Vapaa kuvaus

Aloituksia

153

Kommenttia

17261

  1. "Entisaikoina ja määrätyissä ryhmissä oli tapana periyttää jonkin säännön mukaan lähimpien esivanhempien etunimiä. "

    Tuo on varmaan yksi syy, että se tietty nimi on koettu tärkeäksi. Mutta ei se aina ole syynä, koska joskus se annettu nimi voi olla suvussa ihan uusi. Paljon pienemmällä nimien määrällä on pärjätty menneet vuosisadat ja noin 1800-luvun lopulla on sitten pikku hiljaa ehkä alkanut Suomessa ilmaantua tarve erottua paremmin nimellään.

    Onhan se käytäntö muuttunut niinkin, että nykyään pojalle harvoin annetaan täsmälleen sama nimi kuin isälle tai tyttärelle sama kuin äidille. Toisaalta eihän tuosta edes isännimien aikaan tullut sekaannusta, jos isä oli Erkki Simonpoika ja poika Erkki Erkinpoika. Mutta jos oli varsinainen sukunimi käytössä, niin nimi oli täsmälleen sama.

    Kielellinen sekaannus sitten on yksi härdelli, kun papit käyttivät mielensä mukaan joko ruotsia tai latinaa ja suomenkielisillä tietysti oikeasti oli suomenkieliset nimet riippumatta siitä mitä pappi milloinkin tykkäsi raapustaa. Mutta vaikea sanoa sitten jälkeenpäin oliko joku "oikeasti" vaikkapa Juho, Jussi vai Juhani. Ja astetta sekavammaksi menee vielä alueilla, joilla asui sekaisin suomen-, ruotsin- ja kaksikielisiä ihmisiä. En ainakaan tiedä pystyykö mistään kirkonkirjoista päättelemään esim. millä kielellä kenenkin sisä- tai ulkolukutaito on testattu.

    En ole lainkaan tutustunut ortodoksien kirjanpitoihin, kun omat juuret on luterilaisia tai muita protestantteja.
  2. Itselläni ei ole mitään kompetenssia puhua yleisemmin millaista hoivaa kukakin on vailla tai yleisesti ollaan vailla. Kun se oma näkökulma on varmasti vinoutunut, tietää ja tuntee vain ne muutamat tapaukset lähipiiristä ja nähnyt vähän just tasan yhden hoivakodin arkea. Ja näin se varmaan on suurimmalla osalla: vaikka ei sitten tajuaisikaan että se on vaan yksi näkökulma.

    Ja onhan tuo väestöpyramidin muoto noin yleisemminkin muuttanut tilannetta. Esim. mummollani oli viisi lasta ja periaatteessa varmaan jokainen olisi ollut valmis jollain tavalla aikanaan osallistumaan hoivaan, jos olisi ollut tarvis. Mutta kun kunto heikkeni suht aktiivisesta varsin nopeasti loppuun niin ei sellaista tilannetta oikein koskaan tullut. Ja tuossakin tapauksessa nuo lapset muistelivat, että eihän se mummo heitä koskaan varsinaisesti hoitanut vaan vanhimpia etenkin heidän oma mummonsa ja nuorimpia myös sitten vanhimmat lapset. Ei mummo ehtinyt, kun oli töitä.

    Ja jos tässä kehityksen kehittyessä ihmiset ovat saaneet enemmän pitkää ikää ja terveyttä, niin kuitenkin enemmän pitkää ikää kuin terveyttä.