Olen parikymppinen nuori nainen, ja kerron nyt vähän elämästäni siinä toivossa että joku voisi neuvoa mua...
Eli jo syntymästäni saakka olin todella hulivili, riiviö ja jouduin olemaan valjaissa lastenrattaissa, aina äänessä, kyselemässä ja juoksemassa. Sitten kun menin kouluun, asiat kääntyi aivan päinvastoin, musta tuli niin ujo, että en edes viitannut tunneilla. Olin omissa maailmoissani, mutta ala-asteen läksyt tms sujuivat kai normaalisti. Yläasteelle mentäessä murrosiässä asiat muuttuivat, ja musta tuli kauhea kapinallinen, lintsailin koulusta minkä kerkesin, enkä millään pystynyt keskittymään kouluun enää. Myöhästelin, keskitin energian puhumalla mm. 6 tuntia päivässä tuntemattomien kanssa puhelimessa, deittailemalla miehiä, kokeilin alkoholiakin mutta ne kerrat meni aina överiksi joten sen lopetin. Olin hyvin ylipainoinen, aina pakko joko tehdä asiat yli tai ali, ei sitä kultaista keskitietä. Noh, pääsin yläasteen 5.9 keskiarvolla läpi, menin amikseen jonka keskeytin, en vain pystynyt keskittymään eikä kiinnostustakaan kai ollut.
Seurustelin, hain huomiota miehiltä niin kuin joku johanna tukiainen... Suhteeni päättyivät aina huonosti tunteellisen ja uhmakkaan luonteeni takia.
Menin asiakaspalvelutöihin, meni vuosia ennen kuin osaan nyt olla mm. ajoissa töissä (kiitos etten ole saanut potkuja:D). Laihdutin ja aloitin urheilun, joka sopii minulle purkamaan energiaa, vaikka toisaalta se taas lisää sitä loputonta energiaa... Mutta itsetunto jees, aikuistuin.. Olen hyvä asiakaspalvelija, koska olen erittäin hyvä sosiaalisissa tilanteissa, minua kiinnostaa ihan kaikki ihmiset ja olen kilpailuhaluinenkin. Aloitin koulun, jota kävin vuoden epäsäännöllisesti mutta keskeytin, koska mielipiteeni alaa kohtaan muuttui ja tuli uudenlaisia haluja (en kyllä ole niistäkään varma).
Ihmiset on mm. baarissa kysyneet multa, mitä aineita käytän, "ei ihminen voi olla noin pirteä ilman mitään", vaikken ole edes koskenut alkoholiin.
Monet kysyvät, onko mulla adhd. Itse en sitä osaa sanoa....
Kuitenkin kun mietin elämääni, elän kuin kaaoksessa johon olen jotenkuten sopeutunut omalla tavallani. Kämppäkin on aina pomminräjähdyksen näkönen, mutta silti jokainen tavara löytyy kaaoksen keskeltä "järjestyksestä.." :D Olen luova, motorisesti lahjakas joka näkyy urheilussa, voisin puhua vaikka sata tuntia eikä tulis hiljasta hetkeä. Toisinaan vaivun haaveilemaan, en huomaa ympäröivää maailmaa vaan oon omissa ajatuksissani ja mulla on aina hauskaa.
Kuitenkin kun miettii tulevaisuutta, kyllä mun pitäis elää kai niinkun "aikuiset"?!... Oon lapsellinen, ihmiset luulee mua nuoremmaks mitä olen.
Aloitan uusia harrastuksia ja kursseja, ne saan kyllä suoritettua, aina jotain luovaa, hauskaa tai liikunnallista, niihin mun kärsivällisyys riittää.
Nyt kuitenki yksi huono asia, mä oon autokoulussa ja mulla on ollut 50 lisäajotuntia, tän keskittymiskyvyn puutteen takia. Opettajakin sanoo ettei oo uransa aikana nähnyt yhtä aktiivista ratin takana istujaa.... Oon siis aina vältellyt keskittymistä vaativia tilanteita, mutta olis ihan kiva se kortti saada, mutta nyt oon alkanut aattelemaan, että onkohan mulla joku adhd koska tää on niin vaikeaa?!
Neuvokaa te, joilla jonkinlainen näkemys asiasta tms.... Tää autokoulu vie hurjasti rahaa, se huono puoli.
En oo semmonen kauheen negatiivinen ihminen, en haluis ajatella että "omaperäsyys" olis heti sairaus, mutta nyt alkaa jo hiukan tuntumaan siltä kun elämä menee eteen päin ja pitää alkaa miettimään asioita.... Oon tehnyt kaikkia nettitestejäkin, ja tyyliin 100% aina mulla on adhd niiden mukaan. Se kuitenkin hämää, että ala-asteella mä olin hyvä oppilas ja tietääksein adhd pitää olla koko elämän kestänyt?
voisikohan joku kiltti auttaa?:)
Apua, onkohan mulla ADHD?
4
219
Vastaukset
- levotonta_edelleen
Vaikutat varsin selkeästi adhd-aikuiselta. Ota kunnolla selkoa tuosta asiasta ja sen jälkeen (!) pyydä lääkäriltä lähetettä testeihin (monet lääkärit ja muut ihmiset ovat edelleen sitä mieltä että adhd on keksitty juttu, joten sinun pitää itse tietää asiasta mahdollisimman paljon jotta voit perustella lähetetarpeesi kunnolla. Ei kannata luovuttaa heti kättelyssä jos yksi lääkäri lyttää koko jutun. Yritä saada lähete silloin muuta kautta).
Jos/kun saat diagnoosin, niin lääkkeet voivat helpottaa tuota keskittymiskykyä jolloin voit käyttää koko potentiaalisi hyväksi työssäsi ja elämässäsi. Joskus pelkkä tietokin riittää, se kun selittää monta asiaa elämästäsi :)
Lue noita aikaisempia juttuja täältä, mutta muista että netissä on paljon huuhaatakin tarjolla. Yritä tavata joku "oikea" adhd ja kuuntele neuvoja yms. Kannattaa ottaa myös yhteyttä esim. Adhd-liittoon ja osallistua erilaisille adhd-nettifoorumeille. Nykyään tietoa ja apua on jo olemassa, mutta itse diagnoosin saaminen ei ole helppoa.
Adhd on yleensä perinnöllinen, geeneissä siirtyvä "aivohäiriö". Ei vaikuta älykkyyteen, mutta tekee ihmisestä hieman erilaisen kuin "normaalit". Voi olla niin lievä että ei koskaan huomata, tai voi olla niin paha että joutuu sairaseläkkeelle jo nuorena. Oireet ovat jokaisella yksilölliset ja todella moneen asiaan vaikuttavia juttuja (kun on aivoista kysymys niin mikään ei ole yksinkertaista).
Poikkeuksellisesti samankaltaiset oireet voivat tulla myös mekaanisesta aivovauriosta. Oman, vähäisen tietoni mukaan, sen tyyppisen adhd:n hoito on todella hankalaa.
Mieti kuitenkin, sopisiko samat "oireet" joihinkin sukulaisiisi? jos menet testeihin, myös vanhempiasi haastatellaan ja koulujen, tarhan yms. huomiot käyttäytymisestäsi lähetetään lääkärille (luvallasi tietenkin). Jos sinulla on olemassa masennusdiagnoosi, lääkkeiden/huumeiden väärinkäyttöä tms. merkintöjä, ne voivat hankaloittaa diagnoosin saamista. Testeihin muuten kuuluu erilaisten palikkatestien lisäksi myös esim. virtsatestit. Kokeilla rajataan päihteiden käytön tuomat vastaavat oireet.
Masennus, alkoholismi, huumeet ja monet muut ongelmat ovat valitettavan yleisiä adhd-ihmisillä, niillä ollaan ikään kuin "hoidettu" oireita tai/ ja ovat seurauksia adhd:n tuomista erilaisista ongelmista elämässä. Niiden hoito on tärkeää, mutta parasta hoitoa on mielestäni löytää perimmäinen syy.
Adhd ei parane, mutta sen kanssa voi elää ihan "normaalisti". Tämä mutaatio on ollut olemassa vähintään satoja vuosia, luultavasti tuhansia, joten emme ole harvinaisuuksia. Ilman meitä ei ihmiskunta olisi sitä mitä se nykyään on (no, se on taas sitten eri juttu, hyvä vai huono ;) Joka tapauksessa, esim. britanniasta aikoinaan Australiaan lähetetyt rikolliset olivat usein tämän geenin kantajia, ja se näkyy maan tilastoissa...). - 112112112
Kiitoksia vaivannäöstä ja pitkästä vastauksesta!! :)
Huumeita en käytä, tosin nuorempana kokeillut olen koska mulla on vähän semmonen asenne et kaikkea pitää kokeilla. Silti mun mielestä paras olotila on aina selvinpäin, ku ei elämä kauheen selvältä niinkään tunnu, vaan hauskalta. ; )
Tiedän pareja adhd:eitä, mutta eivät lainkaan niin 'aktiivisia' luonteita mitä itse, kenties johtuen lääkityksestä tms. :D Mutta pitääpä ottaa enemmän selvää.. :)
Elämä kyllä sujuu, mutta toi autokoulu näköjään ainakaan ei, ja se sai mut miettimään tämmöstä tulevaisuudenki kannalta..
Iskä on vähän samanlainen, ei saa asioita loppuun ja juoksi paikasta toiseen. Äitillä huono keskittymiskyky, mutten usko että adhd:ta. Ei tule mieleen suvusta adhd:eitä, tosin en tunnekaan äidin puolen sukua toiselta puolelta ollenkaan.. :) - saat avun
Jätä viljat.
http://personal.inet.fi/koti/remeli/viljat.htm
Ja lue Antti Heikkilää - 112112112112
ai alan karppaamaan? itseasiassa mä en juurikaan viljoja edes syö.. eikä oo kyllä se auttanu. :(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 457352
- 324068
- 573605
- 503120
- 172806
- 532307
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons492299- 372258
- 432248
- 162236