiritsevästi. Iso antenni katolla on, mutta vahvistin pitäänee silti tässä vielä hankkia. Renkaat on nyt sitten tullut vaihdettua, eipä sitä enää monta päivää nastoilla olisikaan saanut tietä napsutella.

    Arvot joita arvossa ennen pidettiin ovat monet jopa heikkoudeksi nykyään pistetty. Nykypäivän menestyjät ovat eilisen lieroja, mitenkä tämä maailma onkaan päässyt niin vääristymään? Itse pyrin kyllä pitämään niistä vanhoista hyvistä arvoista kiinni, tuntuu huomattavasti paremmalta, muuttukoon maailma ihan rauhassa tuossa sivussa jos niin kerran on ollakseen. Yleistämistä hiukan kärjistetysti, mutta niin se sitten paremmin myös uppoo :D.

    Peipposten laulun pauhua, jonka välissä mustarastaiden liruttelua. Närheilläkin kosiomenot ihan selvästi. Jokikin on jo lähes sula, joten kohta kosken pauhu kulkeutuu mukavasti korviin, sorsat sieltä vielä kyllä puuttuu, ja nettiin sitä näin välistä juuttuu :).
  2. Jostakin syystä on siten että heti kun mainitaan raha ufoilmiön yhteydessä, niin se on lähes sama kuin neula ilmapalloon tyrkättäis, puff, tapausta todellista ei enää ole, vaan ainoastaan rahankeruuta varta varten kasaan sepitettyä tarinaa vailla totuuden hiventäkään. Itse en kyllä rahan takia tuomitse tapausta roskikseen joutavaksi, vaan mahdolliset syyt sinne päätymiseen löytyy sitten toisaalta, mutta jotkut eivät vain voi nähdä rahan taa, vaikka takovat sitä itsekkin ihan mielissään minkä kerkiävät.

    Virheitä tekemällä oppii, ainakin silloin kun joku näistä muistaa ystävällisesti huomauttaa, eikä oitis turvadu tukkapöllyyn. Älä kuitenkaan rupea varpaisillaan hipsimään, lattian narahdus tuolloin entistä äänekkäämältä vain kuullostaa :).

    Jonkin verran on varvun taitajien kanssa vuosien varrella tullut puheltua, ja muutama niksi pitää yrittää itsekkin vielä sen käytöstä oppia. Ihan kämpäkin vuoksi, jotta yhteinen elomme mahdollisimman pitkä ja onnellinen olisi.

    Skepot ne hampaattomia ovat ja kynnetkin on jo heiltä leikattu hyvin lyhyiksi, joten ei se haittaa vaikka vähän välillä sitten räksyttävätkin. Onhan se oikeasti rikkautta kun erilaiset katsontakannat kohtaa, kun keskustelunkin kannalta tilannetta punnitsee.

    Tietkin ovat nyt täysin jäistä vapaita, joten kesärenkaat pitää huomenna laittaa alle. Sen verran on tuo kylätie pehmeä, että olipa sinne auto pohjastaan jopa jäänyt kiinni. Maavaraa kun nykyautoista ei aina tarpeeksi löydy kelirikkoteille. Oma pirssi kyllä kulkee pahemmastakin paikasta, mutta sen seinän lävitse en aio kyllä kokeilla mennä, sen verran kallista lystiäkin. Tässäpä tämä nyt, ehtoota kortteeriin :).
  3. Ehkä media on ruvennut jarruttelemaan ufojuttujen julkaisussa, ja täytyy sanoa että ihan syystä, jos siis tahallista, sillä niin paljon on höttöä ollut, että kyllähän niille julkaisuille harakatkin räkättää. Harvemmin ja laadukkaampaa, niin mikäs niitä olisi lukiessa.

