kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

428

Kommenttia

6558

  1. Pelko pois, ressukka! Pysytäänpä totuudessa, en minä ole sinua uhkaillut. Vaikka itse olet lukuisia kertoja uhkailut minua persuksilleni potkimisella ja poliisilla nikkiesi varastamisesta ja muusta yhtä vakavasti otettavasta, tarkoittamassasi viestissä minä sanoin vain näin:

    >>Tuon johtaja-titteleitä käyttävän ”johtajuudella” on kyllä vinoiltu, mutta en niinkään minä kuin jotkut muut. Pelleilyksi minä sitä kauan luulin, mutta liian kauan se on jatkunut ollakseen edes huonoa huumoria, kannaltaan vakavammasta täytynee olla kyse. Pahasta henkisestä vinksahtamisesta. Jos hän elinpiirissään hölöttäisi samaa kuin täällä puskapiilostaan, hän saisi tilaansa ymmärtämättömiltä turpiinsa jos vastuullisemmat eivät ehtisi saattaa häntä tilansa vaatimaan hoitolaitokseen.<<

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/13590234
  2. No ei teille ole hyvä mikään! Piruuttani pistin tuon viestini myöhään eilen illalla siksi, kun joku puhui yhden yön kapteenista, ja halusin näyttää, että en niin nopea ollut. Tuo johtajaa leikkivä pelle pitää sotilasurani kehitystä suorastaan hämmästyttävän hitaana. Lienee siis selvää, että hän ei ole se Ossi, joksi häntä epäillään, eikä ole ollut armeijan palveluksessa, kun ei tiedä, millaista se kanta-aliupseerien urakehitys oli. Valistanpa häntä ja muitakin asiasta niin kovin kiinnostuneita vähän:

    1950-60 luvuilla oli ihan tavallista, että joutui palvelemaan kersanttina vähintään viisi vuotta, kun ylempiä vakansseja oli varsin vähän. Niin oli tilanne myös UudJP:ssa. Ei minun uraani edistänyt sekään, että olin päässyt varusmieskersantiksi ja peruskurssillani olin ollut kiväärilinjan priimus. Yhtä huono oli tilanne Huoltokoulussa, jonne kersanttina ollessani siirryin. Mutta kun siellä omassa talossa talousaliupseerikurssin käytyäni siirryin takaisin UudJP:aan, ja pääsin huoltopuolen vaativiin tehtäviin - mm. varuskunnan muonittajaksi - sain sitten ylikersantin vakanssin.

    Ylikersanttina sitten palvelin neljä vuotta. Urakehitystäni ei nopeuttanut se, että olin suorittanut RUK:n kiväärilinjan priimuksena ja olin saanut ylennyksen vänrikiksi reservissä. Olisin joutunut olemaan kauemminkin ylikersanttina UudJP:ssa, mutta siirryin PlTutK:een esikuntavääpeliksi, vaikken vielä tuolloin ollut käynyt esikuntamestarikurssia, ei sellaisia vielä silloin ollutkaan.

    Vääpelinä olin vain sen lain edellyttämän pakollisen kaksi vuotta, kun siirryin Topografikuntaan, jossa sain ylivääpelin vakanssin. Ylivääpelinä sitten palvelin viisi vuotta ja uskoin olevani sotilasurani huipulla, kun talossa ei korkeampaa aliupseerivakanssia ollutkaan, niitäkin vain yksi kuusimiehiselle aliupseerikunnalle. Ei talossa ollut enempää upseerienkaan vakansseja, vaikka johtaja oli eversti ja johtajan apulainen everstiluutnantti, laitoksen yli 60-päisessä henkilöstössä oli sotilasinsinöörejä ja -teknikkoja, suurin osa kuitenkin siviileitä, joista kai puolet naisia. Sotilasmestarin vakanssin sain vasta sitten, kun kaikkien sotilaslaitosten vakanssit yhdistettiin, ja minä olin kai nipussa virkaiältäni vanhin ylivääpeli.

    Sotilasmestarinkin vakansseja oli joukoissa hyvin vähän. Esim. UudJP:ssa oli 1950-luvulla yli 50-päisessä aliupseerikunnassa vain kaksi sotilasmestaria, ja toinen niistä oli asemestari, eli se toinen vakanssi pysyi aina asepuolella. Sotilasmestariksi pääsi urallaan ehkä vain joka kymmenes aliupseeri, muut joutuivat lähtemään ylivääpeleinä tai alempina

    Sotilasmestarina sitten pääsin käymään ensimmäisen luutanttikurssin ja sen suoritettuani luutnantiksi ylennyttyäni jäin esikuntakoulun palvelukseen puolustusvoimain ensimmäisenä päätoimisena henkilöstöhallinnon opettajana, mestarikursseilla ja luutnanttikursseilla ja myös pv:n siviilihenkilöstön kursseilla ja Kadettikoulussa, sain kahden vuoden jälkeen ylennyksen yliluutantiksi ja toimin mm. mestarikurssin johtajana. Ja kun ammattikunta sai neljä ensimmäistä kapteenin vakanssia, olin yksi niistä. Palvelin silloin YK:n rauhanturvajoukoissa Siinailla, josta palasin Pääesikuntaan siihen tehtävään, jonka haltijan kaveri piti toimiupseerin olla päästäkseen etenemään urallaan, jos on uskomista noin sanoneeseen ”johtjaamme”. Ja sieltä lähdin sitten eläkkeelle heti, kun olin saavuttanut oikeuden täyteen eläkkeeseen. Ja välittömästi sitten siviilitöihin, joissa ehdin ennen lopullista eläköitymistäni palvella vielä 18 vuotta. Ja nyt siis olen ollut ”vain” eläkevaari jo 17 vuotta.

    Ihmeellistä, miten tärkeänä nuo eräät pitävät tuota sotilasuraani! Edesmenneen vaimoni kanssa ei kai kertaakaan ollut puhetta noista asioista, vaikka olimme naimisissa yli 20 vuotta, kun avioliittomme solmimisen aikaan olin jo sotaväestä evp. Ja nyt olen ollut siitä avioliitosta leski jo yli 10 vuotta ja paljon on tapahtunut elämässäni sinäkin aikana. Niin kaukaista menneisyyttäni ovat nuo asiat ja niin paljon muuta on elämässäni tapahtunut noiden aikojen jälkeen, että piti oikein pinnistellä muistiani, että pystyin tuon ja edellisen kirjoittamaan. Mutta noille muutamille tuo kaukainen sotilasurani on tätä päivää, ainoa tekijä, jolla he minua mitoittavat. Todella ihmeellistä! Mistä moinen voineekaan johtua.

    Piruuttani siis heitin tuon edellisen viestini myöhään eilen illalla, mutta tämän nyt laitan ihan tosissani toivoen, että tämä olisi sellainen tietoisku noista heidän mieltään vaivaavista mielestään äärimmäisen tärkeistä asioista, jottei minun enää tämän jälkeen tarvitsisi näistä puhua. Ottakaa tämä nyt talteen - niinhän te teettekin - ja tutkikaa sitä aina uudestaan ja uudestaan, niin jospa lopulta saisitte asian pois mielestänne. Mutta jos tästä huolimatta pidätte noita asioita niin tärkeinä, että yhä vain otatte niitä esille, en usko itselläni enää olevan syytä niihin puuttua.
  3. Meni tuota Suomen ja Venäjän välistä huippujännittävää matsia katsoessa ilta näin pitkälle, ja kun Suomi sen voitti, siis ME voitimme, tulinpa vielä pistäytymään täällä. Eipä näy mitään mielenkiintoisempaa tulleen, ja kun palstapäivystäjille minä olen tietysti ollut sitä mielenkiintoisinta, niin laitanpa viestini sitten tähän. Lähinnä oikaistakseni niiden käsitystä, jotka ovat puhuneet minusta yhden yön kapteenina.

    Nopeahan minä aina olen ollut kaikissa tekemisissäni, paitsi en liian nopea siinä yhdessä, jossa toisen osapuolen huomioon ottaen nopeus ei ole etu;)) Vieläkin olen varsin nopea monessa, myös täällä, jossa kirjoitan pitkän jutun samassa ajassa kuin joku toinen puolenkymmentä rivin pituista lausettaan. Mutta enhän minä niin nopea ollut, että olisin yhdessä yössä sotaväessä kapteeniksi edennyt. Meni siihen kauemmin aikaa, varusmiesaikanikin mukaan lukien ei tosin koko sotilasuraanikaan niin kauan kuin eräällä urastaan ylpeilevällä meni yliluutnantin arvon saavuttaakseen. Näin se kohdallani meni:

    Alokas 1955
    Korpraali 1955
    Alikersantti 1956
    Kersantti 1956 (jo varusmiehenä)
    Ylikersantti 1961
    Vänrikki 1964 (reservissä)
    Vääpeli 1965
    Ylivääpeli 1967
    Sotilasmestari 1972
    Luutnantti 1974 (luutnanttikurssin käytyäni)
    Yliluutnantti 1976
    Kapteeni 1979
    Eläkeläinen sotaväestä 1980. Sen jälkeen välittömästi siviilityöelämään, ja sieltäkin 18 vuoden työuran jälkeen eläkkeelle 1998. Mutta eräille menneisyyteen jämähtäneille edelleen olen aliupseeri, vaikka reservistäkin olen poistunut ikäni vuoksi jo 1995, 60 vuotta täytettyäni.

    Jospa nyt tuo avaaja kertoisi, kuinka kauan ja millaisten vaiheiden kautta hänelle meni saavuttaakseen sen res. majurin arvon. Hänhän tuo avaaja epäilemättä on, kirjoitusasustaan ei voi erehtyä. Vai olisikohan hän saavuttanut sen saunamajurin arvon kahdeksan kuukauden varusmiespalvelunsa loppuvaiheissa.

    Meni tuota matsia katsellessa parikin drinkkiä urheilujuomaa, mutta tein vielä yhden tuhdimman, ja sitä kallistaessani nyt toivotan kaikille hyvää yötä!
  4. Tässä leikkimielisessä tietokilpailussa oli vakavuuttakin, sillä pyrin sillä testaamaan kepulaisten historian tuntemusta. Siltä taholta kysymyksiin on vastannut vain yksi, eikä yllätä, että kyseessä on juuri hän. Muut kepulaisiksi tiedetyt ovat alkaneet puhua muusta. Ja jos ovat historiassa pysyneet, ovat ottaneet esille aivan muita kuin avauksessani esille tuomiani henkilöitä. Ne varmaan ovat heidän mielestään arvostettavampia kuin nuo tietokilpailuni kohteena olleet.

    Historia on kuitenkin ”vain” menneisyyttä, toki merkittävämpää kuin jonkin yksityisen ihmisen menneisyys, jossa muutama ”keskustaa lähellä oleva” täällä edelleen elää. Kun sekin lienee vain mielikuvituksen tuotosta. Ja vaikka Paasikivi sanoi, että ”kelvoton on kansa, joka ei tunne historiaansa”, ei siihen pidä jämähtää, sillä nykyisyys, sekä oma että maan nykyisyys on sittenkin tärkeämpää. Siinä meidän kunkin tulisi elää mahdollisuuksiemme mukaan. Ja enemmän meidän pitäisi pyrkiä katsomaan eteenpäin, tulevaisuuteen, kuin taaksepäin, menneisyyteen.

    Niinpä tässä avauksessani esille ottamastani en halua puhua yhtään enempää, vaan paljon suurempi mielenkiintoni kohdistuu meneillään oleviin hallitusneuvotteluihin ja niiden tuottamaan hallitusohjelmaan. Ja myös siihen, keitä siihen hallitukseen tulee ministereiksi, ja kuka saa minkin salkun. Kun noissa asioissa alkaa tulla selvyyttä, varmaan silloin palaan tänne pohtimaan sitä avauksellani. Tämä avaukseni on puoleltani loppuun käsitelty.
  5. Korjaanpa vielä tuon:

    En ole kertonut olleeni sotaväessäkään yhtään sen merkittävämpi johtaja kuin olin, oma-aloitteisesti en edes siitäkään. Mutta kun te olette sanoneet minun olleen vain kopiokoneen käyttäjä ja kahvinkeittäjä esikunnassa, olen oikaissut teitä näyttämällä todisteet ja niistä saamani arvostelut todellisita töistäni. Ja kun olette sanoneet minun olleen vain pihojen siivoaja Valiolla, olen näyttänyt sieltäkin saamani todisteet joiden joukossa käyntikorttinikin, joka kertoi todellisen asemani sielläkin ollen jotain ihan muuta.

    Eikä minun johtajuudellani ole täällä voitu vinoilla, kun en ole koskaan johtajuuttani korostanut. Tuon johtaja-titteleitä käyttävän ”johtajuudella” on kyllä vinoiltu, mutta en niinkään minä kuin jotkut muut. Pelleilyksi minä sitä kauan luulin, mutta liian kauan se on jatkunut ollakseen edes huonoa huumoria, kannaltaan vakavammasta täytynee olla kyse. Pahasta henkisestä vinksahtamisesta. Jos hän elinpiirissään hölöttäisi samaa kuin täällä puskapiilostaan, hän saisi tilaansa ymmärtämättömiltä turpiinsa jos vastuullisemmat eivät ehtisi saattaa häntä tilansa vaatimaan hoitolaitokseen.

    Minulla ei enempää tästä asiasta eikä nyt muustakaan.
  6. Tuohon yhdyn ja haluan kommentoida sitä vähää enemmänkin: On jotakin hyvin omituista, että tuo eläkeläinen yhä vain puhuu johtamisesta ja ottaa tuollaisia nikkejäkin. Lienee saanut trauman siitä, ettei koskaan kokenut työelämässään päässeensä sellaiseen johtajan asemaan, johon mielestään kykynsä olisivat edellyttäneet. Noin hän kyllä näyttää, että oikein hänen ”kykynsä” oli arvioitu.

    Sotaväessä oikeaa johtamista tapahtuu vasta varsin korkealla tasolla, ja sielläkin johtajalla on aina raamit johtamiselleen. Joukkueenjohtaja on vain kouluttaja. Ei väheksyttävää sekään, mutta ei se mitään johtamista ole, vain ylemmältä taholta - niistä esikunnista - tulleiden ohjelmien ja ylempiensä käskyjen toimeenpanoa se vain on. Mestarikurssin johtajalla, jollaisena minäkin toimin, on jo vähän väljemmät raamit. Mutta en ylpeillyt silloinkaan johtajuudellani, eikä tulisi mieleenikään, että vielä vuosikymmenten jälkeen niin tekisin. Enemmän itsenäistä johtajuutta minulta varmaan tarvittiin niissä yhdistyksissä, joiden puheenjohtajana toimin. Samoin lähes 20-vuotisella siviilityöurallani, jossa oli toiminnalleni vapaammat kädet kuin sotaväessä, ja myös rahallinen vastuu toimintani tuloksista. Mutta en ole noitakaan tuonut koskaan esille muuten kuin oikaistakseni täällä esitettyjä valheellisia väitteitä.

    Lähipiirissäni on ollut ja on edelleen oikeita johtajia. Yksi veljeni on ollut rakennusyrittäjä, toinen veljeni itsenäinen kauppias ja edesmennyt vaimoni oli oppilaitoksensa osastonjohtaja. Ei heistä kukaan koskaan ole korostanut ”johtajuuttaan”, työnsä paljoudesta he kyllä ovat puhuneet, ja vaimonikin jatkuvasti toi töitään myös kotiimme, vaikka pitkää työpäivää teki. Varmasti oikea johtaja on poikanikin, mutta sääliksi tuppaa käymään hänen loputon työmääränsä. Älyttömän pitkää työpäivää kokouksineen ja tapaamisineen hän tekee ja jatkuvasti joutuu reissaamaan maailmalla, kun hänellä on vastuut myös siitä, että töitä ja elannon edellytyksiä riittää alaisilleen. Millään tasolla sotaväessä ei samanlaista itsensä likoon panoa vaadita. Mutta ei hänkään polleile johtajuudellaan.

    Allekirjoitan empimättä tuon sanomasi:

    >>Moni on jo työelämän ulkopuolella, eikä sellaisella ole tietenkään enää mitään tarvetta kehittyä johtajaksi. Eläkeläiset haluavat rientoihinsa rentoa ja tasa-arvoista meininkiä. Johtajuus, olkoon sitten hyvää tai huonoa, herättää pahaa verta.<<

    Ei tulisi mieleenikään alkaa puhua johtajuudestani noissa evp-yhteisöissä, joissa on mukana myös entisiä oppilaita johtamiltani kursseilta - sellainen on kahdeksan vuotta valtakunnallista yhdistystämme puheenjohtajana johtanutkin - ja myös entisiä jäseniä puheenjohtajana johtamista yhdistyksistä, kavereita me kaikki vain nyt olemme. Noilla jatkuvasti tekemilläni matkoilla on usein mukana myös merkittävässäkin asemassa aikoinaan toimineita entisiä johtajia, mutta eivät hekään koskaan johtajuudestaan puhu.

    Tällaisella palstalla voi kukin käyttää haluamaansa nikkiä, varsinkin, jos tekee niin puskassa pysyen, sillä onhan asia niin kuin kerran sanoit, että täällä käytetty nikki ei kerro mitään asianomaisen työhistoriasta tai nykyisestä tilanteesta. Mutta vakavasta henkisestä vinksahtamisesta kyllä kertoo tuollainen johtajuuden korostaminen eläkeläiseltä, jos hän työelämässäänkin on ollut vain sellaisessa asemassa, jossa antaa ymmärtää olleensa. Ja res-maj. nikin käyttäminen mieheltä, jonka kieli- ja kirjoitusasukin todistaa hänen olleen korkeintaan saunamajuri.
  7. Joo, minulla on niin vaatimaton käsitys itsestäni, että en todellakaan tiedä kaikkea "omasta päästäni". Käsitykseni mukaan sama puute on kyllä monilla muilla, sitä suurempana, mitä pitemmälle ovat opiskelleet ja mitä merkittävämpään asemaan ovat päässeet; eivät he ole selvittäneet koulujansa eivätkä pärjää vaativassa tehtävässään oman päänsä tuottaman varassa.

    Mutta sinä ja eräät muut kepulaiset tällä palstalla ovat poikkeuksellisia. Heidän ei tarvitse hakea tietoa mistään, kun oma pää sen kaiken tuottaa. Nähdäänhän se heidän esityksistään. Neroja ovat. Toisaalta - nerouden ja hulluuden sanotaan olevan hyvin lähellä toisiaan. Olihan se Hitlerkin nero.
  8. Joo, ne kyvyt, ne kyvyt aina huomataan. Antti Pennanen aloitti sotilasuransa kanta-aliupseerina KRvastossa 1926, ja pääsi käymään RUK:n, johon ei ollut varusmiehenä päässyt, ja sai sitten va-upseerin vakanssin, kävi Kadettikoulun ja muitakin sotakouluja, mutta ei koskaan sotakorkeakoulua. Siitä huolimatta hän yleni urallaan kenraaliluutnantiksi, toistaiseksi ainoana sotakorkeakoulua käymättömänä kenraalina. No, siinä häntä auttoi paljolti sota, ja tuosta on jo vähän aikaa, sillä Pennanen oli syntynyt 1903 ja kuoli 1989.

    Ja onhan tullut ministereitäkin ihan kansakoulupohjalta, pääministereitäkin ainakin K-A Fagerholm ja Martti Miettunen, kolminkertainen pääministeri, maaherra ja lopuksi valtioneuvos.

    Minä ylenin vain kapteeniksi, mutta sentään neljän ensimmäisen toimiupseerikapteenin joukossa yli 5000- päisessä ammattikunnassa, joten kyvykkääksi ilmeisesti olin osoittautunut palvelusurallani muutenkin kuin vain siellä RUK:ssa ja muissa sotakouluissani.

    Jotenkin ymmärrän, että tuo menestykseni ammoisella vain 25 vuotta kestäneellä ammoisella sotilasurallani on kova paikka yli 30 vuotta toimiupseerina palvelleelle palstalla esiintyvälle ”johtajalle” - mitä kaikkea muuta hän lieneekään nikeissään ollut - kun hän joutui koko uransa kentällä pakertamaan eikä ylennyt yliluutnanttia korkeammalle. Sellaisen trauman hän siitä sai, että edelleen elää vain tuota vaatimatonta sotilasuraansa johtajaa leikkien, kun minulle tuo lyhyempi joskin menestyksekkäämpi urani on jo kaukaista menneisyyttäni. Sen jälkeen kun elämässäni on tapahtunut paljon muuta sellaista, josta voin olla vähintään yhtä tyytyväinen ja hieman ylpeäkin.

    Mutta sitä en ymmärrä, miten tuo sotilasurani rasittaa jatkuvasti sinua, sillä ethän sinä voinut sillä yletä saunamajuria korkeammalle, kun sinulta puuttui se kansakoulukin. Senhän näkee vaikka otsallaan suomen kielen ”taidostasi”, joka ei voisi olla noin onneton, jos kansakoulun olisit käynyt.

    Mutta ei se mitään, tulihan sinustakin res.maj ja vielä inssikin tällä palstalla. Ei voi erehtyä, ettetkö olisi juuri hän. Ja olet käynyt YK-tarkkailijana, jollaisena minä en ole ollut, vaikka 3,5 vuotta rauhanturvaajana palvelinkin. Ja olet käynyt kymmeniä kertoja ”kertaamassa”, jonne työnantajani Valio ei minua päästänyt, kun piti isännöitsijänsä tehtävässään pysymistä niin tärkeänä myös mahdollisen kriisin aikana. No, eihän sellaista kriisiä kyllä koskaan tullut, eikä harmita yhtään se, että majurin arvoa edellyttänyt minulle SA-tehtäväksi määrätty Päämajan Esikuntakomppanian päällikkyys jäi kokematta.

    Olethan sinä tosiaan ihmemies! Sellaisiin saavutuksiin kuin sinä ei yltänyt edes paroni Karl Friedrich Hieronymus von Münchhausen, joka sentään lensi tykinkuulalla ja veti tukastaan itsensä ylös suosta. Hänkään ei käynyt parissa päivässä toisella puolen maapalloa, kuten sinä, oltuasi kerran pari päivää poissa palstalta. Paljon matkustelleena ja kaikkiaan 51 maassa kaikilla mantereilla paitsi en Australiassa käyneenä arvostan suuresti sellaista suoritusta.


    Enpä ole tainnut sinulle ennen vastata, enkä vastanne tämän jälkeenkään, jota tulostapa tämä ja laita kehyksiin seinällesi ja kerro kaikille - jos luonasi ketään käy - että sait tämän itseltään kapilta!
  9. Okei, noinhan se on saattanut ja saattaa mennä. Siis saiko Kiviniemi ja saiko myös Stubb presidentiltä määräyksen hallituksen muodostajaksi? En ole niin tarkkaan seurannut, että voisin kiistää. Mutta jos niin on tapahtunut ja tuollaisessa tilanteessa tapahtuu, pelkkä muodollisuus se silloin on.

    Toisin oli ennen hyvänä aikana, jolloin Kekkonen totesi hallituksen kelvottomaksi ja runnasi tilalle niitä hätätilahallituksiaan. Ja vielä Koivistokin jätti huomiotta, että oma puolueensa oli saanut vaaleissa suurimman puolueen aseman ja antoi hallituksen muodostamisen kokoomuksen Holkerin tehtäväksi saaden niin napauttaa myös kokoomuksen puheenjohtaja Suomista, joka oli sortunut siihen Väyrysen junailemaan kassakaappisopimukseen.
  10. Oho! Tulipa uutta tietoa! Joo, joo, olen minä aika pököpää, kun en ole tiennyt tuollaista, mitä kerrot. Ja malliesimerkki typeryksestä, kuten toteat. Että Josif Vissarionovitš Džugašvili, vallankumousnimeltään Josif Stalin olisi ollut Suomen demaripuolueen perustajajäsen ja ensimmäisiä allekirjoittajia! Siis tämän nykyisen demaripuolueemme? Ehkä tuo on tapahtunut niin äskettäin, että siitä ei ole vielä media kertonut.

    Mitenhän korkeita ovatkaan ne koulut, joissa noin on opetettu? Miksei siitä missään historian kirjoissa kerrota? No, kyllä hän oli mukana siinä Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen ensimmäisessä neuvottelukokouksessa Tampereella 1905, mutta kaukana sosialiDEMOKRAATTISESTA ajattelusta se puolue oli, ja varsinkin tuo muutama vuosi aikaisemmin pappisseminaarista erotettu georgialainen.

    Varsin kaukana siitä oli kymmenkunta vuotta myöhemmin myös omista sosialidemokraateistamme se osa, joka sitten lähti vallankumouksen tielle huolimatta Väinö Tannerin varoituksista, että ”siinä touhussa te häpäisette työväenluokan ja taitatte niskanne”. Mutta tuostakin ajasta on jo hieman aikaa.

    Huomattavasti myöhemmin oli demareissamme vaikutusvaltaisin ryhmä, joka suuntasi liikkeen kommunistiemme voimakkaimmaksi vastustajaksi, ja joka todella sai siihen tukea demokraattisilta länsimailta, eniten Yhdysvalloilta, samaan aikaan kuin Arvo Korsimo - lempinimeltään ruplan arvo - kantoi Neuvostoliitosta ruplia säkeittäin maalaisliiton ja ennen muita Kekkosen tukemiseksi.

    Menepä nettiin vaikka hakusanoilla ”asevelisosialistit” ja ”asevelijuntta”, niin sieltä saat lukea mm. tällaista:

    >>Asevelisosialistit olivat vaikutusvaltainen ryhmä suomalaisia oikeistososiaalidemokraatteja, jotka olivat sotavuosina toimineet Suomen Aseveljien Liitossa (SAL). Aseveliliitto oli talvi- ja jatkosodan muistotoimintaan ja muun muassa invalidien, sotaleskien ja sotaorpojen huoltotoimintaan keskittynyt järjestö. Vuonna 1945 SAL jouduttiin Neuvostoliiton vaatimuksesta lakkauttamaan, kun kommunistit leimasivat sen fasistiseksi. Asevelisosialistit siirtyivät jatkosodan jälkeen vaikuttamaan SDP:ssä, jossa heistä muodostui hyvin vaikutusvaltainen ryhmä kahden vuosikymmenen ajaksi.

    Asevelisosialistit ja heidän poliittinen linjansa viitoittivat monin tavoin sosialidemokraattien politiikkaa aina 1960-luvun puoliväliin asti. Leimallista sille oli tiukka rajanveto suomalaisten kommunistien suuntaan, joiden vaikutusvaltaa asevelisosialistit pyrkivät kaikin keinoin rajoittamaan

    Puoluekokouksessa Tanner käytti puheenvuoron, jonka voi sanoa olleen sen politiikan linjaus, jota aseveliryhmä sitten sovelsi käytäntöön sodan jälkeisinä vuosina. Tanner lähti siitä, että välirauhan ehdot on lojaalisesti täytettävä ja suhteet Neuvostoliittoon rakennettava tältä pohjalta. Menneisyydestä on otettava oppia, mutta se ei saanut johtaa liehakointiin ja matelevaisuuteen. Kommunisteihin ei voinut luottaa eikä heistä ollut Suomen itsenäisyyden puolustajiksi.

    Vuoden 1945 SDP:n listoilta asevelisosialisteja tuli eduskunnan jäseniksi muun muassa Penna Tervo, Väinö Leskinen, Valto Käkelä, Arvo Paasivuori ja Yrjö Kilpeläinen. Puoluesihteeri Unto Varjosen johdolla asevelisosialistit hahmottivat puolueen linjaa eteenpäin. Unto Varjosella oli keskeinen asema asevelisosialistien joukossa. Sosiaalidemokraattisella puolueella oli joukko salaisia asiamiehiä, joiden organisaatio peitti koko maan. Ohjeiden antotilaisuuksissa olivat läsnä Leskinen, Tervo ja Raymond Ylitalo Yhdysvaltain lähetystöstä. Salaiset asiamiehet värvättiin hyvin tarkan seulan perusteella.<<
  11. Jaahas - nyt haluat tulla palvelukseeni, kun nimeät itsesi tietäjäkseni. Kiitosta vain, mutta en minä voi ottaa noin korkeatasoista palvelijaa, joka tuolla Mielipidepankillekin näkyy oikeaa totuutta julistaneen. Sinähän se kai olet ollut, ei kai täällä liene muita samanlaista, joilla olisi noin kovassa ristiriidassa varsin hyvä kirjoitustaito ja varsin huono käytös. Ethän sinä koskaan voi olla nimittelemättä vastapuoltasi tolloksi, typerykseksi tai ainakin yksinkertaiseksi, jolla ei ole asiaosaamista joten häneltä ei voi olettaakaan muuta kuin kopiointia.

    En minä todellakaan ole käynyt sellaisia kouluja, joita annat ymmärtää käyneesi, enkä niin ollen ole saavuttanut tasoasi. Ainakaan käyttäytymisessäni. Mutta miksi ihmeessä kuitenkin piileksit puskassa, et rohkene rekisteröityä? Olisiko sinulla sama dilemma kuin tuolla ”johtaja-päälliköllä” vai mitä kaikkea hän nyt lienee? Eli pelkäät rekisteröitymisen kautta voivan mahdollisesti paljastua niin koulutuksesi kuin muunkin sivistyksesi ja asemasi? Jos niin kävisi, silloin et varmaan voisi esittää ylemmyyttäsi Mielipidepankille, jolla oikeasti on korkea koulutus, etkä ehkä minullekaan, sillä ainakin elämänkoulua lienen suorittanut monta luokkaa korkeammalle kuin sinä.

    Tuosta huolimatta yhdyn kyllä siihen näkemykseesi, että Anne Berner olisi varmaan sopiva ja hyväkin kauppa- ja teollisuusministeriksi, totesin sen itsekin jo jonkin aikaa sitten täällä. Noihin muihin näkemyksiisi en yhdy.
  12. Joo, noinhan asia on kuin sanot, minä olin suurpiirteisempi, kun Sipilän pääministeriyttä voitaneen jo pitää varmana. Jos hänen terveytensä ei vain petä, jota tietenkään en toivo etkä kai sinäkään.

    Mietin, että oikeampi vastaus olisi, että nuo seitsemän muuta paitsi Väyrynen ovat saaneet hallituksenmuodostajan tehtävän, mutta eihän sekään olisi oikea vastaus. Kiviniemi ei kai sellaista tehtävää koskaan saanut, vaan jatkoi pääministerinä Vanhasen kakkoshallituksessa Vanhasen tehtyä saman kuin teki Katainenkin, eli jätettyään uppoavaksi uskomansa laivan.
  13. Vastoin aikomustani tulin vielä käymään tällä avauksellani tuodakseni yhden uuden kysymyksen - jonka tuossa äsken esitin - ja kun luin tuon vastauksesi tuolle ”oikeamman totuuden” tietäjälle, siitä haluan kiittää. Se on todella hyvä, hieno kerrassaan! Ei tosin yllätä minua, sillä tunnehan sinut jo vanhastaan historian(kin) erinomaisena tuntijana, ja myös osaat hyvin tuoda tietosi julki. Siis sen oikeasti oikean tiedon.

    Olenhan itsekin ollut jonkinmoinen historian harrastaja, eikä kertomassasi ole minulle uutta tietoa, mutta en olisi noin hyvin osannut sitä sanoa. Enkä enää jaksa kovin paljon historiakaan lukea. Ilahtunut olen, että ehkä pienoiseksi yllätyksekseni historian harrastajaksi on osoittautunut myös poikani, jota olen enemmän pitänyt vain ”tekniikan ihmelapsena”, enkä olisi uskonut, että hän kiireiltään ehtii lukeakaan juuri alansa ulkopuolelta. Eilen luonani käydessäni hän hyllystäni valitsi kahdeksan kirjaa, kaikki historiaa, ja sanoin hänelle, että niitä ei tarvitse palauttaa, sillä olen ne kaikki joskus lukenut.

    Kirjoituksesi on todella niin hyvä, että otan sen talteen. Et pahastune, jos joskus joudun sitä lainaamaan täällä. Mutta yli Hankkija-lippiksen lipan se oikea tieto viheltää noilta, jotka sellaisesta eivät ole kiinnostuneitakaan. Kun paljon enemmän heitä kiinnostaa jokin savusaunan räppänä (vai onko se lakeinen), Sitäkin enemmän kyllä eräs, joka sellaisessa savusaunassa saunottuaan esitti täällä siitä kuvan ja taisi puhua saunan lakeisesta. Vai puhuiko räppänästä, en muista, kun minulle sillä ei ole väliä kumpi se on, kun minulla ei ole savusaunaa ja hyvin harvoin savusaunassa saunonkaan, vaikka sellaisessa olen kuulemma syntynyt. Niin minulle on kerrottu, itse en sitä muista;))
  14. Kun nuo tietokilpailukysymykset olivat ilmeisesti liian vaikeita kepulaisille, jotka alkoivat puhua muusta, esitänpä vielä uuden kysymyksen:

    Ketkä ovat kepun ministereitä tulevassa hallituksessa? Siis Sipilän lisäksi. Kepuhan saanee hallitukseen viisi ministeriä, ja kokoomukselle ja persuille mennee kummallekin neljä, sillä kyllä kai Sipilä yhden ministerin lisäyksen sallii ennalta ilmoittamaansa kahteentoista.

    Uusi Suomi päättelee, että ne ministerit tulisivat nyt hallitusohjelmaa värkkäävissä neuvotteluryhmissä olevista, jotka ovat Annika Saarikko, Anu Vehviläinen, Kimmo Tiilikainen, Tuomo Puumala, Anne Berner, Olli Rehn, Antti Kaikkonen, Seppo Kääriäinen, Juha Rehula ja Tapani tölli.

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/81596-tassa-ovat-keskustan-karkinimet-heistako-uudet-ministerit

    Uuden Suomen mukaan noilla kaikilla kymmenellä olisi mahdollisuuksia ministeriksi. Mutta kun vain neljä noista sellaiseksi päässee, niin keitä he ovat? Tähän pitäisi kepulaisten osata vastata, sillä sen vastauksen voi antaa sillä kaikkein arvostetuimmalla metodilla, oman pään tuottamalla;))
  15. Olet näköjään toinen yhtä ymmärtämätön kuin minäkin. Sinäkään et ilmeisesti ymmärrä ihmisen käyttäytymisen perusprinsiippejä etkä pysty keskustelemaan asia-argumenteilla asioista, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä. Tuo päällikköjohtaja (vai mikä hän on tällä kertaa) kiihtyi eilen illalla minun yhdestä viestistäni niin, että vastasi siihen monta kertaa mm. tällaisilla moitteilla:

    >>Miksi Sinä HV:ni et edelleenkään pysty keskustelemaan asia-argumenteilla? Ja miksi et ymmärrä ihmisen käyttäytymisen perusprinsiippejä?<<

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/13584281

    Joo, tyhmiähän me ilmeisesti olemme molemmat. Niinpä minun täytyy tyytyä vain availemaan kepupolitiikasta - taas seuraavaksi, kuten aina - ja joudun jättämään nuo tärkeämmät asiat tuolle ylipääjohtajalle (vai onko hän sekään tällä kertaa).
  16. Jälleen oikea vastaus! Ilmeisesti myös oikea on päätelmäsikin, että kysymys oli liian vaikea kepulaisten vastattavaksi. Ovat alkaneet puhua muusta.

    Huomautettakoon, että ei ollut kepun puheenjohtaja eikä pääministeri tuokaan, jonka kai nimim. J-Utta jommaksikummaksi sellaiseksi mieltää (olisi kai toivonut niin olevan). O.W.Kuusinen ei liioin ollut kumpaakaan, oli kai hetken silloisen sdp:n puheenjohtaja, ja myöhemmin sen Terijoen hallituksen pääministeri.

    Kun esittämäni kysymykset ovat saaneet oikeat vastaukset, minulla ei aihetta enempään tämän tiimoilta. Laitan taas uutta sitten, kun kepupolitiikka siihen aihetta antaa.
  17. Oikea vastaus! Toivottavasti tulee kepulaiselta taholta, ettet vienyt sieltä mahdollisuutta loistaa poliittisella tietämyksellään. Vastauksesi olisi ollut väärä, jos olisit vastannut, että jokainen noista paitsi Väyrynen on saanut hallituksenmuodostajan tehtävän: Kiviniemi ei sellaista koskaan saanut.

    Tässäpä vielä lisäkysymys tästä henkilöstä:

    http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Urho_Kaleva_Kekkonen.jpg/250px-Urho_Kaleva_Kekkonen.jpg&imgrefurl=http://fi.wikipedia.org/wiki/Urho_Kekkonen&h=299&w=250&tbnid=9qkDdtGizTjoRM:&zoom=1&tbnh=186&tbnw=155&usg=__C3VhZtdAl9rMe7DaMa2x1Y1A6eU=&docid=7zuzooKFKlT1SM&itg=1&hl=fi

    Hänellä on yhteisyys kaikkiin seitsemään muuhun paitsi Väyryseen, ja samalla hänellä on myös eroavuus heihin jokaiseen.

    a) mikä on se yhteisyys?
    b) mikä on eroavuus?
  18. Ooops! Erotus ei ole se, että tuossa on yksi nimi kirjoitettu väärin, se oli minun virheeni. Pitää tietysti olla V.J. Sukselainen, eikä J.V. Sukselainen (Nuo J.V. olivat Snellmanin eikä Sukselainen etunimien kirjaimet)
  19. Vaikka tuossa edellä lupaan jättää sinut jatkossa vaille huomiotani, täytyy vielä tämän kerran sitä huomiota antaa, kun olet ollut valppaana päivystyspaikallasi. Jolla tietysti olet ollut koko viikonlopun, minua tänne odottaen. Kuten aina. Että se niistä tekemisistäsi.

    Luulisi, että edelleen olet sotaväen palveluksessa, kun et osaa puhua mistään muusta kuin siitä vaatimattomasta sotilasurastasi - jos sinulla edes sellaistakaan on koskaan ollut. Ainakin se on ollut tavoitteesi ja ihanteesi, kun muu työelämäsi lienee ollut kovin vaatimatonta - jos sellaistakaan sinulla koskaan on ollut.

    Sanot tuossa ylempänä: >>En ole koskaan juurikaan arvostanut esikuntien paperinplärääjiä.<<

    Voi, mikä kauheus kannaltani! Sitä ei kompensoi ollenkaan se, että korkeat esimieheni sitä arvostivat ja veivät minua urallani eteenpäin paljon paremmin kuin sinua. Puhumattakaan palvelustovereitteni arvostuksesta - 244 ääntä ja viisi ääntä;))

    Mutta arvostat kai sentään uraani Valiolla, konttoripalveluesimiehestä keskushallinnon isännöitsijäksi, samalla palkalla, jota everstiluutnantti sai siellä sotaväessä. Onhan Valio lähellä keskustaa, kuten sinäkin kerrot olevasi;))

    Ja tuosta nimien tuomisesta: minä en ole tuonut tänne noita nimiä, joita edellä esillä oli. Sinä toit nyt tuon R.T:n ja J.S:sen ja olet tuonut monia muitakin. Enkä ole tuonut tänne tuonkaan Ossi A:n nimeä, vaan joku muu on päätellyt sinun se olevan, kun olet kertonut täällä kotipaikkakunnastasi, frisbee-harrastuksestasi ja niissä Hutikoissa toimimisestasi, jotka netistä on löydetty tuon Ossi A:n yhteyksiksi. Minä en ole koskaan uskonut, että hän olisit, enkä oikein usko vieläkään, vaan lienet vain kaivellut esille noita hänen kuten eräiden muidenkin toimiupseerien tietoja mitättömälle itsellesi lisäarvoa saadaksesi.

    Mutta vielä kerran toivotan: elä ja hohottele hullun nauruasi rauhassa, himmiö!
  20. Tämä on nimenomaan keskustelupalsta, ja keskusteluun kuuluu vastata sille, joka kysyy tai asian esille ottaa. Tuota velvollisuutta olen yleensä laistanut tuo "johtaja/päällikön" kyseessä ollen, mutta nyt tein poikkeuksen. Jatkossa taas jätän hänet huomiotta - luvallasi!
    21. 315 / 328
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt