wanha_lieksalainen

Vapaa kuvaus

Lieksan yhteislyseo, Joensuun lyseon lukio, korkeakoulu, eläkeläinen

Aloituksia

109

Kommenttia

2154

  1. En muista mainintaa museosta, mutta silloin uutisissa manittiin vanhan, muinoin lastenkotina toimineen rakennuksen palaneen Sorsalassa.
  2. Sarkalan elokuvakokemukset olivat 50-luvulla hyvin muistiinpainuvia. Elokuviin pääsy oli silloin iso tapahtuma. Paikalle tultiin odottelemaan lipun myynnin alkamista jo hyvissä ajoin, jotta saatiin mahdollisimman hyvät paikat. Muurin takana ”pervella” olevat paikat olivat suosituimpia. Jännityksellä odoteltiin elokuvan alkua eteisaulassa, jossa tuoksukin oli hyvin sarkalamainen vanhan talon aromeineen. Usein jouduimme kopistelemaan kengillämme Saivolan ”hereille” kun kuva himmeni lähes pimeäksi.

    Suosittuja elokuvia olivat värilliset länkkärit ja tartsanit sekä mustavalkoiset Pekka ja Pätkä –filmit. Samaistuimme John Wayneen ja Johnny Weismülleriin, mutta lumous haihtui hetkessä astuessamme teatterin hämärästä ulos silmiämme siristellen. Olimme taas yhtä elokuvakokemusta rikkaampia!
  3. Seuraava kirjoitus ei liity raittiuteen, mutta kansakouluun kuitenkin. Ilmeisesti muistan tapauksen siksi, koska se oli todella vastenmielinen esitys - ei kovin "miehinen".

    1950-luvun puolivälin tienoilla oli kansakoululaisilla jokin juhla Lieksan keskuskentällä. Se lienee kuulunut johonkin valtakunnalliseen tapahtumaan tai urheiluun. Joku voi muistaakin tilaisuuden. Oppilaat esittivät yhteisvoimisteluesityksen, jossa laulun tahdissa heiluimme haara-asennossa puolelta toiselle nostellen välillä toista jalkaa ylös ja välillä toista. Kädet heiluivat sivuilla kuin siivet samassa tahdissa. Tahdin antoi kaiuttimista tullut laulu ”meri se myrskyää, aallot ne tyrskyää”. Olimme harjoitelleet kuvioita useaan otteeseen keskuskoulun pihamaalla. Ei hirveästi kiinnostanut moinen! Mutta kun oli pakko. Nyt tuskin opettajatkaan lähtisivät mukaan tuollaiseen!
  4. Muistan Karpinit – Ninan ja Viktorin sekä ”kalastaja” Niken. Nina ei opettanut minua, mutta olen kuullut hänenkin parantaneen 50-luvulla vammaisia lapsia. Heidän vammansa oli vasenkätisyys. Tunnen erään tuolloin koulua käyneen pojan, jota Nina ohjasi. Oikeaa kättä piti käyttää kirjoittaessa ja syödessä. Poika oppi kirjoittamaan oikealla kädellä ja kirjoittaa edelleenkin, mutta kuitenkin hän suorittaa kaikki tarkkuutta vaativat tehtävät vasemmalla kädellä.

    Tuohon aikaan vasenkätisyys oli todella paha vika. Ärrä- ja ässä-vikoihin tai änkytykseen ei puututtu eikä niitä yritettykään korjata millään tavalla. Nyt mainitut puheviat korjataan, mutta vasenkätisyyteen ei puututa. Minun ikäisiä puhevikaisia on paljon, joku heistä on ylennyt jopa presidentiksi saakka aikanaan.
  5. Minä harjoittelin tupakanpolttoa 10 – 15 ikävuosien välillä, mutta sitten havaitsin, ettei se minun miehisyyttäni ja arvostustani lisää yhtään – päinvastoin. Muistan vieläkin oikein hyvin, millaisen pahoinvoinnin sain kun yritin näyttää mieheltä ja poltettuani Life-merkkisiä savukkeita ”kuin miehet”. ”This is Life” – mainostettiin. Minun elämäni on jatkunut sen jälkeen ilman tupakkaa.

    Alkoholin käytössä olin hyvin varovainen ja jo kauan ennen eläkkeelle jäämistäni lopetin käytön kokonaan. Hyvin olen pärjännyt ilman ja tulen pärjäämäänkin. Seurasin joidenkin työkavereiden pikaista alkoholisoitumista eläkkeelle jäämisen jälkeen ja monet heistä ovat siirtyneet päivittäisen juopottelun jälkeen jo ”Mähköön”. Jotkut vielä sinnittelevät juuri ja juuri hengissä, mutta heidän ympärillään oleva maailma on jo pienentynyt lähes olemattomiin. "Is it Life?"
  6. Lieksan yhteislyseon poikien tupakointipaikka oli 50- ja 60-luvuilla vanhan ja uuden osan kulmauksessa oleva vessa, joka oli portaiden alapäässä. Joskus vahtimestari Mustonen kävi tarkastamassa tupakointitilanteen, mutta savukkeet tippuivat pönttöihin eikä ketään saatu kiinni tupakanpoltosta vaikka huone oli sinisenään savua.
  7. Tupakanpoltto ei liittynyt näihin kilpakirjoituksiin. Niissä oli vain viina ja sen haittapuolet esillä. Tupakanpoltosta saarnasi opettajamme Martta V. ihan omana valistuksenaan.
  8. Vuonna 1962 Lieksan kauppalan ja sitä ympäröivän Pielisjärven kunnan yhteinen asukasluku oli 26663. Paikkakunnalta on lähdetty maailmalle tasaiseen tahtiin jo yli 50 vuoden ajan. Jo 50-luvulla lähdettiin Australiaan. Ruotsiin muuttaminen alkoi suuremmassa mittakaavassa 1960-luvulla. Minunkin luokkakavereistani monet muuttivat 60-luvun puolivälissä yo-kirjoitusten jälkeen Ruotsiin töihin. Kaikki pääsivät töihin ja ovat pärjänneet hyvin ja nyt he viettävät siellä eläkepäiviään.

    Meidän kohtalomme ei ole ollut ollenkaan kamala. Kun Lieksassa ei ole ollut pitkiin aikoihin töitä eikä juuri opiskelumahdollisuuksiakaan tarjolla, kaikilla on ollut mahdollisuus lähteä paikkakunnalta etsimään itselleen parempaa tulevaisuutta. Hyvin monet ovat onneksi käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja monet tulevat vielä käyttämäänkin. Vain me eläkeläiset olemme täällä enää jäljellä auttamassa maahanmuuttajia.
  9. Piti vielä ihan tarkastaa oma todistus. Nettolyöntien määrä on 3426. Olin hieman tahmeasormisempi kuin sinä.
  10. Työväenopiston sivupisteet olivat Pankakoskella ja Mätäsvaarassa, mutta konekirjoituskursseja järjestettiin tarpeen mukaan muuallakin. Minäkin olen sellaisen käynyt, mutta en enää muista missä se pidettiin. Todistuksessa lukee LIEKSAN - PIELISJÄRVEN TYÖVÄENOPISTO. Kurssin kesto oli 50 tuntia.
  11. Saksalaisen arkkitehdin Johann Carl Ludwig Engelin suunnittelema kirkko valmistui palaneen kirkon paikalle vuonna 1836.
  12. Tutkin hieman kirjaa ”Pielisjärven ja Juuan historia 1811 -1864". Siinä mainitaan sanasta sanaan seuraavasti: ”Emäseurakunnan hautausmaan monikulmaisen laajennusalueen maanmittarit erottivat syyskuussa 1835. Alueen merkitsemiseen tarvittiin yhteensä kymmenen rajapyykkiä. Viimeiset kaksi rajapyykkiä asetettiin Varasjoen yli johtavan sillan ja lauttalaiturin viereen. Koska hautausmaa-alue rajoittui osittain näiden rajapyykkien suunnassa kulkeneeseen maantiehen, asetettiin niiden väliin viisi painavaa kiveä viitoiksi”.

    Nämä kivet varmaankin muodostivat jonkinlaisen kamuttajan mainitseman kuvion.

    Tästä valkenee sellainen päätelmä, että silloinen hautausmaa ulottui kirkkopuistosta ainakin kantatiehen saakka eli nykyinen parkkipaikka on hautausmaan päällä ja osittain tien alla. Vuonna 1828 silloinen hautausmaan keskellä ollut kirkko paloi ja uuden kirkon rakennusvaiheessa todettiin hautausmaan tilanahtaus.

    Tarkempaa tietoa hautausmaan rajapyykkien sijainnista en löytänyt eikä laajennusosa kokonaan selvinnyt, mutta tämäkin tieto vahvistaa hautausmaan osan tuhoamisen jossakin vaiheessa.

    Hautausmaan laajennukseen hankitun maan omisti silloinen suurliikemies Antti Juhan Mustonen.

    Näillä lähtötiedoilla voi arkistoja penkomalla päästä pitkällekin, jos oikeat arkistot löytyvät.
  13. Siinä olet varmaankin oikeassa. Hilkka kuului kiinteästi "kalustoon" kuten kerroin. Hän oli lähes vaimo!
  14. Hyvä, että tämäkin asia selvisi.
  15. Vielä tuosta neon valomainoksesta. Katolla olevan SARKALA-nimen väri oli valkoinen:

    https://www.finna.fi/Record/pielinen.M011-34701

    mutta oven päällä olevan nimen teksti oli sininen:

    https://www.finna.fi/Record/pielinen.M011-6047
  16. Varmaan huomasittekin, että linkin esittämän kauppalan ilmakuvan saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

    Vaikka kuvatekstissä kerrotaan Sarkalan olleen väritykseltään punainen, todellisuudessa se oli ennemminkin ruosteenruskea.
  17. Työväenopisto oli aloittanut Sarkalassa jo vuonna 1946, joten hyvin monelle lieksalaiselle talo tuli monella tavalla tutuksi.

    Sarkalassa toimi myös neuvola. Muistan neuvolasta sellaisen erikoisuuden kuin alppiaurinkolampun ihan 50-luvun alusta. Se oli halkaisijaltaan suuri, katosta roikkuva pyöreän muotoinen valaisin, jonka alla maattiin alasti suojalasit silmillä. Mielestäni alppiaurinkovaloa annettiin lapsille muutama minuutti kerrallaan. Tuskin sillä rusketusta kuitenkaan tavoiteltiin!
  18. Silloin kun kävin Lieksan keskuskansakoulua, kirjasto oli Sarkalan toisessa kerroksessa. Se oli muuttanut sinne silloiselta kauppalan talolta, joka on edelleenkin pystyssä Lieksanjoen varrella vanhan paloaseman pihapiirissä.

    Vuonna 1957 keskuskoulun uuden osan valmistuttua kirjasto siirrettiin sen päätyyn. Uuden rakennuksen uusi kirjasto oli avara ja viihtyisä verrattuna entisiin ”kopperoihin”.

    Nyt ollaan remontin myötä pienentämässä kirjaston tiloja, kun osa kaupungin virkailijoista valtaa kylällä liikkuvien sitkeiden huhujen mukaan niistä osan. Virkamiehet löytävä sitten työaikalukemista ajankulukseen ihan seinän takaa!
  19. Kokeillaanpas tätä:

    https://www.finna.fi/Record/pielinen.M011-120032
  20. Linkin osoite meni väärin. Koetan saada mukaan oikean osoitteen.
    21. 101 / 108
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt