Äitini erosi isästäni vuosi sitten. Olen perheen ainoa lapsi ja aina ollut äidin tyttö. Isäni pahoinpiteli minua ja toivoin joskus murkkuiässä että he eroaisivat, sillä olin mustasukkanen isästä kun sai äidltä huomiota ja lisäksi en pitänyt hänestä muutenkaan. Kun kasvoin ja kypsyin, aloin antamaan isälle anteeksi pahoinpitelyä jne ja pitämään hänestä. Ero kuitenkin tuli, kun äitini petti isää. Olin eron aikana 19 ja nyt 20 vuotias, joten ero ei sinäänsä minuun niin vaikuttanut, olenhan kai aikuinen. Isä on kuitenkin hylännyt minut eikä pidä juurikaan yhteyttä. Hän ei ole biologinen isäni, mutta tullut elämääni kun olin 1v joten hän on aina ollut kuin isä minulle. En voi vaatia häntä maksamaan minulle juttuja enkä muutenkaan olemaan tekemisissä, sillä hänhän ei ole verisukua. Silti on kova ikävä isää. Äiti on ollut aina elämässäni tärkeä ja tunnen ettei minulla ole muuta kuin hänet. Rakastan häntä paljon ja olen takertunut häneen kai enemmän kuin muut ikäiseni koskaan. On aina tuntunut että äiti ei rakasta automaattisesti, vaan että minun pitää ansaita rakkaus. Isä meni aina minun edelle ja tunsin usein olono hylätyksi, ja siksi ihmettelenkin usein miksi äiti on minulle niin tärkeä kun minä en kuitenkaan ole hänelle.
Eron jälkeen meni vähän aikaa ihan hyvin, oltiin äidin kanssa kahdestaan ja kerrankin tunsin olevani edes hetken sillointällöin äidilleni ykkönen. Nyt kesällä äiti löysi uuden miehen ja minä muutin pois kotoa toiseen kaupunkiin. Uusi mies on vienyt äidin minulta. Käyn vain viikonloppuisin kotona mutta silloinkaan äitiä ei kiinnosta nähdä minua vaan on mielummin uuden miehen kanssa ja minä olen yksin kotona. Äiti on luvannut tulla käymään luonani, mutta uuden iehen myötä hänellä ei kuulemma ole aikaa. Minulle ei enää ole aikaa. Hän laittaa miehen koko ajan ykköseksi ja viettää hänen kanssaan aikaan, minä olen vain tiellä jos tulen kotin kylään. Miten äiti voi hyljätä minut 20 vuoden jälkeen ja joku uusi tuttavuus menee edelle? Haluisin niin kovin äidin aikaa koska ei täällä kotona ole mitään tekemistäkään, kaverit myös muuttaneet pois joten äidin kanssa voisi viettää aikaa mutta hän ei halua. Joskus hän pakosta on kanssani vähän aikaa, mutta huomaan ettei hän nauti siitä. Hän väittää että rakastaa mua, mutta mun pitää kuulemma ymmärtää että haluaa olla miehen kanssa. Eikö hän sitten hitto vie halua olla enää ainoan lapsensa kanssa??
Olen niin surullinen. Jos oma äitikään ei välitä niin kuka sitten? Ei kukaan. Vihaan tätä miestä kun on varastanut äitini minulta.
Mitä mieltä olette? Olenko lapsellinen 20-vuotias itkupilli, joka takertuu äitiinsä vai käyttäytyykö äiti itsekkäästi ja väärin? Eikö hän oikeesti rakasta minua :(
Äiti hylkäsi :(
5
1396
Vastaukset
- Aikuinen35
MInusta on tosi ymmärrettävää, että koet niin kuin koet. Vaikka oletkin jo 20 vuotias, niin olet kuitenkin vielä hyvin nuori ja tarvitset aikuisen tukea, jotta voit rakentaa omaa elämääsi. Vaikka oisit paljon vanhempikin, niin äitisi käytös loukkaisi. Vanhemmat ovat meille elämän antaneet ja he ovat meille tärkeitä ja aikuiset lapset haluavat myös kokea, että he ovat tärkeitä omille vanhemmilleen.
Kun ihminen aikuistuu, niin lapsen ja vanhemman suhde muuttuu. Nuori itsenäistyy ja aikuisen tarve vähenee. Nuori kaipaa kuitenkin tunnetta, että häntä rakastetaan ja hän on tärkeä. Voin ymmärtää kuinka pahalta sinusta tuntuu, ettet saa äidin aikaa, rakkautta ja huomiota silloinkun käyt hänen luonaan. Äitisi ei taida oikein ymmärtää miltä sinusta tuntuu. Mitäs jos kirjoittaisit hänelle kirjeen? Siinä saisit sanottua kaiken mitä haluat. Ehkäpä äitisi silmät avautuisivat ja hänen käytös muuttuisi.
Ja tämä "isä" suhde. MItäs jos ottaisit yhteyttä isääsi ja kertoisit hänelle mitä hän sinulle merkitsee. Jos hän on ollut isäsi koko lapsuuden, niin tuskin hänkään haluaa sinut menettää. VAikka ette olekaan biologisesti sukua toisillenne, niin olette tärkeitä toisillenne ja hän on kuitenkin se ainoa isä, jonka sinä voi mieltää isäksi. Sinähän voit tapailla ja olla hänen kanssaan tekemisissä, vaikka äitisi ei olisikaan. Sinulla on täysi oikeus tavata.- Pidä puolesi.
Äiti hylkäsi isän ja minut, on aika yleinen ilmiö, joku käyttää ilmaisua "villitys".
Oma tyttäreni oli 11 v. kun kolmen lapsen äiti kärähti rinnakkaissuhteesta.
Yritin saada hänet ymmärtämään, että en voi hyväksyä hänen käyttäytymistä. Ilmoitin, että mikäli hän ei lopeta jatkuvaa reissaamista, tulen ottamaan avioeron.
Hän ja hänen "salarakkaansa" olivat suunnitelleet uusperheen perustamista, joss olisivat he kaksi ja heidän samanikäiset tyttäret.
Varmistaakseen, että hän saa tyttärensä suunniteltuun uusperheeseen, hän uhkasi syyttää minua sosiaaliviranomaisille alkoholistiksi, vainoharhaiseksi juopoksi rentuksi, sekä tyttäreni seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Ilmoitin, että siinä tapauksessa tulen syyttämään häntä perättömistä syytöksistä, joista voi seurata kahden vuoden vankeustuomio.
Hän pelkäsi jotuvansa vankilaan ja peruutti kaikki uhkauksensa.
Kysyin tyttäreltäni, mitä hän haluaa tulevalta elämältään?
Vastaus. En halua muuttaa pois omasta kodistani, toiselle paikkakunnalle, toiseen kouluun, en halua eroon veljistäni, isovanhemmistani, sukulaisistani, ystävistäni.
Haluan asua isäni ja veljieni kanssa 13 ja 15 v.
Jos minut meinataan viedä väkisin, naulaan itseni jaloistani kiinni lattiaan.
Muutan vaikka yksin lastenkotiin.
Kirjasin ylös hänen toivomuksensa, kirjoitin niistä listan, varasin ajan sosiaalitoimeen, jossa hän kävi yksinään keskustelemassa omista toivomuksistaan.
Varasin ajan myös koulun terveydenhoitajalle, sekä luokanvalvojalle, jossa hän sai keskustella tulevasta elämänmuutoksesta.
Lopputulos, hänen toivomukset toteutuivat hänen haluamalla tavalla.
Mitään tapaamisoikeuksia en asettanut, vaan he saivat käydä tapaamassa äitiään, silloin kun se sopi heidän aikatauluun ja pitkään etäisyyteen 300 km, eli 600 km edestakaisin.
Tänä päivänä kaikki lapset ovat aikuisia, heillä on ammatti ja vakituinen työpaikka.
Tyttäreni asuu nykyään poikaystävänsä kanssa ja heidät vihitään heinäkuussa. Häämatkan he tekevät Havajille.
Yle olotilassa on keskustelua isän merkityksestä lasten elämälle.
Voit lukea ja kuunnella aiheesta Yle puheessa.
Voit kommentoida myös keskustelua tässä linkissä.
http://olotila.yle.fi/perhe/vanhemmuus/isa-tarkea-kaikissa-elamanvaiheissa
-----
- Hyväte
Hyvä lyhyt ketju ja aina ajankohtainen!
- xymm
Sinulla on äiti, joka on eron jälkeen löytänyt mielestään "tosirakkauden". Sinulla ei ole biologista isää elämässä. Sinulla on eks-isäpuoli, joka on hylännyt kokonaan pahoinpideltyään sinua kun olit lapsi. Minusta tuntuu, että sinä olisit kovasti tarvinnut ja kaivannut turvallisen, rakastavan aikuisen seuraa edellisten noin kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta sitä ei ollut tarjolla.
Ja nyt täysi-ikäisenä aikuisena olet jäänyt jumittamaan elämänvaiheeseen, joka onnekkaammilta ikätovereiltasi on jo aikaa päättynyt. Onko suvussa ketään viisasta mummoa tai pappaa, jonka kanssa voit käydä juttelemassa ja viettämässä aikaa? Tätiä, kummeja, entistä naapuria tms.? Jos et kertakaikkiaan keksi ketään, voisit ehkä löytää varavanhemmat esim. seurakunnan kautta. Tarpeesi ovat aivan oikeutettuja, ja vasta kun pääset käymään läpi näitä kiintymys-luottamusjuttuja jonkun viisaan ihmisen kanssa, pääset taas eteenpäin elämässä.- neuvooooooooo
en kyllä suosittele mitään varavanhempia..ei ne ole kumminkaan omat vanhemmat,kun niitä ei voi korvata kukaan.
aplle, äitisi elää nyt teinirakkausvaihetta ja on sokea kaikelle muulle, kyllä se siitä joku pv tokenee ja palaa maan pinnalle ja muistaa lapsensa. Voi myös olla että nyt kun olet aikuinen patistaa sinua enemmän itsenäisyyttä kohti, varsinkin jos olet takertuva. jos olisin sinä keskittyisin varmaan pyörimään enemmän kavereiden kanssa,rakentaisin omaa elämää mutta silti kävisin kattoo äiteetä oli se sitten millä tuulella tahansa. Onhan se äiti vaikka olisi mimmoinen =)
toivottavasti tästä oli apua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod225534- 324860
- 292794
- 342354
- 372068
- 152018
En ole koskaan kokenut
Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka191657- 121611
- 231492
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons271481