t-torppa

Vapaa kuvaus

Linkit: http://www.sauluslahetys.com/, http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Aloituksia

73

Kommenttia

730

  1. Harvardista kuuluu kummia: maito tappaa - http://www.kauppalehti.fi/uutiset/harvardista-kuuluu-kummia-maito-tappaa/t6U2SwEb?_ga=1.189526824.2031007402.1447936676

    Kuuluisan Harvardin yliopiston tutkijat näyttävät pikkuhiljaa ymmärtävän sen jonka me kreationistit olemme tienneet jo vuosia - http://www.sauluslahetys.com/uutiset.html?a100=111

    Kun yliopistojen tutkijat pääsevät vuosien raskaan ja vaivalloisen tutkimustaipaleensa päätteeksi tiedonvuoren huipulle tapaavat he siellä kreationistit jotka ovat odottaneet siellä sekulaarien professorian kapuamista tiedonvuoren huipulle jo vuosia. Joten tervetuloa Walter Willet :)

    Jälleen osoitus siitä että kun todistusaineiston tulkitsijana käytetään Jumalan sanaa (Raamattua) niin jokainen (ei ainoastaan yliopiston tutkijat) voivat tulla ymmärtämään sen minkä ihmistieteet saavat pikkuhiljaa ja vaivalloisesti selville. Raamattu on universumin suurten linjojen biologiankirja ja näistä Raamatun ilmoittamista tosiasioista tiede pääsee hiljaa ja vaivalloisesti selville.

    Ajatelkaapa jos joskus tulevaisuudessa tämä Harvardin yliopiston ravintotutkimusosaston johtaja Walter Willet saisi Nobelin-palkinnon siitä että he saivat selville maitotuotteiden vaarallisuuden ja tätä kautta monet ennenaikaiset kuolemat vältettäisiin. Kuitenkin monet Raamattuun luottavat kristityt (lue: kreationistit) ovat tienneet tuon Nobelin arvoisen asian jo paljon ennen maailman arvostetuimman yliopiston tutkimusjohtajaa.

    Ei siksi että kristityt olisivat viisaampia kuin Harvardin yliopiston tutkimusjohtaja vaan siksi että heidän lähtökohtansa todellisuuden (tosiasia-aineiston) tulkitsemiseen on oikea eli kaikkitietävän Jumalan sana jossa on kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettynä. Kun tosiasioiden tulkitsijana käytetään Jumalan sanaa voi jokainen tulla ymmärtämään asioita joista ihmisjärjen päätelmät voivat päästä perille vasta miljoonien rahoituksen ja vuosien tutkimustulosten kautta.

    "Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi, sentähden minun sieluni ottaa niistä vaarin. Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä" (Ps.119:129-130).
  2. LAJIUTUMISEN SEURAUKSIA

    • Edellä kuvatussa lajiutumisprosessissa (katso ketjun toinen viestini) populaatiosta A eriytyy osapopulaatio jonka geenivarasto sisältää vain osan alkuperäisen kokonaisgeenivaraston alleelijoukosta.

    • Esimerkiksi harvinaiset alleelit voivat kadota osapopulaatiosta. Parhaimmassa tapauksessa osapopulaatio sisältää saman määrän alleeleja kuin alkuperäinen populaatio.

    • Eriytyneiden populaatioiden geenivarastot ovat alkuperäiseen populaatioon nähden yhä köyhempiä eli niissä on yhä rajoitetumpi määrä eri alleeleja. Siksi osapopulaation mahdollisten alleelikombinaatioiden määrä on huomattavasti vähäisempi kuin alkuperäisen populaation: rekombinaatiomahdollisuudet ovat pienentyneet.

    • Tämä merkitsee että eriytyneillä populaatioilla (lajeilla) on vähäisempi muuntelumahdollisuus joka siis riippuu eri alleelien lukumäärästä ja mahdollisista alleeliyhdistelmistä.

    • Tästä seuraa että ne voivat entistä huonommin sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin - koska niiden sopeutumiskyky on heikentynyt.

    • Köyhtyneen geenivaraston omaavilla populaatioilla (lajeilla) on huonompi mahdollisuus sopeutua ympäristön muutoksiin kuin rikkaan geenivaraston omaavilla alkuperäislajeilla. Ne ovat siksi suuremmassa vaarassa kuolla sukupuuttoon.

    YHTEENVETO LAJIUTUMISESTA

    • Isolaatiomekanismin syntyminen on välttämätön edellytys lajiutumiselle - mutta ei riittävä selitys makroevoluutiolle. Isolaation seurauksena olemassa oleva geneettinen potentiaali (geenivarasto) vain jakautuu useaan osaan. Sen seurauksena eliön perimässä ei oleellisesti muutu mikään. Uusien biologisten lajien syntyminen on mikroevolutiivinen tapahtuma.

    • Esimerkit lajiutumisesta osoittavat, että pienissä reunapopulaatioissa uusi laji voi syntyä kromosomien uudelleen järjestymisen seurauksena. Tästä on seurauksena hedelmällisyyden heikkeneminen tai täydellinen steriliteetti meioosin epäsäännöllisyyden vuoksi.

    • Alkuperäisen muuntelumahdollisuuden supistuessa syntyy erikoistuneita biologisia lajeja. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä että alkuperäisen lajin - joka saattoi kasvaa hyvin monenlaisilla kasvupaikoilla (euryoikia), jälkeläiset pystyvät kasvamaan vain suhteellisen erikoistuneilla alueilla (stenoikia).

    • Lajiutuminen perustuu mahdollisuuksien menettämiselle - joten se voi tapahtua nopeastikin.



    KUMPI SOPII PAREMMIN LAJIUTUMISEEN - LUOMINEN VAI KEHITYSOPPI?

    Niin kuin edellä tutkitun valossa on käynyt ilmi - lajiutuminen jota havaitsemme luonnossa ei perustu uusien rakenteiden (informaation) syntymiseen/kehittymiseen vaan päinvastoin mahdollisuuksien menettämiselle. Geenivarastojen köyhtymiselle isolaation ja valinnan seurauksesta. Lajiutumisen seurauksena eliöiden perimässä ei oleellisesti muutu mikään. Osapopulaatio sisältää vain osan alkuperäisen kantapopulaation geenivarastosta. Osan joka parhaiten sopii kyseisiin olosuhteisiin.

    • Lajiutuminen johtaa erikoistumiseen. Syntyneellä tytärlajilla (osapopulaatiolla) on lähes aina heikentynyt muuntelupotentiaali kantalajiin nähden.

    • Geneettisen monimuotoisuuden aste on vähentynyt. Empiirinen tutkimus on osoittanut asian olevan näin (viittaa blogin esimerkkiin - kokeellisesti todistetusta lajiutumistapahtumasta).

    • Jos ekstrapoloimme tältä pohjalta menneisyyteen - voimme päätellä että nykyisten lajien edeltäjillä oli suurempi muuntelupotentiaali kuin niiden jälkeläisillä. Toisin sanoen: lajiutumisen takana olevat tapahtumat viittaavat geneettisesti polyvalentteihin esi-isiin. Mitä kauempana nämä esi-isät ovat ajallisesti sitä useampia lajiutumistapahtumia täytyy olettaa tapahtuneeksi ja sitä suuremman on niiden perimän monimuotoisuuden (polyvalenssin) täytynyt olla. Tämä argumentaatioketju johtaa melkein väistämättä käsitykseen kompleksisesta eikä suinkaan primitiivisestä esi-isästä.

    • Luomisnäkemyksen perusteella voidaan odottaa geneettisesti polyvalenttien (monimuotoisten) muotojen olemassaolo.

    • Charles Darwin julkaisi vuonna 1859 uuden aikakauden aloittaneen kirjansa Lajien synty luonnollisen valinnan kautta. Charles oli periaatteessa oikeassa kirjansa otsikon suhteen. Darwin oli oikeassa siinä että luonnollinen valinta synnyttää uusia lajeja. Eli Osapopulaatiot syntyvät luonnonvalinnan seurauksena. Sen sijaan hän teki täysin väärän johtopäätöksen tästä havaitsemastaan lajiutumisesta. Sillä lajiutumisprosessi on geneettisellä tasolla päinvastainen mitä hypoteettinen ”kehitys” mikrobeista mieheksi edellyttäisi. Darwinin havaitsema lajiutuminen voidaan omaksua vain luomisen näkökulmasta. Osapopulaatioiden syntyminen luonnollisen valinnan kautta edellyttää aina osapopulaatioita monimuotoisemman kantapopulaation (perusryhmän) olemassaolon jonka geenivarastosta osapopulaatio voi viedä vain osan mukanaan - kun se sopeutuu olosuhteisiin. Emme siis todellisuudessa näe edes lajiutumista vaan ainoastaan perusryhmien sisällä tapahtuvaa jakautumista useampiin populaatioihin.
  3. ***Tieteellisen tutkimuksen tarkoitus ei muuten ole pyrkiä ennalta määrättyyn tulokseen vaan selvittää totuus. Mikäli totuutta ei yritetä selvittää, kyse on jostain satuilusta.***

    Tämä olisi hyvä selventää myös kuuluille evoluutiobiologeille;

    Evoluutiobiologi Professori Richard Lewontin:

    - ”Me olemme tieteen puolella siitä huolimatta, että jotkut sen ajatusrakennelmat ovat selvästi järjettömiä, siitä huolimatta, että se on epäonnistunut täyttämään monia sen liioiteltuja lupauksia terveydestä ja elämästä, siitä huolimatta, että tiedeyhteisö sietää toteen näyttämättömiä ‘se nyt vaan on niin’ -tarinoita, koska meillä on ennakkositoutuminen, sitoutuminen materialismiin.

    Kyse ei ole siitä, että tieteen menetelmät tai vakiintuneet tavat jotenkin pakottavat meidät hyväksymään aineellisen selityksen ilmiömaailmasta, vaan päinvastoin me olemme jo ennakkoon aineellisiin syihin sitoutumisemme johdosta pakotettuja luomaan tutkimuskoneiston ja käsitekokonaisuuksia, jotka tuottavat aineellisia selityksiä, siitä huolimatta miten vasta-intuitiivisia, siitä huolimatta miten hämmentäviä maallikoille. Sitä paitsi materialismi on ehdoton, sillä emme voi päästää Jumalan jalkaa oven väliin.” Richard Lewontin, ‘Billions and billions of demons’, The New York Review, January 9, 1997, p. 31.

    Naturalisti (materialisti) Todd Scott:

    ”Vaikka kaikki näyttö viittaisi älykkääseen suunnittelijaan, sellainen hypoteesi [oletus] suljetaan tieteen ulkopuolelle, koska se ei ole naturalistinen”. Todd, S.C., A view from Kansas on that evolution debate, Nature 401(6752):423, 1999.
  4. Ne pyramiidit ovat nykyisyydessä eivätkä menneisyydessä. Ei pyramiideissa ole mitään madonreikää joka veisi sinut menneisyyteen tutkimaan sitä miten ne silloin muodostuivat. Niitä voi tutkia ainoastaan nykyisyydessä koska ne sattuvat olemaan ainoastaan nykyisyydessä.

    Pyramidien tutkija voi ainoastaan tehdä uskoon perustuvia johtopäätöksiä mitä, miten ja milloin - kenties menneisyydessä olisi voinut tapahtua mutta tieteellisesti asiaa ei voi todistaa koska tutkija ei pysty olemaan tieteen metodilla (kokeellinen testaus/toisto) yhteydessä menneisyyteen. Menneisyyttä ei ole mahdollista tarkastella suorilla havainnoilla tai kokeellisilla analyysimenetelmillä koska menneisyys on jo mennyt ja kaikki havaitsemasi todisteet ovat nykyisyydessä. Täten voit olla ainoastaan vuorovaikutuksessa nykyisyydessä olevan todistusaineiston kanssa.