    Mutta muuttuisiko maailma suuntaan tai toiseen, vaikka jokin Colaressia vastaava tapahtuisi nykyään, näyttämönä vaikkapa sitten jokin Saksalainen kylä? Taikauskoisia eivät luultavasti olisi, mutta ehkä sillä kylällä olisi sitten oma panimo, niin siitähän voisi sitten vaikka päätellä sellaista, että oluthan siellä vuolaana virtaa ja laulu raikaa aina vaan. Ufohavainnot olisivat luonnollisesti seurausta siitä sitten ainoastaan. Valokuvat ja videot, niillä ei olisi mitään merkitystä, sillä kaikkihan niitä nykyään osaa väärentää.

    Tarinaa suoltaisivat yhteistuumin, jotta turisteja paikalle virtaisi ja sellaisen virran kaikkein tärkein anti olisi ilman muuta kylään jäävä raha. Yöpymiset, ruokailut, matkamuistot, kiertoajelut jne. "Willkommen bei der Deutschen Roswell."

    Kun olisi selkeä sää, niin saattaisi niitä revontulia sitten vaikka näkyä, ei niitä montaa kertaa vuodessa näillä korkeuksilla tavallisesti kyllä näe, joten joka kerta niitä jaksaa aikansa ihailla.
    Vaikka revontulet ovatkin komeita, niin toivottavasti mitään suurempaa auringonpurkausta ei maata kohden tapahdu, sinkoonnutaan muuten takasin muutaman vuosikymmenen verran. Sekasorron vallassa olisi maailma välittömästi.

    Varpu taipuu itsellänikin. Varpujen varsia en ole kyllä saanut nousemaan ylöspäin, vaan maata kohden aina jänkäävät vain. Kaivamaan en ole kohdista ryhtynyt, mutta kaippa sitä vettä sieltä sitten löytyisi. Monikäyttöiseksi varpua kyllä jotkut väittävät, onko väitteissä sitten perää, niin siihenkään en sitten olekkaan perehtynyt sen kummemmin. Täytenä humpuukina monet siihen suhtautuu, suurin osa heistä taitaa kyllä olla sellaisia jotka eivät ole edes varpuun eläessään koskeneet :).

    Pehmeitä levyjä tuli haettua, tulevat autotallin takaseinään niin kyllä ne siellä kestää(ellei vahingossa liiallisella vauhdilla talliin joskus ajele..), ja ovat myös painonsa puolesta niin paljon mukavampia käsiteltäviä. Pinnoistakaan siellä ei ole niin suurta väliä, jospa vain pinkin maalin vetäis sinne :D. Niin, valinnanvaran takia päätökset pitää tehdä hyvissä ajoin kotona, eikä edes kysellä muita vaihtoehtoja kun kauppaan sitten astuu, sillä sinnehän sitä juuttuisi pidemmäksi aikaa pähkäillessä. Kotiakin pitäisi ruveta laajentamaan, ehkä nyt tulevan kesän aikana saisi jotain sillekkin idealle tehtyä.

    Nythän se on oikea aika tehdä polttopuita, kuivuvat sitten sopivasti tulevaksi talveksi. Vielähän se on silloin tällöin pistettävä pökköä pesään, mutta kohta pääsee siitäkin hommasta lomalle.

    Mainiota puusavottaa sinne, muista kuitenkin huokaista välillä ja katsella vaikka taivaalle, nythän niitä joutseniakin voi nähdä ja ehkä jopa jotain sellaista mistä palstalla usein keskustellaan ;).
  4. Muutama jakso kun jää jostakin sarjasta pois välistä, niin vähän sitä ajattelee, että näinköhän sitä on ihan ulalla, eikä enää pääse kärryille ollenkaan, huoli sellainen on tähän päivään saakka osoittautunut turhaksi. Eiköhän se päde palstalle kirjoittamiseenkin, huoletta heittäytyy taasen mukaan vaan, niin virta vie.

    Niin, kyllähän paikkoja riittää mihinkä elämää on voinut syntyä..ei taida kovinkaan moni enää nykyään harata sellaisessa hanakasti vastaan. Välimatkat ne sitten tuottaa osan ajatuksissa kovastikkin tuskaa, syyttä suotta, sillä jotkuthan ne ongelmat ovat jo ratkaisseet ja vierailut ovat näistä selvä osoitus, ja täten voi päätellä että myöskin ihmiset jossain vaiheessa kykenevät samaan.

    Jokseenkin pimeässä paikassa elävät ne ihmiset jotka epäilevät, että kaikki näitä vierailijoiden laitteita selvästi nähneet ovat erehtyneet taikka jotenkin muuten harhaisia jne.. Toivossa on hyvä elää, että suuntaus muuttuisi ja tervettä kiinnostusta tulisi enemmän kuvaan mukaan.

    Käydyt keskustelut olen aika tarkkaan käynyt läpi ja mielenkiintoista luettavaahan ne on tarjonnut. Onko muissa laitteissa katuvalojen ja kassojen lisäksi esiintynyt häiriötä, vaikkapa stereoiden taikka television kanssa? Sen olen huomannut että jonain päivinä tuota staattista sähköä on kertynyt kaikkialle, kun aina vaan räpsii. Seuraavana päivänä samoissa kamppeissa kulkiessa ei sitten taas säkeinöikkään ollenkaan :).

    Antenni on saanut nököttää toistaiseksi rauhassa, kun on tuota vettä sadellut sen verran tiheään, eräänä kauniina päivänä...sitten loppusäätö. Sisätiloissa on kuitenkin riittänyt puuhaamista ihan mukavasti, huomenna pitäisikin sitten hakea kipsilevyjä sun muuta, jotta saa hommia jatkettua.

    Mämmituokkosta ei edellisellä kauppareisulla sattunutkaan kohalle, joten se perinne jäi, mutta luumuhilloa löytyi, joten joulutorttuja sitten tässä ainakin, hieman ennen aikojaan kahvin kera nautitaan :D

    Valoisuutta sinne.
  5. Pariin otteeseen olen jo lähes langennut, varani vaikka pitää olen yrittänyt. Suhtauduin jo siihen itellan skannaus operaatioonkin jonkin moisena ennenaikaisena aprillipilana, alkaahan se joulumyyntikin jo lähes kesällä..

    Vatsaan kannattasi ohjastaa niitä maitohappobakteerita, niitä ihan kapseliin sulottuja, myös hiilitabletit hillitsee menoa osaltaan, raakaa kananmunaa käyttivät ennen ainakin, miten lie sitten nykypäivänä säilynyt käytännössä tapa se.

    Pidän aina muutamia joulu, pääsiäis ja halloweeni koristeita vuoden ympäri, vältän täten sen stressin tulon, koska jotain on sentään juhlia juhlistamassa, jos hiipimään pääsee päiväys yllättäen. Amaryllikset ja Joulukaktukset kukkivat melkolailla oikeaan aikaan myöskin, Halloweeni kukkaa en oikein tiedä, kallako lie olisi käypä?

    Pajunkissoja on tullut nähtyä jo kauan sitten vaiheen ylittäneitä, pyöreesti kuukausi takaperin, joka tuntui perin oudolta.

    Antenni katolla, liittymän tarjoaja meni vaihtoon, nyt pelittää jokseenkin. Välillä 3G pätkii, mutta tarkemmalla suuntauksella hoitunee kuntoon.

    Uudella maalla kai eniten havaintoja tehdään, mutta ei niistä todellakaan pulaa tunnu olevan Keskisessä suomessakaan. Missä päin Suomea asustelevat kaikkein herkemmin omista havainnoista kertovat sitten lienee? onkohan minkäänlaisia tilastojen sen suhteen tehtykkään...esimerkiksi Paasiveden piruista ovat seudun asukkaat kait kovin vaitonaisia, kuvan sellaisen olen ainakin saanut, kyseessä pieni alue kylläkin vain, mutta kuitenkin.

    Tällainen foorumi on kyllä mainio paikka kertoila näkemästään, kun voi halutessaan sitten tosiaankin anonyyminä täysin olla. Silmille hyppijät ovat sitten se mahdollinen haittapuoli, mutta kun pysyy totuudessa, eikä lähde värittämään (väritykset voi talon seinään tai niihin värityskirjoihin), tarkoitan värittämällä sitä ettei niitä hiukan epävarmoja muistikuvia yritä 100% totena tuoda väkisin esille, vaan tyytyy ne sitten myöskin epävarmoina esittämään, kuten kait tapana myöskin on. Silmille hyppijät (ne mahdolliset) pitäisi vain osata jättää omaan arvoonsa, niin hyvää tulee.

    Hyvää pääsiäisen aikaa myös sinne. Hyvää pääsiäisen aikaa myös kaikille palstalaisille täten toivotan lopuksi, HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ !!!
  6. Tämä käytössäni oleva mokkula saattaa lähteä paluumatkalle, ellei tuo antenni sitten pelasta tilannetta. Ei ole enää montaa päivää aikaa testailla, joten jos ei tänään, niin viimeistään huomenna pitäisi katolle joutaa tilannetta katsastelemaan. Yön ja aamun aikana on vain tuota lunta taasen harjallekkin kertynyt ja niin jyrkkä on katto ettei seisten siellä selviä, vaan istuttava väkisinkin on, niin eipä sinne ainakaan juuri nyt huvittaisi mennä, vaan mahdollista sulamista ja kuivumista miellään tässä aikani odottelen. Putki siellä on onneksi jo entuudestaan, joten sellaista ei tarvitse ruveta asentelemaan.

    Haaveena olisi tasanne katolle rakentaa, josta sitten maisemia ja tähtitaivasta pääsisi ihailemaan, parvekkeelta kun ei pääse joka puolelle tähystelemään. Ja voisihan sieltä sitten sitä ufobongaustakin silloin tällöin kokeilla, kameran ja kiikarin kera.

    Sitä nopeuttahan ovat monet krititsoineet, kun luvattuun nopeuteen niin kovin harvoin oikeasti sitten yltävät. Toisten nukkumisen vahtaamista ei pitäsi vaatia, jotta täydellä nopeudella pääsisi surffailemaan.
    Käpiksen havainnot ovat kyllä tulleet itsellenikin tutuiksi, sanoisin jopa että kovin. Henkilön nimimerkin takaa tiedän myöskin ja kyseessä on eittämättä aitoja havaintoja. Todisteta siinä ehtymättömässä todisteiden virrassa ovat nekin, ei niitä kolisevia todisteita, mutta silti.

    Puusta en kyllä itse ole päässyt kovin pitkälle, vaikka olen tähän mennessä jo monen monta tuntia ilmiön mysteereihin paneutunut. Tuntuu siltä ettei sellaista henkilöä löydy edes koko maailmasta joka osaisi kertoa mitään syvällisempää tietoa näitä meidän tarkkailijoita koskien. En silti aio lyödä niitä kuuluisia hanskoja naulaan, koska tiedän itsekkin sen mistä vaieten korkeintaan puhutaan todeksi, ja siksipä myöskin vastauksien on oltava, ainakin joskus jossain löydettävissä. Tapani Kunigas vaikutti erittäin miellyttävältä henkilöltä, ja häntä kaipaamaan kyllä jäi monet. Oli kunnia tavata hänet.

    Onneksi luonto helppaa nyt sohjonkin lähtemisessä nyttemmin, vaikka luontohan sen on toisaalta myös aikaan saanutkin. Kyllä se nyt kuitenkin on yhtä onnea, kun talvihommat hissukseen helpottaa :). ( onneksi mies, auto sekä katos säilyivät vahingoittumattomina ).
  7. Kiireetön sunnuntai, ei edes haittaa vaikka sivut latautuvat h-i-t-a-a-m-m-i-n. Antenni saapui perjantaina, oli eksynyt välillä vähän toisaallekkin, mutta ihana postiljooni toi töiden lopuksi sen oikeaan osoitteeseen. Vielä ei ole tullut katolle kivuttua..aaurinko saisi mieluiten silloinkin paistaa, onneksi ei enää juurikaan huippaa katollakaan käyskennellessä. Ennen esiintyi pientä korkeuskammoa, mutta kaikkeen tottuu..nuohouksien, maalaamisen sun muun yläilmoihin kipuamisien myötä ja hyötyliikunnasta käy myös vallan mainiosti.

    Hyvä kun tulit takaisin, etkä itseäsi siivonnut lopullisesti pois. Ihmettelin että mistä nyt on oikein kyse, kun viestisi häipyivät..syy selvisi sitten uudemmat viestit aukomalla. Se mihinkä töryllä viitattiin, niin se ei oikein auennut, mielestäni mitään törkyä ei ainakaan tähän ketjuun juuri ollut eksynyt. Ok, muutama viesti, kuten tämä eksyy aiheesta, mutta aiemmin aiheessa kyllä pysyttiin, mitä nyt viestien lopussa elämästä muutoinkin, mikä tuntui ihan mukavalta. Nyt kun on puhdasta, niin raikasta kirjoittelua jatkakaamme.

    Kävin sitten myös lukemassa mielen sieppaus viestisi. Pari sekuntia venytettynä pidemmäksi aikaa. Silmän räpäyksessä koko elämä vilissyt silmien editse, näin ovat monet kertoneet kokeneensa onnettomuutta ennen tai sen aikana. Unet tuntuvat joskus todella pitkiltä, mutta muutamassa minuutissa silti ne koemme hetkeksi torkahtaessakin. Onhan niitä kertomuksia ufojen kohtaamisissa jolloinka "tässä todellisuudessa" oli kulunut vain tovi, vaikka peräti päiviä tuntui siellä muualla kuluneen. Ehkä juuri tuolloin television edessä jokin yhteys alkunsa sai, opastaen sitten matkalla kohti tulevaa. Pyritkö tallentamaan millään muotoa näitä unien kautta tulleita kaavoja ynnä muuta, vaikka sitten piirtämällä? Jos vielä saa loihdittua niitä esille, niin kannattaa sellaista ainakin yrittää.

    Virkoamisen jatkumoa toivottaen :) , Pihlaja...niin pihlajassa onkin nyt viime päivinä ollut tilhiä runsain joukoin, niin kovin kauniita lintuja ovat!
  8. Ikävää, että koit tämän vieläpä mökillä, jonne tapana on yleensä mennä lepäilemään ja nauttimaan omasta ajasta, siis irti arjesta oloa parhaimmillaan. Eihän se tietysti kotona ollessakaan tapahtuneena paljon parempi vaihtoehto olisi ollut.

    Toivon myös, että tapahtuneesta kertominen tänne tuo edes pientä helpotusta. Monen kohdalla kokemuksen kertomisesta on ollut apua, riippuen tietysti myös kuuntelijoista. Vaikeutta kertomiseen lisää tietysti sitten myöskin sattuneen harvinaislaatuisuus, ja näin kokemusta ei saa jaettua kaikkien ystävien taikka läheistenkään kanssa luontevasti. Itsekkin vähän samansuuntaisen tapahtuman kokeneena olen sen joutunut huomaamaan.

    Tapahtuman unohtaminen olisi tietysti tapa päästä siitä eroon, mutta se ei välttämättä pysy unohtuneena ainiaan, vaan voi sitten palata voimakkaana mieleen jostakin ärsykkeestä johtuen. Tästä syystä kertomista tapahtuman purkamiseen olisi silti yrittää, saada taakka tavallaan jaettua myös muille, ja myönteisiä mielipiteitä voisi keskustellessa myöskin ilmetä.

    Se että omin silmin jouduit näkemään sen ettemme ole yksin täällä maailmankaikkeudessa tuolla tavalla on tietysti pelottavaa, mutta ajatus siitä ettemme ole yksin on sitten kuitenkin jopa lohduttava.
    Lähes pelkkien arvailujen varassa nämä jutut ufoista ja avaruusolennoista vielä valitettavasti ovat, siis niiden päämäärät/ toimet. Tässä vaiheessa osa kuitenkin tietää niiden olevan todellisia, mutta vasta todisteiden myötä koko maailma tulee tietoiseksi asiasta ja suhtautuminen muuttuu siksi mikä sen pitäisi jo olla.

