Vapaa kuvaus

Lieksan yhteislyseo, Joensuun lyseon lukio, korkeakoulu, eläkeläinen

Aloituksia

109

Kommenttia

2154

  1. Lauttapa hyvinkin. Koska erämaaveistöjen rannoilla ei useinkaan ollut rautakauppoja naulojen tai muiden rakennustarpeiden ostamista varten, sidottiin puut yhteen näre- tai vastaavilla lenkeillä tai mukana olleilla köysillä ja matkaa tehtiin seisaallaan seipäällä sestomalla. Koplukat olivat rannoilla yhteiskäytössä kulloistakin tarvetta varten eikä niihin omistajaa merkitty.
  2. Olin Pohjois-Karjalan lääninrakennustoimiston töissä 60-luvun alkupuolella Lieksassa ja tehtävämme oli tutkia ilmastoinnin parantamista paikalliseen käsivälitteiseen puhelinkeskushuoneeseen, joka oli silloisessa rautatieaseman lähellä sijaitsevassa ”lennättimen” talon ylimmässä kerroksessa. Samassa talossa oli myös Posti. Nykyään talossa toimii polkupyöräkauppa.

    Puhelinkeskus oli täynnä naisia eli ”sentraali-Santroja” kytkemässä asiakkaiden puheluja. Välillä seurailin naisten toimintaa. Jokaisella oli edessään keskuspöytä, jonka yläosassa oli numeroläppätaulu. Asiakkaan soitto avasi asiakkaan numeroa vastaavan läpän. Sen jälkeen sentraali-Santra yhdisti johdon Iäppää vastaavaan numeropaikkaan ja vastasi ”keskus”. Asiakkaan ilmoitettua numeron, virkailija sanoi soittajalle ”yhdistän”, jonka jälkeen johtoparin toinen johto yhdistettiin asiakkaan haluamaan numeroon ja painettiin soittovipua. Näin soittajan ja vastaanottajan puhelinpiuhat kytkettiin käsin yhteen. Puhelun loputtua asiakas kiersi puhelimensa kampea, jolloin keskuspöydän alaosassa oleva läppä aukesi ja summeri soi. Silloin sentraali-Santra tiesi puhelun päättyneen ja palautti johdot lähtötilanteeseen.

    Puhelinkeskushuoneen Ilmastoinnin paranemista en enää muista, mutta sen muistan, että hajuvesien tuoksu oli pökerryttävä ja ilmastointi olisi ollut todella tarpeen.

    70-luvulla naiset korvattiin Siemensin releillä ja kiertovalitsijoilla, jotka oli sijoitettu ABC-aseman lähellä olevaan teletaloon. Nyt releetkin ovat jo historiaa.