Moraalin ja vakaumuksen muuttuminen-miten vaikuttaa käytännössä?

Kristittyhän pyrkii eroon ns."lihan teoista",
joihin kateuskin Raamatun mukaan kuuluu....

Galatalaisille, 5. luku

19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset,
ja ne ovat haureus, epäpuhtaus, irstaus,
20 epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen, vihollisuudet, riita, mustasukkaisuus, vihanpuuskat, kinastelut, jakaumat, lahkot,
21 kateus, juopottelu, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset.
Näistä varoitan teitä ennalta, samoin kuin olen jo ennalta varoittanut teitä,
että ne, jotka harjoittavat sellaisia, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Toisten omaisuuden, menestyksen, etujen,
aseman tai maineen aiheuttama harmin ja paheksunnan tunne= kateus

Kateelliset ihmiset haluavat sitä, mitä toisilla on,
ja he saattavat ajatella, että niillä jotka omistavat sellaista, mitä he himoitsevat, ei ole oikeutta omistaa sitä. ?

Heprealainen sana qin‧ʼah′ voi merkitä tekstiyhteyden mukaan joko palavaa intoa, kiivautta, yksinomaisen antaumuksen vaatimusta tai mustasukkaisuutta ja kateutta (2Ku 19:31; Ps 79:5; 4Mo 25:11; 5:14; Job 5:2),
kun taas kreikkalaiseen sanaan ftho′nos liittyy yksinomaan kielteinen vivahde ja se merkitsee kateutta (Ro 1:29).

Kadehtiminen on yksi syntisen ihmisen huonoista taipumuksista (Ja 4:5).
Se on vihan ilmaus.
Filistealaiset kadehtivat Iisakin menestystä,
ja siksi he pahanilkisesti tukkivat kaivot, joita Iisak tarvitsi juottaakseen katraansa ja karjalaumansa.
Lopulta heidän kuninkaansa pyysi Iisakia lähtemään alueelta.
(1Mo 26:14–16, 27.)

Korah, Datan ja Abiram kadehtivat Mooseksen ja Aaronin kunniakasta arvoasemaa,
mikä sai heidät ryhtymään ilkeämieliseen sanalliseen hyökkäykseen
(4Mo 16:1–3; Ps 106:16–18).

Kansan myönteinen suhtautuminen Jeesukseen täytti ylipapit ja monet juutalaiset vanhimmat kateudella.
Heidän kateutensa huipentui siihen, että he luovuttivat Jumalan Pojan Pilatukselle kuolemaan tuomittavaksi. (Mt 27:1, 2, 18; Mr 15:10.)

Sellaisten opetusten puoltaminen, jotka eivät ole sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen opetusten kanssa, synnyttää kateutta.

Niitä opettavan ensisijaisena huolenaiheena ei ole kunnian tuottaminen Jumalalle, vaan omien oppiensa edistäminen.

Herännyt kateus voi ilmetä yrityksinä panetella ja parjata tosi kristittyjä sekä vähätellä heidän hyviä töitään ja terveellistä vaikutustaan. (1Ti 6:3, 4.)

Apostoli Paavalin täytyi taistella sellaisia vastaan, joilla oli väärä vaikutin:
he saarnasivat Kristusta kateudesta.
He pyrkivät saattamaan huonoon valoon Paavalin maineen ja apostoliuteen liittyvän auktoriteetin, joita he kadehtivat.
He koettivat lannistaa vangittuna olevan apostolin ja saada hänet menettämään rohkeutensa.
Edistääkseen itsekkäitä pyrkimyksiään
he yrittivät korottaa itseään hänen kustannuksellaan. (Fil 1:15–17.)

Keskeisin asia uskonnoissa (myös jehovan todistajien uskonnossa) on se, ettei ihmisellä itse asiassa ole omaa moraalia joka pohjautuisi yksilön omaan moraalitajuun ja harkintaan sekä syy- ja seuraus-suhteisiin.

Jehovan todistajuudessakin ja muissa uskonnoissa yleensä luetaan vain uskonnon kirjallisuudesta mitä saa tehdä ja mitä ei. Tietenkin esimerkiksi älä varasta on hyvä neuvo tai älä tapa, mutta nämä ovat useimmille selviä asioita ilman uskontoakin. Ongelmat tulevat kun ihminen sokeasti noudattaa uskontonsa kirjoituksia lainkaan kuuntelematta omaatuntoaan.

Esimerkiksi VT-seurassa on karttaminen jota seura opettaa ja jotkut todistajat ovat valmiita noudattamaan tätä sääntöä kuuntelematta lainkaan omaatuntoaa ja moraaliaan koska ovat ulkoistaneet moraalinsa VT-seuralle. Normaali omatunto ja moraali sanoo että uskonnollisesta mielipiteestä läheisen karttaminen on väärin. Ja väitämpä että useimmat todistajat jotka karttavat, tuntevat huonoa omaatuntoa karttamisestaan.

Toinen hyvin moraaliton on verioppi jossa ihmisen pitäisi olla valmis antamaan jopa lapsensa kuolla tarvittaessa tämän opin takia. Normaali moraali ja omatunto sanoo että se on erittäin väärin.

Esimerkeissäni ihminen luulee tekevänsä moraalisia valintoja vaikka todellisuudessa toimii hyvin epämoraalisesti ja tuomittavasti. Tälläisissä kysymyksissä uskonto ei takaa korkeaa moraalia.

Henkilökohtaisesti voin sanoa että kun aikanaan luovuin kristinuskosta ja aloin agnostikoksi niin moraalikysymykset alkoivat kiinnostaa enemmän koska enää ei moraalia voinut ottaa kokonaan raamatusta. Itse asiassa luovuin uskosta koska monet raamatun asiat kuten vedenpaisumus ja vastaavat ovat hyvin epämoraalisia asioita.

On pelottavaa ja vaarallista kun ihmiset omaksuvat eri uskonnoista moraalitajunsa sokeasti eivätkä kuuntele sisintään.

Kyllä ihminen varmasti sisintäänkin kuuntelee uskontoa valitessaan.Tai sitten valitsee jonkun toisen ideologian.Siinäkin ihminen yleensä kuuntelee ja pohtii.
Se on valinnanvapaus mikä meillä on.
Lainaan tähän Roomalaisille 2:14:"Sillä aina kun kansakuntien ihmiset,joilla ei ole lakia,luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa,niin he,vaikka heillä
ei ole lakia,ovat laki itselleen.15Juuri he osoittavat,että lain sisällys on kirjoitettu
heidän sydämeensä,kun heidän omatuntonsa todistaa heidän kanssaan ja heidän
omat ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä."

Jotenkin tuntuisi, että ihmisellä pysyy kutakuinkin moraaliarvot samana ihan sillä, jos haluaa olla hyvä ihminen, eikä siihen niinkään mikään vakaumus vaikuta.

Moraaliarvot tulevat "sisältä". näitä arvoja on ihmisillä,jotka eivät ole raamattua koskaan nähnytkään.

Vakaumuksen muuttuminen oppitulkintojen muuttuessa onkin sitten eri juttu.
Vakaumuksesta johtuen on saattanut tulla esimerkiksi turhia kuolemia.
kuolema on tosiaan turha ,jos vakaumus muuttuu sellaiseksi että joku entinen "kielletty" asia onkin sallittu tai toisinpäin.

Voisi ottaa esillä tämän elinsiirto-kannibalismin. Pitääkö tämä huumori-Hikipedian lause paikkaansa?

""Elinsiirrot kiellettiin ihmissyöntinä 1967. Jehovan todistajat syyllistivät äänekkäästi munuaisvaivoista kärsiviä kannibaaleiksi ja ilmoittivat, että heidän olisi oikeasti kuulunut kuolla. Elinsiirrot kuitenkin sallittiin 1980, kun johtavassa asemassa olevilla Jehovan todistajilla ilmeni munuaisvaivoja ja he eivät halunneet toimia Jehovan Todistajien oppien vastaisesti - sehän olisikin ollut kovasti tekopyhää, eikö?""

http://hiki.pedia.ws/wiki/Jehovantodistajat


Hikipedia on Hikipedia, eikä luotettavuudesta ole tietoa, mutta onko tuossa mitään perää?

Eli siinä, että elinsiirrot oli kielletty, mutta muutettiin sallituksi kun "johtavassa asemassa olevilla Jehovan todistajilla ilmeni munuaisvaivoja"

Omastatunnosta.Aivan oikein toteat,että ihmisellä on omatunto,eli moraaliarvot
huolimatta vakaumuksesta tai sen muuttamisesta.Poikeuksia luonnollisesti on.
Lainaan tähän Roomalaisille 2:14:"Sillä aina kun kansakuntien ihmiset,joilla ei ole lakia,luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa,niin he,vaikka heillä ei ole lakia,ovat laki itselleen.15.Juuri he osoittavat,että lain sisällys on kirjoitettu heidän sydämeensä,kun heidän omatuntonsa todistaa heidän kanssaan ja heidän omat ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä."

Moraali, pelko vai hyöty?
Monet ovat "uskossa" koska he toivovat saavansa iankaikkisen elämän uskostaan, se on heille pääasia. On myös olemassa paljon niitä jotka pelkäävät joutuvansa helvettiin ikuisiksi ajoiksi jos eivät ole uskossa. Tuskin kukaan joka tosissaan uskoo ikuisen helvetin olemassa oloon tulisine järvineen voi olla ihan vapaa siitä että se vaikuttaa hänen uskonsa syihin. Onko se moraalia ?

Mitenkä uskon vaihto vaikutti apostoli Paavaliin?1Timoteukselle 1:12:"Olen kiitollinen Kristukselle Jeesukselle,meidän herrallemme,joka antoi minulle voimaa,koska hän katsoi minut uskolliseksi määräämällä minut palvelukseen."
Paavali oli aikaisemmin kristittyjen huomattava vainooja.Jae 13.:"Vaikka aikaisemmin olin rienaaja ja vainooja ja röyhkeä mies.Minulle osoitettiin kuitenkin
armoa,koska olin tietämätön ja toimin epäuskossa..14.Mutta Herramme ansaitsematon hyvyys oli tavattoman runsas uskon ja rakkauden ohella,joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä."

>> Se on valinnanvapaus mikä meillä on.

Onko se päättää valinnanvapautesi pois luovuttamisesta?


Raamattu ei missään kehoita "valitsemaan uskontoa", vaan uskomaan. Uskonnossa sinulla ei pahimmassa tapauksessa ole omantunnonvapautta. Sinun on paadutettava omatuntosi, lakattava ajattelemasta ja tehtävä niin kuin uskontosi "papisto" sinulle sanoo.

Raamattu ei kehoita uskomaan ihmisiin, vaan Jeesukseen. Uskonnoissa pitää ennen kaikkea uskoa uskonnon perinnäissääntöihin - olkoonkin ne sitten jo ikivanhoja tai juuri keksittyjä. Et saa ihmetellä, ettet löydä niitä Raamatusta.

Jeesuksen seuraamiseen ei liity vihkiytyminen kuppikunnalle. Minkään sellaisen olemassaololle ei ole raamatullista pohjaa.

Oletko eri mieltä?