    Kevätvirkoamista ja voimia sinulle toivon. Ja kiitos vielä kerran kun kokemasi jaoit.
  9. Täytyy ensimmäiseksi todeta se, että naulasit minut totaalisti ruudun eteen, luin tekstisi moneen otteeseen (eikä johdu siitä että tämä yhteys on etana, enkä siksi jaksa sivuja juurikaan käänellä), siis ote aidosta elämästä joka kauhuelokuvaankin sopisi sellaisenaan. Ei missään nimessä mikään kadehdittava tilanne osunut kohdallesi, vaikka toisenlaisissa olosuhteissa tilanne olisi mitä luultavammin ollut vähemmän pelottava, esimerkiksi keskellä kirkasta päivää tapahtuessaan.

    Kuvauksesi olennosta sopii näihin "tyypillisiin" humanoideihin ja pienellä etsinnällä samanlaisesta olennosta saattaisi hyvinkin löytyä kuva, ei ehkä valokuvaa, mutta kuva kuitenkin. Yön pimeydessä tarkkaillut nukkuvia ihmisiä kenties. Naisen vaisto vahva kun on, niin se hereille nukkujan jopa "ravistaa" ja sängystä ylös ajaa. Luultavasti aluskin olisi pihalta paljastunut, jos olisi uskaltanut ulos mennä pienen kiepin tekemään (itse en olisi mennyt, ehkä korkeintaan auton luo pyrkinyt jos lähellä ovea, nukkumaan en myöskään olisi enää kyennyt).

    Hurjan suuret kiitokset kertomastasi. Ihania kevättuulia ja tuuria muutenkin elämään!!! :). Täytyy lähteä kylille, vaikka ei oikein lähteä malttaisi, vaan tästä olisi voinut jatkaa pidempäänkin kommentoimista, mutta pakko mikä pakko :( ... :).
  10. Onneksi et päässyt kyytiin, niin paljon olisi voinut jäädä taa.

    Niin, enhän minä tiedä, mutta kyseessä olisi saattanut olla pelkkä menomatka ja kaikki hyvä jo ollut, oleva ja tuleva olisi vähintäänkin vaarantunut.

    Skenaarioita pakkasen puolelta.

    1. Kaikesta elollisesta tyhjä saattoi alus olla, kadotessaan ylemmäs hiipuisi elo myös siihen takertuneesta. 2. Hävittäjät olisivat voineet yrittää aluksen tiputtamista, vaikkei se olisi kärsinyt yhtään, niin suojaamaton ihmiskeho herkkä on. 3. Ote olisi pettänyt jossain vaiheessa. 4. Vaikka olentoja olisikin aluksella ollut ja olisivat sitten toimittaneet sinut aluksen sisään turvaan, niin kommunikointi näiden olentojen kanssa ei ehkä olisikaan sujunut. Ottivat kuitenkin mukaansa planeetalleen näytille, planeetalle joka pinnaltaan lähinnä aavikkoa on.

    Plussan puolelle en mene.

    Moni on kertonut haluavansa vierailijoiden kyytiin, luetellen niitä auvvoisia syitä siihen. Ovat olleet jopa valmiita hylkäämään elämänsä täällä ainiaaksi, mutta epäilen että suurinta osaa kohtaisi jossain vaiheessa suuren suuri kaipuu takaisin tänne kuitenkin, sillä menetyksen myötä monien mitättömiltäkin tuntuvien asioiden tärkeys vasta paljastuu.

    Oikein mukavaa, että vaimo uskoi kokemasi, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut aika kurja :(. Kaverisi suhtautuminen taasen hieman outo, siis kyllähän sen ymmärtää ettei julkisesti halua lähteä siitä julistamaan, mutta ettei edes kahden kesken suostu siitä keskustelemaan, outoudella tarkoitan sitä että kipeätkin asiat yleensä helpottaa kun niistä saa keskusteltua.

    Totuus on tarua ihmeellisempää. Ihanaa kevättä :).