    Se että todistusaineisto on syntynyt menneisyydessä ei poista sitä tosiasiaa ettet pysty palaamaan enään sinne menneisyyteen vaan voit operoida vain nykyisyydessä olevan todistusaineiston kanssa. Tieteellinen metodi tuo tietoa vain nykyisyydestä koska tieteellisesti (testaus/toisto) voidaan olla vain nykyisyyden kanssa vuorovaikutuksessa ja siksi menneisyyttä ei voi koskaan todistaa/tutkia tieteellisesti missään asiassa.

    Rikostutkijatkaan eivät pysty tutkimaan tieteellisesti menneisyydessä tapahtunutta asiaa. He voivat tutkia vain nykyisyydessä olevaa todistusaineistoa jossa on jälkiä menneisyyden tapahtumista mutta tutkia ei pysty olemaan suoraan tieteellisesti (kokeellisesti) yhteydessä/vuorovaikutuksessa menneisyyteen ja siksi hän voi tehdä nykyisyydessä olevasta todistusaineistosta vain oletuksia siitä mitä menneisyydessä kenties/todennäköisesti olisi voinut tapahtua.

    Rikostutkinnan todisteilla on todistusarvoa kun niitä sovitetaan esioletuksiin eli syytöksiin rikollista kohtaan. Kyseessä on kuitenkin vain tapahtuma jossa katsotaan kuinka todisteet sopivat ja vastaavat esioletusta eli uskomusta siitä mitä tapahtui. Tällaista todistusta ei tule sekoittaa tieteelliseen tietoon.

    Menneisyydessä tapahtunutta rikosta josta ei ole luotettavaa silminnäkijää ei voida tieteellisesti todistaa - koska tieteen metodilla ei päästä toistamaan menneisyyttä. Tämän vuoksi rikollinen voidaankin tuomita sellaisesta rikoksesta vain todennäköisesti syyllisenä jne.. Monesti on myös todisteidenkin valossa tuomittu väärin ja syytön on joutunut vankilaan joka selvisi vasta myöhemmin uusien todisteiden valossa kun esimerkiksi oikea syyllinen tunnusti rikoksensa jne..
  5. Et sinä noilla argumenteillasi saa minua ateistiksi kääntymään hyvä mies - korkeintaan pelotat herkimpiä aatetovereitasi kiihkollasi. Nykyään puiden tiedetään tekevän joskus jopa viisi vuosirengasta per kasvukausi . Lisäksi olosuhteet ennen Vedenpaisumusta olivat todennäköisesti nykyistä suotuisammat joten renkaita on voinut tulla monia per vuosi. Eli ”12000 vuoden” tulos voisi kutistua jopa noin 1600 vuoteen. Pelkästään tällä voi perustellusti pitää todennäköisenä että todellinen tulos mahtuu hyvin Raamatun ilmoittamaan maapallon ikään (jonka tulisi tietysti olla itsestään selvää).

    Lisäksi väitteesi radiohiilestä joka istuu 12000 vuotisiin puihin sopii nimenomaan Raamatun aikaskaalaan kun otetaan huomioon se miksi radiohiili antaa 6000 vuotta korkeampia tuloksia. Jos kuvitellaan että esimerkiksi maan magneettikenttä on ollut aina samanlainen kuin se on nykyään - eikä magneettikentän heikkenemistä oteta huomioon niin tämä lähtöoletus johtaa radiohiiliajoituksessa varmasti henkilön väärään tulokseen. Sillä maan magneettikenttä ei ole mittausten mukaan pysynyt samanlaisena ja sillä on suora vaikutus myös radiohiileen. Se selviää tässä tekemässäni Mikko Tuulirannan haastattelussa kohdasta 36:33 alkaen = Maailman ikä ja iänmääritys - Mikko Tuuliranta - http://www.youtube.com/watch?v=YymiNCYErZY
  6. SUMMA SUMMARUM

    Muuntelu (mikroevoluutio) jota Lenski havaitsi bakteereissa ei siis kehittänyt mitään ennestään uutta. Bakteerilla oli jo olemassa koneisto sitruunahapon kuljettamiseen solun sisälle ja aineenvaihduntareitti entsyymeineen sen hyväksikäytölle - pieni 'viilaus' (mutaatio) jo olemassa olevissa ominaisuuksissa mahdollisti sen että jo olemassa olevaa koneistoa sitruunahapon kuljettamiseen voitiin käyttää myös hapellisissa olosuhteissa.

    Mutaatio ei siis kehittänyt mitään uutta informaatiota joka olisi kehittänyt uusia innovaatioita (koneistoja, aineenvaihduntareittejä jne..) vaan mutaatio ainoastaan hieman muunsi jo olemassa olevaa ominaisuutta. Tällainen muuntelu ei ole sellaista kehitystä joka tuottaisi organismeille uusia ja hyödyllisiä rakenteita ja ominaisuuksia ja siksi tällainen muuntelu ei todista mitään evoluutioteorian hypoteesista jossa mikrobeista on kehittynyt ihmisiä pitkässä ajassa. Pointti on se että mutaatiot eivät tuota uusia ominaisuuksia - vain muunnelmia olemassa olevaan toimintoon tai rakenteeseen.

    Lenskin havainto ei siis ollut todellisuudessa edes evoluutiota joka olisi kehittänyt uuden mutkikkaan ominaisuuden niin kuin New Scientist tiedelehti väitti. Kaikki informaatio oli jo olemassa alkuperäisissä bakteereissa eikä mutaatio kehittänyt uutta informaatiota vaan ainoastaan muunsi hiukan jo olemassa olevaa. Tällaista muuntelua voi tapahtua organismeissa jotka on suunniteltu 'joustaviksi' ja siksi tällainen muuntelu ei vastaa mitään siihen evoluution kannalta tärkeään kysymykseen mistä bakteerin alkuperäinen informaatio oli peräisin - informaatio jossa mutaatioita pystyi sitten ruveta tapahtumaan.

    Tämä kysymys on evoluution kannalta tärkein eikä evolutionisteilla ole tarjota mitään mekanismia joka selittäisi sen mistä alkuperäinen organismien informaatio on peräisin. Näin ollen evoluutioteorian kehitykselle ei ole olemassa mekanismia ja koska sillä ei ole kokeellisen luonnontieteen havaintojen valossa mekanismia niin kaikki tulkinnat elämän kehityksestä jotka perustuvat evoluutioaatteeseen ovat uskomuksia menneisyydestä joilla ei ole kokeellisen luonnontieteen todistetta. Evoluutioteoria on uskomusjärjestelmä jolta edelleen puuttuu kokeellisen luonnontieteen todisteet.

    Jos maailman pisin evoluutiokoe (Lenskin E.coli) ei saanut rakennettua mitään uutta rakennetta niin kaikki evolutionistien väitteet siitä että pienet viilaukset ja optimoinnit sekä ajottaiset "hullut kokeilut" genomissa riittäisivät vastaamaan uusien rakenteiden kehittymisestä ovat vain "uskomuksia" jotka perustuu oletukseen evoluutionäkemyksen totuudesta. Uskomuksia jotka ovat vastaan kokeellisen tieteen (maailman pisimmän evoluutiokokeen) tuloksia.

    Se että ei ole löydetty mitään makroevoluution mekanismia ei riitä perusteeksi sille että mikroevolutiiviset tapahtumat vastaisivat makroevoluutiosta. Sellainen on kehäpäättelyä koska väitteet perustuvat pelkästään uskomuksiin siitä että oletettu (hypoteettinen) evoluutiohistoria on totta.

    Evoluutioteoria (darvinismi) kaipaa mekanismia joka kokeellisten testien ja toistojen jälkeen antaisi meille johdonmukaiset syyt uskoa evoluutiohistoriaan. Nyt sellaista mekanismia ei ole ja siitä todisteena tämä Lenskin maailman pisin evoluutiokoe joka ei saanut kehitettyä mitään uutta rakennetta tai toimintoa.
  7. ***Mutta mutta, tästä kehittymisestähän meillä on esimerkkejä paljonkin. Esim. Lenskin kokeessahan muodostui ko. bakteerille kyky käyttää sitraattia ravinnoksi hapettavissa oloissa. Siis kyky, jota ei ennen ollut, joka sitten muodostui jokusella muutoksella vanhasta geeniaineksesta. Se on välttämättä uutta informaatiota (vaikka muutos olisi kuinka pieni, niin tuota informaatiota ei ollut alkuperäisissä bakteereissa).***

    DARVINISMI TESTISSÄ

    Darvinismin - sattuma/valinta menetelmän toimivuutta on voitu tutkia ja testata todella paljon. Richard Lenskin E.coli-bakteeritutkimus on maailman pisin evoluutiokoe ja sen jos minkä tulisi kertoa siitä mihinkä darvinistinen mekanismi pystyy ja kykenee. Lenskin maailman pisin evoluutiokoe kertoo kokeellisesti (tieteellisesti) darvinismin rajoitukset.

    Tämä Lenskin maailman pisin evoluutiokoe sisältää noin 60 000 bakteerisukupolvea. Muutettuna ihmissukupolviksi se tekee 60 000 sukupolvea x 20 vuotta = 1,2 miljoonaa vuotta. Evoluutionistien mukaan nykyihminen kehittyi noin 150 000 vuotta sitten. Lenskin bakteerikoe muutettuna ihmissukupolviksi tarjoaa 1,2 miljoonaa vuotta eli huomattavasti pidemmän ajan kuin koko oletettu (kehitysopillinen) ihmisen evoluutiohistoria. Lenskin kokeessa on siis ollut mutaatiomahdollisuuksia huomattavasti enemmän kuin koko oletetussa ihmiskunnan evoluutiohistoriassa - ja yhtään uutta rakennetta tai toimintoa ei saatu aikaan.



    SYNTYIKÖ LENSKIN BAKTEERIKOKEISSA EVOLUUTIOTEORIAN KAIPAAMAA "KEHITYSTÄ" UUTTA INFORMAATIOTA? EI SYNTYNYT. TÄSTÄ KERTOO SEURAAVASSA PROFESSORI LEISOLA.

    Bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisola kirjoittaa kirjassaan - evoluutiouskon ihmemaassa tästä Lenskin kokeesta, s, 194: "E.coli kykenee käyttämään sitruunahappoa ravintona kasvaessaan anaerobisissa (hapettomissa) olosuhteissa joten sillä on olemassa koneisto sitruunahapon kuljettamiseen solun sisälle ja aineenvaihduntareitti entsyymeineen sen hyväksikäytölle. Hapen läsnä ollessa tämä bakteeri ei kuljeta sitruunahappoa soluun eikä siten voi käyttää sitä ravinnoksi. Bakteerilta puuttuu permeaasi joka aerobisissa olosuhteissa kuljettaisi sitruunahapon (trikarboksyylihapon) soluun.

    Bakteerin soluseinässä on kuitenkin useita permeaaseja, jotka kuljettavat dikarboksyylihappoja. Mutaatio yhdessäkin tällaisessa kuljetusproteiinissa riittää muuttamaan bakteerin sellaiseksi, että sitruunahapon kuljetus soluun onnistuu. Lenskin ryhmän havaitsema evoluutioinnovaatio oli toisin sanoen hyvin vaatimaton mikroevolutiivinen muutos, joka on selitettävissä mutaatiolla olemassa olevassa rakenteessa!"

    Tässä myös lyhyt video jossa Professori Leisola kertoo mitä maailman pisimmässä evoluutiokokeessa todella tapahtui, syntyikö uutta informaatiota. Lisäksi Matti vastaa siihen tuottavatko duplikaatiot uutta informaatiota: http://www.youtube.com/watch?v=M2weVebLIG0
  8. No katsotaanpa näitä muuntelutekijöitä.

    MUTAATIOT

    Geneetikko tohtori Lee Spetner kirjoittaa: "Yhdenkään mutaation ei ole havaittu tuovan edes vähän tietoa genomiin."

    Geenitutkija Robert Carter kirjoittaa: "Ei ole olemassa tunnettuja esimerkkejä tietoa hankkivien mutaatioiden tyypeistä, joita mittavat evoluutioprosessit edellyttävät. Itse asiassa näyttää siltä, että kaikki neoformisten mutaatioiden esimerkit (ylöspäin suuntautuneen evoluutiokehityksen pitkän aikavälin tarpeiden valossa) ovat poikkeuksia siitä, mitä tarvitaan, koska jokaisessa tuntemassani esimerkissä jotakin rikkoutuu."

    Matti Leisola bioprosessitekniikan emeritusprofessori kirjassaan evoluutiouskon ihmemaassa: "Luonnossa esiintyy paljon mutaatioiden tuloksena syntyneitä muotoja. Omalla pihallani kasvaa yksi esimerkki - visakoivu. Muita esimerkkejä ovat kukkien värimuunnokset , albiinomuodot, sokeat luolakalat, nelilehtiset apilat ja tietysti ihmisen lukuisat perinnölliset sairaudet. Mutaatiojalostusta on käytetty jo kauan kasvien ja eläinten tuotantomäärien lisäämiseksi. Mutaatiojalostuksen tulokset ja luonnossa havaitut mutaatiot rajautuvat kuitenkin vain olemassa olevien ominaisuuksien muuntelun - mikroevoluution - alueelle.

    Mikroevoluutiossa tapahtuu olemassa olevan ominaisuuden muuntelua. Mitään uutta informaatiota tai rakennetta ei sen tuloksena synny. Mikroevoluution seurauksena voi tietty ominaisuus korostua ja jäädä vallitsevaksi. Näin syntyy uusia lajeja populaation jakautuessa pieniin ryhmiin. Alaryhmässä on vain osa alkuperäisestä geenivarastosta. Sekä luonnossa havaittavalla että ihmisen ohjaamalla muuntelulla eli jalostuksella on tiukat rajat. Pitkälle jalostetut koirarodut ovat tästä esimerkki.

    Makroevoluutiolla tarkoitetaan täysin uuden rakenteen tai ominaisuuden syntyä. Makroevoluutiosta luonnossa ei ole olemassa yhtään esimerkkiä. Teoreettisten laskelmien tai kokeellisten havaintojen perusteella voidaan todeta, että edes proteiinin perusrakenteen muuttaminen toisenlaiseksi ei onnistu mutaatioiden avulla."

    REKOMBINAATIO

    Rekombinaatiolla tarkoitetaan perimän uudelleen yhdistelyä eli sekoittumista suvullisessa lisääntymisessä. Tällaista sekoittumista tapahtuu kun meioosissa tapahtuu niin sanottua geenien vaihduntaa homologisten kromosomien kesken. Kun äidin ja isän kromosomit jakautuvat eri tavoin meioosissa sukusolujen kesken ja kun sukusolut hedelmöityksessä voivat yhdistyä erilaisina yhdistelminä.

    Koska rekombinaatio ei periaatteessa tuo mitään uutta evoluutioprosessiin ei tämä evoluutiotekijä (mikroevoluutio) kerro mitään oleellista makroevoluution mekanismeista. Rekombinaatio ei synnytä uutta geneettistä materiaalia - koska se vain yhdistelee olemassa olevaa aineistoa ja sekoittaa olemassa olevia alleeleja.

    Vertaus selventää asiaa. Korttipelissä syntyy aina uusia yhdistelmiä korttien sekoittamisen ja jakamisen seurauksena. Näin ei kuitenkaan synny uusia kortteja.

    SUMMA SUMMARUM

    Mutaatio ei kehitä uutta informaatiota (uusia rakennus- ja toimintaohjeita) eliöille. Mutaatiot voivat vain muunnella jo olemassa olevaa rakennetta (optimointi) ja prosessina tämä on täysin erilainen kuin uuden rakenteen kehittäminen. Esimerkkeinä hännättömät kissat tai sinisilmäiset ihmiset - mutaatio voi muunnella/optimoida vain jo olemassa olevaa rakennetta. Näillä muutoksilla on rajat joita muuntelu ei voi ylittää koska kirjoitusvirheet (mutaatiot) eivät ole älykäsprosessi joka kirjoittaisi uusia rakennus- ja toimintaohjeita. Siksi ne voivat kohdistua vain jo olemassa oleviin ohjeisiin niitä hieman muunnellen. Se on satunnaisten kirjoitusvirheiden ainut kyky tietokoodissa.

    Rekombinaatio ei myöskään tuo/kehitä mitään uutta vaan se vain yhdistelee ja sekoittaa jo olemassa olevaa aineistoa. Nämä prosessit eivät ole uutta luovia ja siksi niillä ei voi perustella kehitystä mikrobeista ihmiseksi. Ps, lajiutumisessa osapopulaatio sisältää aina vähemmän informaatiota kuin kantapopulaatio. Siten se on yksinkertaisesti prosessina väärän suuntainen kehitysopin kannalta.
  9. Se mitä kaikkialla tapahtuu koko ajan on muuntelua ja sopeutumista olosuhteiden mukaan. Mutta niin kuin tutkimme tällainen sopeutumis- ja muuntelutapahtuma ei geneettisellä tasolla kehitä mitään uutta ja täten se ei ole vastaus evoluutioteorian päätehtävään – uusien rakenteiden synnylle.

    Esimerkiksi lajiutuminen johtaa populaation erikoistumiseen vain tietyn alkuperäisen kantapopulaation muodoille. Tämä tarkoittaa geenivaraston köyhtymistä ja muuntumiskyvyn vähenemistä. Uuden osapopulaation muuntelukyky on vähentynyt sillä siinä on rajoitetumpi määrä eri alleeleja. Siksi osapopulaation mahdollisten alleelikombinaatioiden määrä on huomattavasti vähäisempi kuin alkuperäisen populaation: rekombinaatiomahdollisuudet ovat pienentyneet. Koska osapopulaation rekombinaatiomahdollisuudet ovat pienentyneet niin sen vuoksi sillä on heikentynyt mukautumiskyky ympäristön muutoksiin. Heikentynyt mukautumiskyky ympäristön muutoksiin lisää vaaraa kuolla sukupuuttoon.

    Tämän vuoksi näemme eliöiden kuolevan sukupuuttoon mutta emme näe uusien rakenteiden kehittyvän. Näin siksi että tämä luonnossa havaittu muuntelutapahtuma on prosessina päinvastainen – suuntainen – kuin evoluutioteoria yksinkertaisemmista monimutkaisemmiksi.

    Mielestäni on ihmisten huijaamista kutsua muuntelutapahtumaa joka ei kehitä mitään uutta evoluutioksi samalla kun evoluutioksi kutsutaan teoriaa jonka mukaan kaikki nykyisin elävät organismit polveutuvat yhteisestä kantamuodosta. Tämä luonnossa havaittu muuntelutapahtuma (sopeutuminen) jota evolutionistit kutsuu evoluutioksi ei kerro mitään siitä mekanismista joka kykenisi synnyttämään uusia rakenteita eliöille.

    Miksi evoluutioteoriaa ei ole kumottu vaikka mikään tieteellinen testaus ja koe ei ole osoittanut että materia voisi synnyttää uutta informaatiota ja että uusia orgaanisia rakenteita syntyisi muuntelun seurauksena?

    Siksi että evoluutioteoria ei ole vain teoria vaan se on ideologia joka on koko sekulaarin humanismin perustana. Se on uskomusjärjestelmä ja siksi siihen ei suhtauduta tieteellisten vaatimusten mukaan sekulaarien keskuudessa. Mikäli suhtauduttaisiin niin se olisi jouduttu kumoamaan ja hylkäämään jo ajat sitten tieteen vastaisena. Sillä ensimmäinen luonnontieteelliselle teorialle asetettava vaatimus on että se ei saa olla ristiriidassa minkään tunnetun havainnon kanssa. Ja niin kuin olemme tutkineet evoluutioteorian hypoteettinen ”kehitys” yksinkertaisista monimutkaisemmiksi on ristiriidassa kaikkien tunnettujen muuntelutapahtumien kanssa. Sillä tunnetut muuntelutapahtumat eivät ole kehittäneet mitään uutta vaan ne ovat ainoastaan köyhdyttäneet populaatioiden jo olemassa olevaa geenivarastoa. Evoluutiojuna suuntaa kulkunsa varmuudella alaspäin ja se on matkalla sukupuuton laituriin!
  10. Evolutionistit sanovat usein ettei evoluutiolla ole mitään suuntaa. Tämän vuoksi he pitävät kaikkia muutoksia evoluutiona. Mutta kun kaikki muutokset (vastakkaiset, hyvät ja huonot) selitetään evoluutiolla niin se ei selitä enään mitään. Tällöin selityksen selitysvoimaisuus on tasoa - "no evoluutio teki sen". Vertaa "Jumala teki sen" selitykseen.

    Evoluutioteorian kehityksellä on kuitenkin todellisuudessa suunta ja se on yksinkertaisemmista alkutekijöistä monimutkaisemmiksi sillä evoluutioteorian mukaan mikrobeista on kehittynyt pitkässä ajassa ihmisiä. Täten evoluutioteorian pitäisi pystyä selittämään uusien rakenteiden kehitys joita ei ole mikrobeissa mutta löytyy ihmisistä jne..

    Todisteeksi tästä kehityksestä evolutionistit antavat lähes poikkeuksetta esimerkkejä sopeutumisesta. Siinä he sortuvat kuitenkin pahemmanlaatuiseen argumentaatiovirheeseen sillä sopeutumisella ei ole mitään tekemistä uuden "kehittämisen" kanssa.

    Ympäristöön sopeutuminen ei kerro mitään tuosta kehityksestä yksinkertaisemmista monimutkaisemmiksi. Itseasiassa sopeutuminen tapahtuu populaatioiden geenivaraston kustannuksella. Alkuperäisten muuntelumahdollisuuksien supistuessa vain osa alkuperäisistä muodoista saa valintaedun joka määräytyy olosuhteiden mukaan. Sopeutuminen eli erikoistuminen olosuhteisiin tapahtuu geenivaraston kustannuksella jolloin vain osa alkuperäisen populaation jo olemassa olevista muodoista saa valintaedun verrattuna populaation muihin muotoihin.

    Esimerkiksi kylmissä olosuhteissa populaatiossa joka sisältää pitkä- ja lyhytkarvaisia eläimiä - pitkäkarvaiset populaation edustajat saavat valintaedun lyhytkarvaisiin nähden koska pitkäkarvaiset pärjäävät kylmässä paremmin. Kun populaatio on sopeutunut tarpeeksi pitkään kylmiin olosuhteisiin niin se sisältää vain pitkäkarvaisia eläimiä koska niiden jälkeläiset pärjäsivät kylmissä olosuhteissa lyhytkarvaisia paremmin. Näin populaatio on erikoistunut kylmiin olosuhteisiin ja pitkäkarvaisiin muotoihin.

