Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

428

Kommenttia

6558

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Ministerit hallitukseen on nimetty, samoin eduskunnan puhemiehistö. Noista vielä, kun niissä on eräitä yllätyksiäkin:

    Suurin yllätys ainakin minulle on 36-vuotiaan persujen Maria Lohelan tuleminen eduskunnan puhemieheksi. Virallisen protokollan mukaan tasavallan toiseksi korkeimmalle paikalle, heti presidentin jälkeen ja pääministerin edelle. Tehtävässä vain kerran aikaisemmin on ollut nainen, Mariaa huomattavasti varttuneempi kokoomuksen Riitta Uosukainen. Yllätys on positiivinen mielestäni. Lohelaa ei kai vielä ole nimetty, mutta se on varmaan vain läpihuutojuttu, kun paikka kuuluu persuille.

    Erittäin positiivinen yllätys minulle on Anne Bernerin nouseminen liikenne- ja viestintäministeriksi. Ministerinsalkkua hänelle kyllä toivoin, taisin mainita siitä täälläkin. Mutta en oikein uskonut niin tapahtuvan, sillä vaikka Anne on tosielämässä meritoitunut järkinainen, joka on osoittanut myös hyvää sydäntään vetämässään lastensairaalahankkeessa, pidin hänen mahdollisuuksiaan ministeriksi kuitenkin vähäisinä. Onhan hän ensimmäisen kauden kansanedustaja ja hieman kokoomuksen ja kepun välillä arpomalla kepun edustajaehdokkaaksikin alkanut.

    Sipilälle pisteet hyvästä valinnastaan! Varmaan Anne tulee antamaan näyttöjä osaamisestaan tuollakin alueella. Annen alaisena Perheyritysten liitossa ollut entinen pääministeri Vanhanen jäi ilman salkkua, ja hyvä niin.

    Nuo muut kepun ministerivalinnat eivät yllätä. Rehnille löytyi sopiva salkku elinkeinoministerinä, kun ulkoministerin salkku meni Soinille. Huonona ratkaisuna ympäristöasioiden kannalta pidän sitä, että ne yhdistettiin maa- ja metsätalousministerin vastuulle. Onhan tuo salkun saanut metsänhoitaja Tiilikainen tosin entinen vihreä, mutta liiaksi kepulaistunut hän sittemmin on.

    Hieman erikoista on jo tässä vaiheessa jakaa perhe- ja perusturvaministerin salkku kahden vuoden jaksoihin, ensin Rehulalle ja sitten Saarikolle. Hyvä peruste sille kyllä on tuo Saarikon pieni lapsi; toivottavasti esitys salkun noin jakamisesta tuli häneltä itseltään.

    Onnea vain hallitukselle, ja sinnikkyyttä, sillä tehtävä ei tule olemaan helppo. On jo kuultu kauhisteluja sen aikomuksista, ja ymmärrän senkin, mutta kyllä nyt pitäisi tehdä se, mikä tehdä täytyy.
  2. Sivistyneenä miehenä minä täälläkin pyrin puhumaan sivistyneesti, mutta nyt minun on pakko käyttää samanlaista tekstiä kuin sinäkin yleensä, en tosin yhtä vuolaasti kiroillen enkä ainakaan hullun naurua hohotellen. Mutta jospa silti tulisin ymmärretyksi:

    Usko, jumalauta, paukapää, että minä en ole yhden yhtä puheenvuoroa siitä tietystä Perhon tapauksesta käyttänyt, en koskaan. Enkä ole koskaan puhunut Väyrysestä Venäjän ulkoministerinä, sillä ihan omana itsenään hän antaa aivan tarpeeksi puheenaihetta. En liene koskaan edes käyttänyt hänestä Väykkä-nimeä, en koskaan maininnut nimeä Sorkka-Liisa. Kepuloisista ja pankkopojista olen kai puhunut joskus, hyvin harvoin, ja Vladimirovista olen puhunut vain hänen todellisten tekemistensä yhteydessä, ja niihin kyllä on liittynyt Väyrynenkin. En ymmärrä, mitä on tuo Saatanahh, en ole koskaan sellaista ilmaisua täällä nähnyt.

    ”Ruhoni” olen kyllä täällä paljastanut siinä yhdessä saunakuvassa, ja myös muutamassa rantakuvassani, uimahousut tosin jaloissani, kun en ymmärtänyt, että täällä on kaltaisiasi, jotka sellaisista kuvista tulevat loputtomaan, mielensä järkyttäneeseen kiimaan.

    En ole yhden yhtä viestiä näinäkään päivinä jättänyt millään muulla kuin tällä omalla rekisteröidyllä nikilläni. Enkä ole täällä paljon viipyillyt, vain omalle avaukselleni tulleisiin asiallisiin viesteihin olen pyrkinyt täällä harvoin käydessäni vastailemaan. Mutta sinun lienee sellaista mahdoton käsittää, kun itse palstaa lähes tauotta siellä puskassai päivystät, kun elämässäsi ei ilmeisesti ole mitään muita sisältöjä.

    Ei ole lainkaan tervettä tuollainen, että sellaisen päähänpinttymän olet minusta saanut, ette voi olla hetkeäkään minua ajattelematta ja näkemättä harhoissasi kaikkialla. Odotitko pääseväsi läheisyyteeni, kun tulit tänne ylil evp:si tekeytyen. Oli toimiupseereissa myös vähemmän ”välkkyjä”, eivätkä he sitten kovin hyvin urallaan menestyneet, mutta jos kaltaisesi olisi sattunut siihen ammattiin pääsemään, kyllä hän jo kersanttivaiheessa olisi joutunut ulostetuksi. Ei kai täällä enää kukaan jokseenkin täyspäinen voine uskoa, että sinä olisit koskaan ollut minkään sortin sotilas. Vaikka oma sotilasurani on jo kaukaista menneisyyttä, silti minua inhottaa, kun kaltaisesi yrittää esittää toimiupseeri olleensa.

    Aito-Arskaa tai jotakin toista luotsia tämä palsta kyllä kaipaisi, sillä ei tuollaisella tässä ja hyvin usein muulloinkin esittämälläsi pitäisi olla täällä mitään sijaa. Hyvin sairasta se kaikki on. Ei sinun kuuluisi esiintyä tällaisella palstalla, vaan sinun pitäisi olla tilasi edellyttämässä hoitolaitoksessa.
  3. Kiitos, kiitos! Ei tervetulotoivotuksistasi, vaan tunnustuksestasi siitä, että en ole paha ihminen ja olen rehellinen mies.

    Mutta kepujoukkoonne en tule. Siellä minun täytyisi aina kehua kepua silloinkin, kuin se vain moitteita ansaitsisi, ja pitäisi moittia muita puolueita silloinkin, kun ne ansaitsevat kiitosta. Kyllä minä edelleen haluan olla puolueista riippumaton villi ja vapaa, jolloin voin antaa niin puolueille niin kiitosta kuin moitteita niiden ansaitseman mukaan.

    Ehkä tuossa innostuin vähän liikaa kehumaan Sipilää ottaen verrokiksi Kataisen. Olihan Sipilällä nyt monin verroin helpompaa kuin Kataisella vetää nuo neuvottelut päätökseen aikataulussa. Katainen joutui mahdottomaan tilanteeseen, kun suurin vaalivoittaja persut heti kieltäytyi hallitusneuvotteluista ja hän joutui soutamaan ja huopaamaan kepun ja demareiden kanssa. Ensin demarit, sitten kepu ja sitten taas demarit - muistanet, mitä tapahtui.

    Mutta rehellisenä miehenä olen vilpitön toivoessani onnistumista Sipilälle ja hänen johtamalleen hallitukselle, sillä sellaista onnistumista maa nyt kipeästi tarvitsisi.
  4. Enpä muista, salasiko Lipponen leikkauslistan, vai ei. Mutta jos salasi, hän varmaan näki sen välttämättömäksi siinä tilanteessa. Hän tiesi, että rajuja leikkauksia tarvitaan, jotta maa saataisiin nousuun syvästä lamasta, mutta kansassa olisi paljon sitä tosiasiaa ymmärtämättömiä, ja välttämättä tarvittavat leikkaukset voisivat jäädä toteuttamatta, jos kansa saisi siihen sanoa sanansa.

    Joka tapauksessa Lipposen hallitusohjelma toimi, Suomi nousi lamasta, ja kai kansakin neljä vuotta myöhemmin ymmärsi Lipposen toimineen oikein, kun demarit säilyivät suurimapan puolueena vielä vuoden 1999 vaaleissa. Ja lähes tasoissa kepun kanssa pysyivät vielä v. 2003 vaaleissa, jolloin minä olen viimeksi demaria äänestänyt. Olisivat pysyneet suurimapanakin, jos Jäätteenmäki ei olisi puhunut niin totta kuin osaa, josta hän sitten sai ansaitsemansa palkan.

    Kun tuolla jo aiemmin lähti puheeksi minun demariuteni, kerronpa vielä, että vuosikymmeniin jälkeen 1970-luvun alun en demaria äänestänyt muuten kuin presidentinvaaleissa Koivistoa, myöhemmin Ahtisaarta ja sitten eduskuntavaaleissa Lipposta. Mutta arvostan kyllä demarien suurta merkitystä historiassamme mm. nykyaikaisen hyvinvointivaltion pääarkkitehtina ja sodanjälkeisenä aikana avainasemassa olleina siinä, ettei Suomi lähtenyt sille Tshekkoslovakian tielle, jonka Hertta Kuusinen julisti olevan myös meidän tiemme. Noille asioille halusin osoittaa arvostustani täälläkin, kun tänne tultuani joskus loppuvuodesta 2003 käytin varsinkin ulkopoliittisissa asioissa nikkiä "asevelisosialisti".
  5. Sääntelyn vähentäminen on monissa asioissa hyvä ja tarpeen, mutta eräissä ei. Jos ympäristöasioissa ei olisi ympäristömme käytön sääntelyä, sitä ympäristöä - siis maa-alueita - omistavat haluaisivat ne hyödyntää vain omaksi edukseen, vähät muista välittäen. He näkevät metsällä arvon vain tuotantotekijänä, samoin soilla.

    Kepun tavoitteekseen ilmoittama siirtyminen biotalouteen on vain peite sille, että metsiä saisi hakata entistä enemmän, ei yksin saha-, paperi- ja muulle puuteollisuudelle, vaan myös energiaksi poltettavaksi, soita saisi perata entistä enemmän, jotta saataisiin enemmän turvetta poltettavaksi. Ylivoimainen valtaosa suomalaisista ei ajattele noin, sillä he näkevät luonnolla muitakin tärkeitä arvoja, joiden he toivoisivat säilyvän.

    Kepun biotalouspyrkimys on sitä paitsi täyttä huu-haata, sellaiseen meillä ei ole mahdollisuutta näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa, se on kaipuuta sinne Impivaaraan tai aitovierille, Mielipidepankin ilmaisua käyttääkseni.

    Ihan huu-haata on tuo kepun hiiletön Helsinki - idea:

    http://www.suomenmaa.fi/etusivu/7469007.html

    Idea myös loukkaa vahvasti meitä helsinkiläisiä siksi, kun puolue pyrkii määräilemään täälläkin, jossa sillä on vain kolmen prosentin kannatus. Helsingin omat päättäjät osaavat hoitaa asiamme parhain päin ilman kepun opastusta, sillä heillä on realismin tajua, ymmärrystä siitä, mikä on mahdollista, mikä ei. Kyllä me helsinkiläiset luotamme enemmän omiin päättäjiimme kuin kepuun, jonka vilpittömyyteen täällä voi uskoa enintään ne kepua äänestäneet kolme prosenttia.

    Noiden linkkien takana on muutamia esimerkkejä helsinkiläisten päättäjien omalähtöisistä suunnitelmista, ja ne kyllä varmasti saavat helsinkiläisten valtaosan tuen, sillä ne ovat realistisia ja niissä ajatellaan meitä helsinkiläisiä, kepun huu-haa -näkemyksissä ajatellaan ihan muita kuin meitä:

    http://www.energiatehokashelsinki.fi/

    http://www.energiatehokashelsinki.fi/energiankulutus/energiankulutus-1
  6. Enpä ole vielä perehtynyt siihen, mitä hallitusohjelmassa on listattu ympäristöministeriön kontolle. Mutta jos ne ovat niitä, joita kepu oppositiokaudellaan yritti tuputtaa, äänestäjien valtaenemmistö ei niitä kannata. Valtaenemmistö kun on kaupunkilaisia ja ainakin asutuskeskuksien maita ja mantuja omistamattomia, ja sen käsitykset luonnosta, sen suojelusta ja käyttöarvoista ovat kovin toisenlaiset kuin ne, joita kepulta on kuultu.

    Kepun menestyksen viime vaaleissa en voi uskoa mitenkään perustuneen kepun ympäristöasioista esittämään, enemmän se oli luottamuksen osoitusta Sipilän insinööritaitoihin.

    Jaa, demaritko vain mielestäsi ovat sitä mieltä, että ympäristöarvot ovat kansa yhteinen asia? Kyllä minäkin olen taipuvainen niin ajattelemaan, vaikken ole kai äänestänyt demaria missään vaaleissa jälkeen vuoden 2003 eduskuntavaalien, jolloin kyllä äänestin Lipposta. Mutta syntymäkepulaisen lienee mahdotonta ymmärtää, että jos mies on syntynyt jossakin tietyssä pitäjässä, hän ei ole enää se ”pitäjäläinen”, jos on ollut sieltä poissa yli 60 vuotta, eikä ole enää aliupseerikaan, jos sellainenkin on ollut joskus monia vuosikymmeniä sitten.

    Eikä enää näy pitävän paikkaansa edes se, että kerran kepulainen - aina kepulainen, tuo luultavasti nähdään taas seuraavissa vaaleissa, kun myös nyt kepua äänestäneitä varmaan kirpaisevat ne toimet, joihin hallituksen on pakko ryhtyä, jotta toteutuisi se kepun vaalislogan ”Suomi nousuun”.