    Huomaa että erikoistuminen ei kehittänyt mitään uutta. Se ainoastaan tuotti valintaedun jonka seurauksena lyhytkarvaiset muodot menetettiin populaatiosta. Olosuhteisiin erikoistumisen johdosta populaatio on geenivarastoltaan köyhempi verrattuna alkuperäiseen erikoistumattomaan populaatioon joka sisälsi muodot niin lyhyeen- kuin pitkään karvaan. Lyhytkarvaisten geenien lisäksi menetettiin kaikki muutkin lyhytkarvaisille muodoille ominaiset geenit. Niillä saattoi olla esimerkiksi geenejä kestävyyteen tai herkkään hajuaistiin jotka on nyt menetetty populaatiosta. Valinta ei koske pelkästään geenejä vaan koko eläintä ja kaikkia sen kantamia geenejä. Tällainen geenivaraston köyhtyminen jota sopeutumisessa tapahtuu on vastakohta sille mitä evoluutioteorian mukaan olisi pitänyt menneisyydessä tapahtua (uuden informaation/rakenteiden syntyminen).

    L. van Bertalanffy on kirjoittanut sopeutumisesta hyvin: ”Käsitykseni mukaan ei ole ainoatakaan tieteellistä todistetta sille, että evoluutiolla, jolla tarkoitetaan etenemistä yksinkertaisista monimutkaisemmiksi eliöiksi, olisi mitään tekemistä lisääntyneen sopeutumisen, valintaedun tai suuremman jälkeläisten tuoton kanssa. Sopeutuminen on mahdollista jokaisella organisaation tasolla: ameeba, mato, hyönteinen tai ei-istukallinen nisäkäs on aivan yhtä sopeutunut kuin istukallinen nisäkäs. Elleivät ne olisi, ne olisivat jo aikaa sitten kuolleet sukupuuttoon.”

    Mato joka kohtaa muuttuneet ympäristöolosuhteet tulee valinnan seurauksena paremmin sopeutuneeksi madoksi (sopeutumattomammat muodot häviävät matopopulaatiosta) ei suinkaan hyönteiseksi. Muutos kohti hyönteistä ei merkitse sopeutumista matona. Rakenteen säilyminen (sopeutuminen/mikroevoluutio) ja syntyminen (kehitys/makroevoluutio) perustuvat aivan erilaisiin mekanismeihin ja tekijöihin. Säilyminen selittyy valinnan kautta (mikroevoluutio). Syntyminen vaatisi makroevolutiivisen muutoksen.
  11. ***Virheellinen argumentaatio osoittaa aika suoraan sen kuka on väärässä.***

    Juuri näin. Tässä esimerkki = M-Kar kirjoittaa: "Minäpä teen kokeen ja käyn egyptissä, ja siellä on 4000v ikäisiä pyramideja. Jokainen voi käydä egyptissä ja todeta saman, että siellä on 4000v ikäisiä pyramideja."

    Argumentaatio virheesi on se ettei Egyptiin meneminen ja siellä pyramidin katsominen todista tieteellisesti sitä että ne ovat 4000 vuoden ikäisiä.

    Ps, uskon kyllä että ne ovat sen ikäisiä mutta esittämäsi ei sitä mitenkään todista. Sorrut suoraan sanottuna argumentaatio virheisiin joihin ei edes esikouluikäiset sortuisi. Enkä sano tätä ilkeilläkseni.
  12. Enhän minä valita asemastani vaan sinä. Enkä minä halua tutkijaksi tiedeyhteisöön mutta olen valmis julkiseen debattiin aiheesta luominen/evoluutio.
  13. Se että sanot minun olevan väärässä mutta et esitä kritiikkisi tueksi tieteellistä todistusaineistoa tekee sinusta juuri sen mistä minua syytät.

    En ole ottanut nokkiini kirjoituksistasi. Miksi ihmeessä edes olisin ottanut? Kritiikkini sinua kohtaan kohdistuu siihen että sinä pyrit argumentoimaan henkilöstä kun minä haluan taas argumentoida biologiasta.
  14. Jos tuhannen ihmisen populaatiosta selviytyy vain kaksi ihmistä niin populaatiosta menetettiin kaikki se vaihtelu (eri alleelikombinaatiot) joita 998 ihmistä kantoivat. Uusi populaatio sisältää vain kahden ihmisen eri alleelikombinaatiot ja näin rekombinaatiomahdollisuudet ovat huomattavasti pienentyneet suhteessa alkuperäiseen populaatioon joka sisälsi huomattavasti enemmän erilaisia alleelikombinaatioita. Juuri samasta on kyse karvamesiheinän tapauksessa.
  15. Saat ihan vapaasti vedota argumentaatiossasi Argumentum ad hominemiin. Minä vetoan biologiaan.
  16. ***Torpalla on kuitenkin lähetysjärjestö, eli uskonnon levittämiseen tarkoitettu yhdistys. Hän esittää tieteellisiä väitteitä, mutta hänellä ei ole minkäänlaista pyrkimystä keskustella tiedeyhteisön kanssa ja esittää väitteensä aidon vertaiskritiikin kohteeksi. ***

    Tämä väitteesi on helppo kumota. Sillä olen valmis debattiin aiheesta luominen VS evoluutio tiedeyhteisöjen kanssa. Minä olen valmis käymään keskustelua mutta onko evolutionistien puoli valmis julkiseen debattiin? Jos on niin eikun järjestämään. Jos he taas eivät ole valmiita keskusteluun niin kritiikkisi tulisi kohdistua heihin. Minuun saa yhteyttä tätä kautta - toni@sauluslahetys.com
  17. Minä haastan teidät evolutionistit pelaamaan avoimin kortein biologisen todistusaineiston suhteen ja vertaamaan kumpi teoria - evoluutio vaiko luominen on johdonmukaisempi ja selitysvoimaisempi kyseiselle todistusaineistolle.

    Kumpikin osapuoli näyttää pitävän lajiutumista todisteena teorialleen. On selvää että lajiutuminen (biologia) tukee johdonmukaisemmin luomisteoriaa sillä lajiutuminen ei luo/kehitä mitään uutta vaan ainoastaan jakaa jo olemassa olevan geenivaraston useampaan osaan. Juuri niin kuin lumisteoria ennustaakin.
  18. Mikäli evoluutio ei kykene kehittämään uusia rakennus- ja toimintaohjeita (geneettistä informaatiota) niin kehitysoppi mikrobeista -> ihmiseksi on perusteeton.

    Tätän kehityksen perusteeksi ei kelpaa esimerkit uusien populaatioiden synnystä koska ne eivät perustu uusien alleelien evolutiiviseen syntyyn. Isolaatiomekanismin syntyminen on välttämätön edellytys lajiutumiselle - mutta ei riittävä selitys makroevoluutiolle. Isolaation seurauksena olemassa oleva geneettinen potentiaali (geenivarasto) vain jakautuu useaan osaan. Sen seurauksena eliön perimässä ei oleellisesti muutu mikään. Uusien biologisten lajien syntyminen on mikroevolutiivinen tapahtuma.

    Hollantilainen eläintieteilijä Duyvene de Wit on kuvannut näitä tapahtumia osuvasti:

    - "Kun reunapopulaatio valmistautuu siirtymään uuteen elinympäristöön, se ei voi ottaa mukaansa kaikkia kantapopulaation geenejä vaan vain osan. Jokainen uusi rotu tai laji, joka eriytyy toisesta omaa siksi köyhemmän geenivaraston. Geenivaraston pieneneminen on se hinta, minkä jokainen rotu tai laji joutuu maksamaan etuoikeudesta olla olemassa.

    Kun lajiutumisprosessi toistuu useasti peräkkäin, syntyy lopulta lajeja, joiden geenivarasto on niin köyhtynyt, että jo suhteellisen pienikin muutos ympäristöolosuhteissa riittää viemään sen sukupuuton partaalle. Ympäristöolosuhteisiin sopeutuminen, joka johtuu rekombinaatiomahdollisuuksien vähentymisestä, johtaa lopulta geneettiseen minimitilaan, jonka ylittämisen jälkeen eloonjääminen ei enää ole mahdollista. Äärimmilleen sopeutuneiden ja erikoistuneiden lajien ja rotujen traagisena kohtalona on väistämätön geneettinen kuolema". (Duyvene de Wit)

    Lajiutuminen tukee luomisteoriaa joka perustuu geneettiseen muunteluohjelmaan jonka mukaan polyvalentit kantamuodot jakautuvat useiksi osapopulaatioiksi. Luonnossa havaittu huikea monimuotoisuus on peräisin Jumalan eliöihin ohjelmoimista muunteluohjelmista jotka mahdollistaa huikean monimuotoisuuden luotujen lajien sisällä. Tämä monimuotoisuus tuodaan esille luonnonvalinnan kautta mitään uutta kehittämättä samoin kuin jalostajat tuovat keinotekoisessa valinnassa esille lajien monimuotoisuuden mitään uutta rakennetta kehittämättä.
  19. Jos populaatiosta selviytyy vain 0,16% niin silloin populaatiosta menetetään kaikki se vaihtelu (eri alleelikombinaatiot) mitä menetetyt ykisilöt sattuivat kantamaan. Näin alleelikombinaatioiden määrä on huomattavasti vähäisempi kuin alkuperäisen populaation: rekombinaatiomahdollisuudet ovat siten pienentyneet. Tämä johtaa välttämättä lisääntyneeseen vaaraan kuolla sukupuuttoon koska mukautumiskyky ympäristön muutoksiin on heikentynyt. Tämä on suuntana päinvastainen mitä kehitysoppi tarvitsisi toimiakseen.
  20. Evoluutioteorian mukaan kaikki havaitsemamme eliöt ovat saaneet alkunsa yksisoluisista eliöistä. Yksisoluisella eliöllä ei ole ohjeita silmien, korvien, veren, ihon, kavioiden, aivojen jne. valmistamiseen joita esimerkiksi ponit tarvitsevat. Jotta ponit olisivat voineet saada alkunsa alkueläimistä täytyisi olla jokin mekanismi - joka synnyttää uutta informaatiota.

    Sillä muista että evoluutiouskomukset opettavat että olipa kerran eläviä olentoja mutta ei keuhkoja – keuhkot eivät olleet vielä kehittyneet joten ei ollut DNA-informaatiota - joka olisi koodannut keuhkojen valmistamista. Jotenkin tämä ohjelma oli kirjoitettava. Oli synnyttävä uutta informaatiota jota ei aikaisemmin ollut olemassa - ei missään. Joten uusien toimintojen (ja täten uuden informaation) kehittyminen on ainoa tärkeä asia kehitysopin kannalta.

    Lajiutuminen jota havaitsemme luonnossa ei perustu uusien rakenteiden (informaation) syntymiseen/kehittymiseen vaan päinvastoin mahdollisuuksien menettämiselle. Geenivarastojen köyhtymiselle isolaation ja valinnan seurauksesta. Lajiutumisen seurauksena eliöiden perimässä ei oleellisesti muutu mikään. Osapopulaatio sisältää vain osan alkuperäisen kantapopulaation geenivarastosta. Osan joka parhaiten sopii kyseisiin olosuhteisiin. Osapopulaatioiden syntyminen luonnollisen valinnan kautta edellyttää aina osapopulaatioita monimuotoisemman kantapopulaation (perusryhmän) olemassaolon jonka geenivarastosta osapopulaatio voi viedä vain osan mukanaan - kun se sopeutuu olosuhteisiin. Emme siis todellisuudessa näe edes todellista lajiutumista (uusien perusryhmien/tyyppien syntymistä) vaan ainoastaan perusryhmien sisällä tapahtuvaa jakautumista useampiin populaatioihin.

    Lajiutumistapahtumilla jotka hankkiutuvat eroon jo olemassa olevasta informaatiosta ei näin ollen voi puolustella evoluutioteoriaa. Sillä lajiutumistapahtumien prosessi kulkee täysin vääräänsuuntaan evoluutioteorian kannalta mutta vahvistaa Raamatullisen luomisen ja perusryhmäbiologian.
    21. 15 / 37
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt